Vagabond Kareno

Hups, päivät ovat taas hurahtaneet jonnekin teille tuntemattomille! Tästä seuraavasta asiasta on ollut tarkoitus puhua jo monta päivää sitten, mutta saa kai sitä hieman myöhässäkin hehkuttaa? (Silmänlumeen itsevaltiaan oikeudella sovin että saa.)

Tämä ihana hieman kuluneen oloinen nahka kuuluu Vagabondin ihanalle Kareno-nilkkurille. Kyseessä olevat kengät tilasin Spartoolta loppiaista edeltävänä torstaina ja jo seuraavan viikon torstaina oli lähetys noudettavissa läheisestä Siwasta, vaikka odotin sitä saapuvaksi vasta sitä seuraavan viikon maanantaina.

Onnekseni kenkien koko oli oikea ja istuvuus sopiva, tosin toisen jalan kenkää jouduin hieman venyttelemään märän villasukan avulla sillä kenkä kiristi hieman jalkapöydän kohdilta. Venyttely auttoi ja kengät istuvat nyt kuin hansikkaat.

Erityisesti pidän kenkien pienistä yksityiskohdista, kuten suloisesta tweedvuorista ja klassisen pyöristetystä kärjestä, joka on juuri sopivan leveä, jotta varpaatkin mahtuvat heilumaan puristumatta kasaan. Nauhaton nilkkurimalli rakastaa pillifarkkuja, joiden lahkeet mahtuvat juuri sopivasti kengänvarteen.

Nyt jäi vaan harmittamaan, etten ehtinyt tilaamaan saman mallin pitkävartisia saappaita ennen kuin oma kokoni hävisi alennusmyyntien myötä varastosta! Hitaudesta sakotetaan.

Promootioyhteistyö

Testausta

Suurin osa lukijoista lienee jo huomannut tavalla tai toisella viime vuoden puolella alkaneen Spartoo-yhteistyöni. Koska en halua kehua sikaa säkissä, päädyin eilen tekemään ensimmäisen tilaukseni nähdäkseni miten hyvin tavara sieltäpäin kulkeekaan.

Ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että olen voimaton päättämään yhtikäs mitään, jos vaihtoehtoja on liian monta. Voi niitä lukuisia kertoja, joina olen seisonut karkkihyllyn edessä valehtelematta tunninkin verran miettimässä, minkä pussin ostaisin, vain lopulta turhautuakseni valinnanvaikeuteen ja kävelläkseni tyhjin käsin pois. Siispä ei pitäisi tulla yllätyksenä että saatoin käyttää aika monta tuntia verkkokaupan sisällön kaiveluun ennen kuin sain tilaukseni lopulta tehtyä.

Vaikka Spartoolta löytyisi vaikka minkälaisia ihania kenkiä, päädyin miettimään hankintaani ihan käytännön tarpeen kautta. Seisomatyössäni tarvitsen matalakantaiset kengät, joilla voin varmuudella seistä monta tuntia putkeen ilman pelkoa siitä, että tuo pirun vaivasenluuni alkaisi taas äkäillä. Siispä päädyin lopulta vanhaan tuttuun merkkiin, Vagabondiin, jonka Kareno-nilkkuri vaikutti juuri työkäyttöön sopivalta. Toivottavasti lesti vain istuu hyvin!

Toimitusajaksi arvioitiin tilausvaiheessa 6 arkipäivää, joten koska tilaukseni tein eilen 5.1. saattaisin hyvällä tuurilla saada kenkäni jo ensi viikon lopulla. Raportoin aiheesta, kunhan saan nuo käytännölliset kaunottareni kotiin!

Vagabond Thelma vs Spirit Alessia

Jo useamman vuoden olen himoinnut useammassakin blogissa näkyneitä Vagabondin Thelma-kiilakorkoja. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut elää ilman noita kauniita, mutta monella tapaa käytännöllisiä nilkkureita. Vaan en enää, tavallaan…

Vagabond Thelma

Törmäsin viikonloppuna Ideaparkin Warehouse outletissa varsin tutunmalliseen kenkään. Spirit-merkkinen Alessia-malli on niin liki identtinen Thelman kanssa, että mietinkin, voisivatko mallit olla kotoisin samalta tehtaalta? Näitähän vastaavia tapauksiahan on ajoittain kenkämarkkinoilla liikkeellä, täysin samaa mallia, jotka eroavat pääasiassa vain brändimerkkinsä osalta toisistaan.

Spirit Alessia

Thelma ja Alessia ovat tosiaan lähestulkoon identtiset. Molemmat ovat nahkaa, alkuperäinen hinta on likimain sama (joskin Alessioista sain kivat outlet-alennukset) ja kengän leikkaukset kulkevat samoja linjoja. Pohjan kuviointi on aivan samanlainen (ks. alin kuva) lukuunottamatta sitä, että Alessioissa lukee tietysti pohjassa Spirit eikä Vagabond.

Silmämääräisesti ainoa ero Vagabondin ja Spiritin mallien välillä on solkien ja etenkin koristevetoketjun väri. Vagabondin Thelmassa aikoinaan tuon vastaavan mallin eniten mielipiteitä jakanut ominaisuus oli se, että siinä oli kultainen vetoketju ja hopeiset soljet. Alessian soljet ja vetoketju ovat keskenään yhteensointuvat, hapettuneen hopean sävyiset, joten kenkien yleinen värimaailma on selkeästi harmonisempi.

Vaikka olenkin hiljalleen hankkiutumassa eroon suurimmasta osasta korollisia kenkiäni vaivasenluun pakottamana, uskaltauduin kuitenkin hankkimaan hieman uhkarohkeasti nämä ihanuudet. Olenhan sentään niin kauan tästä mallista haaveillut, että kerran sitä satunnaisesti kärsii pienestä särystäkin, jotta saa näinkin kauniita – ja silti niin ihanan rentoja – kenkiä käyttää. Pieni platopohja päkiän alla onneksi hieman lieventää osumaa suoraan päkiälle, joten toivotaan jalkojeni kestävän näillä kävelyä edes hieman kauemmin! Ainahan toki kengät voi valita jalkaan silloin kun ei tarvitse harrastaa pitkän matkan kävelyä…

Tamperelainen: Asustamalla erilaiseksi

Neljä viikkoa hurahti taas kuin huomaamatta ja eilen keskiviikkona tuli taas aika julkaista Tamperelaisen Tyyliä ja tuunausta -palstan juttuni. Jutunaiheita miettiessäni innostuin ideasta kokeilla, kuinka erityylisen asun saisinkaan kasattua yhden vaatteen, viimeaikoina lähes joka päivä käytössä olleen trikootunikan, ympärille. Juhla-asua varten sain pitkästä aikaa puettua jalkaani Vagabondin Missyt, joita on lähestulkoon ollut ikävä. Odottelenkin kipeästi tilaisuutta, jonne voisin pitkästä aikaa pukea jotain vähemmän käytännöllistä…

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.

Haastepäivät 3-4: Housut jalkaan

Loppuviikkona väsytti aivan julmetusti, joten yritin särmentää olotilaani ihan oikeilla housuilla. Perjantaina aloittelin varovaisesti ja lämpimästi pidempihihaisella trikoopaidalla, valkoiset kangastennarit taas valitsin ihan puhtaasti mukavuussyistä.

Haaste pv 03

Lauantaina piipahdimme koko perheen voimin Tampereella pyörimässä autokaupoissa (harrastus sekin) ja shoppailemassa. Mäyräkoiralle saimme perusteellisten sovittelujen jälkeen ostettua upean talvitakin, jonka kuitenkin totesimme kotona sittenkin muutaman sentin liian lyhyeksi selästä. Onneksi takin saanee vaihdettua isompaan, kun käyttämätön kuitenkin on.

Koska ulkosalla turvauduin takkiin, uskaltauduin pukemaan pelkän topin neuletakkini alle. Vaikka asuni olikin lähes mustaa kokonaan, ei oloni ollut lainkaan synkkä. Sen sijaan nautin saadessani pitkästä aikaa kelien viilettyä Vagabondin saappaani jalkaan.

Haaste pv 04

Tamperelainen: Jäähyväiset sukille

Ihan koska asia on pässyt unohtumaan, en ole aiemmin julkaissut Tamperelaisen juttujani täällä. Nyt korjaan asian pikimmiten, joten olkaapa hyvät! Ensimmäinen oma juttuni julkaistiin 30.6. ilmestyneessä lehdessä ja sen nettiversiota voi ihastella täällä.

Jäähyväiset sukille

Toukokuun alussa ostin itselleni kahdet sandaalit. Samalla viikolla onnistuin hiertämään toisella parilla jalkani lähes verille asti. Kuitenkin päätin, että tänä kesänä lopulta, lukuisien sukallisten kesien jälkeen, opetan jalkani sietämään sandaaleita.

En tiedä onko jalkojeni iho normaalia herkempää vai ovatko toiset vain muuten kovapintaisempia, mutta vuosikausiin en ole käyttänyt sandaaleita tai juuri muitakaan kenkiä ilman sukkia kesälläkään, muutoin kuin satunnaisissa hätätapauksissa huolellisesti rakkolaastareilla suojattuna. Oikeanlaisen sukan kanssa jalat ovat pysyneet kuumallakin ilmalla kuivina, miellyttäväntuntuisina ja, mikä tärkeintä, rakottomina.

IMG_4860

Kiireisenä kesänä (tai rentona kesänä, kun päivät menevät laiskotellessa) jalkojen hoitokin jää helposti retuperälle, jolloin kuivat kynsinauhat ja kantapäät sekä lohkeilleet lakkaukset on helppo piilottaa sukan sisälle. Kauneuden eteen on kuitenkin tehtävä edes hieman työtä, jos ei muiden niin ainakin oman itsensä vuoksi. Sateiset kelit hidastivat projektiani kesäkuussa, mutta eteenpäin mennään koko ajan.

Hiertävämmän sandaaliparin sain pehmennettyä pitämällä niitä muutaman tunnin jalassa märän villasukan kera, jolloin rintaviin jalkoihini hieman tiukahkojen sandaalien nahka venyi ja muotoutui omaan jalkaani istuvaksi. Enää hiertymiä tulee vain runsaan käytön jälkeen ja silloinkin ne on mahdollista ehkäistä käyttämällä Compeedin rakkopuikkoa niissä kohdissa, joissa kengät hiertävät eniten.

IMG_4847

Toisen sandaaliparin suurin ongelma on kuumalla kelillä turpoavat jalkani. Rintava jalan malli yhdistettynä liian pieneen määrään juotua vettä johtavat ohuempien remmien painumiseen ihoon kiinni. Tähän auttaa vain runsas nesteiden juonti, mikä olisi kyllä muutenkin hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa.

Olen lopulta opetellut rasvaamaan jalkani säännöllisesti, pitämään varpaankynsieni lakkaukset esittelykunnossa ja totuttanut jalkapohjani siihen, että kesällä kävellään pääasiallisesti ilman sukkia. Tekeväthän muutkin näin, joten ei se voi olla niin vaikeaa kuin olen aiemmin kuvitellut.