Haastepäivä 1
Eilen kuukauden vaihduttua syyskuuhun, pääsin lopulta kuuden vaatteen haasteen kimppuun. Pitkä, tylsä ja väsyttävä koulupäivä vaati rennon asun, joten lähdin varsin perussetillä liikkeelle. Lupaan ja vannon, että sama asu tulee näkymään useamminkin, mutta sen kanssa on hyvä harjoitella ilmeen muuttamista asustamisella.
Raiskasin muuten pari päivää sitten hiuksiani värinpoistolla ja palasin takaisin blondiksi. Tykkäsin todella paljon väliaikaisesta tummasta hiusväristäni, mutta kyllä se vaan vaalea on helpompi noin niinkuin juurikasvun kannalta, näin luonnollisesti vaaleatukkaisella. Ihanasti tosin hohtaa entisestään vaalentunut juurikasvu platinablondina, mutta sen värieron saan kyllä tulevaisuudessa tasoittumaan, toivottavasti...
TykkääTamperelainen: Kuuden vaatteen syyskuu
Tänään 25.8. julkaistussa Tamperelaisessa (näköisversio lehdestä täällä ja nettiartikkeli täällä) kirjoitin asiasta, jota olen miettinyt jo hetken aikaa. Jospa tämän myötä saisin takaisin inspiraationi pukeutumiseen...
Kuuden vaatteen syyskuu
Syksy tulee ja vaatekaappi pitäisi uudistaa, taas kerran. Lisää ohimenevää pintamuotia ja halpoja trikoovaatteita, eikös niin? Entä jos en tahdokaan hankkia aina uutta, vaan vain saada olemassa olevan vaatevarastoni järkeistettyä niin, että siellä on vain omaan tyyliini sopivia, rakastettuja ja laadukkaita vaateyksilöitä, juuri sen verran, kuin oikeasti tarvitsen? Juuri nyt haluan tauon täyteen ahdetusta vaatekaapista!
Sopivaan saumaan tulikin muutaman eri muotiblogin kautta tietooni Uusi Musta -blogin kuuden vaatteen haaste. Haasteen idea on käyttää enimmillään kuutta vaatekappaletta koko syyskuun ajan.
Jotta haaste tuntuisi edes jotenkin toteutettavalta ei kuuteen vaatekappaleeseen lasketa mukaan alusvaatteita, sukkia tai sukkahousuja, kenkiä, asusteita, päällystakkeja eikä urheilu-, yö-, koti- tai bilevaatteita.
Säännöt ovat siinä mielessä joustavat, että niitä voi halutessaan muokata omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Pääasia kuitenkin on se, että säännöistä ei jousteta haasteen aikana. Oma sääntömuutokseni on se, että mikäli syyskuun aikana löydän pitkään etsimäni hyvin istuvat farkut, saan ottaa ne käyttöön, kunhan jätän pois yhden vaatteen niiden sijasta.
Kuuden vaatteen valinta on varsin vaikeaa, kun on otettava huomioon kaikenlaiset mahdolliset tilanteet ja sääolosuhteet. Pitkän miettimisen jälkeen sain kuitenkin rajattua valintani kuuteen vaateyksilöön.
Syyskuun kuusikkoni: trikoopaita ja -toppi, kahdet housut, neuletakki ja tunikamekko.
Farkkuleggingsit ovat sopivat rentoon, huolettomaan asuun. Siistimpään pukeutumiseen varasin puolestaan mustat porkkanamalliset housut. Leggingseistä en haluaisi millään luopua, mutta joudun näköjään korvaamaan ne paksuilla sukkahousuilla.
Vilukissalle välttämättömin yläosa on neuletakki. Puolihihainen raitapaita on virkistää muuten mustaa valikoimaa, mustan puuvillamekon puolestaan valitsin ihanan erikoisen mallinsa vuoksi. Spagettiolkaintoppi toimii yksinään mustien housujen kanssa, muutoin käytän sitä mekon alla hillitsemässä turhan avaraa pääntietä.
Hyvästit lopulle vaatekaapin sisällölle, nähdään sitten lokakuussa!
Odotan jännityksellä tulevaa syyskuuta ja sen tuomaa rajattua pukeutumista. Haasteen edistymistä ja sen mukanaan tuomia ajatuksia raportoin blogiini syyskuun ajan, tervetuloa!
Haasteesta lisää:
Häähuumaa
Viime viikonloppuna piipahdimme eräissä sukuhäissä, jonne alunperin suunnittelin tekeväni asun itse. Sain kuin sainkin mekon valmiiksi perjantai-iltana, mutta loppujen lopuksi päädyin pukemaan erään toisen mekon, niin sain mielestäni tilaisuuteen riittävän juhlavan kokonaisuuden. Huoleni tosin oli aivan turha, sillä perisuomalaiseen tapaan asuja oli häissä aivan laidasta laitaan. Osa vieraista oli juhlavasti pukeutunut, mutta löytyipä seasta trikootunikoita ja sporttiballerinojakin.
Oma asuni oli siis seuraavanlainen. Vilan satiinimekko yhdistettynä valkoiseen (varsin tätimäiseen) jakkuun. Mustat avokkaat jalkaan, helmet kaulaan ja korviin, niin konservatiivinen juhla-asu on valmis. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. (Huomatkaa erityisen jäykkä poseeraus, ruostuneet ovat taidot näin kesän myötä...)
Ennen juhlaa oli pakko värjätä juurikasvu piiloon, sillä se oli päässyt aika megalomaanisiin mittoihin. Hermostuin totaalisesti hiusvärihyllyn luona siihen, miksi Suomessa ei voida myydä mitään muita tuhkaisia sävyjä (esim. 8.1 olisi lähes täydellisesti omaa luonnollista väriäni mukaileva), kuin niitä superblondaavia, vaikka muualla maailmassa niitä on juuri niissä sarjoissa, joita täälläkin myydään. Siksi nappasinkin käteeni ruskean paketin ja kokeilin piiloblondin elämää, ainakin hetkeksi. Värin pitäisi olla kevytväri, joten hyvällä tuurilla se haalistuu vaaleammaksi ajan myötä, jolloin pääsen takaisin projektini "Oman värin kasvatus" pariin.
Tumman hiusvärin kanssa sain lopulta otettua käyttöön blogimiitistä saamani Pieces-kukkapannan. Se toimi kätevästi mustavalkoisen asun korostusyksityiskohtana ja teki myös hiustenlaiton varsin helpoksi. Hieman puuterivahaa takaraivoon volyymia tuomaan ja lakalla tukka sileäksi päältä. Helppoa, nopeaa ja huoletonta.
Tää seuraava kuva on sitten omistettu Marille... Heppaheppa!
Että semmoinen päivä
Tänään oonkin saanut olla liikkeellä melkein koko päivän. Aamulla suuntasin keskustaan työhaastatteluun, jonka jälkeen suuntasin miehen työpaikalle. Samaan syssyyn sainkin kyydin kotia, kun tuon isännän piti pakata laukut hieman pidempää reissua varten. Myöhäislounaan jälkeen simahdettiin molemmat hetkeksi päivätirsoille, joilta herättyäni kyyditin reissulaisen lentokentälle. Lentokentältä valitsin kiertotien Ideaparkin kautta, josta yritin metsästää sitä täydellistä mustaa nahkatakkia, aika onnettomin tuloksin. Takin sijaan löysin kylläkin jotain muuta kivaa, mutta niistä kivuuksista enemmän myöhemmin... Koska unohduin kauppoihin pyörimään hieman suunniteltua pidempään, en ehtinyt enää kotiin vaatteita vaihtamaan, vaan jouduin suuntaamaan Shoeparkiin niillä vetimillä (ja ilman kotona oleillutta kameraa), jotka olin sattunut kuskireissulleni valitsemaan. Hetken onnistuin muuten eksyilemään Tampereen keskustan yksi- ja kaksisuuntaisilla kaduilla ennenkuin sain auton riittävän lähelle kauppaa parkkiin. Sen verran harvoin ajan tuolla suunnalla, etten todellakaan muista ulkoa, mikä katu on yksisuuntainen ja mihin suuntaan. Shoeparkissa ihastelin Nooran ja Marian kanssa ihania kenkiä ja laukkuja. Illan lopuksi kyyditin tytöt takaisin Hervantaan ja suuntasin itse sohvalle, lukemaan kaikkia päivän aikana kertyneitä blogipostauksia. Koko päivänä en ole ottanut kuvan kuvaa. Ettäs niin ja sillain tänään!
Hyvitykseksi kuvattomasta päivästä saatte kuvitusta menneen viikon kestoasustani, joka muokkautui moneen menoon varsin näppärästi.
H&M:n maksimekko, jonka posti toi pari viikkoa sitten, mutta jota olen vasta nyt innostunut käyttämään. Vaikuttaa muuten hyvin lupaavalta kesävaatteelta!
Siivotessa pitkät helmat on hyvä piilottaa imurin ja mopin tieltä, siispä vekitin helmaa sivuilta leggingsien vyötärönauhan alle, samoin kuin keskeltä edestä rintaliivien kaarituen alle, jottei tulisi ihan niin kauheaa raskausmahaefektiä. Varsin toimiva malli näinkin.
Kauppareissulle oli pakko varustautua hieman lämpimämmin, siksipä päälle lisäsin pitkähihaisen liuhuketrikooneuletakin ja alle farkut, jotka saivat keväisempää ilmettä käärityistä lahkeista.
Tähän sovellukseen vetelin helmoja ihan vain tuon tiukahkon kuminauhavyön alle, trikooliuhuke peittää pahimmat epämääräisyydet.
Sit vielä päälle kirppikseltä hankittu takki (alunperin H&M), raitakaulahuivi sekä lähes valkoiset kangastennarit, joille joku on näköjään onnistunut kaatamaan vapun aikaan punkkua. Onneksi ennakoin ja suihkutin tennarit kangasteflonilla, enää tarvitsee vain muistaa putsata nuo ja toivoa, että teflon tekee tehtävänsä ja punaviini lähtisi pyyhkimällä pois.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Miittimiitti Helsinkihelsingissä
Lauantaisesta Helsingin miitistä on nyt selvitty ja väsymykset selätetty, ainakin suurimmilta osiltaan. Myös kuvasaldo on ruodittu läpi ja niinpä onkin aivan mahottoman pitkän kuvapostauksen aika.
Itse pukeuduin miittiin Seppälästä löytämääni pussihelmaiseen mekkoon, jonka päälle vilukissana vetäisin Pieces-boleron. Jalkaan kiiltoleggingsit ja Vagabondin Missyt. Uusi tukka muotoitui tupeeratuksi heitoksi pään päälle.
Ennen juhlapaikalle siirtymistä piipahdin hetkeksi kuskiksemme (Tampere-Helsinki-välille) suostuneen mieheni kanssa Aussie Bariin parille Coopersille. Sieltä suuntasimme kumpikin sitten omille teillemme.
Itse tilaisuushan oli Telakka83 Sauna Loungessa, johon pienen eksymispaniikin jälkeen löysimme kuin löysimmekin. Onneksi ei tarvinnut yksin etsiä paikkaa!
MouMou, Jonna ja Salla olivat järjestäneet paikan nätiksi ja järjestäneet kaikenlaista ihanaa tarjottavaa, joista saikin mahat täyteen ja suut makiaksi.
Pintaa-blogin Mikko oli paikalla vastaamassa kaikenlaisiin hiuskysymyksiin. Illan aikana hän myös väänsi juhlakampauksia lukemattomalle määrälle kauniita bloggaajia, alla GHD-käsittelyssä Jenni. Toivottavasti Jenni ei häiriintynyt paparazzeilustani kiharruksen aikana, olen vielä niin toivottoman harjoittelija kuvaamisen suhteen, etten millään meinannut saada kunnollisia kuvia – milloin olisi muutoin ollut hyvä kuva, oli jommalla kummalla silmät kiinni tai puolitangossa tai sitten jatkuvasti selittävällä Mikolla oli suu auki kesken lauseen.
Paikalla oli toinen toistaan upeampia naisia, joista osasta sain näppäistyä onnistuneitakin otoksia.
Hieman jäi harmittamaan se, etten perinteiseen tyyliini oikein hallinnut uusiin ihmisiin tutustumista, vaan hengailin pääasiassa jo valmiiksi tutussa seurassa. No, ehkäpä minäkin vielä jossain tulevassa miitissä rohkenisin esittäytymään vieraammillekin ihmisille, ei kai ne nyt niin pelottavia voi olla... Sitä ennen voisikin petrata muiden blogien kommentoimisessa, joka on taas jäänyt vähemmälle.
Niin, lopuksi voi vain sanoa, että mahtavan hauskaa oli. Niin ja EMÄNNILLE KIITOS!!!
Ei vielä ihan ikäloppu
Tänä vuonna synttärini on kulunut varsin rennoissa, joskin hieman yksinäisissä, tunnelmissa. Mies lähti työreissulle ja jätti mut viettämään synttäreitä yksin, eikä erityistä tekemistä juurikaan ole ollut, joten olen tehnyt päivän hommat pidemmän kaavan mukaan. Nukuin pitkään ja nautiskelin rauhassa aamupalaa joskus iltapäivän alkupuolilla. Nyt illalla päädyinkin hieman testailemaan juttuja tulevaa lauantaita varten, jolloin pidän pienimuotoiset synttärijuhlat 80-luvun teemalla. Teeman vuoksi siis päässäni on folioita, päädyin kokeilemaan miten päähäni onnistuisi feikata permanenttia. Toki huomasin vasta puolessa välissä, että niskahiukseni ovat ihan liian lyhyet käherrettäviksi!
Lupasin esitellä porukoiden luota viime sunnuntailta erään löytöni, joka onkin ollut tällä viikolla ahkerassa käytössä. Sovittelin huvikseni äitin loimusamettimekkoa ja totesin sen istuvan päälleni yllättävänkin kivasti! Hihat ovat toki hieman lyhyehköt, mutta paljastavat kivasti ranteet, jolloin myös rannekorujen käyttö mahdollistuu. Itse mekkohan on ihan aitoa ysäriä, joten matkani kohti kasaria on käynnistymässä.
Erityisesti tykkään siitä, miten kivasti mekko istuu selkäpuolelta, notkoselästäni huolimatta! Aiemmin viikolla asustin mekon Jimmy Choo for H&M -nahkavyöllä, mutta näin kotona hengaillessani en kaivannut mitään kiristävää ylleni, joten ihan basiccina mentiin.
Testailin myös meikkijuttuja viikonloppua varten ja sain elämäni ekaa kertaa tökättyä irtoripset paikoilleen! Mahtavaa! Nuo kuvassa esiintyvät irtoripset eivät tosin ole ne, jotka lauantaina laitan vaan bileitä varten mulla on varastossa jotkin vielä hienommat. Kaveriksi testailin varastoistani löytämääni turkoosia luomiväriä, mutta, harmi, kamera söi kaikki värit ja kokonaisuus näyttää kuvissa ihan liian miedolta todellisuuteen verrattuna...
Huomenna onkin aika ihan tosissaan aloittaa valmistelut juhlia varten. Ainakin pitänee siivota (ärrinmurrin) ja leipoa täytekakku ja käydä kaupoilla hankkimassa joitain tarvikkeita ja tarjoomisia. Tähän mennessä olen ottanut varsin rennosti asian suhteen, ihan vain koska siinä vaiheessa kun annan itselleni luvan miettiä ja järkätä asioita, pääsee helvetti valloilleen ja kutakuinkin stressaan pääni puhki. Siispä mieluummin myöhemmin kuin aiemmin. :D
Vielä kerran
Hähää, piinaan teitä Mini-jutuillani vielä yhden postauksen verran, tällä kertaa taas pitkästä aikaa tyyliasioitakin liipaten!
Eilisen päivän asuni, tietysti meidän Minin vieressä kuvattuna. (Joo-o, oli ihan pakko!) Koska en löytänyt sopivan vihreää vaatekaapistani, piti asu sävyttää mustien pystypilarien sekä hopeanharmaiden konepeltiraitojen ja katon kanssa sävy sävyyn. Kuvassa muuten tuossa Minin takana kurkkii myös meiän Kirppu, tuo kuparisen oranssi Micra, joka on ehkäpä maailman ketterin kaupunkiauto! Toivottavasti tulevat Kirppu ja Potsi keskenään hyvin toimeen!
Mutta niin, takaisin asuun... Nooralta saadut nikkurit pääsivät ulkoilemaan nyt jo hiljalleen sulaneella asfaltilla, kaverinaan harmaat farkkuleggingsit ja ikivanha musta villakangastakki, lukioaikana ostettu. Kaulaan hauska liukuvärjätty raitahuivi ja päähän huopainen trilbyhattu, molemmat H&M:stä. Takin alla mulla oli jotain varsin jännää, jonka nappasin mukaani vanhempieni luota jemmavaatekaapista, josta voi tehdä hauskoja löytöjä menneiltä vuosikymmeniltä. Siitä kuvaa myöhemmin, kunhan saan kaivettua kameran esille.
PS: Teeman päivityksen mukana nollaantuivat kaikki kivat tekemäni muutokset ulkoasuun, joten linkkien värit sun muut saattavat vaihdella nyt hetken aikaa, ennen kuin saan kaikki jutut taas kohdilleen.
PPs: Nyt pitäis olla säädökset taas kohillaan!
Hakaneuloja kyljessä
Viikonloppu ja tämä päivä ovat menneet mukavuusvaatteissa, toisin sanoen leggingseissä ja pehmoisessa neuleessa, ulkoilmassa tyyliä ylläpitivät mm. paljettipipo ja uudet korkolaput saaneet lahjoitusnilkkurit. Ystävänpäivänä tuntui vaikka ja mikä menevän pieleen, mutta onneksi fiilis kohosi iltaa myöten eikä nukkumaan tarvinnut mennä möksismielellä.
Tänään piipahdin vain pikaiseen lähikaupoilla, jossa onnistuin turhautumaan totaalisesti kunnollisten mustien sukkien noin koossa 36-37 puutteeseen. Mun pitäisi taas pitkästä aikaa täydentää tavissukkavarastoani, mutten tänään viitsinyt lähteä Hervantaa pidemmälle metsästämään. Ihan mikä tahansa malli kun ei kelpaa, pitäisi olla mm. oikeaa kokoa, ei kovin lirua materiaalia, pysyä jalassa myös kävellessä ja kenkää jalasta ottaessa, pitää kokonsa pesussa ja kuivausrummussa, mustat, erottua malliltaan jotenkin miehen mustista sukista, ... Etsintää jatketaan myöhempänä ajankohtana.
Taisin jo aiemmin paljastaa sivulauseessa että hankin Gina Tricot'n alerekistä kolme samanmallista neuletakkia eri väreissä. Violetin olenkin jo esitellyt aiemmin, nyt pääsivät käyttöön muut kaksi, päällekkäin puettuina. Väreinä siis harmaa ja vaalean harmaanruskea.
Tuunailin neuletakeista hieman tyköistuvamman version kietaisemalla etupuoliskot ristiin päällekkäin ja kiinnittämällä päällipuolelle jääneet nappilistat kyljestä ja olkapäältä yhteensä kolmella hakaneulalla. Jotenkin koin tämän mallin aivan näköisekseni ja oloisekseni, mukavaa, pehmoista ja kuitenkin hieman vartalonmallia paljastavaa, ettei aivan muodottomaksi rupea.
paljettipipo Pieces / neuletakit ja leggingsit Gina Tricot / kengät Aventura
Seuraavaksi jatkan tatuointikuvien katselua ja suunnittelua (haaveilua). Lähestyvä kesä on taas vaihteeksi lisännyt kuvahimoani, eikä asiaa tippaakaan auta silloin tällöin tipahtelevat jutut blogimaailman tatuointikäynneistä. Että kiitti vaan vitusti, Nadja, Bubble, Arez, muutamia tuoreimpia nimetäkseni! Pari hassua ideaakin mulla päässäni jo on, mutta vielä täytyy niitä miettiä ja mahdollisesti jalostaa, enhän sentään halua katua päätöstäni...
Oi kun olis aina talvi!
Juuri nyt tuntuu siltä että talvi saisi jatkua vielä pitkään! Olen nimittäin lopulta löytänyt itseäni miellyttävän tyylin, ainakin ulkopukeutumisessa. Uudet lapikkaat ovat tuoneet kaivattua mielenkiintoa talvisiin asuihin ja pienimuotoisten empiiristen tutkimusten tuloksena olen löytänyt ainakin kaksi itseäni kovasti miellyttävää tapaa pukea ne osaksi ulkovaatetusta. Myöskään paljettimyssystä en luovu!
Vero Modan siniruskeasävyisen tweedtakin ja sinivihreän H&M:stä hankitun jättihuivin yhdistelmästä tulee pehmeä ja ehkä hieman perinteisiin vivahtava, olematta kuitenkaan vanhanaikainen tai tylsä.
Ikivanhan mustan villakangastakin kanssa kokonaisuudesta tulee modernimpi ja ehkäpä särmempi, pysyen kuitenkin hieman tyttömäisenä. Tykkään vieläkin käyttää viime talvena hankittuja jättineliöhuiveja, sillä ne eivät hiosta niin pahasti kuin villaiset kaulaliinat, mutta pitävät silti tuulen loitolla kaulasta. Olkoon sitten vaikka kuinka out, pääasia että ite tykkään, eikös niin?
Tämän takin kanssa voi yhdistää myös viime viikolla saapuneen H&M:n puuteriroosan tuubihuivin, joka lämmittää pörheydellään. Vaikka olen salaisesti ihastellut tuota lämpimän vaaleanpunaista värisävyä, on tämä ensimmäinen omistamani tuon sävyinen tekstiilikappale.
Mustan villakangastakin suurimpia etuja on se, että siinä on huppu, jonka alle voi piiloutua taivaalta putoavilta lumihiutaleilta tai vihmovalta viimalta. Kädet ja naaman voikin sitten upottaa tuonne huivin uumeniin ja iloinen mieli on taattu!
Yritän parhaillaan kovasti miettiä hyviä asuyhdistelmiä ensi viikolla koittavaa blogiristeilyä, joten tarvitsenkin nyt teidän lukijoiden apua päätöksenteossa.
Kumpi takki on mielestänne parempi pieksujen kaverina?
Pallohameen paluu
Jei, viikonloppuna tuli tehtyä aika kivoja juttuja. Käytiin vanhempieni luona Keski-Suomessa ja pääsin piiitkästä aikaa Tuuriin shoppailemaan. Mukaan tarttui pääasiassa vain käytännöllisiä juttusia, mutta mukavaa oli!
Mies sai kuin saikin korjattua kaukolaukaisimen, joten pääsen jälleen kuvauspuuhiin. Aloinkin jo kärsiä vierotusoireista, kun en päässyt kuvailemaan kaikkea haluamaani, kerrankin kun hyviä ideoita oli pää täynnä.
Hyväksikäytin myös äitin saumuria ja vetäisin iltapuhteena itselleni paksusta mustasta satiinista pallohameen. Tuo satiini on nimittäin varsin työlästä ommella tavallisella koneella, kun kaikki kankaanreunat on huoliteltava siksakilla ellei halua pudotella pieniä mustia langanpätkiä ympäriinsä. Samasta kankaastahan tein vähän aikaa sitten rannekukkarot, jospa jopa pääsisivät joku päivä samaan asuunkin, tiedä häntä...
Hame on malliltaan leveä putkilo, jossa on sekä ylhäällä että alhaalla kuminauhakuja, joista ylempi on muutaman sentin etäisyydellä hameen yläreunasta, jolloin sain tehtyä ns. paperipussivyötärön. Erinomaisen helppo malli siis, vielä kun tein tämän vuorittomana, sillä kangas on itsessäänkin aika paksua. Sivutaskut hameeseen laitoin, ihan vaan siksi, että saisin käsilleni jonkin pitopaikan. Koen nimittäin oloni usein varsin epämukavaksi, koska en tiedä mitä käsilläni tekisin. Siksi onkin ihanaa kun on taskut, jonne kädet voi sujauttaa pahimman hädän koittaessa!
On muuten eri kivaa yrittää ottaa kokomustasta asusta kuvia, joista hameen yksityiskohdat tulisivat esiin. Onneksi valaistusta ja värisävyjä säätämällä pääsee jo pitkälle. Alla vielä pari suurempaa kuvaa, joista jo näkeekin jotain muuta kuin epämääräisesti kiiltävän takamuksenalueen.
Blogi
Ilmoittaudu lukijaksi
Looklet-luomukseni
Kategoriat
- Blogi (37)
- Arvonta (3)
- Haaste (3)
- Lehdessä (4)
- Miitit (17)
- Sopulipostaus (3)
- Elämää (127)
- Herkuttelu (30)
- Karvakorva (4)
- Kuvattua (11)
- Liikunta (4)
- Musiikki (1)
- Nörtti (11)
- Kauneus (40)
- Hiukset (27)
- Kosmetiikka (16)
- Ostokset (45)
- Kuukauden saldo (3)
- Sisustus (13)
- Tyyli (115)
- Asusteet (28)
- Asut (53)
- Farkut (11)
- Itse tehtyä (17)
- Kengät (31)
- Kuuden vaatteen haaste (3)
- Laukut (8)
Tagit
Linkit
- Älä katso nurjalle
- Are you feeling fashionable?
- bubble gun
- Bubbling under Tampere
- Casual monday
- Colour me!
- Evil Dressmaker
- Fashion Flux
- Fashion Overdose
- Heijastuspinta
- Helmi otsalla
- ite puin.
- Kissanminttua
- MouMou
- My Milk Toof
- Nelliinan vaatehuone
- No Fashion Victims
- Nooran Elämää
- Oh Molly!
- Ostolakossa
- Paras aika vuodesta
- Pupulandia
- Riepatus
- Salkan Vintageunelmia & Hamehommia
- Tunnetila
- Väkitukkoilua
Kalenteri
Lisenssi
Tämän blogin sivuilla olevat kuvat ja tekstit on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.