Mikäpäs se sunnuntaiaamun aloittaisikaan paremmin kuin kaksi kupillista itse keitettyä mustaa kultaa (mutteriespressoa) ja kulhollinen maustamatonta jogurttia jäisten mustikoiden kera.
PS. Mahdankohan olla jotenkin kieroutunut makuaistini osalta, kun juon mielelläni espressoni mustana (niinkuin kuuluukin) mutta tavallinen suodatinkahvi ei uppoa niin millään ilman reilua lorausta maitoa?
Tämä aamu lähti hieman hitaasti käyntiin, mutta onneksi ei ole mitään mitä ei iso kupillinen kahvia ja nopea aamupala ei parantaisi!
Mielelläni joisin aamukahvini Muumi-mukista, mutta tällaisina aamuina on pakko ryystää isompi annos kahvia. Isoon Satumetsä-mukiin mahtuu ainakin tuplamäärä juomaa verrattuna Muumi-mukiin, joten se pääsi nyt tällä kertaa käyttöön. Haittapuoli näin isossa kupissa on se, että sen tyhjentämiseen menee kaltaisellani blondilla keskimäärin tunnista kahteen, joten viimeiset tipat ehtivät aina kylmetä. Onneksi kylmä kahvi kaunistaa ja nauttimillani kylmän kahvin määrillä olen jo huippumalliluokan kaunotar!
Aamupalaksi nappaan usein jogurttia ja tällä kertaa makuvalintani päätyi Valion Hedelmäpommiin, joka taitaa nauttia jo klassikon virkaa.
Paahtoleivän jämät täytyy syödä pois, joten paahdoin itselleni myös siivun sitä. Tänä aamuna hemmottelin itseäni ja päällystin leivän viikunahillolla, ihanaa ja aavistuksen makeaa!
Suurin osa tuntemistani ihmisistä jotka ovat maistaneet viikunahilloa ovat valittaneet sen olevan ihan ällömakeata. Koska viikunan ominaismakukin on jo makeanoloinen, onkin tärkeää valita sellainen hillo, johon ei ole lisätty erikseen sokeria. Kerran erehdyin ostamaan Stockmannin Herkusta hilloa, joka oli niin järkyttävän makeaa, ettei edes kaltaiseni namikettu pystynyt sitä syömään!
Toistaiseksi paras hillomerkki onkin ollut ihan lähi-S-marketista ostettu St. Dalfour, johon ei ole erikseen lisätty sokeria, vaan siinä maistuu hedelmän makeus aidoimmillaan. Suosittelen kokeilemaan!
Eivätkös olekin ihanan herttaisia?
Koska en ole koskaan osannut oikein sisäistää kokonaisuuksia, keskityn mieluummin yksityiskohtiin, näin myös sisustuksessa. Hitaasti, mutta varmasti sisustukselliset yksityiskohtamme ottavat paikkaa uudessa kodissamme luodakseen tunnelman, joka näyttää juuri meiltä.
Sisäinen ristiriitani asketismin ja meille kertyneiden kivojen koriste-esineiden välillä on ajoittain hieman ahdistava. Mielelläni sisustaisin kotini mahdollisimman vähällä tavaramäärällä ja mahdollisimman helposti siivottavaksi (mahd. vähän pölysyöppöjä koriste-esineitä), mutta suurin dilemma on siinä, miten hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Monilla omistamillani esineillä ei ole erityistä rahallista arvoa, pääasiassa vain tunnearvoa. Jotenkin tuntuu kovin vaikealta vain heittää raakasti roskiin tavaroita, jotka joku läheinen on rakkaudella antanut lahjaksi. Varsin vaikeaa…
Tältä erää viimeinen osa kotiesittelyäni kertoo oleskelutiloista, tarkemmin ottaen olohuoneesta ja parvekkeesta, aloittaen ensin olkkarista. Varoitan, että tästä postauksesta tulee pitkä ja se sisältää lukemattoman määrän täysin turhia kuvia. Mutta malttakaa vaan lukea, sillä lopussa seuraa Suuri Paljastus! No niin, nyt ette millään malta odottaa, hähhää!
Hoksasin muuten, etten keksinyt ottaa kunnollisia yleiskuvia olkkarista kotikuvia ottaessani, joten on nyt tyydyttävä hieman vanhempiin kuviin, joista puuttuu muun muassa matto.
Seinässä meillä on olkkarissa ihana ruskea tapetti, joka on hieman nukkainen pinnaltaan, joten se näyttää ja tuntuu ihan mokkanahalle. Toki olisimme voineet laittaa tuohon jonkin tavallisella pinnalla olevan ruskean tapetin, mutta kun tuossa sattui olemaan juuri oikeanlainen ruskean sävy, ei liian vaalea tai tumma eikä liian punainen tai keltainen, vaan juuri oikea.
Kalusteina meillä on 2-istuttava vaalea sohva sekä upottavan pehmeät nahkaiset reclinerit, jotka olisivat muuten aivan täydelliset, mutta koska niiden sijoituksessa pitää varata tarpeeksi tilaa selkänojan kallistukselle, on noiden sijoittaminen aika vaikeaa. Olemme kokeilleet todennäköisesti kaikki mahdolliset sijoituskohdat tuossa huoneessa ja muutenkin huonekalumme vaihtavat paikkaa kohtuullisen usein. Sainkin tuosta hieman palautetta isännältä, joka ei tykännyt siitä, kun joka kerta työreissulta palatessaan näki huonekalut ihan eri järjestyksessä, kuin lähtiessään.
Ikean Liatorp-sarja on vahvasti edustettuna olohuoneessamme. Kaksi korkeaa vitriiniä helpottaa siivoamista, kun koriste-esineitä ei tarvitse joka viikko pölyttää yksitellen. TV-tasona toimiva senkki mahduttaa sisäänsä kaikki viihde-elektroniikkalaitteemme sekä kattavan DVD-kokoelmamme. Koska kuva on otettu jo jonkin aikaa sitten, on yllä olevassa kuvassa oleva työpöytä ja pöytäkone siirtyneet anopin luokse hoitoon.
Parannusta myös CD-säilytykseemme on tullut sitten edellisen kuvan, hankin nimittäin muutaman säilytyslaatikon levyillemme, jonne ne sai lajiteltua aakkosjärjestykseen. Valkoiset laatikot näyttävät vitriinissä huomattavasti rauhallisemmille, kuin sekaväriset CD-levyjen kannet. Kirjasäilytyksen levottomaan yleistunnelmaan ratkaisuksi keksin laittaa kauneimmat kirjat päällekkäin esille, jolloin ne toimivat samalla koriste-esineinä.
Koska laitoin kirjapinoja esille vain muutaman, pääsin valitsemaan kirjat niin teeman kuin ulkonäönkin puolesta yhteensopiviksi. Tässä on meidän matkailu-kieli-kylddyyri-pinomme.
Suosittelen lämpimästi kaikille István Örkényn kirjoittamaa pokkaria Minuuttinovelleja, joka on ylläolevassa kuvassa päällimmäisenä. Se sisältää useita lyhyitä novelleja, joiden lukemiseen menee vain hetki, joten niitä on helppo lueskella, mikäli aikaa on vain muutama minuutti. Antaa myös kovasti ajateltavaa.
Jos ei ole aiemmin tullut ilmi riittävän selkeästi, nyt tuskin lienee epäilystä siitä, mitä alaa opiskelen, olen siis N:nnen vuoden teekkari. Shampanjatahrat kuuluvat lakkiin muistoina menneistä vapuista.
Pakolliset Aalto-maljat, jotka ovat kotiimme päätyneet, koska huolimatta niiden kliseisyydestä, pidän niistä kovasti. Kraakku vahtii, ettei kukaan varasta niitä.
Nam, valkoista ja ruskeaa, mikä herkullinen väriyhdistelmä. Sen myötä voimmekin siirtyä parvekkeelle.
Lasitetulla parvekkeella säilyvät kalusteet ihanan siisteinä ja kasvitkin tykkäävät lämmöstä. Rahapuu ja mummulta saatu kaktus ovat kesäisin parvekkeemme vakiasukkeja, koska siellä ne saavat ainakin riittävästi valoa. Puulaatat mahdollistavat myös paljain jaloin kävelyn ilman paleltuneita varpaita.
Talvella lyhdyt tuovat valoa ja lämmintä tunnelmaa.
Noin. Nyt on koko asunto esitelty, aikamoinen maraton se olikin. Juuri sopivasti sain esittelyt esiteltyä, sillä tänä perjantaina muutamme uuteen asuntoon! Tässä siis syy, miksen voinut ottaa uusia sisustuskuvia olkkarista, koska parhaillaan siellä näyttää tältä:
Tästä syystä blogissani on ollut ja tulee vielä hetken aikaa olemaan hiljaista, sillä olen yrittänyt keskittää energiani ja keskittymiskykyni pakkaamiseen ja muiden muuttoon liittyvien asioiden hoitoon. En myöskään vielä tiedä, miten nopeasti saamme netin taas toimintaan.
Muutossa pidän eniten siitä, että silloin tulee helpommin heitettyä kaikki turha ja tarpeeton menemään. Tyhjensin vaatekaapistani (=lipastostani) kaikki kulahtaneet, haalistuneet ja auttamattomasti nyppyyntyneet vaatteet pois ja voinkin lopulta yrittää saada vaatteeni sopimaan paremmin yhteen. On varsin turhauttavaa, kun en voi vain ottaa kaapista satunnaisesti vaatteita miettimättä sitä, sopivatko ne nyt väriltään, tyyliltään ja malliltaan yhteen. Tähtäimessä olisikin suuri vaatevaraston yhtenäistämisyritys. Ensi talvi paljastaa, miten toteutus lähtee käyntiin ja onnistuuko yritykseni. Peukut pystyyn ja sormet ristiin!
Kotini sisustusesittely jatkuu jälleen, tällä kertaa räpsin taidekuvia keittiöstä. Useammassa edellisessä asunnossa tupakeittiön kanssa tapeltuani, rakastuin tässä asunnossa siihen, että keittiö on olohuoneesta erillään. Täälläkin sisustustyylimme jatkuu hieman perinteisromanttisessa hengessä, pysyen kuitenkin riittävän yksinkertaisena ja riisuttuna, jottei kokonaisuus ole liian ylisöpö tai imelä. Keittiöstä maalasimme yhden seinän ja yhden nurkan raikkaalla vaaleanvihreällä, jottei kokonaisuus olisi liian tylsä.
