Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.

Kylmien kelien lempiasuste

Niitä on monen värisiä ja mallisia. Ne voivat olla kirjavia tai pitsisiä, itse tehtyjä tai ostettuja. Pääasia, että ne lämmittävät palelevia varpaita, ne villasukat nimittäin.

Olen ottanut viilenevät ilmat avosylin vastaan, sillä lopulta pääsen taas käyttämään rakkaita villasukkiani. Ne paitsi pitävät jalkani lämpiminä, toimivat myös mainioina asusteina. Asu kuin asu näyttää heti astetta rennommalta, kun lahkeen alta pilkistää villasukan terä tai kun villasukan varsi on vedetty lahkeiden päälle näkyville.

Sukkapuikot suihkivat, tällä kertaa äidilleni paksuja kotisukkia.

Vuodessa edes pari sukkia

Lähes jokainen tekstiilitöitä ala-asteella tehnyt on joutunut kutomaan villasukat. Joillekin tämä lienee ainoa kerta kutimien kimpussa, mutta itse sain ennemminkin tästä innostuksen käsitöihin. Vaikka pitkän tauon jälkeen jälki aina onkin hieman haparoivaa, pyrin vuosittain kutomaan edes yhden parin villasukkia, joko itselleni tai jollekin läheiselleni lahjaksi.

Tällä hetkellä työn alla ovat harmaat pitkävartiset sukat, joiden varret voi rutata rennosti nilkkaan tai vetää saappaiden kanssa lahkeiden päälle. Malli on hyvin yksinkertainen, sileää neuletta jalkaterässä ja joustinneuletta varressa. Jonain päivänä tulevaisuudessa opettelen vielä kirjoneuleenkin salat!

Asuun kuin asuun saa tiettyä lisärentoutta kun siihen lisää villasukat.

Suvun klassikko ovat ”ailit”

Käsitöissä idolini on eräs Aili-niminen leidi, joka piti lapsuudessani koko serkuskatraamme enoni ja tätini mukaan lukien villasukissa. Kerran, pari vuodessa saapui mummulaani pahvilaatikollinen villasukkia, joista kaikki saivat sovittaa oikeankokoiset sukat ja valita vielä lukuisista värivaihtoehdoista mieleisimmät.

Ailin villasukissa oli aina eräs tietty kirjoneulemalli, jollaista en ole vielä missään muualla nähnyt. Näitä suvussani klassikon aseman saaneita villasukkia on vielä tallessa ainakin itselläni ja vanhemmillani useampi pari, ja niitä käytetään ja rakastetaan huolella. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä juttua ”ailit” jalassa.

Villasukat ovat itselleni jotain todella lohduttavaa ja rentouttavaa. Niihin tiivistyy erityisesti ajatus nojatuoliin torkkupeiton alle kääriytymisestä kylmänä talvi-iltana kuuman glögimukillisen kanssa, mäyräkoiran käpertyessä kainaloon nukkumaan.

Kuvia muokatessani, ja etenkin alla olevan kollaasin valmistuttua, yllätyin siitä, kuinka erilaisia asuja kuudesta vaatteesta saikin kasattua. Kuusi vaatetta eivät päälle puettaessa pahemmin aiheuta monimuotoisuuden tunnetta, mutta kamera paljastaa sen tosiasian, että itse sokeutuu helposti tuttujen vaatteiden monipuolisuudelle ja yhdistelymahdollisuuksille.

Kuten tarkkasilmäisimmät saattoivatkin huomata, vaihtui kesken asukuvien farkkualaosa vaaleansinisestä tummaan. Haasteeseen lisäämäni pykälähän oli, että mikäli löydän itselleni kauan etsityt laadukkaat (nojoo, H&M-laatua tällä kertaa, -10 € alennuksen innoittamana) ja hyvin istuvat farkut, saan ne ottaa käyttöön jonkin toisen vaatteen sijasta. Näinpä jätin vaaleat farkkuleggingsit nyt loppukuun käytöstä pois.

Asukuvat päättyvät tällä kertaa maanantaihin, jonka jälkeen käytössä ovat olleet enimmäkseen kaksi alinta asua. Torstain vietin selkäkivuissani kotona ihan kotivaatteissa, nyt perjantaina piipahdin koululla YTHS:n vastaanotolla mustissa housuissa, mustassa topissa ja yllättäen harmaassa neuleessa. Jalkaan oli pakko laittaa aina-niin-tyylikkäät Adidaksen mustat Superstar-tennarit, ne kun sattuvat olemaan ainoat omistamani kengät jotka saa laitettua jalkaan kumartumatta.

Viikonlopun aion parannella ihanaista noidannuoltani, ihanaisten särkylääkkeiden ja yöllisten lihasrelaksanttien voimin. Koiran kanssa lenkkeilyäkään ei selkäni juuri nyt pahemmin kestäisi, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en edes halua homehtua koko aikaa kotona, vaan himottaa päästä edes vähän kävelemään ja haistelemaan raikasta syysilmaa. Onkohan mussa jotain muutakin vikaa kuin selkä, enhän mä oikeesti tykkää kävellä!?!

Sunnuntain lounaaksi heitin muuten kasaan Paras aika vuodesta-blogista joskus bongaamani reseptin mukaan voisalviapastan, nam! Kelpasi jopa perheen nirsommallekin osapuolelle, eikä kieltänyt tekemästä uudelleenkaan. Runsas määrä voita takasi kyllä sen, ettei nälkä tullut kovin nopeasti takaisin. Nyt illasta tosin iski kauhea napostelun himo, jota lienee pakko paikata voileivällä. Onneksi ei talossa ole karkkipussia, muuten se saisi varsin nopeasti surmansa!

Raiskasin muuten pari päivää sitten hiuksiani värinpoistolla ja palasin takaisin blondiksi. Tykkäsin todella paljon väliaikaisesta tummasta hiusväristäni, mutta kyllä se vaan vaalea on helpompi noin niinkuin juurikasvun kannalta, näin luonnollisesti vaaleatukkaisella. Ihanasti tosin hohtaa entisestään vaalentunut juurikasvu platinablondina, mutta sen värieron saan kyllä tulevaisuudessa tasoittumaan, toivottavasti…

Kuuden vaatteen syyskuu

Syksy tulee ja vaatekaappi pitäisi uudistaa, taas kerran. Lisää ohimenevää pintamuotia ja halpoja trikoovaatteita, eikös niin? Entä jos en tahdokaan hankkia aina uutta, vaan vain saada olemassa olevan vaatevarastoni järkeistettyä niin, että siellä on vain omaan tyyliini sopivia, rakastettuja ja laadukkaita vaateyksilöitä, juuri sen verran, kuin oikeasti tarvitsen? Juuri nyt haluan tauon täyteen ahdetusta vaatekaapista!

Sopivaan saumaan tulikin muutaman eri muotiblogin kautta tietooni Uusi Musta -blogin kuuden vaatteen haaste. Haasteen idea on käyttää enimmillään kuutta vaatekappaletta koko syyskuun ajan.

Jotta haaste tuntuisi edes jotenkin toteutettavalta ei kuuteen vaatekappaleeseen lasketa mukaan alusvaatteita, sukkia tai sukkahousuja, kenkiä, asusteita, päällystakkeja eikä urheilu-, yö-, koti- tai bilevaatteita.

Säännöt ovat siinä mielessä joustavat, että niitä voi halutessaan muokata omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Pääasia kuitenkin on se, että säännöistä ei jousteta haasteen aikana. Oma sääntömuutokseni on se, että mikäli syyskuun aikana löydän pitkään etsimäni hyvin istuvat farkut, saan ottaa ne käyttöön, kunhan jätän pois yhden vaatteen niiden sijasta.

Kuuden vaatteen valinta on varsin vaikeaa, kun on otettava huomioon kaikenlaiset mahdolliset tilanteet ja sääolosuhteet. Pitkän miettimisen jälkeen sain kuitenkin rajattua valintani kuuteen vaateyksilöön.

Syyskuun kuusikkoni: trikoopaita ja -toppi, kahdet housut, neuletakki ja tunikamekko.

Farkkuleggingsit ovat sopivat rentoon, huolettomaan asuun. Siistimpään pukeutumiseen varasin puolestaan mustat porkkanamalliset housut. Leggingseistä en haluaisi millään luopua, mutta joudun näköjään korvaamaan ne paksuilla sukkahousuilla.

Vilukissalle välttämättömin yläosa on neuletakki. Puolihihainen raitapaita on virkistää muuten mustaa valikoimaa, mustan puuvillamekon puolestaan valitsin ihanan erikoisen mallinsa vuoksi. Spagettiolkaintoppi toimii yksinään mustien housujen kanssa, muutoin käytän sitä mekon alla hillitsemässä turhan avaraa pääntietä.

Hyvästit lopulle vaatekaapin sisällölle, nähdään sitten lokakuussa!

Odotan jännityksellä tulevaa syyskuuta ja sen tuomaa rajattua pukeutumista. Haasteen edistymistä ja sen mukanaan tuomia ajatuksia raportoin blogiini syyskuun ajan, tervetuloa!

Haasteesta lisää:

• www.uusimusta.fi/
• sixitemsorless.com/
• www.silmanlumetta.fi/category/tyyli/kuuden-vaatteen-haaste

Oma asuni oli siis seuraavanlainen. Vilan satiinimekko yhdistettynä valkoiseen (varsin tätimäiseen) jakkuun. Mustat avokkaat jalkaan, helmet kaulaan ja korviin, niin konservatiivinen juhla-asu on valmis. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. (Huomatkaa erityisen jäykkä poseeraus, ruostuneet ovat taidot näin kesän myötä…)

Ennen juhlaa oli pakko värjätä juurikasvu piiloon, sillä se oli päässyt aika megalomaanisiin mittoihin. Hermostuin totaalisesti hiusvärihyllyn luona siihen, miksi Suomessa ei voida myydä mitään muita tuhkaisia sävyjä (esim. 8.1 olisi lähes täydellisesti omaa luonnollista väriäni mukaileva), kuin niitä superblondaavia, vaikka muualla maailmassa niitä on juuri niissä sarjoissa, joita täälläkin myydään. Siksi nappasinkin käteeni ruskean paketin ja kokeilin piiloblondin elämää, ainakin hetkeksi. Värin pitäisi olla kevytväri, joten hyvällä tuurilla se haalistuu vaaleammaksi ajan myötä, jolloin pääsen takaisin projektini “Oman värin kasvatus” pariin.

Tumman hiusvärin kanssa sain lopulta otettua käyttöön blogimiitistä saamani Pieces-kukkapannan. Se toimi kätevästi mustavalkoisen asun korostusyksityiskohtana ja teki myös hiustenlaiton varsin helpoksi. Hieman puuterivahaa takaraivoon volyymia tuomaan ja lakalla tukka sileäksi päältä. Helppoa, nopeaa ja huoletonta.

Tää seuraava kuva on sitten omistettu Marille… Heppaheppa!

Hyvitykseksi kuvattomasta päivästä saatte kuvitusta menneen viikon kestoasustani, joka muokkautui moneen menoon varsin näppärästi.

H&M:n maksimekko, jonka posti toi pari viikkoa sitten, mutta jota olen vasta nyt innostunut käyttämään. Vaikuttaa muuten hyvin lupaavalta kesävaatteelta!

Siivotessa pitkät helmat on hyvä piilottaa imurin ja mopin tieltä, siispä vekitin helmaa sivuilta leggingsien vyötärönauhan alle, samoin kuin keskeltä edestä rintaliivien kaarituen alle, jottei tulisi ihan niin kauheaa raskausmahaefektiä. Varsin toimiva malli näinkin.

Kauppareissulle oli pakko varustautua hieman lämpimämmin, siksipä päälle lisäsin pitkähihaisen liuhuketrikooneuletakin ja alle farkut, jotka saivat keväisempää ilmettä käärityistä lahkeista.

Tähän sovellukseen vetelin helmoja ihan vain tuon tiukahkon kuminauhavyön alle, trikooliuhuke peittää pahimmat epämääräisyydet.

Sit vielä päälle kirppikseltä hankittu takki (alunperin H&M), raitakaulahuivi sekä lähes valkoiset kangastennarit, joille joku on näköjään onnistunut kaatamaan vapun aikaan punkkua. Onneksi ennakoin ja suihkutin tennarit kangasteflonilla, enää tarvitsee vain muistaa putsata nuo ja toivoa, että teflon tekee tehtävänsä ja punaviini lähtisi pyyhkimällä pois.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Itse pukeuduin miittiin Seppälästä löytämääni pussihelmaiseen mekkoon, jonka päälle vilukissana vetäisin Pieces-boleron. Jalkaan kiiltoleggingsit ja Vagabondin Missyt. Uusi tukka muotoitui tupeeratuksi heitoksi pään päälle.

Ennen juhlapaikalle siirtymistä piipahdin hetkeksi kuskiksemme (Tampere-Helsinki-välille) suostuneen mieheni kanssa Aussie Bariin parille Coopersille. Sieltä suuntasimme kumpikin sitten omille teillemme.

Itse tilaisuushan oli Telakka83 Sauna Loungessa, johon pienen eksymispaniikin jälkeen löysimme kuin löysimmekin. Onneksi ei tarvinnut yksin etsiä paikkaa!

MouMou, Jonna ja Salla olivat järjestäneet paikan nätiksi ja järjestäneet kaikenlaista ihanaa tarjottavaa, joista saikin mahat täyteen ja suut makiaksi.

Pintaa-blogin Mikko oli paikalla vastaamassa kaikenlaisiin hiuskysymyksiin. Illan aikana hän myös väänsi juhlakampauksia lukemattomalle määrälle kauniita bloggaajia, alla GHD-käsittelyssä Jenni. Toivottavasti Jenni ei häiriintynyt paparazzeilustani kiharruksen aikana, olen vielä niin toivottoman harjoittelija kuvaamisen suhteen, etten millään meinannut saada kunnollisia kuvia – milloin olisi muutoin ollut hyvä kuva, oli jommalla kummalla silmät kiinni tai puolitangossa tai sitten jatkuvasti selittävällä Mikolla oli suu auki kesken lauseen.

Paikalla oli toinen toistaan upeampia naisia, joista osasta sain näppäistyä onnistuneitakin otoksia.

Hieman jäi harmittamaan se, etten perinteiseen tyyliini oikein hallinnut uusiin ihmisiin tutustumista, vaan hengailin pääasiassa jo valmiiksi tutussa seurassa. No, ehkäpä minäkin vielä jossain tulevassa miitissä rohkenisin esittäytymään vieraammillekin ihmisille, ei kai ne nyt niin pelottavia voi olla… Sitä ennen voisikin petrata muiden blogien kommentoimisessa, joka on taas jäänyt vähemmälle.

Niin, lopuksi voi vain sanoa, että mahtavan hauskaa oli. Niin ja EMÄNNILLE KIITOS!!!

Lupasin esitellä porukoiden luota viime sunnuntailta erään löytöni, joka onkin ollut tällä viikolla ahkerassa käytössä. Sovittelin huvikseni äitin loimusamettimekkoa ja totesin sen istuvan päälleni yllättävänkin kivasti! Hihat ovat toki hieman lyhyehköt, mutta paljastavat kivasti ranteet, jolloin myös rannekorujen käyttö mahdollistuu. Itse mekkohan on ihan aitoa ysäriä, joten matkani kohti kasaria on käynnistymässä.

Erityisesti tykkään siitä, miten kivasti mekko istuu selkäpuolelta, notkoselästäni huolimatta! Aiemmin viikolla asustin mekon Jimmy Choo for H&M -nahkavyöllä, mutta näin kotona hengaillessani en kaivannut mitään kiristävää ylleni, joten ihan basiccina mentiin.

Testailin myös meikkijuttuja viikonloppua varten ja sain elämäni ekaa kertaa tökättyä irtoripset paikoilleen! Mahtavaa! Nuo kuvassa esiintyvät irtoripset eivät tosin ole ne, jotka lauantaina laitan vaan bileitä varten mulla on varastossa jotkin vielä hienommat. Kaveriksi testailin varastoistani löytämääni turkoosia luomiväriä, mutta, harmi, kamera söi kaikki värit ja kokonaisuus näyttää kuvissa ihan liian miedolta todellisuuteen verrattuna…

Huomenna onkin aika ihan tosissaan aloittaa valmistelut juhlia varten. Ainakin pitänee siivota (ärrinmurrin) ja leipoa täytekakku ja käydä kaupoilla hankkimassa joitain tarvikkeita ja tarjoomisia. Tähän mennessä olen ottanut varsin rennosti asian suhteen, ihan vain koska siinä vaiheessa kun annan itselleni luvan miettiä ja järkätä asioita, pääsee helvetti valloilleen ja kutakuinkin stressaan pääni puhki. Siispä mieluummin myöhemmin kuin aiemmin. :D

Eilisen päivän asuni, tietysti meidän Minin vieressä kuvattuna. (Joo-o, oli ihan pakko!) Koska en löytänyt sopivan vihreää vaatekaapistani, piti asu sävyttää mustien pystypilarien sekä hopeanharmaiden konepeltiraitojen ja katon kanssa sävy sävyyn. Kuvassa muuten tuossa Minin takana kurkkii myös meiän Kirppu, tuo kuparisen oranssi Micra, joka on ehkäpä maailman ketterin kaupunkiauto! Toivottavasti tulevat Kirppu ja Potsi keskenään hyvin toimeen!

Mutta niin, takaisin asuun… Nooralta saadut nikkurit pääsivät ulkoilemaan nyt jo hiljalleen sulaneella asfaltilla, kaverinaan harmaat farkkuleggingsit ja ikivanha musta villakangastakki, lukioaikana ostettu. Kaulaan hauska liukuvärjätty raitahuivi ja päähän huopainen trilbyhattu, molemmat H&M:stä. Takin alla mulla oli jotain varsin jännää, jonka nappasin mukaani vanhempieni luota jemmavaatekaapista, josta voi tehdä hauskoja löytöjä menneiltä vuosikymmeniltä. Siitä kuvaa myöhemmin, kunhan saan kaivettua kameran esille.

PS: Teeman päivityksen mukana nollaantuivat kaikki kivat tekemäni muutokset ulkoasuun, joten linkkien värit sun muut saattavat vaihdella nyt hetken aikaa, ennen kuin saan kaikki jutut taas kohdilleen.

PPs: Nyt pitäis olla säädökset taas kohillaan!

Tänään piipahdin vain pikaiseen lähikaupoilla, jossa onnistuin turhautumaan totaalisesti kunnollisten mustien sukkien noin koossa 36-37 puutteeseen. Mun pitäisi taas pitkästä aikaa täydentää tavissukkavarastoani, mutten tänään viitsinyt lähteä Hervantaa pidemmälle metsästämään. Ihan mikä tahansa malli kun ei kelpaa, pitäisi olla mm. oikeaa kokoa, ei kovin lirua materiaalia, pysyä jalassa myös kävellessä ja kenkää jalasta ottaessa, pitää kokonsa pesussa ja kuivausrummussa, mustat, erottua malliltaan jotenkin miehen mustista sukista, … Etsintää jatketaan myöhempänä ajankohtana.

Taisin jo aiemmin paljastaa sivulauseessa että hankin Gina Tricot’n alerekistä kolme samanmallista neuletakkia eri väreissä. Violetin olenkin jo esitellyt aiemmin, nyt pääsivät käyttöön muut kaksi, päällekkäin puettuina. Väreinä siis harmaa ja vaalean harmaanruskea.

Tuunailin neuletakeista hieman tyköistuvamman version kietaisemalla etupuoliskot ristiin päällekkäin ja kiinnittämällä päällipuolelle jääneet nappilistat kyljestä ja olkapäältä yhteensä kolmella hakaneulalla. Jotenkin koin tämän mallin aivan näköisekseni ja oloisekseni, mukavaa, pehmoista ja kuitenkin hieman vartalonmallia paljastavaa, ettei aivan muodottomaksi rupea.

paljettipipo Pieces / neuletakit ja leggingsit Gina Tricot / kengät Aventura

Seuraavaksi jatkan tatuointikuvien katselua ja suunnittelua (haaveilua). Lähestyvä kesä on taas vaihteeksi lisännyt kuvahimoani, eikä asiaa tippaakaan auta silloin tällöin tipahtelevat jutut blogimaailman tatuointikäynneistä. Että kiitti vaan vitusti, Nadja, Bubble, Arez, muutamia tuoreimpia nimetäkseni! Pari hassua ideaakin mulla päässäni jo on, mutta vielä täytyy niitä miettiä ja mahdollisesti jalostaa, enhän sentään halua katua päätöstäni…

Vero Modan siniruskeasävyisen tweedtakin ja sinivihreän H&M:stä hankitun jättihuivin yhdistelmästä tulee pehmeä ja ehkä hieman perinteisiin vivahtava, olematta kuitenkaan vanhanaikainen tai tylsä.

Ikivanhan mustan villakangastakin kanssa kokonaisuudesta tulee modernimpi ja ehkäpä särmempi, pysyen kuitenkin hieman tyttömäisenä. Tykkään vieläkin käyttää viime talvena hankittuja jättineliöhuiveja, sillä ne eivät hiosta niin pahasti kuin villaiset kaulaliinat, mutta pitävät silti tuulen loitolla kaulasta. Olkoon sitten vaikka kuinka out, pääasia että ite tykkään, eikös niin?

Tämän takin kanssa voi yhdistää myös viime viikolla saapuneen H&M:n puuteriroosan tuubihuivin, joka lämmittää pörheydellään. Vaikka olen salaisesti ihastellut tuota lämpimän vaaleanpunaista värisävyä, on tämä ensimmäinen omistamani tuon sävyinen tekstiilikappale.

Mustan villakangastakin suurimpia etuja on se, että siinä on huppu, jonka alle voi piiloutua taivaalta putoavilta lumihiutaleilta tai vihmovalta viimalta. Kädet ja naaman voikin sitten upottaa tuonne huivin uumeniin ja iloinen mieli on taattu!

Yritän parhaillaan kovasti miettiä hyviä asuyhdistelmiä ensi viikolla koittavaa blogiristeilyä, joten tarvitsenkin nyt teidän lukijoiden apua päätöksenteossa.

Kumpi takki on mielestänne parempi pieksujen kaverina?

Mies sai kuin saikin korjattua kaukolaukaisimen, joten pääsen jälleen kuvauspuuhiin. Aloinkin jo kärsiä vierotusoireista, kun en päässyt kuvailemaan kaikkea haluamaani, kerrankin kun hyviä ideoita oli pää täynnä.

Hyväksikäytin myös äitin saumuria ja vetäisin iltapuhteena itselleni paksusta mustasta satiinista pallohameen. Tuo satiini on nimittäin varsin työlästä ommella tavallisella koneella, kun kaikki kankaanreunat on huoliteltava siksakilla ellei halua pudotella pieniä mustia langanpätkiä ympäriinsä. Samasta kankaastahan tein vähän aikaa sitten rannekukkarot, jospa jopa pääsisivät joku päivä samaan asuunkin, tiedä häntä…

Hame on malliltaan leveä putkilo, jossa on sekä ylhäällä että alhaalla kuminauhakuja, joista ylempi on muutaman sentin etäisyydellä hameen yläreunasta, jolloin sain tehtyä ns. paperipussivyötärön. Erinomaisen helppo malli siis, vielä kun tein tämän vuorittomana, sillä kangas on itsessäänkin aika paksua. Sivutaskut hameeseen laitoin, ihan vaan siksi, että saisin käsilleni jonkin pitopaikan. Koen nimittäin oloni usein varsin epämukavaksi, koska en tiedä mitä käsilläni tekisin. Siksi onkin ihanaa kun on taskut, jonne kädet voi sujauttaa pahimman hädän koittaessa!

On muuten eri kivaa yrittää ottaa kokomustasta asusta kuvia, joista hameen yksityiskohdat tulisivat esiin. Onneksi valaistusta ja värisävyjä säätämällä pääsee jo pitkälle. Alla vielä pari suurempaa kuvaa, joista jo näkeekin jotain muuta kuin epämääräisesti kiiltävän takamuksenalueen.

Nyt pimeillä keleillä on varsin tärkeää muistaa näkyä, varsinkin kaupungissa, missä autoja liikkuu paljon ja katuvalot tekevät inhottavia pimeitä katvealueita sinne tänne. Oma mottoni kuuluukin: “Koskaan ei voi olla liikaa heijastimia!” Tämä on käytännössä totta kahdellakin tapaa. Kadulla kulkiessa autot voivat ajaa päälle lähes mistä suunnasta hyvänsä, siksi olisi hyvä olla heijastin esim. kummallakin sivulla paremman näkyvyyden takaamiseksi. Toisaalta runsaasta heijastinarsenaalistani huolimatta huomaan silloin tällöin olevani liikkeellä juuri sillä takilla, jossa ei satukaan olemaan heijastinta. Siksi pyrinkin pitämään jokaisessa takissani vakituisia heijastimia, niin säästyn niiden vaihtamiselta takkien välillä.

Löysin arkistoistani kuvia lähes jokaisesta heijastimestani, joten ajattelin esitellä ne teille. Heijastimista ja niiden tärkeydestä on jo ehtinyt puhua mm. Stazzy sekä MouMou.

Laukussani heiluu usein pinkki Marimekon Roosa nauha-Unikko-heijastin, joka piristää mukavasti monenlaisia asuja ja on lisäksi helppo vaihtaa laukusta toiseen.

Toisaalta niinä päivinä, kun hiustenlaitto vain masentaa enemmän, eikä päätänsä tarvitse paljaana paljastaa kotikolon ulkopuolella, paljettimyssy pelastaa kaiken. Myssy piilottaa rasvaisen, unentakkuisen kuontalon täydellisesti, riittää vain että myssyn ulkopuolelle jäävät haituvat näyttävät hyvälle.

Jo pari viikkoa sitten hankin synkkiä talvipäiviä piristämään paljettimyssyn. Mun pääni sattuu olemaan sen mallinen, että harva päähine näyttää hyvältä. Useimmiten näytänkin joko siltä että olen kalju tai sitten muuten vaan pääni on kananmunan muotoinen. Pelkäsinkin suunnattomasti, ettei tuo sopisi päähäni, tai etten ikinä oppisi laittamaan sitä päähän mallaamatta pitkään peilin edessä.

Pelkoni olivat onneksi turhia. Onlysta hankittu Piecesin myssy sopii ja istuu hyvin! Olen myös todennut että on sula mahdottomuus olla huonolla tuulella tai allapäin, jos päässä on noin kimaltava juttunen. Ehdoton ihanuus!

Tykkään kovasti myös (ylläripylläri!) Dependin oliivinvihreästä kynsilakasta. Nautin väreistä ja kynsilakoilla onkin helppo lisätä väriä harmaasävyisempäänkin asuun. En myöskään ole kovin perinteitä noudattava näissä asioissa ja mielestäni parhaita kynsilakkasävyjä ovatkin kaikki ei-niin-perinteiset sävyt. Punaisia lakkoja käytän vain harvoin ja tuolloinkin sävyssä on oltava jokin juju, ettei liian tylsäksi menisi.

Sunnuntaina jouduin tämän pulman eteen yrittäessäni pukeutua isosiskoni nuorimman yksveejuhlille ja yhdistetyille tupareille. Koska paikalle oli tulossa lapsia, käytännöllisin vaihtoehto olisi laittaa joku joustava alaosa, kuten paksut leggingsit tai muut joustavat housut, joilla ei tulisi paljastelun vaaraa. Yläosaan olisin halunnut jotain rentoa ja löysää, jotta tarjottavia saisi vetää kaksin käsin ilman mahamakkaroiden esiinmarssia.

Mikäs siinä sitten ongelma olikaan? Se, etten halunnut laittaa kokomustaa asua, mutta kaikki joustavat alaosani ovat mustia ja yllättäen kaikki rennot yläosanikin ovat mustia. Vielä en ole saanut ostettua/löytänyt mukavia harmaita farkkuleggingsejä, jotka ovat olleet tähtäimessä jo jonkin aikaa. Toistaiseksi olen pärjännyt vaaleanharmailla korkeavyötäröisillä farkuillani, mutta korkeavyötäröisyys vaikeuttaa sitä kumartelua niinkin paljon, että joidenkin kenkien jalkaanlaittaminen on varsin vaikeaa.

Ongelma johti jo siihen, että painuin takaisin sänkyyn peiton alle, piiloon pahalta maailmalta ja julistin jääväni sinne loppupäiväksi…

Ratkaisu tulikin yllättävältä taholta. En tiedä mitä tyylipapuja tuo mies oli popsinut ehdottaessaan erästä kauluspaidoistaan päälleni. Siitä se ajatus sitten lähti…! Silmiin vielä hillityt kissarajaukset eyelinerillä ja nudelakkaa kynsiin, niin kokonaisuus oli valmis.

Yllättäen tyylikatastrofaalisesta päivästä tuli kutakuinkin täydellisen ihana!

Pyykkääjän näkökulmasta rakastan noita 2-ply-paitoja, joissa materiaali on niin ihanan jämäkkää, että tulevat pesukoneesta ulos täysin rypyttöminä. Eipä sillä että itse niitä silittäisin, mutta helppohoitoisuus on aina plussaa.

Ulkoa tuleva kylmänsävyinen valo hämää, mutta paita on hyvin vaalean harmaa, ei sininen siis… Materiaali on ihanan himmeästi hohtavaa, melkein satiinimaista, puuvillaa ja tuntuu ihanan pehmoiselta ja kuitenkin jämäkältä päällä. Onkin hyvin mahdollista että jatkossa miestenpaitoja shoppaillessa saattaa mulla olla vielä astetta enemmän oma lehmä ojassa.

Lienee kamerahankinta pehmentänyt isännän pään kokonaan, kun se oli eilen niin ihana. Otti kerrankin kivannäköisiä kuviakin, joissa ei kaksoisleuka pullottanut tai takamuksen leveys kahdentunut todellisesta. Käsien mielenkiintoinen poseerausasento johtuu muuten juuri lakatuista kynsistä. Onneksi on pikakuivattajat, muutoin olisin ollut paniikissa.

Juhlat menivät hyvin, päivänsankari sai mieluisen lahjan ja kotiin palattuamme uni maittoi niin hyvin, etten olisi halunnut aamulla nousta ylös sängystä. Onneksi maanantaisin ei ole luentoja, joten saan rauhassa ottaa pehmoisen laskun arkeen. Illalla voisi vaikka harkita salille suuntaamista, jos vaan isäntä ei ole ihan naatti valmiiksi.

Kevyttä ja simppeliä, kerrospukeutumista noudattaen. Sininen paita Vero Modasta, allaoleva toppi GT, farkut yhäkin H&M. Noiden päällä käväisi vaihtelevasti ohuehkoa neuletakkia ja pitkähihaista trikoocardigania. Huomatkaa myös kirkuvanpinkit sormenkynnet.

Kuljettuani hatutta ja aurinkolaseitta vappuaaton onnistuin saamaan palkkioksi palaneen niskan ja lievän auringonpistoksen, joten vappuyön juhlinnat jäivät vähiin, kun makasin loppuillan sohvalla pakastettu kaurasydän otsalla. Seuraavana päivänä viisaampana varustauduin kaulan ja niskan peittävällä huivilla sekä hatulla, jonka virkaa toimitti teekkarilakki.

Loppuvappukin meni rauhallisissa tunnelmissa, kotosalla kullan kainalossa onnitellen toinen toistamme kokonaisesta viidestä vuodesta yhdessä. Vanahoja kääkkiä kun jo ollaan, niin oli mukavempi olla vain kotona kuin lähteä ulos ryypiskelemään.

Vasemmanpuoleinen Marimekon laukku on juuri sopiva käyttöön, kun en tarvitse mukaani paljoa tavaraa. Se sopii värinsä ja tyylinsä puolesta monenlaisten vaatteiden kanssa.

Oikeanpuoleisen olen lukioaikana itse tehnyt ja tuolloin ollut kovasti käytössä. Erityisesti tässä pidän kangastussilla tekemästäni kuviosta, joka tuo tähän laukkuun jujua ja yksilöllisyyttä.

Vanha luottolaukkuni, Marimekon tummansininen peruslaukku pääsee nyt hyvin ansaitulle osa-aikaeläkkeelle. Väri on harmillisesti haalistunut, vaikka sitä ei kuvassa huomaakaan. Malliltaan ihanan rento, mutta miinusta varsinkin reissukäytössä on ollut siitä, että isoa osastoa ei saa suljettua vetoketjulla.

Oikeanpuoleinen ruutulaukku on ehtaa retroa ainakin kankaaltaan. Kankaan löysin äidin varastoja kaivellessani ja se vain vaati päästä elämänsä alkuun olkalaukkuna. Tässä jujuna päätyyn ommeltu kännykkätasku. Sisällä myös pakollinen määrä sisätaskuja vetoketjuilla ja ilman.

Hienosteluun sopiva Burberry-henkinen pikkulaukku on tuliaisia Tallinnasta. Kokoonsa nähden yllättävän tilava.

Tietokonelaukkuni, joka ihanasta ulkokuorestaan huolimatta ei ime sisäänsä kaikkia tavaroitani, tärkeimpänä lompakkoani, joten on jäänyt vähemmälle käytölle. Yleensä pääsee käyttöön kun reissuun lähtiessäni päätän ottaa kannettavani mukaan.

Tässä kaksi eläkeläistä. Vasemmanpuoleinen Pieces-tekonahkalaukku on toiminut uskollisena bilelaukkuna. Virkkasin siihen uuden hihnan, jota voi pitää pitkänä, jolloin laukun saa heitettyä olan yli, tai lyhyenä kaksinkerroin, jolloin pituus on juuri sopiva yhdellä olalla kantamiseen. Päällimateriaali kestää mitä vain sotkua ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi.

Oikeanpuoleinen turkoosi H&M-laukku toimii kesäisin rantalaukkuna.

Tästä laukusta en enää tiedä, mitä oikein olen ajatellut, kun tämän olen tehnyt. Ihanasta pallotrikoosta muotoutunut kassi oli idealtaan hyvä, mutta toteutus jäi ontumaan. Toimi kuitenkin yhden kesän rentoilukassina mainiosti. Nykyään vain hätätapauksessa käyttöön pääsevässä yliolanlaukussa parasta on vaaleanpunainen vetoketju.

Kaikissa tekemissäni laukuissa on siis pakko olla joku juju, muuten hommasta ei tule mitään.

Esittelen tässä laukkuspecialini ekassa osassa laukut, jotka ovat parhaillaan jatkuvassa käytössä.

Voin onnekseni todeta olevani nyt upouuden harmaan Pieces-laukun omistaja. Haaveilin tästä laukusta alkuviikkoisessa postauksessani ja loppuviikosta se löysi tiensä luokseni keskustan Vero Modasta. Päivän verran koulukäytössä tätä testattuani olen rakastunut. Alkuperäiseen tietokonelaukkuuni lompakkoni on auttamattomasti liian paksu ja muutoinkaan en saa kamojani sinne mahtumaan. Tätä harmaata en taas onnistunut saamaan edes täyteen vaikka mukana oli kannettava ja kaikkea turhaa ja tarpeellista. Jopa kaulaliinat, pipo ja lapaset mahtuivat sekaan eikä tehnyt edes tiukkaa.

Tässä kaksi itse tekemääni luottokassia. Vasemmanpuoleinen on Finlaysonin alekankaasta syksyllä 2007 kokoamani väripilkku, jollaisia on maailmassa kaksi, toinen kappale pääsi isosiskolleni joululahjaksi. Oikeanpuoleinen sai alkunsa pilkkukankaasta, jonka löysin Eurokankaasta. Ompelu tapahtui kauheassa kiireessä reissuun lähtiessä ja viimeisenä silauksena viisi minuuttia ennen lähtöä mieheni paukutteli neppareita kiinni parvekkeella kun itse pakkasin omat kamani kasaan. Tästä pidän värin vuoksi, kuvasta ehkä huonosti erottuu, mutta kankaassa on tummanruskeita, kirkkaanpunaisia ja sinapinkeltaisia pilkkuja. Hihnaa voi käyttää lyhyenä tai pitkänä tai siitä väliltä.

Huomatkaa myös itsetehdyt heijastimet, joita koko suku sai eräänä jouluna lahjaksi.

Silloin kun en jaksa raahata isompaa laukkua mukanani, ahdan lompakkoni ja kännykkäni tähän pieneen ihanuuteen, joka kuukausi sitten löytyi Lindexin lastenosastolta. Sisällä on aina niin käytännöllinen pienenpieni vetoketjutasku, jossa avaimet pysyvät tallessa.

Matkalaukkuni virkaa kotimaan matkoilla toimittaa hauska kukkakassi, johon juuri mahtuu viikonlopun vaatteet ja tarvikkeet. Merkkinä Daniel Ray ja ostopaikkana Tuurin Nahkapaikka, eikä maksanut juuri mitään.