Arvatkaas mitä tekee kaltaiseni sisustusfriikki kun mies lähtee työreissulle Helsinkiin?
No tietysti pummaa kyydin Ikeaan! Tällä käynnillä matkaan lähti tilapäisratkaisu sohvapöydänpuutteeseen: iso pyöreä tarjotin, joka tukevoittaa pehmoisen varapatjarahimme päällisen kahvimukinkestäväksi. Tarjottimen kuosikin sattui olemaan sama kuin jättikokoisilla sohvatyynyillämme.
En koskaan muista, pitikö peilin rikkoontuminen tuottaa hyvää vai pahaa onnea, mutta itselleni tullut onni taisi olla hyvää. Saimme nimittäin hankittua kauan kaipaamani tosi ison peilin rikkoontuneen tilalle. Hetken aikaa peilittömänä oli varsin vaikeaa olla. Aina piti käydä peilaamassa saunan lasiovesta, joka sekään ei mahdottoman hyvin peilannut ja hississäkään ei ollut mahdollista peilata jalkoihin asti, vain yläkroppaa. Siksi asut olivatkin pitkälti isännän arvion ja mutu-tuntuman varassa. Vaan ei enää!
Ikean Mongstad-peili tuo mielenkiintoisuutta tylsään eteiseemme ja kokonsa puolesta siitä pääsevät peilaamaan ne kaikkein pisimmätkin vieraamme, kun taas edellisestä peilistä itseään ei nähnyt koskaan kokonaan, pituudesta riippumatta.
Ihastuin tuon Kryssbo-lampun kauniina kaartuviin varsiin ja ihanan pehmeää valoa antaviin lasivarjostimiin. Eteisen kattoon on upotettu muutama lamppu, mutta niistä tuleva valo heittää selän takaa tullessaan ärsyttävät varjot kasvoille, joten peilin yllä oleva lamppu myös helpottaa peilaamista hämärällä. Ylläolevassa kuvassa peilinkehyksen oikeassa yläreunassa näkyy aavistuksenomaisena valkoinen mokkula, joka on lampun rumahko himmennin, mutta onneksi saimme sen noinkin hyvin piilotettua. Ainoa takapakki on se, että itse yletän vain juuri ja juuri säätämään valoa, kun oikein kurottelen.
Tältä erää viimeinen osa kotiesittelyäni kertoo oleskelutiloista, tarkemmin ottaen olohuoneesta ja parvekkeesta, aloittaen ensin olkkarista. Varoitan, että tästä postauksesta tulee pitkä ja se sisältää lukemattoman määrän täysin turhia kuvia. Mutta malttakaa vaan lukea, sillä lopussa seuraa Suuri Paljastus! No niin, nyt ette millään malta odottaa, hähhää!
Hoksasin muuten, etten keksinyt ottaa kunnollisia yleiskuvia olkkarista kotikuvia ottaessani, joten on nyt tyydyttävä hieman vanhempiin kuviin, joista puuttuu muun muassa matto.
Seinässä meillä on olkkarissa ihana ruskea tapetti, joka on hieman nukkainen pinnaltaan, joten se näyttää ja tuntuu ihan mokkanahalle. Toki olisimme voineet laittaa tuohon jonkin tavallisella pinnalla olevan ruskean tapetin, mutta kun tuossa sattui olemaan juuri oikeanlainen ruskean sävy, ei liian vaalea tai tumma eikä liian punainen tai keltainen, vaan juuri oikea.
Kalusteina meillä on 2-istuttava vaalea sohva sekä upottavan pehmeät nahkaiset reclinerit, jotka olisivat muuten aivan täydelliset, mutta koska niiden sijoituksessa pitää varata tarpeeksi tilaa selkänojan kallistukselle, on noiden sijoittaminen aika vaikeaa. Olemme kokeilleet todennäköisesti kaikki mahdolliset sijoituskohdat tuossa huoneessa ja muutenkin huonekalumme vaihtavat paikkaa kohtuullisen usein. Sainkin tuosta hieman palautetta isännältä, joka ei tykännyt siitä, kun joka kerta työreissulta palatessaan näki huonekalut ihan eri järjestyksessä, kuin lähtiessään.
Ikean Liatorp-sarja on vahvasti edustettuna olohuoneessamme. Kaksi korkeaa vitriiniä helpottaa siivoamista, kun koriste-esineitä ei tarvitse joka viikko pölyttää yksitellen. TV-tasona toimiva senkki mahduttaa sisäänsä kaikki viihde-elektroniikkalaitteemme sekä kattavan DVD-kokoelmamme. Koska kuva on otettu jo jonkin aikaa sitten, on yllä olevassa kuvassa oleva työpöytä ja pöytäkone siirtyneet anopin luokse hoitoon.
Parannusta myös CD-säilytykseemme on tullut sitten edellisen kuvan, hankin nimittäin muutaman säilytyslaatikon levyillemme, jonne ne sai lajiteltua aakkosjärjestykseen. Valkoiset laatikot näyttävät vitriinissä huomattavasti rauhallisemmille, kuin sekaväriset CD-levyjen kannet. Kirjasäilytyksen levottomaan yleistunnelmaan ratkaisuksi keksin laittaa kauneimmat kirjat päällekkäin esille, jolloin ne toimivat samalla koriste-esineinä.
Koska laitoin kirjapinoja esille vain muutaman, pääsin valitsemaan kirjat niin teeman kuin ulkonäönkin puolesta yhteensopiviksi. Tässä on meidän matkailu-kieli-kylddyyri-pinomme.
Suosittelen lämpimästi kaikille István Örkényn kirjoittamaa pokkaria Minuuttinovelleja, joka on ylläolevassa kuvassa päällimmäisenä. Se sisältää useita lyhyitä novelleja, joiden lukemiseen menee vain hetki, joten niitä on helppo lueskella, mikäli aikaa on vain muutama minuutti. Antaa myös kovasti ajateltavaa.
Jos ei ole aiemmin tullut ilmi riittävän selkeästi, nyt tuskin lienee epäilystä siitä, mitä alaa opiskelen, olen siis N:nnen vuoden teekkari. Shampanjatahrat kuuluvat lakkiin muistoina menneistä vapuista.
Pakolliset Aalto-maljat, jotka ovat kotiimme päätyneet, koska huolimatta niiden kliseisyydestä, pidän niistä kovasti. Kraakku vahtii, ettei kukaan varasta niitä.
Nam, valkoista ja ruskeaa, mikä herkullinen väriyhdistelmä. Sen myötä voimmekin siirtyä parvekkeelle.
Lasitetulla parvekkeella säilyvät kalusteet ihanan siisteinä ja kasvitkin tykkäävät lämmöstä. Rahapuu ja mummulta saatu kaktus ovat kesäisin parvekkeemme vakiasukkeja, koska siellä ne saavat ainakin riittävästi valoa. Puulaatat mahdollistavat myös paljain jaloin kävelyn ilman paleltuneita varpaita.
Talvella lyhdyt tuovat valoa ja lämmintä tunnelmaa.
Noin. Nyt on koko asunto esitelty, aikamoinen maraton se olikin. Juuri sopivasti sain esittelyt esiteltyä, sillä tänä perjantaina muutamme uuteen asuntoon! Tässä siis syy, miksen voinut ottaa uusia sisustuskuvia olkkarista, koska parhaillaan siellä näyttää tältä:
Tästä syystä blogissani on ollut ja tulee vielä hetken aikaa olemaan hiljaista, sillä olen yrittänyt keskittää energiani ja keskittymiskykyni pakkaamiseen ja muiden muuttoon liittyvien asioiden hoitoon. En myöskään vielä tiedä, miten nopeasti saamme netin taas toimintaan.
Muutossa pidän eniten siitä, että silloin tulee helpommin heitettyä kaikki turha ja tarpeeton menemään. Tyhjensin vaatekaapistani (=lipastostani) kaikki kulahtaneet, haalistuneet ja auttamattomasti nyppyyntyneet vaatteet pois ja voinkin lopulta yrittää saada vaatteeni sopimaan paremmin yhteen. On varsin turhauttavaa, kun en voi vain ottaa kaapista satunnaisesti vaatteita miettimättä sitä, sopivatko ne nyt väriltään, tyyliltään ja malliltaan yhteen. Tähtäimessä olisikin suuri vaatevaraston yhtenäistämisyritys. Ensi talvi paljastaa, miten toteutus lähtee käyntiin ja onnistuuko yritykseni. Peukut pystyyn ja sormet ristiin!
Hyödynsin tänään raa’asti isännän työmatkaa pummaamalla kyydin Raision Ikeaan. Ihanaa, kun kerrankin sain kiertää kiireettä ja ilman ketään hoputtamassa eteenpäin, aikaa kun oli parisen tuntia. Ehdin kiertämään kaupan kahteen kertaan ennen yhteistä lounasta isännän kanssa Ikean ravintolassa. (Suklaamousse on ihan must!) Pari kertaa oli pakko lepuutella jalkojaan ja pelata pari erää pasianssia puhelimella, samalla oli oiva tilaisuus koeistua Ektorp-sohvia oikein ajan kanssa. Ihanaa! Jos vaan meillä olisi asunnossa mitenkään tilaa, olisin napannut löytöpisteestä itselleni Ektorp-vuodesohvan roimalla alennuksella varustettuna, mutta nyt se jäi sinne odottamaan uutta omistajaansa, joka rakastaa sitä ja pitää sitä hyvänä.
Kotiesittelyni jatkukoon tällä kertaa tiloilla, joihin moni (yö)vieras asunnossamme tutustuu.
Asuntomme ensimmäinen tila on tietysti eteinen, jossa tilaa suurentaa osapeililiukuovella varustettu naulakko ja siivouskomero. Runsaasta kenkätilasta huolimatta kenkäni eivät millään mahdu tuonne siististi, siksi onkin mukavaa saada ovi peittämään sekaisuutta, avonaulakkoon verrattuna. Alla olevassa kuvassa peilaantuva ovi johtaa siis rappukäytävään. Naulakkokaapin päädyssä olevat koukut ovat käteviä takkien ja laukkujen tilapäissäilytykseen ja mahdollistaa myös vieraille takkien nopean ripustuksen.
Kun yllä olevan kuvan kohdasta kääntyy puoli kierrosta ympäri, näky on alla olevan kuvan kaltainen. Käytävä johtaa makuuhuoneeseen, kylpyhuoneen ovi on vasemmalla seinustalla ja vessan ovi jää kuvasta oikealle (karmi näkyykin peilin kautta).
Tuolla oikealle jääneelle seinälle olen laittanut (isännän avustuksella tietysti) tauluhyllyt, joilta löytyy seuraavat esineet:
Isännän vanhan kitaran kaula
Sekä häälahjaksi saatu taulu
Yövieraamme majoitamme useimmiten (yllätys, yllätys) vierashuoneeseen, joka sijaitsee keittiön vieressä. Sinne olemme ahtaneet myös arkkupakastimen, joka piti hankkia, koska äitien lähettämät mehut, marjat ja pullat eivät mahtuneet millään jääkaappipakastimen pakastuslokeroihin.
Levitettävä sänkysohva on varsin kätevä vieraiden majoittamisessa, sillä siihen mahtuu pariskuntakin mainiosti vierekkäin.
Olen esittelykuvat ottanut jo jokunen aika sitten, joten nappasin vielä kuvan, jossa uudet hienot monikäyttöiset sohvatyynyt ovat käytössä, joskin vielä hieman huolimattomasti sijoiteltuina.
Vierashuonetta valaisee suunnattomasti se, että siellä on päämakuuhuoneen tapaan ikkunat kulmassa kahteen suuntaan.
Sohvasängyn ja pakastimen lisäksi vierashuoneesta löytyy pari vaatekaappia (täynnä sekalaista romua, lankoja ja kankaita), tulostin sekä työ- ja ompelupöytä. Useimmiten pidän ompelukonettani kantosalkussaan kaapissa, mutta tuohon saan tarvittaessa ompelukseni levitettyä juuri sopivasti ilman, että niitä tarvitsee siivota ruoka-aikaan pois, toisin kuin muinoin käyttäessäni ompelupöytänä keittiön pöytää.
Pöytä on perujaan isännän vanhalta mökiltä. Kyseessä on ollut aikoinaan kunnollinen poljettava Singer-ompelukone, mutta itse koneosa on valitettavasti heitetty pois jo vuosia sitten. Pöytätason maalasimme kiiltävän valkoiseksi, tuoden kontrastia karheapintaiseen tummaan valurautaan. Itse polkuosan olen todennut olevan erinomainen stressinpoistaja ja monesti, kun joku istuu tietokoneella, alkaa vierashuoneesta kuulua jännä rahina, kun jalat pyörittävät poljinta.
Siinä tämänkertainen esittelyni, vielä ovat esittelemättä olohuone ja parveke, mutta ei liikaa makiaa mahantäydeltä! Nyt jatkan parantelemaan jälleen kerran auringon ja lämmön aikaansaamaa päänsärkyä. Tällä kertaa ei auttanut hattu eikä edes jatkuva veden lipittäminen, epistä!