Tämä ihana hieman kuluneen oloinen nahka kuuluu Vagabondin ihanalle Kareno-nilkkurille. Kyseessä olevat kengät tilasin Spartoolta loppiaista edeltävänä torstaina ja jo seuraavan viikon torstaina oli lähetys noudettavissa läheisestä Siwasta, vaikka odotin sitä saapuvaksi vasta sitä seuraavan viikon maanantaina.

Onnekseni kenkien koko oli oikea ja istuvuus sopiva, tosin toisen jalan kenkää jouduin hieman venyttelemään märän villasukan avulla sillä kenkä kiristi hieman jalkapöydän kohdilta. Venyttely auttoi ja kengät istuvat nyt kuin hansikkaat.

Erityisesti pidän kenkien pienistä yksityiskohdista, kuten suloisesta tweedvuorista ja klassisen pyöristetystä kärjestä, joka on juuri sopivan leveä, jotta varpaatkin mahtuvat heilumaan puristumatta kasaan. Nauhaton nilkkurimalli rakastaa pillifarkkuja, joiden lahkeet mahtuvat juuri sopivasti kengänvarteen.

Nyt jäi vaan harmittamaan, etten ehtinyt tilaamaan saman mallin pitkävartisia saappaita ennen kuin oma kokoni hävisi alennusmyyntien myötä varastosta! Hitaudesta sakotetaan.

Promootioyhteistyö

Ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että olen voimaton päättämään yhtikäs mitään, jos vaihtoehtoja on liian monta. Voi niitä lukuisia kertoja, joina olen seisonut karkkihyllyn edessä valehtelematta tunninkin verran miettimässä, minkä pussin ostaisin, vain lopulta turhautuakseni valinnanvaikeuteen ja kävelläkseni tyhjin käsin pois. Siispä ei pitäisi tulla yllätyksenä että saatoin käyttää aika monta tuntia verkkokaupan sisällön kaiveluun ennen kuin sain tilaukseni lopulta tehtyä.

Vaikka Spartoolta löytyisi vaikka minkälaisia ihania kenkiä, päädyin miettimään hankintaani ihan käytännön tarpeen kautta. Seisomatyössäni tarvitsen matalakantaiset kengät, joilla voin varmuudella seistä monta tuntia putkeen ilman pelkoa siitä, että tuo pirun vaivasenluuni alkaisi taas äkäillä. Siispä päädyin lopulta vanhaan tuttuun merkkiin, Vagabondiin, jonka Kareno-nilkkuri vaikutti juuri työkäyttöön sopivalta. Toivottavasti lesti vain istuu hyvin!

Toimitusajaksi arvioitiin tilausvaiheessa 6 arkipäivää, joten koska tilaukseni tein eilen 5.1. saattaisin hyvällä tuurilla saada kenkäni jo ensi viikon lopulla. Raportoin aiheesta, kunhan saan nuo käytännölliset kaunottareni kotiin!

Vagabond Thelma

Törmäsin viikonloppuna Ideaparkin Warehouse outletissa varsin tutunmalliseen kenkään. Spirit-merkkinen Alessia-malli on niin liki identtinen Thelman kanssa, että mietinkin, voisivatko mallit olla kotoisin samalta tehtaalta? Näitähän vastaavia tapauksiahan on ajoittain kenkämarkkinoilla liikkeellä, täysin samaa mallia, jotka eroavat pääasiassa vain brändimerkkinsä osalta toisistaan.

Spirit Alessia

Thelma ja Alessia ovat tosiaan lähestulkoon identtiset. Molemmat ovat nahkaa, alkuperäinen hinta on likimain sama (joskin Alessioista sain kivat outlet-alennukset) ja kengän leikkaukset kulkevat samoja linjoja. Pohjan kuviointi on aivan samanlainen (ks. alin kuva) lukuunottamatta sitä, että Alessioissa lukee tietysti pohjassa Spirit eikä Vagabond.

Silmämääräisesti ainoa ero Vagabondin ja Spiritin mallien välillä on solkien ja etenkin koristevetoketjun väri. Vagabondin Thelmassa aikoinaan tuon vastaavan mallin eniten mielipiteitä jakanut ominaisuus oli se, että siinä oli kultainen vetoketju ja hopeiset soljet. Alessian soljet ja vetoketju ovat keskenään yhteensointuvat, hapettuneen hopean sävyiset, joten kenkien yleinen värimaailma on selkeästi harmonisempi.

Vaikka olenkin hiljalleen hankkiutumassa eroon suurimmasta osasta korollisia kenkiäni vaivasenluun pakottamana, uskaltauduin kuitenkin hankkimaan hieman uhkarohkeasti nämä ihanuudet. Olenhan sentään niin kauan tästä mallista haaveillut, että kerran sitä satunnaisesti kärsii pienestä särystäkin, jotta saa näinkin kauniita – ja silti niin ihanan rentoja – kenkiä käyttää. Pieni platopohja päkiän alla onneksi hieman lieventää osumaa suoraan päkiälle, joten toivotaan jalkojeni kestävän näillä kävelyä edes hieman kauemmin! Ainahan toki kengät voi valita jalkaan silloin kun ei tarvitse harrastaa pitkän matkan kävelyä…

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.

Lauantaina piipahdimme koko perheen voimin Tampereella pyörimässä autokaupoissa (harrastus sekin) ja shoppailemassa. Mäyräkoiralle saimme perusteellisten sovittelujen jälkeen ostettua upean talvitakin, jonka kuitenkin totesimme kotona sittenkin muutaman sentin liian lyhyeksi selästä. Onneksi takin saanee vaihdettua isompaan, kun käyttämätön kuitenkin on.

Koska ulkosalla turvauduin takkiin, uskaltauduin pukemaan pelkän topin neuletakkini alle. Vaikka asuni olikin lähes mustaa kokonaan, ei oloni ollut lainkaan synkkä. Sen sijaan nautin saadessani pitkästä aikaa kelien viilettyä Vagabondin saappaani jalkaan.

Jäähyväiset sukille

Toukokuun alussa ostin itselleni kahdet sandaalit. Samalla viikolla onnistuin hiertämään toisella parilla jalkani lähes verille asti. Kuitenkin päätin, että tänä kesänä lopulta, lukuisien sukallisten kesien jälkeen, opetan jalkani sietämään sandaaleita.

En tiedä onko jalkojeni iho normaalia herkempää vai ovatko toiset vain muuten kovapintaisempia, mutta vuosikausiin en ole käyttänyt sandaaleita tai juuri muitakaan kenkiä ilman sukkia kesälläkään, muutoin kuin satunnaisissa hätätapauksissa huolellisesti rakkolaastareilla suojattuna. Oikeanlaisen sukan kanssa jalat ovat pysyneet kuumallakin ilmalla kuivina, miellyttäväntuntuisina ja, mikä tärkeintä, rakottomina.

Kiireisenä kesänä (tai rentona kesänä, kun päivät menevät laiskotellessa) jalkojen hoitokin jää helposti retuperälle, jolloin kuivat kynsinauhat ja kantapäät sekä lohkeilleet lakkaukset on helppo piilottaa sukan sisälle. Kauneuden eteen on kuitenkin tehtävä edes hieman työtä, jos ei muiden niin ainakin oman itsensä vuoksi. Sateiset kelit hidastivat projektiani kesäkuussa, mutta eteenpäin mennään koko ajan.

Hiertävämmän sandaaliparin sain pehmennettyä pitämällä niitä muutaman tunnin jalassa märän villasukan kera, jolloin rintaviin jalkoihini hieman tiukahkojen sandaalien nahka venyi ja muotoutui omaan jalkaani istuvaksi. Enää hiertymiä tulee vain runsaan käytön jälkeen ja silloinkin ne on mahdollista ehkäistä käyttämällä Compeedin rakkopuikkoa niissä kohdissa, joissa kengät hiertävät eniten.

Toisen sandaaliparin suurin ongelma on kuumalla kelillä turpoavat jalkani. Rintava jalan malli yhdistettynä liian pieneen määrään juotua vettä johtavat ohuempien remmien painumiseen ihoon kiinni. Tähän auttaa vain runsas nesteiden juonti, mikä olisi kyllä muutenkin hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa.

Olen lopulta opetellut rasvaamaan jalkani säännöllisesti, pitämään varpaankynsieni lakkaukset esittelykunnossa ja totuttanut jalkapohjani siihen, että kesällä kävellään pääasiallisesti ilman sukkia. Tekeväthän muutkin näin, joten ei se voi olla niin vaikeaa kuin olen aiemmin kuvitellut.

Siinä se meidän Mini (oikealla) komeilee vanhemman kaverinsa vieressä. On hieman autoilla kokoeroa, kun vertaa vanhaa klassikko-Miniä uuteen Cooper Clubmaniin. Suttasin varulta rekisterikilvet, ettei kukaan Minien omistajista suutu. :)

Mies oli kultainen ja toi Lontoon reissultaan mulle tuollaisen I <3 MINI -paidan ja kyllähän se nyt piti tuonne päälle laittaa! Valkoinen materiaali hiosti kyllä kuumassa huomattavasti vähemmän, kuin vakivalintani musta.

Kyllä mullekin tällainen pakettiauto kelpaisi!

Tai tällainen Mr. Bean -auto. Siinä on jopa mustaksi maalattu konepelti ja erityisenä yksityiskohtana munalukot ovissa.

Vanhojen autojen rinnalla tunsin muuten kerrankin itseni pitkäksi!

Tänään saan vähän tapahtumaa elämääni, olen nimittäin ihan kohta lähdössä Rhian kanssa Super Mukavaan ihastelemaan siellä tänä iltana esiteltävää Kalmakurjen uutta mallistoa. Lupaavaa, hyvin lupaavaa…

Elämässäni on tulossa lähiaikoina joitain kivoja pieniä mullistuksia, jotka ovat saaneet ajatukseni pyörimään ihan jossain muussa, kuin blogissa tai vaatetuksessa (tai koulussakaan) mutta siitä enemmän ensikerralla tai sitä seuraavalla. Sukatkaan ei meinaa pysyä jaloissa, kun niin jännättää! Siksi kuljenkin paljain jaloin…

Vagabondin Micron eri variaatioita olen ihastellut jo viime kesästä asti ja lopulta sainkin hankittua mieleiseni mallin. Silmääni olisi miellyttänyt enemmän ostamani mallin nauhaton versio, mutta tässä kohdassa oli pakko ajatella käytännöllisesti. Jalkani ovat hieman eri paria, sekä sen verran rintavat, että nauhoitus antaa oivan mahdollisuuden säätää sandaalit kumpaankin jalkaan juuri sopivaksi.

Tämä malli on sen verran peittävämpi, että uskon sen käytettävyyteen hieman viileämmälläkin kelillä, sekä myös hieman siistimpänä sandaalina vaikkapa ravintolaan. Musta väri sopii ihan kaiken kanssa, etenkin varpaankynsissäni olevaan kirkkaan oranssinpunaiseen kynsilakkaan.

Hieman hipimpi ja rennompi malli puolestaan on Your Facen remmisandaali, jossa mustat remmit on koristeltu helmiäispaloilla, kivillä ja helmillä. Erityisen kauniiksi ja huomiotaherättäväksi koen nilkkaremmit, jotka ajavat koristeellisuudellaan nilkkakorun virkaa. Näissä sandaaleissa ongelmaa tosin aiheuttaa hieman se, että vasen jalkani on vaivasenluunsa takia oikeaa leveämpi ja päkiän remmit ovat siksi hieman turhan tiukat. Näitä pitäisi saada hieman venytettyä, mutta onneksi näitä sateisia päiviä on luvattu vielä muutama, jolloin voin hyvällä omatunnolla köpötellä kotosalla toisessa jalassani villasukka ja sandaali.

Koska olen onnettoman huono hoitamaan jalkojani (mikä on ollut osasyynä sandaalien käyttämättömyyteeni), kysyisinkin teiltä hyviä ja helppoja vinkkejä kesäjalkojen huoltoon. Miten jalat saisi näyttämään näteiltä (ja pysymään hyvänhajuisinakin) mahdollisimman pienellä vaivalla?

Kollaasin kuvat: Vagabond Portal

Ylärivin lumellekin riittävän kuvioidut korkonilkkurit ovat yhä malliston suosikkini. Uudistuneet Thelma-kiilakorkomallitkin näyttävät virkistävän tuoreilta hieman madaltuneen varren ansiosta, joskaan sitä täydellistä Thelma-mallia ei vieläkään löytynyt. Sirot mustat matalakorkoiset maiharit ovat ihanan naiselliset ja niiden vieressä oleva niitein koristeltu nilkkurimalli puolestaan sopisi mitä mainioimmin yhteen nahkahousujen kanssa.

Ylipolvensaappaat jatkavat myös ensisyksyn mallistossa, tällä kertaa muunmuassa ihanan vaaleanharmaana mokkanahan sävynä. Vaaleanruskeissa vetoketjureunalla koristelluissa nilkkureissa on jotain bisnesnaismaista, olematta kuitenkaan tylsä tai tavanomainen. Värikkäämmistä malleista ihastuin vaaleansinisiin buutseihin, herkullisen syvänvioletteihin avokkaisiin sekä korollisiin aniliininpunaisiin (ehdoton lempivärini päiväkoti-iässä) nauhakenkiin.

Näihin kuviin on hyvä kesän aikana palata sateisina päivinä, kun varpaita palelee. Sitä ennen odottelen vain niitä ennemmin tai myöhemmin tulevia sandaalikelejä. Vaikka välillä suunnittelisikin syksyä, voi silti nauttia myös kesästä täysin rinnoin!

Kuva: Fashion Flash

Itse vielä vierastan lähes tasapaksuja korokepohjia, mutta niiden sijaan kuvassa keskellä ylempänä olevat korolliset nilkkurit vahvasti kuvioidulla pohjalla saivat sydämeni jättämään väliin muutaman sykäyksen. OKT-saappaat ovat selkeästi jatkamassa voittokulkuaan, enkä panisi pahakseni oikean reunan paksupohjaisia kiilakorkosaappaita, joskin itse kaipaisin aavistuksen sirompaa mallia jalkaani.

Odottelen sormet ristissä, josko kovin mukaviksi kehutut Thelma-kiilakorot palaisivat ensi syksynäkin mallistoon. Viime talvena myydyissä Thelma-malleissa oli kaikissa jotain pientä, jonka vuoksi yksikään mallin variaatio ei täysin vienyt sydäntäni. Stellan tammikuussa Huuto.netissä myymä harmaa nauhamalli olisi ollut juuri täydellinen, muttei ilmeisesti tuossa värissä koskaan päätynyt massavalmistukseen asti. Harmikseni kyseisen parin hinta nousi huudoissa budjettini rajojen ulottumattomiin ja jouduin jatkamaan elämääni ilman täydellistä Thelma-paria. Toistaiseksi kyllä on pärjätty, mutta arvioin tilanteen syksyllä uudelleen.

Juuri nyt keskityn kuitenkin sen täydellisen sandaalimallin päättämiseen.

Ja hei, mitä ihmettä! Kolme postausta yhden päivän sisällä! O_o Olisin toki voinut ajastaa tämän, mutta kun en millään malttanut odottaa…

Itse pukeuduin miittiin Seppälästä löytämääni pussihelmaiseen mekkoon, jonka päälle vilukissana vetäisin Pieces-boleron. Jalkaan kiiltoleggingsit ja Vagabondin Missyt. Uusi tukka muotoitui tupeeratuksi heitoksi pään päälle.

Ennen juhlapaikalle siirtymistä piipahdin hetkeksi kuskiksemme (Tampere-Helsinki-välille) suostuneen mieheni kanssa Aussie Bariin parille Coopersille. Sieltä suuntasimme kumpikin sitten omille teillemme.

Itse tilaisuushan oli Telakka83 Sauna Loungessa, johon pienen eksymispaniikin jälkeen löysimme kuin löysimmekin. Onneksi ei tarvinnut yksin etsiä paikkaa!

MouMou, Jonna ja Salla olivat järjestäneet paikan nätiksi ja järjestäneet kaikenlaista ihanaa tarjottavaa, joista saikin mahat täyteen ja suut makiaksi.

Pintaa-blogin Mikko oli paikalla vastaamassa kaikenlaisiin hiuskysymyksiin. Illan aikana hän myös väänsi juhlakampauksia lukemattomalle määrälle kauniita bloggaajia, alla GHD-käsittelyssä Jenni. Toivottavasti Jenni ei häiriintynyt paparazzeilustani kiharruksen aikana, olen vielä niin toivottoman harjoittelija kuvaamisen suhteen, etten millään meinannut saada kunnollisia kuvia – milloin olisi muutoin ollut hyvä kuva, oli jommalla kummalla silmät kiinni tai puolitangossa tai sitten jatkuvasti selittävällä Mikolla oli suu auki kesken lauseen.

Paikalla oli toinen toistaan upeampia naisia, joista osasta sain näppäistyä onnistuneitakin otoksia.

Hieman jäi harmittamaan se, etten perinteiseen tyyliini oikein hallinnut uusiin ihmisiin tutustumista, vaan hengailin pääasiassa jo valmiiksi tutussa seurassa. No, ehkäpä minäkin vielä jossain tulevassa miitissä rohkenisin esittäytymään vieraammillekin ihmisille, ei kai ne nyt niin pelottavia voi olla… Sitä ennen voisikin petrata muiden blogien kommentoimisessa, joka on taas jäänyt vähemmälle.

Niin, lopuksi voi vain sanoa, että mahtavan hauskaa oli. Niin ja EMÄNNILLE KIITOS!!!

Viime kesänä äidin varastoista löysin ihan oikeasti vanhat nahkasandaalit, jotka kuitenkaan eivät istuneet jalkaani aivan toivotulla tavalla, sillä jalkani on niihin noin koon verran liian pieni. Olenkin katsellut Vagabondin kesämallistosta itselleni uusia uskollisia sandaalipalvelijoita, mutta (huokaus) liikaa ihania vaihtoehtojahan sieltä vain löytyi…

Micro-sandaalimallin eri variaatiot kiehtovat kovasti. Korottomuus mahdollistaa sandaalien kokopäiväisen käytön niin maalla kuin kaupungissakin ja materiaalina aito nahka tuo kenkiin pitkää ikää ja mukautuvuutta. Hieman korkeampivartinen, gladiaattorihenkinen malli sopisi peittävyydessään viileämmillekin päiville ja niillä kehtaisi kävellä hienompaankin ravintolaan syömään, mieluisimpina väreinä musta ja vaaleanruskea. Huomattavasti kevyemmän oloinen varpaanvälistä kulkeva remmimalli olisi toisaalta täydellinen kuumille kesäpäiville, jolloin päälle laitetaan vain jokin kevyt mekko, asusteena tietysti kauniisti päivettyneet sääret. Värivaihtoehdoista vaikein päätös olisi mustan, vaaleanruskean ja korallinpunaisen kesken. Mustahan kävisi ihan kaiken kanssa, vaaleanruskea toimisi tummissakin asuissa raikastavana osatekijänä ja korallinpunainen taas toimisi upeana väripilkkuna asussa kuin asussa. Mokkanahkainen, hiekanvaalea malli taas näyttää ihanan pehmoiselle, enkä yhtäkkiä keksi yhtään vaatetta, jonka kanssa nuokaan sandaalit eivät kävisi!

Niille päiville, jolloin tekisi mieli laittaa korot jalkaan, olisivat Amelie-puukorkkarit aivan täydelliset! Matalahko korko yhdistettynä paksumpaan pohjaan päkiänkin alla saa näistä kengistä varsin kävelykelpoiset pidemmilläkin matkoilla. Itselleni tosin eniten huolta aiheuttaa sisäpohjan paljas puupinta, jalkapohjani ovat nimittäin aika nirsot ja haluaisivat runsaat pehmikkeet alleen. Avoimeen kenkään ei oikein voi laittaa pohjallistakaan, ehkäpä korkeintaan geelityynyn päkiän alle. Ja niin, jälleen väriongelma! Perinteisempien mustan ja vaaleanruskean rinnalla myös vaaleanharmaa sekä oranssinpunainen olisivat täydellisiä kesällä asussa kuin asussa. Voisin niin kuvitella harmaat puukengät yhdistettynä vaaleisiin farkkushortseihin ja punaiset kengät taas huutavat kaverikseen nilkasta ylös käärittyjä farkkuja ja rentoa bleiseriä. Kaikki nuo värivariaatiot yhdistäisin mielelläni haaveissani siintävään valkoiseen kesämekkoon, joka vielä vaatekaapistani puuttuu.

Vagabondin verkkokaupasta ihastelin vielä  muutamaa mallia, jotka sopisivat Suomen kesään niin yleisesti kuuluviin viileämpiin päiviin. Remmikenkä Lugano on aivan mahdottoman kaunis jalassa, mutta itselleni en näitä harmikseni voisi hankkia. Ihanaiset vaivasenluuni vaativat päkiän alle edes jonkinlaista pehmennystä, joten olen todennut harkitsevani jatkossa vain platolla varustettuja korkokenkiä. Vaalearuskeissa Cala Pi -nilkkureissa on aivan matala kiilakorko ja niiden parhaina ystävinä toimisivat mustat kiilto- tai nahkaleggingsit. Mokkanahkainen Micro taas yhdistyisi mustan, liehuvan tunikan kanssa. Kankaiset Dynamicit yhdistäisin tiukemman mustan trikoomekon ja valkoisen leveälierisen hatun kanssa.

Koska syksy seuraa ikävä kyllä aina kesää, on muistettava hieman suunnitella jo syyskengitystäkin. Kovasti kehuttua Thelma-mallia myydään verkkokaupassa kullanvärisellä vetoketjulla varustettuna nilkkurimallina. Kyseinen malli sattuukin olemaan lempiversioni Thelman kaikista muunnoksista, sillä korkeampivartista nauhamallia ei valmistettu myyntiin asti harmaana, joka olisi ollut väreistä tuolle mallille täydellisin!

Auttakaa nyt tyttöä hädässä, minkä mallin oikein valitsisin!?!

Kollaasien kuvat alunperin: Vagabond

Päästiin jo turvallisesti laivaan, kimpsuinemme ja kampsuinemme . Tavaramäärä ehti jo lähes tuplaantua lähdön jälkeen, sillä saimme ilmoittautumisen yhteydessä kaksi kassillista tuotteita.

Vagabondin liikkeestä kävin myös hakemassa varaamani ihanuudet, joita olen kuolannut jo pitkään.

Näillä pitäisi kuulemani mukaan jaksaa kävellä pitkään ja helposti, onhan näissä paksu mutta kutenkin siro plato päkiän alla. Joten esittelen uudet lemmikkini, Vagabondin vetoketjukoristeiset Missyt!

Täällä pääsen nuo nyt koeajamaan turvallisesti sisätiloissa, aika näyttää ovatko nämä nyt kehujensa arvoiset.

Koska kuljin autolla labratiloihin ja takaisin, sain laitettua pitkästä aikaa hieman kevyemmän takin päälleni. Jalkaan jo luottokengiksi päässeet Vagabondin Magica -saappaat, jotka ovat hyvät myös autoilemiseen. Riittävän ohut pohja antaa hyvän päkiätuntuman polkimiin.

Tämän talven luottoasuni pääsi jälleen käyttöön: farkkuleggingsit, pitkä neuletakki ja sen alle joku trikoopaita, tällä kertaa musta, neppareilla varustettu yksilö. Pitäis kai joskus keksiä jotain muutakin, ettei kävisi olo tylsäksi… Puolustuksena tosin se, etten talvella pärjää millään ilman neuleita, ikuinen vilukissa kun olen.

Mies sai kuin saikin korjattua kaukolaukaisimen, joten pääsen jälleen kuvauspuuhiin. Aloinkin jo kärsiä vierotusoireista, kun en päässyt kuvailemaan kaikkea haluamaani, kerrankin kun hyviä ideoita oli pää täynnä.

Hyväksikäytin myös äitin saumuria ja vetäisin iltapuhteena itselleni paksusta mustasta satiinista pallohameen. Tuo satiini on nimittäin varsin työlästä ommella tavallisella koneella, kun kaikki kankaanreunat on huoliteltava siksakilla ellei halua pudotella pieniä mustia langanpätkiä ympäriinsä. Samasta kankaastahan tein vähän aikaa sitten rannekukkarot, jospa jopa pääsisivät joku päivä samaan asuunkin, tiedä häntä…

Hame on malliltaan leveä putkilo, jossa on sekä ylhäällä että alhaalla kuminauhakuja, joista ylempi on muutaman sentin etäisyydellä hameen yläreunasta, jolloin sain tehtyä ns. paperipussivyötärön. Erinomaisen helppo malli siis, vielä kun tein tämän vuorittomana, sillä kangas on itsessäänkin aika paksua. Sivutaskut hameeseen laitoin, ihan vaan siksi, että saisin käsilleni jonkin pitopaikan. Koen nimittäin oloni usein varsin epämukavaksi, koska en tiedä mitä käsilläni tekisin. Siksi onkin ihanaa kun on taskut, jonne kädet voi sujauttaa pahimman hädän koittaessa!

On muuten eri kivaa yrittää ottaa kokomustasta asusta kuvia, joista hameen yksityiskohdat tulisivat esiin. Onneksi valaistusta ja värisävyjä säätämällä pääsee jo pitkälle. Alla vielä pari suurempaa kuvaa, joista jo näkeekin jotain muuta kuin epämääräisesti kiiltävän takamuksenalueen.

Nyt pimeillä keleillä on varsin tärkeää muistaa näkyä, varsinkin kaupungissa, missä autoja liikkuu paljon ja katuvalot tekevät inhottavia pimeitä katvealueita sinne tänne. Oma mottoni kuuluukin: “Koskaan ei voi olla liikaa heijastimia!” Tämä on käytännössä totta kahdellakin tapaa. Kadulla kulkiessa autot voivat ajaa päälle lähes mistä suunnasta hyvänsä, siksi olisi hyvä olla heijastin esim. kummallakin sivulla paremman näkyvyyden takaamiseksi. Toisaalta runsaasta heijastinarsenaalistani huolimatta huomaan silloin tällöin olevani liikkeellä juuri sillä takilla, jossa ei satukaan olemaan heijastinta. Siksi pyrinkin pitämään jokaisessa takissani vakituisia heijastimia, niin säästyn niiden vaihtamiselta takkien välillä.

Löysin arkistoistani kuvia lähes jokaisesta heijastimestani, joten ajattelin esitellä ne teille. Heijastimista ja niiden tärkeydestä on jo ehtinyt puhua mm. Stazzy sekä MouMou.

Laukussani heiluu usein pinkki Marimekon Roosa nauha-Unikko-heijastin, joka piristää mukavasti monenlaisia asuja ja on lisäksi helppo vaihtaa laukusta toiseen.

Kenkiäni pääsin lauantaina käyttämään Sorsapuistossa, kun kasa bloggaajia, tällä kertaa myös muualta kuin Tampereelta, kokoontui höpöttämään ja löhöilemään kuumassa auringonpaisteessa. Asukseni valitsin Lampunvarjostimeksi nimetyn hameeni, jonka yhdistin lepakkohihaisen Vilan paidan kanssa. Alle laitoin vielä mustan tuubitopin, joka olikin tarpeen, koska aurinko porotti niin kuumasti, että pitkähihainen paita oli ajoittain aivan liikaa.

Alla olevasta kuvasta tarkkasilmäinen voi bongata, mihin aikaan pääsin yöllä kotiin. Päivä ulkona onnistui väsyttämään tämän tyttösen jo ihmisten aikaan, joten petiin oli suunnattava jo melkein hyvissä ajoin.

Evääksi puistoon nappasin kaupasta viinirypäleitä, miniluumutomaatteja sekä Paola Suhosen suunnittelemassa purkissa oleilevan punaviinin. Näppärä tuo pahvitölkki, sillä lasipullot painavat turhan paljon ja ne olisi kannettava takaisin kotiinkin. Tuon voi tyhjennettyään vain sujauttaa roskapönttöön.

Koska oman kamerani kuvasaldo oli aikas säälittävä, lainasin Marialta tällä lisenssillä pari kuvaihanuutta.

Ketjukorunikin otin varuiksi mukaan, jos innostuisin sitä pitämään, mutta loppujenlopuksi se päätyi vain muutamaan kuvaan, sillä se ei mielestäni oikein sopinut retrohenkisen hameeni tyyliin.