Silmänlumetta » Lindex

Tavistyle

Maija — Wed, 25 Jan 2012 11:24:51 +0000

Niin, niitä asukuvia ei olekaan hetkeen taas ilmestynytkään tänne blogiin, joten tehdäänpä poikkeus siihenkin asiaan! Tänä talvena olen hiihtänyt yleensä kotosalla polvista venyneissä collegehousuissa pistäen pääni ulos vain koiria ulkoiluttaakseni, sillä opintoni eivät tässä vaiheessa vaadi kovin ahkeraa luennoilla ramppaamista (onneksi!). Muutoin olen turvautunut vaatetuksessa kaikenlaiseen lämpöiseen, mukavaan, huolettomaan ja rentoon. Toisin sanoen ei mitään kovin erikoista raportoitavaa sillä saralla!

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Häähuumaa

Maija — Wed, 28 Jul 2010 09:56:08 +0000

Viime viikonloppuna piipahdimme eräissä sukuhäissä, jonne alunperin suunnittelin tekeväni asun itse. Sain kuin sainkin mekon valmiiksi perjantai-iltana, mutta loppujen lopuksi päädyin pukemaan erään toisen mekon, niin sain mielestäni tilaisuuteen riittävän juhlavan kokonaisuuden. Huoleni tosin oli aivan turha, sillä perisuomalaiseen tapaan asuja oli häissä aivan laidasta laitaan. Osa vieraista oli juhlavasti pukeutunut, mutta löytyipä seasta trikootunikoita ja sporttiballerinojakin.

Oma asuni oli siis seuraavanlainen. Vilan satiinimekko yhdistettynä valkoiseen (varsin tätimäiseen) jakkuun. Mustat avokkaat jalkaan, helmet kaulaan ja korviin, niin konservatiivinen juhla-asu on valmis. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. (Huomatkaa erityisen jäykkä poseeraus, ruostuneet ovat taidot näin kesän myötä…)

Ennen juhlaa oli pakko värjätä juurikasvu piiloon, sillä se oli päässyt aika megalomaanisiin mittoihin. Hermostuin totaalisesti hiusvärihyllyn luona siihen, miksi Suomessa ei voida myydä mitään muita tuhkaisia sävyjä (esim. 8.1 olisi lähes täydellisesti omaa luonnollista väriäni mukaileva), kuin niitä superblondaavia, vaikka muualla maailmassa niitä on juuri niissä sarjoissa, joita täälläkin myydään. Siksi nappasinkin käteeni ruskean paketin ja kokeilin piiloblondin elämää, ainakin hetkeksi. Värin pitäisi olla kevytväri, joten hyvällä tuurilla se haalistuu vaaleammaksi ajan myötä, jolloin pääsen takaisin projektini “Oman värin kasvatus” pariin.

Tumman hiusvärin kanssa sain lopulta otettua käyttöön blogimiitistä saamani Pieces-kukkapannan. Se toimi kätevästi mustavalkoisen asun korostusyksityiskohtana ja teki myös hiustenlaiton varsin helpoksi. Hieman puuterivahaa takaraivoon volyymia tuomaan ja lakalla tukka sileäksi päältä. Helppoa, nopeaa ja huoletonta.

Tää seuraava kuva on sitten omistettu Marille… Heppaheppa!

Juhlavampaa kotirentoilua

Maija — Sat, 26 Dec 2009 15:21:00 +0000

Kyllästyin flunssapäisenä lojumaan kotona ympäriinsä pelkässä pyjamassa ja halusin laittaa jotain ihan kunnollista vaatetta päälle. Haasteena kuitenkin on se, että näissäkin vaatteissa tulen lojumaan peiton alla nojatuolissa, nokkaani niistäen ja aivastellen raivokkaasti.

Löysä paljeteilla koristeltu liuhuhelmainen tunika samantyylisellä pitkähihaisella trikootakkisella varustettuna saa ajaa normaalien vaatteiden virkaa. Tajusin, etten omista tavallisia mustia trikooleggingsejä muuten kuin pohjemitassa, joten jalkaan piti vetää pohkeita ja nilkkoja lämmittämään pitkävartiset Ailin kutomat villasukat, jopa oikein jouluväreissä! Ailihan on ihana vanharouva, joka aiemmin piti meidän suvun lapset ja serkut villasukissa, mutta joka ei ole enää useaan vuoteen nähnyt kutoa enempää. Onneksi nuo sukat ovat todella kestäviä ja niitä onkin vielä jäljellä monessa värissä. Meidän suvussa onkin jo aivan käsite kulkea “aileissa”.

trikootakki KappAhl / paljettitunika Lindex / caprileggingsit Gina Tricot / villasukat Aili

Tukka on onneksi vaihteeksi ja hetken aikaa hyvin, aamusaunan ansiosta, ja meikkiäkin jaksoin hieman naamaan sutia, niin ei ole ihan niin homssuinen olo. Juurikasvu alkaa vain vaivata tuota päätä ja pitäisi keksiä, millaisella sävyllä tuon tällä kertaa peittäisi. Leikkauskin pitäisi pitkästä aikaa päivittää, niin ylikasvanut tuo malli on takaa ettei sitä meinaa saada mitenkään järkevästi enää laitettua.

Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, millainen väri ja leikkaus mulle sopisi?

Korkattu pikkujoulukausi

Maija — Mon, 02 Nov 2009 13:08:00 +0000

Sillä aikaa, kun muut pukeutuivat kissoiksi ja vampyyreiksi, itse pukeuduin paljetteihin ja suuntasin Nooran luo vuoden ensimmäisiin pikkujouluihin. Mukanani nyyttäreihin otin juustosarvia ja ihanaisia, joskin kaikkien mielestä perverssejä nakkipiiloja. Tarjottavaa riittikin vielä seuraavalle päivälle, jolloin käväisin vielä rääppimässä ensin lähes koko päivän nukuttuani. Sen siitä saa, kun menee nukkumaan vasta hieman neljän jälkeen.

Noora oli askarrellut kaikille vieraille omat jouluiset mukitkin!

Kuusi oli koristeltu!

Juhlaa varten oli aivan pakko laittaa huulipunaakin, mikä mulle on varsin harvinaista. Päälle laitoin Lindexistä vartavasten hankitun paljettitunikan, jonka rento istuvuus antoi mahdollisuuden syödä rauhassa mahan täyteen. Jalkaan vielä himmeäkiiltoiset leggingsit, joiden kanssa on helppo liikkua, niin juhla-asu on valmis. Yllä olevasta kuvasta kiitos Marialle!

Pääsin myös harjoittelemaan paparazzausta tositoimissa ja sain vielä kaupanpäällisiksi hyviä vinkkejä Marialta. Vielä on paljon opeteltavaa, mutta kyllä tässä kokoajan edistytään…

Noora ja Singstar

Jenna, aina kauniina.

Rieppa

Joku torspo

Nooran makkarin peilin kautta sai otettua aivan ihania kuvia!

Bussimatkalla keskustaan oli hyvä napsia kuvia kanssamatkustajista, kun eivät täyteen ahdetussa bussissa päässeet karkuunkaan. Bussista suuntasimme muutamaksi tunniksi Infernoon, josta sitten noin neljäksi kotiin. Hauskaa oli, sen voin sanoa!

Micci

Tuommoinen pieni söpö mustalakkinen tonttu, Mariaksikin kutsuttu.

Aina yhtä tyylikäs Rhia.

Mari

Home-made samurai

Maija — Tue, 14 Jul 2009 21:06:00 +0000

Esittelen näin kotiasun yhteydessä erään alelöytöni, Gina Tricot:n aitoa mokkanahkaa olevan sidottavan vyön. Olen viimeisen vuoden aikana rakastunut sähkönsiniseen väriin, joten eihän tilaisuutta voinut ohittaa, kun tällainen kaunokainen roikkuu kaupassa -50%-lapun kera. Aitoa nahkaa, hei! Gina Tricot:sta!

Muutoin asuun kuuluvat ikivanha Lindexin raitapaita, KappAhlin liehuvahelmainen trikooneuletakki ja kotihousut by Molly Moll. Mustavalkoiseen kokonaisuuteen sähkönsinsinen vyö tuo sopivasti silmäniloa ja värikkyyttä.

Kotona kun ei aina ole mitään tähdellistä tekemistä, on aikaa alkaa pelleilemään kameran edessä, nyt kun hyvän kuvauspaikan löysin makkarista. Päivällä valaistus riittää kuvaamaan, koska kameran taakse jää kahteen suuntaan osoittavat ikkunat, jotka toki ovat varjon puolella, mutta tällöin ei aurinko ainakaan porota suoraan sisälle tehden liian vahvoja varjoja kuvia pilaamaan. Vielä haaveilen kovasti kaukolaukaisimesta (ja samalla tietysti digijärkkäristä, johon sellaisen saa), niin ei tarvitse ravata kameran ja poseerauspaikan väliä.

Maanantain pajuajelu

Maija — Tue, 09 Jun 2009 18:19:00 +0000

Rhia onnistui suostuttelemaan mukaansa muutaman Tampereen seudun bloggarin yhteiselle maaseutumatkailulle. Kaksi autolastillista höpöttäviä ja valokuvaavia tyttösiä, tarkemmin ottaen Rhia, Tiiti, Noora, Kati, Maria, Hansu, Rieppa ja minä, päätyi maanantai-iltana Marjamäen Pajutilalle ihastelemaan niin pihalla olleita isokokoisia pajuelikoita kuin sisätiloissa ollutta herttaista sisustustavaramyymälääkin, jossa kaikki näkösällä ollut oli myynnissä.

Itsekin kotoa lähtiessäni harkitsin kovasti kameran kotiinjättämistä, mutta onneksi ahdoin sen käsilaukkuuni, sillä saldona tuolta illalta oli 70 kuvaa (joka kylläkin kalpenee Marian aikaansaamalle kuvamäärälle). Tilalla oli paljonkin ihasteltavaa tällaiselle klassisromanttista tyyliä rakastavalle, joskin hinnat olivat vielä opiskelijalle aavistuksen korkeita. Tiedänpä, mistä sisustuksemme hankimme, mikäli lottovoiton saamme ja rakennamme ihanan Kannustalo-kartanon jonnekin pellonreunaan. Mutta ne tekoleivonnaiset jätämme suosista ostamatta!

Tää olisi kovasti halunnut lähteä mukaani kotiin, mutta jätin mäykyn nyt vielä tuonne viettämään maalaiselämää.

Kukkuu!

Kävimme kiertelyn jälkeen vielä tilan kahvilassa nauttimassa kahvia, teetä, suolaisia tai makeita leivonnaisia tai, kuten itse tein, limpparia ja sitruuna(?)sorbettia. Samalla meitä viihdytti kaksi uteliasta oravaa, jotka muunmuassa harrastivat benjihyppyjä roskakoriin ja jäätelöannoksen kuolaavaa kurkkimista erään herran olkapään yli. Tästä viihdykkeestä en kuitenkaan hitaalla pokkarillani saanut kuvaa. Eivät osanneet oravat poseerata!

Maria bongasi seuraaviin kuviinsa asuni, jotka lainaan tällä lisenssillä.

Ihanaihana sydänlaukku, Gina Tricot, jonne mahtuu sekä lompakko, (minikokoinen) vesipullo että kamerakin.

Pohdiskelevasta ilmeestä huolimassa hauskaa oli. Asusteina rusettikorvikset GT, shokkipinkki kynsilakka Depend (Kicksistä) ja tummansininen kaulakoru salaiselta blogiystävältäni saatu.

Farkut löytävät päälle, jossen ole aivan varma vaatetuksestani uloslähtiessä. Päältä löytyi myös ikivanha Lindexin raitapaita sekä ihanan pehmeä, taskullinen Espritin collegetunika.

Muiden tyttöjen raportteja maanantaimiitingistä voi lueskella seuraavista linkeistä:

Heijastuspinta/Maria: Marjamäen Pajutilalla

Evil Dressmaker/Rhia: Vierailevia tähtiä perämetsien Pajutilalla

ite puin./Tiiti: Ilkeä Pikku-Tiiti ja muutama kohteliaampi blogitar käsityömaassa

Nooran elämää/Noora: Pajutilalla kahvittelua

Sadetanssia

Maija — Tue, 05 May 2009 08:22:00 +0000

Taidan olla hieman kiero persoona, koska kauniilla kelillä en koe mitään väärää kotona kökkimisessä, mutta sadekelillä masentaa jäädä sisälle, kun ulkonakin on niin harmaata. Lähdin siis eilen ulos sadetihkuun ja kaupungille kaupoilla pyörimään.

Tällä kertaa tein löytöjä vain omasta vaatekaapistani. Olen survonut pieneksi käyneitä ja muutoinkin vähemmälle käytölle jääneitä vaatteita, joita en kuitenkaan ole hennonut laittaa kiertoon, laatikkoon jemmaan odottamaan hoikempia päiviä. Suurin osa trikoopaidoista on päätynyt tuonne laatikkoon kutistuttuaan napapituisiksi pesussa, joten niitä ei paljaaltaan oikein voi käyttää. Asukokonaisuutta miettiessäni yritin keksiä yhdistelmää yhden lempipuseroni, Espritin taskucollegetunikan, kanssa. Mieleeni pilkahti mahdollisuus yhdistää mustan paidan alle raitaa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Tuloksesta tykkäsin kovasti. Erityisesti pidän tuon mustan paidan kaula-aukon linjasta, joka paljastaa dekolteen paljastamatta kuitenkaan liikaa, mikäli alla vain on toinen pusero tai toppi. Tämä mahdollistaa myös eriväristen vaatteiden käyttämisen tuossa alla efektinä, koska mustan kanssa on helppo yhdistää monia värejä.

Parhaillaan sekoilen asukriisissä, sillä olemme jälleen lähdössä bloggariporukalla viettämään iltaa Tampereen keskustaan. Aloittelemme klo 18 Hervannassa Wäinölän sisäpihalla grillailemalla Nooran tekemiä herkkuja ja jatkamme iltaa siitä Ale Bar Pikajunaan keskustaan odottelemaan LoveHotelin avautumista. Tiedossa on ainakin hurjaa pebanheilutusta tanssilattialla ja myöhäinen kotiintulo. Mikäli joku bloggaaja innostuu vielä ideasta, niin tervetuloa vaan vapaasti liittymään sekalaiseen porukkaamme viettämään TanssiTiistaita!

Vielä lopetukseksi laitan kaikille nälkäisille kiusaksi kuvan sunnuntaisesta ateriastamme. Grillattua naudan(joku)filepihviä, uunikasviksia, metsäsienikastiketta ja punajuurisalaattia. Nam! (Ihan kiusaksi tuo on jättikokoisena, muahhahhah!)

Laukkukokoelma vol. 1

Maija — Sun, 22 Feb 2009 09:57:00 +0000

Olen laukkuhimoitsija ja kassinvaihtaja. Pahana tapanani on myös hamstrata tavaraa mukaani, jos vaikka jotain varulta tarvitsisi. Ihastelen kateellisena ihmisiä, jotka pärjäävät päivästä toiseen laihalla pikkulaukulla, kun itse joudun varustautumaan entistä suuremmilla veskoilla jotta saan vetoketjun mahtumaan kiinni. Osasyynä tähän on kummallisen lihava lompakkoni, joka btw sisältää vain kaikkein tarpeellisimmat kortit + rahat. Kaikki muut kortit (bonus- ja kanta-asiakaskortit) olen tunkenut vanhaan kännykkäpussukkaan, jolloin ne vievät hieman vähemmän tilaa kassissa. En myöskään osaa lähteä kotoa (varsinkaan kouluun) ilman vesipulloa, joka onneksi on mallia ABC-huoltoasema 0,33 l, joka menee huomattavasti pienempään tilaan kuin normaali puolilitrainen. Vaihdan myös laukkuani jatkuvasti, voin käyttää päivän aikana parhaimmillaan kolmea eri kassia, aina tilanteen ja vaatetuksen mukaan.

Esittelen tässä laukkuspecialini ekassa osassa laukut, jotka ovat parhaillaan jatkuvassa käytössä.

Voin onnekseni todeta olevani nyt upouuden harmaan Pieces-laukun omistaja. Haaveilin tästä laukusta alkuviikkoisessa postauksessani ja loppuviikosta se löysi tiensä luokseni keskustan Vero Modasta. Päivän verran koulukäytössä tätä testattuani olen rakastunut. Alkuperäiseen tietokonelaukkuuni lompakkoni on auttamattomasti liian paksu ja muutoinkaan en saa kamojani sinne mahtumaan. Tätä harmaata en taas onnistunut saamaan edes täyteen vaikka mukana oli kannettava ja kaikkea turhaa ja tarpeellista. Jopa kaulaliinat, pipo ja lapaset mahtuivat sekaan eikä tehnyt edes tiukkaa.

Tässä kaksi itse tekemääni luottokassia. Vasemmanpuoleinen on Finlaysonin alekankaasta syksyllä 2007 kokoamani väripilkku, jollaisia on maailmassa kaksi, toinen kappale pääsi isosiskolleni joululahjaksi. Oikeanpuoleinen sai alkunsa pilkkukankaasta, jonka löysin Eurokankaasta. Ompelu tapahtui kauheassa kiireessä reissuun lähtiessä ja viimeisenä silauksena viisi minuuttia ennen lähtöä mieheni paukutteli neppareita kiinni parvekkeella kun itse pakkasin omat kamani kasaan. Tästä pidän värin vuoksi, kuvasta ehkä huonosti erottuu, mutta kankaassa on tummanruskeita, kirkkaanpunaisia ja sinapinkeltaisia pilkkuja. Hihnaa voi käyttää lyhyenä tai pitkänä tai siitä väliltä.

Huomatkaa myös itsetehdyt heijastimet, joita koko suku sai eräänä jouluna lahjaksi.

Silloin kun en jaksa raahata isompaa laukkua mukanani, ahdan lompakkoni ja kännykkäni tähän pieneen ihanuuteen, joka kuukausi sitten löytyi Lindexin lastenosastolta. Sisällä on aina niin käytännöllinen pienenpieni vetoketjutasku, jossa avaimet pysyvät tallessa.

Matkalaukkuni virkaa kotimaan matkoilla toimittaa hauska kukkakassi, johon juuri mahtuu viikonlopun vaatteet ja tarvikkeet. Merkkinä Daniel Ray ja ostopaikkana Tuurin Nahkapaikka, eikä maksanut juuri mitään.