Oma asuni oli siis seuraavanlainen. Vilan satiinimekko yhdistettynä valkoiseen (varsin tätimäiseen) jakkuun. Mustat avokkaat jalkaan, helmet kaulaan ja korviin, niin konservatiivinen juhla-asu on valmis. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. (Huomatkaa erityisen jäykkä poseeraus, ruostuneet ovat taidot näin kesän myötä…)

Ennen juhlaa oli pakko värjätä juurikasvu piiloon, sillä se oli päässyt aika megalomaanisiin mittoihin. Hermostuin totaalisesti hiusvärihyllyn luona siihen, miksi Suomessa ei voida myydä mitään muita tuhkaisia sävyjä (esim. 8.1 olisi lähes täydellisesti omaa luonnollista väriäni mukaileva), kuin niitä superblondaavia, vaikka muualla maailmassa niitä on juuri niissä sarjoissa, joita täälläkin myydään. Siksi nappasinkin käteeni ruskean paketin ja kokeilin piiloblondin elämää, ainakin hetkeksi. Värin pitäisi olla kevytväri, joten hyvällä tuurilla se haalistuu vaaleammaksi ajan myötä, jolloin pääsen takaisin projektini “Oman värin kasvatus” pariin.

Tumman hiusvärin kanssa sain lopulta otettua käyttöön blogimiitistä saamani Pieces-kukkapannan. Se toimi kätevästi mustavalkoisen asun korostusyksityiskohtana ja teki myös hiustenlaiton varsin helpoksi. Hieman puuterivahaa takaraivoon volyymia tuomaan ja lakalla tukka sileäksi päältä. Helppoa, nopeaa ja huoletonta.

Tää seuraava kuva on sitten omistettu Marille… Heppaheppa!

Tällä kertaa esittelen hieman iltapukua arkisemman mekon, joka kuitenkin soveltuu hyvin juhlavampaankin käyttöön. Tämä mekko on palvellut niin häissä, kuin oopperassakin miehen työporukan kanssa.

Ihanan siloinen satiinimekko on Vilalta, ostopaikka saattoi olla Stockmann. Tämä mekko on myös muutaman vuoden ikäinen ja hankittiin juuri oopperaa varten, kun äkkiä piti saada jotain juhlavaa, muttei kuitenkaan liian hienostelevaa päälle. Tälle kaveriksi omistan luonnonvalkoisen jakun KappAhlista, mutta valitettavasti se ei päässyt kuviin asti.

Kenkiäni pääsin lauantaina käyttämään Sorsapuistossa, kun kasa bloggaajia, tällä kertaa myös muualta kuin Tampereelta, kokoontui höpöttämään ja löhöilemään kuumassa auringonpaisteessa. Asukseni valitsin Lampunvarjostimeksi nimetyn hameeni, jonka yhdistin lepakkohihaisen Vilan paidan kanssa. Alle laitoin vielä mustan tuubitopin, joka olikin tarpeen, koska aurinko porotti niin kuumasti, että pitkähihainen paita oli ajoittain aivan liikaa.

Alla olevasta kuvasta tarkkasilmäinen voi bongata, mihin aikaan pääsin yöllä kotiin. Päivä ulkona onnistui väsyttämään tämän tyttösen jo ihmisten aikaan, joten petiin oli suunnattava jo melkein hyvissä ajoin.

Evääksi puistoon nappasin kaupasta viinirypäleitä, miniluumutomaatteja sekä Paola Suhosen suunnittelemassa purkissa oleilevan punaviinin. Näppärä tuo pahvitölkki, sillä lasipullot painavat turhan paljon ja ne olisi kannettava takaisin kotiinkin. Tuon voi tyhjennettyään vain sujauttaa roskapönttöön.

Koska oman kamerani kuvasaldo oli aikas säälittävä, lainasin Marialta tällä lisenssillä pari kuvaihanuutta.

Ketjukorunikin otin varuiksi mukaan, jos innostuisin sitä pitämään, mutta loppujenlopuksi se päätyi vain muutamaan kuvaan, sillä se ei mielestäni oikein sopinut retrohenkisen hameeni tyyliin.

Kunnollisena bloggaajana unohdin lähtöpuuhissani kameran kotiin, joten joudun turvautumaan Marian ihanaisen kameran tuotoksiin. (Kuvat lainattu tällä lisenssillä)