Kamerapornoa

Sori vaan kaikille aiheeseen kyllästyneille, mutta seuraa vielä vähän lisää kamerapornoa ja hehkutusta. Vietimme viikonlopun vanhempieni luona, jossa pääsimme harjoittelemaan kuvausta muunmuassa siskontyttöjeni (1- ja 2,5-vee) kanssa. Lukemattomien epätarkkojen tai pimeiden kuvien sekä venkoilevien pikkutyttöjen, kuvassa heiluvien ylimääräisten käsien ja mielenkiintoisten ilmeiden jälkeen käteen jäi satakunta hyvää otosta, joihin olen varsin tyytyväinen. Oli muuten myös hyvää harjoitusta tilannekuvaukseen, joskin painava kamera sai kyynärvarteni varsin kipeäksi päivän loppupuolella.

Mutta takaisin torstaihin, jolloin tuo Canon EOS 50D saapui kotiin.

IMG_0122

Ensihetket oli aivan pakko ikuistaa, rakeinen kuva on iPhonen tuotoksia.

IMG_0154

Kameralaukkuvalinnassakin pääsimme tyytyväiseen kompromissiin. Musta Gollan laukku toimii pienehkönä laukkuna, joka sopii niin miesten kuin naistenkin käyttöön, väri taasen sopinee useimpien asujen kanssa. Myöhemmin voimme investoida suurempaan ja ammattimaisempaan laukkuun, mikäli tarvetta ilmenee.

IMG_0124

Olet piilokamerassa!

IMG_0123

Tämän kuvan verran saan isännästä paljastaa täällä blogin puolella, haluaa kuulemma pysyä nimettömänä näin yleisesti. Valmiiksi reaalielämästä tutut ovat eri asia ja tietävät isännän kyllä emännän perusteella. Mutta olihan se nyt pakko laittaa tännekin kuva uuden kameran onnellisesta omistajasta.

IMG_0046

Ja viimeiseksi vielä sitä kamerapornoa itsessään. Tai blurripornoa, miten sen nyt ottaa. Pornoa kuitenkin… Rakastan yli kaiken tuota järkkärillä saatavaa efektiä, missä kaikki muu, kuin haluttu kohde on kauniisti epäterävä. Tässä tuo 50 mm putki on kyllä aika kätevä. Zoomiputki taas vuorostaan oli erikätevä ulkokuvauksessa, joten kummallekin objektiiville tullee varmasti käyttöä.

Kertokaas nyt muutkin, onko tuo blurri (onks tää nyt sitten se bokeh, vai mikä?) pornoa, vai vaan tekotaiteellista?

Laukkukokoelma vol. 2

Laukkuesittely jatkuu. Tällä kertaa vuorossa ovat harvemmin käyttämäni laukut.

Vasemmanpuoleinen Marimekon laukku on juuri sopiva käyttöön, kun en tarvitse mukaani paljoa tavaraa. Se sopii värinsä ja tyylinsä puolesta monenlaisten vaatteiden kanssa.

Oikeanpuoleisen olen lukioaikana itse tehnyt ja tuolloin ollut kovasti käytössä. Erityisesti tässä pidän kangastussilla tekemästäni kuviosta, joka tuo tähän laukkuun jujua ja yksilöllisyyttä.

Vanha luottolaukkuni, Marimekon tummansininen peruslaukku pääsee nyt hyvin ansaitulle osa-aikaeläkkeelle. Väri on harmillisesti haalistunut, vaikka sitä ei kuvassa huomaakaan. Malliltaan ihanan rento, mutta miinusta varsinkin reissukäytössä on ollut siitä, että isoa osastoa ei saa suljettua vetoketjulla.

Oikeanpuoleinen ruutulaukku on ehtaa retroa ainakin kankaaltaan. Kankaan löysin äidin varastoja kaivellessani ja se vain vaati päästä elämänsä alkuun olkalaukkuna. Tässä jujuna päätyyn ommeltu kännykkätasku. Sisällä myös pakollinen määrä sisätaskuja vetoketjuilla ja ilman.

Hienosteluun sopiva Burberry-henkinen pikkulaukku on tuliaisia Tallinnasta. Kokoonsa nähden yllättävän tilava.

Tietokonelaukkuni, joka ihanasta ulkokuorestaan huolimatta ei ime sisäänsä kaikkia tavaroitani, tärkeimpänä lompakkoani, joten on jäänyt vähemmälle käytölle. Yleensä pääsee käyttöön kun reissuun lähtiessäni päätän ottaa kannettavani mukaan.

Tässä kaksi eläkeläistä. Vasemmanpuoleinen Pieces-tekonahkalaukku on toiminut uskollisena bilelaukkuna. Virkkasin siihen uuden hihnan, jota voi pitää pitkänä, jolloin laukun saa heitettyä olan yli, tai lyhyenä kaksinkerroin, jolloin pituus on juuri sopiva yhdellä olalla kantamiseen. Päällimateriaali kestää mitä vain sotkua ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi.

Oikeanpuoleinen turkoosi H&M-laukku toimii kesäisin rantalaukkuna.

Tästä laukusta en enää tiedä, mitä oikein olen ajatellut, kun tämän olen tehnyt. Ihanasta pallotrikoosta muotoutunut kassi oli idealtaan hyvä, mutta toteutus jäi ontumaan. Toimi kuitenkin yhden kesän rentoilukassina mainiosti. Nykyään vain hätätapauksessa käyttöön pääsevässä yliolanlaukussa parasta on vaaleanpunainen vetoketju.

Kaikissa tekemissäni laukuissa on siis pakko olla joku juju, muuten hommasta ei tule mitään.