Tavistyle

Niin, niitä asukuvia ei olekaan hetkeen taas ilmestynytkään tänne blogiin, joten tehdäänpä poikkeus siihenkin asiaan! Tänä talvena olen hiihtänyt yleensä kotosalla polvista venyneissä collegehousuissa pistäen pääni ulos vain koiria ulkoiluttaakseni, sillä opintoni eivät tässä vaiheessa vaadi kovin ahkeraa luennoilla ramppaamista (onneksi!). Muutoin olen turvautunut vaatetuksessa kaikenlaiseen lämpöiseen, mukavaan, huolettomaan ja rentoon. Toisin sanoen ei mitään kovin erikoista raportoitavaa sillä saralla!

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Menneiden aikojen juhlintaa

Nyt ilmojen hieman viilettyä on mukava muistella kesän lämpimämpiä hetkiä, jolloin ulkona tarkeni vielä iltamyöhälläkin ilman neuletta. Sain lopulta kaivettua isännän puhelimesta kuvan tämän kesän lempijuhla-asustani. Tässä asussa juhlistimme rakkaan serkkuni häitä kotopuolessa. Hääparin juhla-auto oli yksinkertaisesti niin herttainen, että olihan sen kanssa pakko poseerata!

Asu koostui H&M:n juhlatopista, itse tekemästäni hameesta sekä Swedish Hasbeens for H&M -puukengistä. Topin olen useampi vuosi sitten hankkinut alemyyntien jämärekistä kahdella eurolla. Avonaisuutensa vuoksi se on kuitenkin tähän asti kerännyt pölyä kaapissa, kunnes lopulta keksin sille käyttöä! Kuvasta itsestään sitä ei kovin hyvin näe, mutta kaksikerroksisessa topissa on tummansinisen kankaan päällä mustaa pitsiä.

Topin tummansininen ja musta sävy toistuvat myös hameessa, jonka tein häidenalusviikolla. Yllättävänkin laadukkaan oloinen kangas on Ikeasta ja oli ihanan tukevaa ommeltavaksi. Tarkoituksenani oli tehdä kellohelmainen, hieman fifties-tyylinen hame, mikä mielestäni onnistui kohtuullisen hyvin. Jäykähkö kangas mahdollisti hameen käytön ilman tyllialushamettakin.

Swedish Hasbeensin ja H&M:n yhteistyömalliston puukengät olivat aivan täydelliset juhlakengät! Nahkaremmit olivat alunperin varsin tiukat, mutta juhlia edeltävänä iltana suoritetulla “märkä villasukka” -menetelmällä (puupohjat suojasin tuorekelmulla vuoratuilla pohjallisilla) kengät sai istumaan jalkaan jumalaisen täydellisesti. On ihanaa omistaa edes yhdet korolliset kengät, joilla voi todistetusti juhlia koko päivän ja illan ilman jalkojen väsymistä!

Hääkarkkien mukana tullut lausahduskin oli enemmän kuin osuva!

Kevättä päällä

Ulkona vallitsevasta uustalvisesta säätilasta huolimatta onnistuin hankkimaan itselleni varsin keväisen olon koeajaessani kauppareissulla uudet keväthankintani – mustavalkoraitaiset tennarit Seppälästä ja vaalea trenssi Vero Modasta. Asussa palvelivat mallikkaasti myös pitkästä aikaa kaapista kaivetut mustat pillifarkut, jotka tuntuvat istuvan päälle paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka leveämmät lahkeet ovatkin kovasti tulossa taas muotiin, pidän vielä kiinni ainakin tällä hetkellä omistamistani pillilahkeista, niiden kanssa kun ei tarvitse varoa kantapään alle valuvia lahkeita, eikä välittää liian pitkien lahkeiden lyhentämisestä.

Kaksi hyvin nälkäistä mäyräkoiraa pitivät huolen siitä, ettei emäntä ehtinyt ottaa asusta muunlaista kuvaa kuin nopean peilikuvan puhelimella. Olisivat kohta hyökänneet kauppakassin sisällön kimppuun!

Pilkahdus punaista

Hejssan taas, pitkästä aikaa! Hiljaiseloa on täällä elelty, viime kuu pakkasissa palellen, mutta ollen salaa tyytyväisiä siihen, ettei pakkaskeleillä tarvinnut tehdä lumitöitä. Nyt otetaan kuitenkin kaikki ilo irti lämpimämmistä ja aurinkoisemmista ilmoista ja siitä, että sisälläkin voi käyttää hieman kevyempääkin vaatetusta ilman palelemisvaaraa. Ihmeesti kun se sama sisälämpötila tuntuukin yhtäkkiä paljon lämpimämmältä, kun ulkona paistaa aurinko.

IMG_7787

Väreihinkin on mukava ottaa tuntumaa nyt kun on hieman valoisampaa muutenkin. Vaaleanharmaa neule on tarkoituksella kokoa liian iso – ei ainakaan kiristä! Materiaali on jotain viskoosin ja polyesterieläimen risteytystä, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä käteen tuo tuntuu maailmankaikkeuden pehmoisimmalta. Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää, tämä neule hoitaa homman.

IMG_7806

Leikin myös ajankulukseni hieman valaistusratkaisuilla, toisin sanoen raksavalollamme. Tulokset näkyvät asukuvissa, ylemmässä valo heijastuu katon kautta ja alemmassa on suora valaistus ja sen mukanaan tuomat varjot.

Suunnitteilla olisi muuten laittaa kevään aikana lattiat täällä uusiksi, kirsikkainen muovimatto vaihtuu laminaattiin. Alla olevassa kuvassa vilahtaa eteiseen ja keittiöön suunnitteilla oleva laattamainen laminaatti. Sävymaailma muuttunee kerralla rauhallisemmaksi, kun kirsikka vaihtuu vaalean hiekkaiseen harmaaseen. Tuskin maltan odottaa!

IMG_7816

Pirteyttä kevääseen tuo myös se, että olen saanut taas muutaman kerran oikein lakattua kynteni. Tällä kertaa valitsin asuni alustopin sekä kynsilakan sointumaan yhteen. Ehdottoman raikas oranssinpunainen sävy löytyi Mavalan Nice-lakkasävystä ja laatukin on kiireiselle täydellinen. Yksi ohut kerros tekee riittävän peittävän tuloksen ja kuivuu nopeasti. Näyttää hyvältä myös mattalakalla viimeisteltynä!

IMG_7824

Sellaista täällä, mitäpä teilläpäin?

Sopulipostaus 3/10: Laukkuni sisältö

Nyt on lopulta aika jatkaa viime keväänä aloittamaani sopulipostaussarjaa. Listalla seuraavana taitaa olla laukkuni sisältö, joten nappasinkin eilen ennen kouluun lähtöäni muutaman kuvan siitä, mitä kaikkea kassini koulupäivinä oikein syökään. Määrä on siis hyvin lähelle sitä, mitä enimmillään päivittäin suostun kuljettamaan mukanani, useimmiten käytän kuitenkin pienempää laukkua ja hieman karsittua sisältöä.

In my bag - 1

Vaikka tässä tavaroiden määrä näyttääkin varsin kohtuulliselle, lähentelee laukun paino jo hartioideni kestokyvyn rajoja, kun mukana on myös kannettava tietokone. Jonain päivänä (toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian) kun nykyinen 13-tuumainen omppuni sanoutuu irti, aion hankkia tilalle pienemmän ja kevyemmän 11-tuumaisen Mac Book Airin, tai vastaavan jos pienempi ja nätimpi on tuolloin ilmestynyt markkinoille.

Tällä hetkellä tilavin läppärikelpoinen laukku on H&M:n musta keinonahkainen tilaihme, mutta haaveilen joskus tulevaisuudessa ihan nahkaisen jättilaukun omistamisesta. Esimerkiksi Lumin Supermarket Bag olisi malliltaan ja kooltaan (XL tai XXL) ihanteellinen, samoin kuin tyyliltään, joka on yhtä aikaa klassinen ja moderni, pehmeä ja ryhdikäs, hillitty, mutta kuitenkin huomiota herättävä.

In my bag - 2

Vakiovarusteisiini kuuluu siis kannettava tietokone, puhelin (iPhone 4, joka kuvaan ei eksynyt), Klo Design -lompakko (tuo pienempi lintukuvioinen pussukka), kalenteri ja kangaspintainen muistikirja, penaali, läppärin laturi ja pari muuta piuhaa (vihreässä marimekon kukkarossa), vesipullo, pari kauppakassia sekä pussukallinen (isompi lintu) kaikenlaista sekalaista roinaa.

In my bag - 3 In my bag - 5

Kaksi ehdotonta luottotuotettani ovat Ticket to the Moonin kauppakassi, jolla kantaisi tavaraa enemmän kuin jaksaisi kantaa (max. 40 kg) sekä Chanel Coco Mademoiselle -tuoksun käsilaukkumalli, jonka ei tarvitse pelätä aukeavan tai vuotavan laukkuun.

In my bag - 4

Kaikki tuo yllä näkyvä pikkuroina pyöri aiemmin epämääräisenä kasana laukkuni pohjalla, mikä johti siihen, etten koskaan löytänyt mitään, että kaikki tarpeellinen oli aina unohtunut toiseen laukkuun ja että usein huomasin kassissani olevan kolme listaa Ibumaxia, muttei yhtään huulirasvaa. Koen joka tapauksessa tärkeäksi kuljettaa sekalaisten tilanteiden varalta laukussa mm. huulirasvaa ja -kiiltoa, kajalia, pikkupeiliä, silmälasien puhdistuspyyhettä (tuo kolhiintunut Tapiolan mainoshärveli), käsipyyhkeitä, hajuvettä, taskulamppua (joita huomasin pussukassa olevan kaksi, hups!), laastareita, särkylääkettä ja pullonavaajan.

Tuskailin pitkään lompakkoni paksuutta vastaan, sillä kaiken maailman etukortit vievät aivan järjettömän määrän tilaa. Niiden tarvettakaan ei koskaan osaa etukäteen ennustaa, joten jos niitä ei pidä mukana, niitä tarvitsisi juuri silloin kuitenkin. Tampereen TaitoShopista aikoinaan bongasinkin tuon hurjan nätin Klo Designin lintukuvioisen pussukan, johon mahtuu paitsi kaikki tuo edellisessä kappaleessa kuvattu pikkuroina, myös kaikki vähemmällä käytöllä olevat etukortit! Enää ei tarvitse tuskailla liian paksua lompakkoa!

Tamperelainen: Asustamalla erilaiseksi

Neljä viikkoa hurahti taas kuin huomaamatta ja eilen keskiviikkona tuli taas aika julkaista Tamperelaisen Tyyliä ja tuunausta -palstan juttuni. Jutunaiheita miettiessäni innostuin ideasta kokeilla, kuinka erityylisen asun saisinkaan kasattua yhden vaatteen, viimeaikoina lähes joka päivä käytössä olleen trikootunikan, ympärille. Juhla-asua varten sain pitkästä aikaa puettua jalkaani Vagabondin Missyt, joita on lähestulkoon ollut ikävä. Odottelenkin kipeästi tilaisuutta, jonne voisin pitkästä aikaa pukea jotain vähemmän käytännöllistä…

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.