Minimaalista kesäpäivää
Viime päivinä olen elänyt hiljaiseloa ja opiskellut. Viimeisiä viikkoja viedään taas tältä lukukaudelta, enää olisi kärsittävänä ensi viikon kaksi tenttiä ja alkaisi kesäloma. Viime viikonloppuna käytiin ulkoiluttamassa Miniä ja tutustuttamassa sitä vanhempiin sukulaisiinsa Kangasalla Mini Club Flying Finns ry:n kesän avajaisajelulla. Samalla pääsin ihastelemaan vanhoja Minejä (mun lempparia!) ja jopa istumaan sellaisen penkillä hetken aikaa.
Siinä se meidän Mini (oikealla) komeilee vanhemman kaverinsa vieressä. On hieman autoilla kokoeroa, kun vertaa vanhaa klassikko-Miniä uuteen Cooper Clubmaniin. Suttasin varulta rekisterikilvet, ettei kukaan Minien omistajista suutu. :)
Mies oli kultainen ja toi Lontoon reissultaan mulle tuollaisen I <3 MINI -paidan ja kyllähän se nyt piti tuonne päälle laittaa! Valkoinen materiaali hiosti kyllä kuumassa huomattavasti vähemmän, kuin vakivalintani musta.
Kyllä mullekin tällainen pakettiauto kelpaisi!
Tai tällainen Mr. Bean -auto. Siinä on jopa mustaksi maalattu konepelti ja erityisenä yksityiskohtana munalukot ovissa.
Vanhojen autojen rinnalla tunsin muuten kerrankin itseni pitkäksi!
Tänään saan vähän tapahtumaa elämääni, olen nimittäin ihan kohta lähdössä Rhian kanssa Super Mukavaan ihastelemaan siellä tänä iltana esiteltävää Kalmakurjen uutta mallistoa. Lupaavaa, hyvin lupaavaa...
Elämässäni on tulossa lähiaikoina joitain kivoja pieniä mullistuksia, jotka ovat saaneet ajatukseni pyörimään ihan jossain muussa, kuin blogissa tai vaatetuksessa (tai koulussakaan) mutta siitä enemmän ensikerralla tai sitä seuraavalla. Sukatkaan ei meinaa pysyä jaloissa, kun niin jännättää! Siksi kuljenkin paljain jaloin...
Vielä kerran
Hähää, piinaan teitä Mini-jutuillani vielä yhden postauksen verran, tällä kertaa taas pitkästä aikaa tyyliasioitakin liipaten!
Eilisen päivän asuni, tietysti meidän Minin vieressä kuvattuna. (Joo-o, oli ihan pakko!) Koska en löytänyt sopivan vihreää vaatekaapistani, piti asu sävyttää mustien pystypilarien sekä hopeanharmaiden konepeltiraitojen ja katon kanssa sävy sävyyn. Kuvassa muuten tuossa Minin takana kurkkii myös meiän Kirppu, tuo kuparisen oranssi Micra, joka on ehkäpä maailman ketterin kaupunkiauto! Toivottavasti tulevat Kirppu ja Potsi keskenään hyvin toimeen!
Mutta niin, takaisin asuun... Nooralta saadut nikkurit pääsivät ulkoilemaan nyt jo hiljalleen sulaneella asfaltilla, kaverinaan harmaat farkkuleggingsit ja ikivanha musta villakangastakki, lukioaikana ostettu. Kaulaan hauska liukuvärjätty raitahuivi ja päähän huopainen trilbyhattu, molemmat H&M:stä. Takin alla mulla oli jotain varsin jännää, jonka nappasin mukaani vanhempieni luota jemmavaatekaapista, josta voi tehdä hauskoja löytöjä menneiltä vuosikymmeniltä. Siitä kuvaa myöhemmin, kunhan saan kaivettua kameran esille.
PS: Teeman päivityksen mukana nollaantuivat kaikki kivat tekemäni muutokset ulkoasuun, joten linkkien värit sun muut saattavat vaihdella nyt hetken aikaa, ennen kuin saan kaikki jutut taas kohdilleen.
PPs: Nyt pitäis olla säädökset taas kohillaan!
Bulldog esittäytyy
Hei!
Olen Pikku-Potsi, rodultani Mini-bulldog. Muutin juuri tuon Maijan luo, luovutuslahjana uuden Minin mukana. Ovat nimittäin verranneet tuota Mini Clubmania muodoiltaan meikäläiseen. Molemmilla on leveä raideväli, pitkä akseliväli ja lyhyet ylitykset edessä ja takana. Meillä kummallakin on myös matala painopiste sekä pyörät (mulla oikeesti tassut) kulmissa. Olemme myös kumpikin äärimmäisen suloisia otuksia ja mahottoman hauskaa seuraa!
Pääsin viime sunnuntaina ajelulle tuonne Keski-Suomeen ja tuskin maltoin pysyä nahoissani. Osan matkasta kurkinkin tuulilasin läpi maisemia, tassut kojelaudalla. Hyvin näki tällainen pikkuinenkin koira!
Suurimman osan matkasta jouduin kuitenkin istumaan jonkun tyhmän mukitelineen päällä etupenkkien välissä, eikä sieltä nähnyt oikein mitään. Mutta ei se mitään, sillä Minillä on kiva matkustaa joka tapauksessa. Paluumatkalla mut laitettiinkin sitten peräkonttiin, koska siellä ne muutkin koirat kuulemma kulkevat. Kovasti koitin kyllä kurkkia pikkuruisista takaikkunoista ulos, mutta väsy kävi ja takaisin kotiin päästyämme Maija löysikin mut peräpaksista pötköttämästä.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille pienille ja isoille koirille ja ihmisillekin!
Miniminiminiminimini
Kuva-arvoitus näin pikaisesti tien päältä matkalla kohti risteilyalusta: Mikä ihme muutti meidän autohallipaikalle tänä aamuna?
Joko arvasit?
Niin, sain lopulta miehen hankkiutumaan eroon traktorinkuuloisesta Golfistaan ja tilalle saapui söpöinen Mini Clubman D. Suuri harmi vain ettemme sitä nyt saaneet matkalle ensiajoon, pirun pitkät kaverit kun eivät mukamas mahdu sinne takapenkille... :P
Ei toki huolta siltikään siitä että mun Minikuumeeni olisi vieläkään täysin parantunut, kyllä silti kelpuuttaisin sellaisen vanhan, oikeasti pienen Minin meille kesäautoksi! Ehkäpä sitten joskus...
Nyt, hauskaa viikonloppua kullat, tää tyttö lähtee ahtamaan itsensä buffettiin. Suklaamousse, here I come!
Kesäistä kuumeilua
Viimeistään joka kevät kärsin useammastakin kovasta kuumeesta. Kuume on paha ja ajoittain haittaa jopa päivittäisten askareideni toimittamista. Tänä vuonna olen saanut odottaa kuumeen puhkeamista näinkin pitkään, edellisinä vuosina tämä on tapahtunut jo maaliskuussa. Mutta nyt se iski lopulta oikein kunnolla, kun eksyin sattumalta erääseen nettikauppaan.
Lieska Design Shop myy persoonallisia lasikoruja, joiden kuvissa toistuvat vanhojen aikojen nostalgisimpia vempeleitä. Näistä löytyivät myös pahimmat kuumeenaiheuttajani:
Jopokuumeesta olen kärsinyt jo useamman vuoden, kutakuinkin siitä asti, kun uusi Jopo tuli markkinoille. Mallina pidän itse enemmän juuri uudesta Joposta (yksivaihteisesta tietysti), mutta värit olivat kieltämättä vanhassa mallissa paremmat. Erityisesti pitäisin sellaisesta oliivinvihreästä tai oikeasti raikkaan sävyisestä keltaisesta, uuden mallin keltainen väri kun näyttää silmääni enemmän oranssille kuin keltaiselle. Valkoinen ja mattamusta sekä uusi limited edition-väri saavat myöskin haaveita osakseen.
Omistan kyllä polkupyörän, mutta joskus iskee himo päästä kesäiltana tai -päivänä pyöräilemään ihan vaan rennosti poljeskellen, mikä ei sovi hybridipyöräni tyyliin. Tyyli ennen kaikkea, eikös niin?
Myöskään Mini-kuumeesta en ole vielä päässyt parantumaan. Mini on aina ollut niin persoonallinen ja suloisen pikkuinen auto, etten ole voinut olla rakastamatta sitä, etenkin tuota vanhaa mallia. Toki tuossa kaikki mukavuusvarusteet ovat minimissä ja maantiellä tuolla ehkä pääsee kahdeksaakymppiä semimiellyttävästi, mutta tunnelmaa tuossa on. En vielä ole elämäni aikana päässyt kertaakaan oikeasti matkustamaan vanhassa Minissä, mutta ehkä sitä vielä joku päivä sellainenkin onni pääsisi tapahtumaan.
Koska olen vasta aloitteleva kuski, en jotenkin tunne sopivani ison auton ratin taakse. (Siksi ajelenkin tällä hetkellä Nissan Micralla, joka oli edullisempi ja söpömpi vaihtoehto uudelle Minille.) Myöskin kuvittelen vanhanajan Minin kuvastavan jotenkin sopivasti luonnettani, joka on osin hassutteleva ja värikkyyteen pyrkivä. En oikein osaa fyysisesti tuoda esiin luonnettani, joten pyrin asustamaan itseni mahdollisimman hyvin luonteeni mukaan.
Kansainvälinen tosiasia on kuitenkin se, että Minin tiellä nähdessään ei kukaan voi olla hymyilemättä edes hieman. Ei ainakaan tämä tyttö!
Hätätapauksessa kelpaisi myös tämä Fiat 500, joka tunnetaan myös muunmuassa nimellä Pompannappi.
Mikäli siis joku haluaa lahjoittaa minulle kesäksi vanhan hyväkuntoisen Minin, pitäisin siitä hyvää huolta! Harmi vain nuo autot taitavat mennä jo hieman Salainen blogiystävä-ringin budjetin yli... ;)















