Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Asu koostui H&M:n juhlatopista, itse tekemästäni hameesta sekä Swedish Hasbeens for H&M -puukengistä. Topin olen useampi vuosi sitten hankkinut alemyyntien jämärekistä kahdella eurolla. Avonaisuutensa vuoksi se on kuitenkin tähän asti kerännyt pölyä kaapissa, kunnes lopulta keksin sille käyttöä! Kuvasta itsestään sitä ei kovin hyvin näe, mutta kaksikerroksisessa topissa on tummansinisen kankaan päällä mustaa pitsiä.

Topin tummansininen ja musta sävy toistuvat myös hameessa, jonka tein häidenalusviikolla. Yllättävänkin laadukkaan oloinen kangas on Ikeasta ja oli ihanan tukevaa ommeltavaksi. Tarkoituksenani oli tehdä kellohelmainen, hieman fifties-tyylinen hame, mikä mielestäni onnistui kohtuullisen hyvin. Jäykähkö kangas mahdollisti hameen käytön ilman tyllialushamettakin.

Swedish Hasbeensin ja H&M:n yhteistyömalliston puukengät olivat aivan täydelliset juhlakengät! Nahkaremmit olivat alunperin varsin tiukat, mutta juhlia edeltävänä iltana suoritetulla “märkä villasukka” -menetelmällä (puupohjat suojasin tuorekelmulla vuoratuilla pohjallisilla) kengät sai istumaan jalkaan jumalaisen täydellisesti. On ihanaa omistaa edes yhdet korolliset kengät, joilla voi todistetusti juhlia koko päivän ja illan ilman jalkojen väsymistä!

Hääkarkkien mukana tullut lausahduskin oli enemmän kuin osuva!

Väreihinkin on mukava ottaa tuntumaa nyt kun on hieman valoisampaa muutenkin. Vaaleanharmaa neule on tarkoituksella kokoa liian iso – ei ainakaan kiristä! Materiaali on jotain viskoosin ja polyesterieläimen risteytystä, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä käteen tuo tuntuu maailmankaikkeuden pehmoisimmalta. Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää, tämä neule hoitaa homman.

Leikin myös ajankulukseni hieman valaistusratkaisuilla, toisin sanoen raksavalollamme. Tulokset näkyvät asukuvissa, ylemmässä valo heijastuu katon kautta ja alemmassa on suora valaistus ja sen mukanaan tuomat varjot.

Suunnitteilla olisi muuten laittaa kevään aikana lattiat täällä uusiksi, kirsikkainen muovimatto vaihtuu laminaattiin. Alla olevassa kuvassa vilahtaa eteiseen ja keittiöön suunnitteilla oleva laattamainen laminaatti. Sävymaailma muuttunee kerralla rauhallisemmaksi, kun kirsikka vaihtuu vaalean hiekkaiseen harmaaseen. Tuskin maltan odottaa!

Pirteyttä kevääseen tuo myös se, että olen saanut taas muutaman kerran oikein lakattua kynteni. Tällä kertaa valitsin asuni alustopin sekä kynsilakan sointumaan yhteen. Ehdottoman raikas oranssinpunainen sävy löytyi Mavalan Nice-lakkasävystä ja laatukin on kiireiselle täydellinen. Yksi ohut kerros tekee riittävän peittävän tuloksen ja kuivuu nopeasti. Näyttää hyvältä myös mattalakalla viimeisteltynä!

Sellaista täällä, mitäpä teilläpäin?

Etenkin nyt ilmojen lämmettyä ovat loppuvuodesta Andiamosta hankkimani tekonahkaiset niittikoristeiset bikerbootsit olleet hyvinkin ahkerassa käytössä. Materiaalinsa vuoksi ne kestävät hyvin kuraakin ilman kummempaa sääliä kestävyytensä puolesta. Koon valitsin sen verran reiluksi, että kenkään mahtuu villasukka ilman sen suurempaa ahtamista.

Viime aikoina kaulassani on huomattavasti aiempaa ahkerammin roikkunut yli 10 vuotta vanha Ristomatti Ratian suunnittelema hopeinen Usko-toivo-rakkaus -koru. Tästä korusta erityisen ihanan tekee se, että käytössä se tuntuu monia muita koruja lämpimämmältä, varatessaan kokonsa vuoksi kehon lämpöä itseensä. Olen varsin kiitollinen murkkuikäiselle itselleni siitä, että toivoin aikoinaan lahjaksi juuri tätä korua, se on nimittäin ollut varsin monikäyttöinen ja tuntuu vieläkin tyyliltään tuoreena iästään huolimatta.

Viime vuonna sain toveribloggaajilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Tamperelaiseen lankakauppaan, Lankaideaan. Alkutalvesta kävin lopulta lahjakortin lunastamassa ja osan siitä käytinkin aivan järjettömän kalliiseen, mutta kerrassaan jumalaisen pehmeään lankaan, Handmaidenin Sea Silkiin. Pitkään ideoita pyöriteltyäni törmäsin Lacy Baktus -huivin ohjeeseen ja loppiaisena urakkani vihdoin valmistui. Siitä asti huivi on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä, etenkin koulussa, missä kylmät luentosalit helposti jumiuttavat kylmänherkät hartiani. Huiviin kului siis yksi 100 gramman kerä Sea Silk -lankaa ja koko on juuri täydellinen pääasiassa sisäkäyttöön tarkoitetulle kaulahuiville. Materiaalinsa puolesta huivi ei hiosta lämpimässäkään, joten se lienee näppärä myös rentoihin kevätpäiviin ja viileisiin kesäiltoihin. Kiitos siis vielä kerran Nooralle, Marialle, Riepalle, tiitille, Jossulle, Rhialle, Julialle ja Marille! Lopun lahjakortista käytin kahteen kerään raakasilkkilankaa, jolle en vielä ole sitä oikeaa toteutusmallia keksinyt, mutta ehkäpä vielä tämän vuoden aikana kuitenkin…

Sen pituinen se. Vajaat kaksi metriä.

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.

On muuten hirmuisen mukavaa pitkän vähämeikkisen lomakauden jälkeen katsoa itseään huolitellumman näköisenä, tasaisemman värisellä iholla ja silmät esiintuovalla meikillä varustettuna. Sitä tuntee taas itsensä ihan yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi!

Huomasin muuten kantapääni (tai oikeastaan pelastusrenkaani) kautta, ettei ehkä ole kuitenkaan kovin fiksua leipoa joulutorttuja vähintään joka toinen päivä kahden kuukauden ajan ennen joulua. Siispä hetken aikaa joudun turvautumaan löysiin, pussittaviin yläosiin, kuten vaikkapa tämä Gina Tricot’sta hankittu tunikamekko (jota tekisi mallinsa vuoksi mieli hamstrata kaikissa väreissä), kunnes saan turvotuksen taas laskemaan ennen kuin se jämähtää pysyvämmin vyötärölle.

Koulumme luentosaleissa on aina niin järkyttävän kylmä, että varustauduin täysvillaisella neuletakilla sekä ei-niin-yhtään-villaisella kaulahuivilla, joka paitsi pitää huolta siitä etteivät hartiani kramppaa, piilottaa myös alkavan kaksoisleukani todella näppärästi. Musta ja tummansininen tuntuivat tänään, kuten jo useampana päivänä tätä ennenkin, juuri mukavalta väriyhdistelmältä ja kyllä se aika särmältä näyttää kuvissakin. Punaiset villasukat taas piristävät mieltä, vaikkeivät saappaanvarren alta muille näykään.

Olen varsin tyytyväinen sekä vuoden ensimmäiseen “ihmisten ilmoilla” -asuuni että pitkästä aikaa onnistuneisiin asukuviin.

Aamulla suuntasin Tampereelle kokeillakseni onneani Tigin London Calling -hiustrenditapahtuman hiusmallihaussa. Koska olen saanut olla kyseisessä tapahtumassa jo kaksi kertaa aiemmin mallina, ei pahemmin haitannut vaikken tällä kertaa päässyt malliksi. No, olisihan se ilmainen trendiväri ja -leikkaus ollut aika ihana, etenkin kun nyt on remppajuttujen takia raha niin tiukalla, että kampaajaan ei hetkeen ole varaa, mutta toisaalta pidän tämänhetkisestä kampauksestani ja kunhan saan taas lähipäivinä kotona värjättyä juurikasvunkin piiloon, voin hyvinkin elää tämän pääni kanssa taas jonkusen aikaa.

Koska muutoinkin olis sopivalla suunnalla, piipahdin Radiokirppiksellä etsimässä villasukkakenkiä (eli siis sellaisia kenkiä joihin mahtuu huoletta villasukkakin sisälle). Eräässä pöydässä olisi ollut kenkiä vaikka kuinka, mutta kolmesta varteenotettavasta ehdokkaasta yksikään ei lähtenyt kotiin. Hinnaltaan kohtuulliset, hieman tämän syksyn Vagabondin Grace-mallin tyyliset korkeat saappaat painoivat jalkapöydän päältä. Kiilto(teko?)nahkaiset pitkävartiset vetoketjulliset maiharit olivat unelmat jalassa, mutta lähes 30 euron hinta sai jättämään nekin pöytään, kun eihän mulla niin paljoa ollut käteistä mukana. Löysin myös juuri kokoiseni Vagabondin matalakantaiset tekonahkanilkkurit, mutten mistään löytänyt sille paria, jossa olisi ollut hintalappukin, joten eipä niitäkään voinut ostaa. No, säästyi rahaa ja voin jatkaa etsintöjä joskus tuonnemapana.

Kirppikseltä suunnistin suunnitellusti kohti Marusekia, josta nappasin mukaani hieman sushia (nam). Matkalla autolleni iski ihan kaamea jano ja tietysti vesipulloni sekä laukussa että autossa olivat ihan tyhjiä! Päädyin sitten ajamaan koulun kautta, ottaakseni koulun vessasta vettä pulloihini, etten vallan kuole janoon. No, automaattihanoistahan tuli vain kuumaa vettä, joten sain sitten siemailla janooni lämmintä vettä, mutta vettä sentäs kuitenkin.

Sushini nautin samointein koulun parkkipaikalla autossa, koska sen pidemmälle en malttanut enää nälältäni odottaa. Vaikka aiemmin vastaavasta annoksesta on tullut mahani täyteen, jäi tällä kertaa ihan nälkä. Höö! No, oli sentään hyvää!

Kotimatkallani piipahdin Ideaparkissa, jossa pyörin H&M:llä katselemassa neuleita. Eipä siellä juuri nyt ollut oikein mitään inspiroivaa. Aina oli jossain vikaa. Jos malli oli kiva, niin sitten materiaali oli jotain aivan hirveäntuntuista sormissa ja jos taas materiaali oli pehmeää (niin sitä 100% akryyliä :P) niin malli ei napannut. Gina Tricot’sta bongasin pehmoisen (100% akryyliä, mitäpäs muutakaan) pappaneuletakin, jota ensin katsoin mustana tai tummanharmaana, mutta sitten iskinkin silmäni johonkin aivan muuhun. Saatoinkin ostaa itselleni niiksi päiviksi, kun haluan piiloutua pahalta maailmalta johonkin isoon ja pehmeään sellaisen ihanan ison ja pehmeän ja piristävän oranssinpunaisen neuletakin.

Saatoin myös hankkia päähäni uuden hiusvärin. Värjäsin jokunen aika sitten kellastuneet hiukseni Casting Creme Gloss Glossy Blonds -sarjan sävyllä 1021, joka muuten neutralisoi erinomaisesti keltaisen pois ja jätti tilalle ennennäkemättömän pehmoiset hiukset! Se hoitoaine on ehtaa kultaa, jos hiusten siloitustehossa mitataan! Tällä kertaa otin kokeiluun astetta tummemman sävyn, tuhkanvaalean 910. Tähtäimessä mulla siis on se että pääsisin vielä joku päivä eroon tästä hiuksia kuivattavasta vaalennuskierteestä. Tänään en kyllä aio värjätä päätäni, sen verran on tullut häslättyä ihan kaiken kanssa etten halua edes arvata mitä kaikkea voisi hiustenvärjäyksessä mennä pieleen!

Niin, häsläystä oon harrastanut myös auton ratissa tänään. Onnistuin muunmuassa kolauttamaan takarenkaani koulun autohallista poistuessani ihan liian korkeaan ja terävään kiveyksen (siis rotvallin) reunaan. Kotiin tullessani mokailin liikenneympyrässä, kun en mukamas saanut kakkosta päälle ja kaasuttelin tyhjää hetken aikaa. No, tällä kertaa en sentään vetäissyt käsijarrun kahvasta yrittäessäni vaihtaa vaihdetta, niinkuin joskus kesemmällä! Enkä kolauttanut ovenreunaakaan autoni viereen autotalliin parkkeerattuun halkomakoneeseenkaan!

Onneksi kuitenkin olen itse pysynyt ehjänä ja terveenä ja nättinä ja kotona odotti maailmankaikkeuden ihanin mäyräkoira, jolla oli ihan kauhea ikävä! Sain päivän naurut, kun kenkiä riisuessani Milla tuli jalkojeni väliin möyrimään selällään, yrittäessään metsästää maihareideni remmejä. Pitkästä aikaa mäyräkoira malttoi myös syödä ruokansa kokonaan loppuun ilman että piti monta kertaa houkutella! Parhaillaan se yrittää tuolla möyriä rullatun maton sisälle kaivelemaan, luolakoira kun perimältään on. Ihana otus!

Milla sanoo moi!

Palelluin muuten tuolla tuulessa totaalisesti jo nyt koiraa ulkoiluttaessani, vaikka päälläni oli ihan kunnollinen villakangastakki. Odotankin kauhulla tulevaa talvea, miten ikinä tarkenenkaan ulkona sitten kun oikeasti on pakkastakin!

Viime viikolla kidutin itseäni Stockmannin Hulluilla Päivillä yhtenä päivänä. Tähtäimessäni oli useaa muutakin kiinnostanut Filippa K:n villainen neulemekko, mutta eipä ollut niitä Tampereella enää yhdentoista aikaan päivällä. Selailin sitten ajankulukseni normaalihintaisten tuotteiden rekkejä ja tein sieltä pari tarvelöytöä. Tällä kertaa käytän sanaa tarve täysin harkitusti, olen nimittäin lopen kyllästynyt akryylineuleisiin ja jokin aika sitten totesinkin että jatkossa joudun panostamaan luonnonmateriaaleihin, mikäli aion pysyä sisätiloissa lämpöisenä. Siksipä ostin siis tarpeeseeni Selected Femmen rekistä 100 % merinovillaisen mustan neuletakin sekä vedensinisen neuletunikan.

Tänään oli neuletunikan vuoro liikkua ihmisten ilmoilla. Alunperin mietin todella pitkään, ostaisinko klassisen mustan vai erikoisemman vedensinisen. Lopulta jouduin tekemään tunnepohjaisen päätöksen, puhtaasti koska vedensininen sointui niin nätisti silmiini. Toki se mustakin vielä vähän mietityttää, mutta mustia neuletunikoitahan nyt löytyy mistä ja milloin hyvänsä, joten en menetä mitään lykkäämällä moisen hankintaa tulevaisuuteen.

Käsilaukukseni on vakiintunut isännältä saamani Stile Verden ihanan kuluneen oloinen nahkalaukku. Siinä on juuri sopivasti taskuja puhelimelle, avaimille ja kaikenlaiselle irtoroinalle mitä kassiini onnistun keräämään. Laukku onkin nykyään parhaita kavereita AllSaintsin maihareideni kanssa, ne kun ovat molemmat sopivan kulutettuja tyyliltään, sopien kuitenkin erinomaisesti pehmeähköön tyyliini.

Jepjep, autossaistumisrypyt ei ehkä ole ihan in, mutta malliltaan tuo tunika on silti erityisen ihana kaikenlaiseen rentoiluun! Toivon suuresti että tuo materiaali ei olisi kovin nyppyyntyvää laatua, sillä aion käyttää tätä neuletta paljon. Edellinen Selected Femmen neuleeni, rennon mallinen merinovillainen neuleliivi nyppyyntyi kyllä ikävän nopeasti niissä muutamassa käytössä, ennen jäämistään korjausjäähylle, kun siitä ratkesi normaalikäytössä resori irti helmasta useasta kohtaa. Peukut pystyyn että nämä uudet hankinnat olisivat laadukkaampia!

Niin, ne siniset silmät… Kameleonttisilmäni vaihtavat hienosti sävyään ympäröivän värimaailman mukaan. Turkoosilla paidalla ovat silmäni turkoosit, punaisilla hiuksilla olen vihreäsilmäinen, tummemman ruskeilla hiuksilla taas haalean vaalean sinisilmäinen. Tämän vedensinisen neuleen ollessa ylläni, hohtavat silmäni vedensinisinä, ei lainkaan hullumpaa siis!

Lauantaina piipahdimme koko perheen voimin Tampereella pyörimässä autokaupoissa (harrastus sekin) ja shoppailemassa. Mäyräkoiralle saimme perusteellisten sovittelujen jälkeen ostettua upean talvitakin, jonka kuitenkin totesimme kotona sittenkin muutaman sentin liian lyhyeksi selästä. Onneksi takin saanee vaihdettua isompaan, kun käyttämätön kuitenkin on.

Koska ulkosalla turvauduin takkiin, uskaltauduin pukemaan pelkän topin neuletakkini alle. Vaikka asuni olikin lähes mustaa kokonaan, ei oloni ollut lainkaan synkkä. Sen sijaan nautin saadessani pitkästä aikaa kelien viilettyä Vagabondin saappaani jalkaan.

Kuuden vaatteen syyskuu

Syksy tulee ja vaatekaappi pitäisi uudistaa, taas kerran. Lisää ohimenevää pintamuotia ja halpoja trikoovaatteita, eikös niin? Entä jos en tahdokaan hankkia aina uutta, vaan vain saada olemassa olevan vaatevarastoni järkeistettyä niin, että siellä on vain omaan tyyliini sopivia, rakastettuja ja laadukkaita vaateyksilöitä, juuri sen verran, kuin oikeasti tarvitsen? Juuri nyt haluan tauon täyteen ahdetusta vaatekaapista!

Sopivaan saumaan tulikin muutaman eri muotiblogin kautta tietooni Uusi Musta -blogin kuuden vaatteen haaste. Haasteen idea on käyttää enimmillään kuutta vaatekappaletta koko syyskuun ajan.

Jotta haaste tuntuisi edes jotenkin toteutettavalta ei kuuteen vaatekappaleeseen lasketa mukaan alusvaatteita, sukkia tai sukkahousuja, kenkiä, asusteita, päällystakkeja eikä urheilu-, yö-, koti- tai bilevaatteita.

Säännöt ovat siinä mielessä joustavat, että niitä voi halutessaan muokata omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Pääasia kuitenkin on se, että säännöistä ei jousteta haasteen aikana. Oma sääntömuutokseni on se, että mikäli syyskuun aikana löydän pitkään etsimäni hyvin istuvat farkut, saan ottaa ne käyttöön, kunhan jätän pois yhden vaatteen niiden sijasta.

Kuuden vaatteen valinta on varsin vaikeaa, kun on otettava huomioon kaikenlaiset mahdolliset tilanteet ja sääolosuhteet. Pitkän miettimisen jälkeen sain kuitenkin rajattua valintani kuuteen vaateyksilöön.

Syyskuun kuusikkoni: trikoopaita ja -toppi, kahdet housut, neuletakki ja tunikamekko.

Farkkuleggingsit ovat sopivat rentoon, huolettomaan asuun. Siistimpään pukeutumiseen varasin puolestaan mustat porkkanamalliset housut. Leggingseistä en haluaisi millään luopua, mutta joudun näköjään korvaamaan ne paksuilla sukkahousuilla.

Vilukissalle välttämättömin yläosa on neuletakki. Puolihihainen raitapaita on virkistää muuten mustaa valikoimaa, mustan puuvillamekon puolestaan valitsin ihanan erikoisen mallinsa vuoksi. Spagettiolkaintoppi toimii yksinään mustien housujen kanssa, muutoin käytän sitä mekon alla hillitsemässä turhan avaraa pääntietä.

Hyvästit lopulle vaatekaapin sisällölle, nähdään sitten lokakuussa!

Odotan jännityksellä tulevaa syyskuuta ja sen tuomaa rajattua pukeutumista. Haasteen edistymistä ja sen mukanaan tuomia ajatuksia raportoin blogiini syyskuun ajan, tervetuloa!

Haasteesta lisää:

• www.uusimusta.fi/
• sixitemsorless.com/
• www.silmanlumetta.fi/category/tyyli/kuuden-vaatteen-haaste

Mikä mahtoikaan olla se mahottoman tärkeä asia, joka sai mun kirjoittamattomuuskauteni katkaistua..? No nämäpä ne:

Oman pihan ensimmäiset kypsät vatut, joita on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa!

Niin, menimme sitten vaihteeksi muuttamaan tuossa kesäkuun lopulla, siksipä tekemistä on riittänyt, kun tavarat on pitänyt purkaa ja pientä kevyttä remppaakin tehdä (mitä nyt jotkut kaiteet isolle terassille askarreltiin miehen kanssa…). Muutimme omakotitaloon Tampereen lähipaikkakunnalle, jossa Millalla on nyt ihan oma piha kaivettavana ja rauhallinen ympäristö lenkkeiltävänä. Varsinkin tuohon omaan pihaan tuo tuntuu kotiutuneen mainiosti, ja sisälläkin on paljon enemmän tilaa juoksennella lelujen perässä. Millalla on nyt muuten myös oma blogi, Pikku Barrakuda, jonne koitan silloin tällöin päivittää pienen maastonakin kuvia ja kuulumisia.

Tyylibloggaus ei oikein ole viime aikoina sujunut, sillä enimmäkseen olen kulkenut kotosalla tukka likaisena ja laittoman rähjäisissä kotivaatteissa. Muualle lähtiessäni meikit ovat saaneet jäädä minimiin, koska kuumuus levittäisi silmämeikit kuitenkin. Mineraalimeikkipohjaa olen kyllä ajoittain lisäillyt ihan aurinkosuojaksikin, mutta silmämeikittömyys on saanut naamani näyttämään siltikin aivan kuolleelta. Niitä ripsituuhennoksia odotellessa, kunhan se lottovoitto pätkähtäisi kohdalle (paitsi että pitäis varmaan joskus lototakin).

Eräänä päivänä viime viikolla (taisi olla lauantai) oli kuitenkin pakko laittaa nättiä päälle ja pikkaisen meikkiäkin, kun suuntasin Sorsapuistoon moikkaamaan blogikavereita puistopiknikin muodossa. Helteellä suosikikseni on muodostunut KappAhlista hankkimani pitsitunika leggingseistä pätkäistyjen pyöräilyhousujen kera. Pitkästä aikaa kun löysin vaatteen, jossa tunnen näyttäväni erityisen kauniilta, oli se aivan pakko hankkia! Muutoin ovatkin vaateostokset jääneet varsin minimiin, kun niitä ihan riittävästi on ollut jo omastakin takaa.

Kuva (CC) Maria (paitsi että kuvan on ottanut Noora)

Että sellaista viime aikoina, katsotaan mitä lähiaikoina muuten tulee tapahtumaan… Ainakin pitäisi parin päivän päästä oleviin häihin väkertää juhlamekko joskus muinoin hankkimastani silkkikankaasta. Toivotaan että tulee esittelykelpoinen! :D

Vaatetukseni ei ole viimeisenä kahtena viikkona ollut kovin julkaisukelpoinen muutenkaan, koiran kanssa kulkiessa tärkeintä on se, että vaatteessa on taskut, joihin saa piilotettua kotiavaimet ja kakkapussin. Jalkaani yleisimmin olen tökännyt juuri ne asuun täysin sopimattomat kengät, jotka ovat helpoimmin jalkaan laitettavissa ilman käsiä, kun sylissä on pissahätäinen koira.

Onneksi olen välillä ehtinyt piipahtaa myös kodin ulkopuolella koiranpissatusreissujen lisäksi. Saimme lopulta vahvistetuksi jo jonkin aikaa jännättäneen asian, nimittäin mun, Merin, Nooran ja Marian yhteisen tyylipalstan kaupunkilehti Tamperelaisessa! Palstan nimi on Tyyliä ja Tuunausta ja se ilmestyy epäsäännöllisen säännöllisesti, noin kahden viikon välein. Pääsemme vuorotellen ääneen ja satunnaisesti saatamme kirjoittaa yhteisenkin jutun palstalle. Tänään keskiviikkona ilmestyi lehdessä esittelyjuttu meistä neljästä. Mikäli Tamperelainen ei kotiin tule, voi kyseisen haastattelun lukea myös netin näköispainoksesta, päiväyksellä 2.6.2010, sivulta 9.

Toivotaan että kirjoitusvälini tästä taas hiljalleen piristyisi, kun saan itseni taas jälleen kunnolliseen päivärytmiin. Onneksi ajoittaiset sovitut tapaamiset ja tapahtumat pakottavat laittautumaan, ettei nätteytymisprosessi vallan pääse unohtumaan. Seuraavaksi siirryn pötkylän kanssa ulos nauttimaan ihanasta kelistä ja raikkaasta ilmasta!

Siinä se meidän Mini (oikealla) komeilee vanhemman kaverinsa vieressä. On hieman autoilla kokoeroa, kun vertaa vanhaa klassikko-Miniä uuteen Cooper Clubmaniin. Suttasin varulta rekisterikilvet, ettei kukaan Minien omistajista suutu. :)

Mies oli kultainen ja toi Lontoon reissultaan mulle tuollaisen I <3 MINI -paidan ja kyllähän se nyt piti tuonne päälle laittaa! Valkoinen materiaali hiosti kyllä kuumassa huomattavasti vähemmän, kuin vakivalintani musta.

Kyllä mullekin tällainen pakettiauto kelpaisi!

Tai tällainen Mr. Bean -auto. Siinä on jopa mustaksi maalattu konepelti ja erityisenä yksityiskohtana munalukot ovissa.

Vanhojen autojen rinnalla tunsin muuten kerrankin itseni pitkäksi!

Tänään saan vähän tapahtumaa elämääni, olen nimittäin ihan kohta lähdössä Rhian kanssa Super Mukavaan ihastelemaan siellä tänä iltana esiteltävää Kalmakurjen uutta mallistoa. Lupaavaa, hyvin lupaavaa…

Elämässäni on tulossa lähiaikoina joitain kivoja pieniä mullistuksia, jotka ovat saaneet ajatukseni pyörimään ihan jossain muussa, kuin blogissa tai vaatetuksessa (tai koulussakaan) mutta siitä enemmän ensikerralla tai sitä seuraavalla. Sukatkaan ei meinaa pysyä jaloissa, kun niin jännättää! Siksi kuljenkin paljain jaloin…

Hyvitykseksi kuvattomasta päivästä saatte kuvitusta menneen viikon kestoasustani, joka muokkautui moneen menoon varsin näppärästi.

H&M:n maksimekko, jonka posti toi pari viikkoa sitten, mutta jota olen vasta nyt innostunut käyttämään. Vaikuttaa muuten hyvin lupaavalta kesävaatteelta!

Siivotessa pitkät helmat on hyvä piilottaa imurin ja mopin tieltä, siispä vekitin helmaa sivuilta leggingsien vyötärönauhan alle, samoin kuin keskeltä edestä rintaliivien kaarituen alle, jottei tulisi ihan niin kauheaa raskausmahaefektiä. Varsin toimiva malli näinkin.

Kauppareissulle oli pakko varustautua hieman lämpimämmin, siksipä päälle lisäsin pitkähihaisen liuhuketrikooneuletakin ja alle farkut, jotka saivat keväisempää ilmettä käärityistä lahkeista.

Tähän sovellukseen vetelin helmoja ihan vain tuon tiukahkon kuminauhavyön alle, trikooliuhuke peittää pahimmat epämääräisyydet.

Sit vielä päälle kirppikseltä hankittu takki (alunperin H&M), raitakaulahuivi sekä lähes valkoiset kangastennarit, joille joku on näköjään onnistunut kaatamaan vapun aikaan punkkua. Onneksi ennakoin ja suihkutin tennarit kangasteflonilla, enää tarvitsee vain muistaa putsata nuo ja toivoa, että teflon tekee tehtävänsä ja punaviini lähtisi pyyhkimällä pois.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Itse pukeuduin miittiin Seppälästä löytämääni pussihelmaiseen mekkoon, jonka päälle vilukissana vetäisin Pieces-boleron. Jalkaan kiiltoleggingsit ja Vagabondin Missyt. Uusi tukka muotoitui tupeeratuksi heitoksi pään päälle.

Ennen juhlapaikalle siirtymistä piipahdin hetkeksi kuskiksemme (Tampere-Helsinki-välille) suostuneen mieheni kanssa Aussie Bariin parille Coopersille. Sieltä suuntasimme kumpikin sitten omille teillemme.

Itse tilaisuushan oli Telakka83 Sauna Loungessa, johon pienen eksymispaniikin jälkeen löysimme kuin löysimmekin. Onneksi ei tarvinnut yksin etsiä paikkaa!

MouMou, Jonna ja Salla olivat järjestäneet paikan nätiksi ja järjestäneet kaikenlaista ihanaa tarjottavaa, joista saikin mahat täyteen ja suut makiaksi.

Pintaa-blogin Mikko oli paikalla vastaamassa kaikenlaisiin hiuskysymyksiin. Illan aikana hän myös väänsi juhlakampauksia lukemattomalle määrälle kauniita bloggaajia, alla GHD-käsittelyssä Jenni. Toivottavasti Jenni ei häiriintynyt paparazzeilustani kiharruksen aikana, olen vielä niin toivottoman harjoittelija kuvaamisen suhteen, etten millään meinannut saada kunnollisia kuvia – milloin olisi muutoin ollut hyvä kuva, oli jommalla kummalla silmät kiinni tai puolitangossa tai sitten jatkuvasti selittävällä Mikolla oli suu auki kesken lauseen.

Paikalla oli toinen toistaan upeampia naisia, joista osasta sain näppäistyä onnistuneitakin otoksia.

Hieman jäi harmittamaan se, etten perinteiseen tyyliini oikein hallinnut uusiin ihmisiin tutustumista, vaan hengailin pääasiassa jo valmiiksi tutussa seurassa. No, ehkäpä minäkin vielä jossain tulevassa miitissä rohkenisin esittäytymään vieraammillekin ihmisille, ei kai ne nyt niin pelottavia voi olla… Sitä ennen voisikin petrata muiden blogien kommentoimisessa, joka on taas jäänyt vähemmälle.

Niin, lopuksi voi vain sanoa, että mahtavan hauskaa oli. Niin ja EMÄNNILLE KIITOS!!!

Päähäni väkersin kivat pikkupikkukrepit ja korkean etutöyhdön. Takaraivolle sain lopulta laitettua joskus noin vuosi sitten GT:stä hankkimani jättipinnit, jotka eivät ole ohuessa ja liukkaassa tukassani aiemmin pysyneet. Silmiin Seppälästä hankkimani Models Own -irtoripset ja kulmakarvoihin asti turkoosia luomiväriä.

Allaolevassa kuvassa näkyvät parhaiten nuo irtoripset, joissa oli ihana glitterrajaus jo valmiina. Malli oli ihanan kissamainen ja varmasti käytän näitä myöhemminkin sopivassa tilaisuudessa!

Perjantaina löysin GT:n alerekistä ihanan seepratunikan, jonka yhdistin mustien sukkisten päälle vetäistyjen turkoosien caprileggingsien ja kasariasusteiden kanssa. Suurin osa asusteista olivat äitin varastoista ja aitoa kasaria.

Allaoleva kuva on lainattu (CC) Marialta. Siinä näkyy parhaiten silmämeikkini turkoosi sävy sekä korujani hieman paremmin.

Tytöt olivat myös järjestäneet aivan mahtavan yllätyksen! Kaikille (nais)vieraille oli saatu Hill&Knowltonilta sponssikassit täynnä kaikkea kivaa…

Mun kassiini olivat tytöt lisänneet myös hieman ekstraa, nimittäin hienon hienon muotibloggaajaonnittelukortin…

… sekä 60 euron lahjakortin neulojan taivaaseen, Lankaideaan! Siellä olenkin muutaman kerran kuolannut eräitä aivan ihanan pehmoisia ja värisiä lankoja, jotka ovat muuten niin kalliita, etten ole yksiä sukkalankoja lukuunottamatta hennonut hankkia niitä enempää. Tuskin maltan päästä hypistelemään niitä kaikkia ihanuuksia! Kiitos Noora, Maria, Rieppa, tiiti, Jossu, Rhia, Julia ja Mari ihanasta lahjasta!

Sponssiosiosta löytyi karkkia ja purkkaa (nams!) …

… ja Pantenen tukka-aineita shampoon, hoitoaineen, hiuslakan ja muotovaahdon muodossa. Sarja on tuuheuttava, mikä onkin juuri se osa-alue hiuksissani joka kaipaakin parannusta.

Koska tästä tulisi muuten maratonpostaus, päädyin tekemään pippaloraporttini osissa. Joten lisää seuraa myöhemmin…

paita, neule ja housut Gina Tricot / maiharit All Saints

Voi, kun vielä olisikin ulkona paljas asfaltti, niin olisin voinut ulkoiluttaa asuani. Nyt joudun vain fiilistelemään sisätiloissa maihareitani…

Viime keväänä hankkimani raitapaita on jäänyt vähemmälle käytölle, sillä olen vierastanut sen löysää hartialinjaa ja rintojeni suuruutta korostavaa laskeutuvuutta. Neuletakilla sain kuitenkin peitettyä häiritsevän hartia-alueen ja tissit nyt saavat kai välillä näyttääkin juuri sen kokoisille kuin ovatkin, näyttääpähän maha siinä alapuolella hieman pienemmältä!

Unohdin muuten kertoa tarinan siitä, mitä tapahtui noita All Saintsin maihareita Selfridgesiltä ostaessani! Aluksihan sovittelin tuon mallin pintanahkaisia versioita, jotka muuten olisivat olleet hyvät, mutta jäykkä nahka painoi ikävästi päkiän päällä olevan sauman kohdalta. Kenkä oli kyllä oikean pituinen, mutta vaati hieman voimaa saada se jalkaan johtuen rintavasta jalkapöydästäni ja ahtaahkosta kengänsuusta. Ystävällinen myyjäpoika ehdotti, että kokeilisin kokoa 41, jospa se mahtuisi paremmin. Kerroin käyttäväni kokoa 37 ja kysyin, onko mokkanahkainen versio kengästä yhtään pehmeämpi. Kuulemma oli, joten myyjäpoika tarjoutui hakemaan kokeiluun parin mokkanahkaisia saappaita. Ei millään ollut uskoa, että kyllä, ihan tosissani haluan kokoa 37! Onneksi olin asiakkaana (ja omien jalkojeni tuntijana) oikeassa, 37 oli juuri täydellinen mokkanahkaisena…

Jäin vain miettimään, että miten ihmeessä mun jalkani voi näyttää siltä, että niihin saattaisi sopia paremmin koko 41, kuin 37?

Testailin samalla myös uutta kuvauskorkeutta, mutta taitaapa olla, että tämä ei taida olla vartalolleni se ideaalisin. Vyötärönkorkeudelle sijoitettu kamera saa silmämääräisesti lantioni näyttämään varsin leveälle, verrattuna kuviin, jotka on otettu joko noin polven tai hartian korkeudelta. Eipä sillä että se kovin kapoinen olisi muutenkaan, tyypillisen suomalainen persjalkainen päärynä malliltani kun olen, mutta ainahan olisi kiva saada tasapainoisemman näköisiä kuvia aikaiseksi. Testit jatkuvat…

Napitin molemmat takit ristiin, lomittain, vuorotellen. Näin ne pysyvät kiinni toisissaan, eivätkä lähde kiertymään keskenään eri suuntiin.

Näiden yhdistelmien ilmettähän on helppo muutella vaihtamalla eri kerrosten järjestystä, tällä kertaa pitäydyin hillityn harmaassa enimmäisvärissä. Kuitenkin violetit napit erottuvat joukosta varsin hyvin, eikä kokonaisuus pääse näyttämään tylsälle.

Äh, nää neuletakit ovat kyllä olleet niiiiin monikäyttöisiä, että tahtoisi omistaa näitä vielä lisääkin! Onko väärin olla yli kolme samanlaista, mutta eriväristä, vaatetta? Ainakin toivon ettei olisi, sillä näitähän voi yhdistellä vaikka kuinka ja miten päin tahansa! En myöskään luota noiden vaatteiden laatuun siinä määrin, etten oletakaan noiden kestävän vuosikausien ahkeraa käyttöä. Siksi olisikin hyvä olla noita useampi, että kun yksi menee piloille, on vielä pari jäljellä… ;)

Tämä kevät-kesä-syksyteltta on H&M Trendin ihanuuksia. Löytyi siis loogisesti Tukholman H&M:sta, jostain niistä noin sadasta. Ja kyllä, olen juuri niitä juntteja, jotka lähtevät ulkomaille syödäkseen Mäkkärissä (yleensä kylläkin Subwayssa, jos myyvät merenherkkua) ja shoppaillakseen Henkkamaukalla! Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos kerrankin löytää jotain mieleistään, eihän? Sitäpaitsi Tampereella ei edes myydä Trend-mallistoa, joten sikäli tuo on mielestäni ihan riittävä tekosyy.

Mutta takaisin itse telttaan… Se suljetaan kahdella kerroksella vetoketjulistoja ja on pienestä koostaan huolimatta varsin reilu istuvuudeltaan. Mahtunee siis päälle vaikka kuinka lihoisi tai pakkaisi vaatteita päälleen takin alle.

Enimmäkseen en kuitenkaan kaipaa jo valmiiksi muumiselle vartalolleni enempää muumistamista, joten kuron teltan vyöllä tyköistuvammaksi. Kotiin risteilyltä päästyäni huomasin nimittäin takissa vyönlenkit ja aloin harmittelemaan, kun en huomannut myyjältä kysyä, olisiko tähän kuulunut myös vyö… Joko ei kuulunut tai sitten se on hävinnyt myymälässä. Joka tapauksessa joudun etsimään varastoistani vyön, joka sopisi takin tyyliin ja lämpimänmustaan sävyyn. Ikivanhojen shortsieni vyö saa hoitaa homman ainakin alkuunsa.

Takissa on myös koko elämän sisäänsä mahduttavat sivutaskut, edessä olevan vetoketjutaskun lisäksi. Eiköhän noihin tarvittaessa tunkisi prinsessamekon ja puolet valtakunnasta, jos mulle joskus sellaisia tarjottaisiin.

Myös ältsin hieno piiloutumis- tai salapoliisikaulus takista löytyy, joten pääsen lopulta liikuskeleman ympäriinsä kaulukset tyylikkäästi pystyssä. Tai en.

Joka tapauksessa takki vaikuttaa ihanan rennolta ja tilavalta tapaukselta. Toivonkin että sille todellakin kertyisi ilmojen lämmettyä käyttöä ansaitsemansa määrän. Siihen asti se joutuu tyytymään lyhyisiin kauppareissuihin sekä eteisessä norkoilemiseen.

Niin, muuten, pahoitteluni tän(kin)kertaisista epätarkoista kuvista! Kaukolaukaisimella otetuissa kuvissa on aina se vaara, että kamera päättää tarkentaa johonkin niinkin oleelliseen, kuten sekaiseen kirjahyllyyn tai peilinkehykseen, eikä tätä aina huomaa ennenkuin tietokoneella kuvia muokatessa. Arvatenkin juuri ne kuvat, joissa asento JA ilme ovat edes lähimain kunnossa, ovat niitä huonoiten tarkennettuja ja kaikki tarkemmat kuvat ovat muuten pelkkää kuraa… Noh, eletään sen kanssa, eikä klikata noita kuvia suuremmaksi! Olen nimittäin todennut että sumuisenkin kuvan saa hämättyä tarkemmaksi, kun sitä ei esitä sillä kaikista massiivisimmalla kuvakoolla täällä blogissa. (Henk.kohtaisesti arvostan myös sitä, kun kuva mahtuu kerralla tietokoneen ruudulle.)

Tänään matkaan Helsingin suuntaan, sillä torstaiaamuna olisi tarkoitus suhauttaa lentokoneella Lontoonmaalle. Lupauduin viikonlopuksi muuttomieheksi, sillä ehdolla että pääsen reissullani syömään fish ‘n’ chipsejä ainakin kaksi kertaa! Shoppailuja en aikonut pahemmin tehdä, sen verran tiukka loppukuun shoppailubudjetti on. Paitsi tietysti, jos oikein hurjaksi pistän, saatan ostaa Briteistä mustia sukkia, jos kunnollisia löytyy.

Mukavaa viikonloppua! Saatan ajastaa jollekin päivälle juttua toisesta (ihanasta!) tukholmanostoksestani, mikäli ehdin vielä napata kuvat siitä ennen lähtöäni…

Tänään piipahdin vain pikaiseen lähikaupoilla, jossa onnistuin turhautumaan totaalisesti kunnollisten mustien sukkien noin koossa 36-37 puutteeseen. Mun pitäisi taas pitkästä aikaa täydentää tavissukkavarastoani, mutten tänään viitsinyt lähteä Hervantaa pidemmälle metsästämään. Ihan mikä tahansa malli kun ei kelpaa, pitäisi olla mm. oikeaa kokoa, ei kovin lirua materiaalia, pysyä jalassa myös kävellessä ja kenkää jalasta ottaessa, pitää kokonsa pesussa ja kuivausrummussa, mustat, erottua malliltaan jotenkin miehen mustista sukista, … Etsintää jatketaan myöhempänä ajankohtana.

Taisin jo aiemmin paljastaa sivulauseessa että hankin Gina Tricot’n alerekistä kolme samanmallista neuletakkia eri väreissä. Violetin olenkin jo esitellyt aiemmin, nyt pääsivät käyttöön muut kaksi, päällekkäin puettuina. Väreinä siis harmaa ja vaalean harmaanruskea.

Tuunailin neuletakeista hieman tyköistuvamman version kietaisemalla etupuoliskot ristiin päällekkäin ja kiinnittämällä päällipuolelle jääneet nappilistat kyljestä ja olkapäältä yhteensä kolmella hakaneulalla. Jotenkin koin tämän mallin aivan näköisekseni ja oloisekseni, mukavaa, pehmoista ja kuitenkin hieman vartalonmallia paljastavaa, ettei aivan muodottomaksi rupea.

paljettipipo Pieces / neuletakit ja leggingsit Gina Tricot / kengät Aventura

Seuraavaksi jatkan tatuointikuvien katselua ja suunnittelua (haaveilua). Lähestyvä kesä on taas vaihteeksi lisännyt kuvahimoani, eikä asiaa tippaakaan auta silloin tällöin tipahtelevat jutut blogimaailman tatuointikäynneistä. Että kiitti vaan vitusti, Nadja, Bubble, Arez, muutamia tuoreimpia nimetäkseni! Pari hassua ideaakin mulla päässäni jo on, mutta vielä täytyy niitä miettiä ja mahdollisesti jalostaa, enhän sentään halua katua päätöstäni…

Jos istualtaan ei tunnu onnistuvan, kokeillaan sitten seisaaltaan.

Pää meni jo, mitenkäs tän jalan sais tungettua?

No, koitetaan sit toista jalkaa ja venytetään helmaa vielä vähäsen.

Melkein, muttei ihan sittenkään.

Pakko antaa siis periksi ja naamioida itsensä toteemipaaluksi. Jos päätä ei näy kuvassa, ei kukaan arvaa että mä oon tossa kuvassa! Eihän?

lörttöneule Gina Tricot (alerekistä kolmessa värissä) / leggingsit Gina Tricot / nilkkurit Aventura (Nooralta saadut, siitä lisää myöhemmin)

Torstaina (opintotukien tultua) kävinkin sitten uudestaan kaupungilla sovittamassa muutamaa vaatetta, jotka jäivät keskiviikkona mietityttämään. Gina Tricot’n alerekistä löysin vaikka mitä, lisäksi hankin mm. ensimmäisen Selected Femmen vaatteeni. Näitä uusia vaatteita pääsinkin käyttämään jo perjantaina, kun hyppäsin miehen kyytiin työreissulleen. Vietinkin koko päivän Raision Ikeassa koeistumassa sohvia ja nojatuoleja, sekä esisäätämässä tätä uutta sivustoa iPhonellani.

pitkähihainen GinaTricot / raitatunika VeroModa / neuleliivi Selected Femme / leggingsit GinaTricot

Lauantaina piipahdimme anopin luona syömässä, jonka jälkeen linnoittauduin kotiin tietokoneen äärelle koodaamaan ja säätämään vähän vielä lisää. Onneksi isäntäkin oli yömyöhään baarissa, joten sain hyvän tekosyyn valvoa pitkään säätämässä, kun toinen ei ollut käskemässä nukkumaan.

Päälleni sekä perjantaina että lauantaina vetäisin uusia vaatteita oikein urakalla. Pitkänmallisen raitapaidan/-mekon kotiutin Stockmannin kanta-asiakasalennuksesta, merkki on Vero Moda. Onni oli, että satuin nappaamaan pöydän viimeisen mustavalkoraitaisen yksilön joka vielä sattui olemaan oikeaa kokoa. Vilukissana survaisin puolihihaisen trikoon alle vielä mustan pitkähihaisen trikoopaidan, etteivät käsivarteni aivan jäätyisi. Tuo Selected Femmen merinovillainen neuleliivi on aivan ihanan rennon mallinen, kuten selkeästi kuuluukin olla, koko kun on se S. Suurensuurista kädenteistä näkyy kuitenkin hieman hoikempaa vyötäröä, joten löysästä mallista huolimatta ei vaate visuaalisesti lisää kiloja niin kovin hirveästi. Jalkaan ihan trikoiset leggingsit, niin mukavuus ja rentous on taattu!

Koska kuljin autolla labratiloihin ja takaisin, sain laitettua pitkästä aikaa hieman kevyemmän takin päälleni. Jalkaan jo luottokengiksi päässeet Vagabondin Magica -saappaat, jotka ovat hyvät myös autoilemiseen. Riittävän ohut pohja antaa hyvän päkiätuntuman polkimiin.

Tämän talven luottoasuni pääsi jälleen käyttöön: farkkuleggingsit, pitkä neuletakki ja sen alle joku trikoopaita, tällä kertaa musta, neppareilla varustettu yksilö. Pitäis kai joskus keksiä jotain muutakin, ettei kävisi olo tylsäksi… Puolustuksena tosin se, etten talvella pärjää millään ilman neuleita, ikuinen vilukissa kun olen.

Löysä paljeteilla koristeltu liuhuhelmainen tunika samantyylisellä pitkähihaisella trikootakkisella varustettuna saa ajaa normaalien vaatteiden virkaa. Tajusin, etten omista tavallisia mustia trikooleggingsejä muuten kuin pohjemitassa, joten jalkaan piti vetää pohkeita ja nilkkoja lämmittämään pitkävartiset Ailin kutomat villasukat, jopa oikein jouluväreissä! Ailihan on ihana vanharouva, joka aiemmin piti meidän suvun lapset ja serkut villasukissa, mutta joka ei ole enää useaan vuoteen nähnyt kutoa enempää. Onneksi nuo sukat ovat todella kestäviä ja niitä onkin vielä jäljellä monessa värissä. Meidän suvussa onkin jo aivan käsite kulkea “aileissa”.

trikootakki KappAhl / paljettitunika Lindex / caprileggingsit Gina Tricot / villasukat Aili

Tukka on onneksi vaihteeksi ja hetken aikaa hyvin, aamusaunan ansiosta, ja meikkiäkin jaksoin hieman naamaan sutia, niin ei ole ihan niin homssuinen olo. Juurikasvu alkaa vain vaivata tuota päätä ja pitäisi keksiä, millaisella sävyllä tuon tällä kertaa peittäisi. Leikkauskin pitäisi pitkästä aikaa päivittää, niin ylikasvanut tuo malli on takaa ettei sitä meinaa saada mitenkään järkevästi enää laitettua.

Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, millainen väri ja leikkaus mulle sopisi?

Tässä siis ensimmäisen harjoittelukerran tuloksia.

1. Hieman vielä jänskättää vaan seisoa tuossa kameran edessä, siksi varsin perusasento. Ei paha kuitenkaan!

college Gina Tricot / farkut Esprit / kengät Andiamo

2. Uskaltauduin jo hymyilemäänkin, sekä vaihtamaan asentoa, hyvä alku…

3. Katse sivulle alas ja jalkateriä sisäänpäin, niinkuin kunnon muotiblogissa konsanaan!

4. Tiiti-poseeraus, ilman kissanhäntiä tosin, koska olen allerginen moisille karvakasoille (harmi vain).

5. Kuvaussession ainoa kuva, jossa vasen käteni ei ole lantiolla. Muuten hyvä, jos vain mahtuisin kuvaan kokonaan! Jalatkin näyttävät jotenkin todellista pidemmiltä, ei haittaa…

Ei hätää, kyllä nää kuvat tästä vielä tulevaisuudessa paranevat, olen varma siitä!