Hejssan taas, pitkästä aikaa! Hiljaiseloa on täällä elelty, viime kuu pakkasissa palellen, mutta ollen salaa tyytyväisiä siihen, ettei pakkaskeleillä tarvinnut tehdä lumitöitä. Nyt otetaan kuitenkin kaikki ilo irti lämpimämmistä ja aurinkoisemmista ilmoista ja siitä, että sisälläkin voi käyttää hieman kevyempääkin vaatetusta ilman palelemisvaaraa. Ihmeesti kun se sama sisälämpötila tuntuukin yhtäkkiä paljon lämpimämmältä, kun ulkona paistaa aurinko.
Väreihinkin on mukava ottaa tuntumaa nyt kun on hieman valoisampaa muutenkin. Vaaleanharmaa neule on tarkoituksella kokoa liian iso – ei ainakaan kiristä! Materiaali on jotain viskoosin ja polyesterieläimen risteytystä, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä käteen tuo tuntuu maailmankaikkeuden pehmoisimmalta. Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää, tämä neule hoitaa homman.
Leikin myös ajankulukseni hieman valaistusratkaisuilla, toisin sanoen raksavalollamme. Tulokset näkyvät asukuvissa, ylemmässä valo heijastuu katon kautta ja alemmassa on suora valaistus ja sen mukanaan tuomat varjot.
Suunnitteilla olisi muuten laittaa kevään aikana lattiat täällä uusiksi, kirsikkainen muovimatto vaihtuu laminaattiin. Alla olevassa kuvassa vilahtaa eteiseen ja keittiöön suunnitteilla oleva laattamainen laminaatti. Sävymaailma muuttunee kerralla rauhallisemmaksi, kun kirsikka vaihtuu vaalean hiekkaiseen harmaaseen. Tuskin maltan odottaa!
Pirteyttä kevääseen tuo myös se, että olen saanut taas muutaman kerran oikein lakattua kynteni. Tällä kertaa valitsin asuni alustopin sekä kynsilakan sointumaan yhteen. Ehdottoman raikas oranssinpunainen sävy löytyi Mavalan Nice-lakkasävystä ja laatukin on kiireiselle täydellinen. Yksi ohut kerros tekee riittävän peittävän tuloksen ja kuivuu nopeasti. Näyttää hyvältä myös mattalakalla viimeisteltynä!
Sellaista täällä, mitäpä teilläpäin?
