Tamperelainen: Kuuden vaatteen syyskuu
Tänään 25.8. julkaistussa Tamperelaisessa (näköisversio lehdestä täällä ja nettiartikkeli täällä) kirjoitin asiasta, jota olen miettinyt jo hetken aikaa. Jospa tämän myötä saisin takaisin inspiraationi pukeutumiseen...
Kuuden vaatteen syyskuu
Syksy tulee ja vaatekaappi pitäisi uudistaa, taas kerran. Lisää ohimenevää pintamuotia ja halpoja trikoovaatteita, eikös niin? Entä jos en tahdokaan hankkia aina uutta, vaan vain saada olemassa olevan vaatevarastoni järkeistettyä niin, että siellä on vain omaan tyyliini sopivia, rakastettuja ja laadukkaita vaateyksilöitä, juuri sen verran, kuin oikeasti tarvitsen? Juuri nyt haluan tauon täyteen ahdetusta vaatekaapista!
Sopivaan saumaan tulikin muutaman eri muotiblogin kautta tietooni Uusi Musta -blogin kuuden vaatteen haaste. Haasteen idea on käyttää enimmillään kuutta vaatekappaletta koko syyskuun ajan.
Jotta haaste tuntuisi edes jotenkin toteutettavalta ei kuuteen vaatekappaleeseen lasketa mukaan alusvaatteita, sukkia tai sukkahousuja, kenkiä, asusteita, päällystakkeja eikä urheilu-, yö-, koti- tai bilevaatteita.
Säännöt ovat siinä mielessä joustavat, että niitä voi halutessaan muokata omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Pääasia kuitenkin on se, että säännöistä ei jousteta haasteen aikana. Oma sääntömuutokseni on se, että mikäli syyskuun aikana löydän pitkään etsimäni hyvin istuvat farkut, saan ottaa ne käyttöön, kunhan jätän pois yhden vaatteen niiden sijasta.
Kuuden vaatteen valinta on varsin vaikeaa, kun on otettava huomioon kaikenlaiset mahdolliset tilanteet ja sääolosuhteet. Pitkän miettimisen jälkeen sain kuitenkin rajattua valintani kuuteen vaateyksilöön.
Farkkuleggingsit ovat sopivat rentoon, huolettomaan asuun. Siistimpään pukeutumiseen varasin puolestaan mustat porkkanamalliset housut. Leggingseistä en haluaisi millään luopua, mutta joudun näköjään korvaamaan ne paksuilla sukkahousuilla.
Vilukissalle välttämättömin yläosa on neuletakki. Puolihihainen raitapaita on virkistää muuten mustaa valikoimaa, mustan puuvillamekon puolestaan valitsin ihanan erikoisen mallinsa vuoksi. Spagettiolkaintoppi toimii yksinään mustien housujen kanssa, muutoin käytän sitä mekon alla hillitsemässä turhan avaraa pääntietä.
Odotan jännityksellä tulevaa syyskuuta ja sen tuomaa rajattua pukeutumista. Haasteen edistymistä ja sen mukanaan tuomia ajatuksia raportoin blogiini syyskuun ajan, tervetuloa!
Haasteesta lisää:
Voi vattu!
Hei vaan taasen pitkästä aikaa!
Mikä mahtoikaan olla se mahottoman tärkeä asia, joka sai mun kirjoittamattomuuskauteni katkaistua..? No nämäpä ne:
Oman pihan ensimmäiset kypsät vatut, joita on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa!
Niin, menimme sitten vaihteeksi muuttamaan tuossa kesäkuun lopulla, siksipä tekemistä on riittänyt, kun tavarat on pitänyt purkaa ja pientä kevyttä remppaakin tehdä (mitä nyt jotkut kaiteet isolle terassille askarreltiin miehen kanssa...). Muutimme omakotitaloon Tampereen lähipaikkakunnalle, jossa Millalla on nyt ihan oma piha kaivettavana ja rauhallinen ympäristö lenkkeiltävänä. Varsinkin tuohon omaan pihaan tuo tuntuu kotiutuneen mainiosti, ja sisälläkin on paljon enemmän tilaa juoksennella lelujen perässä. Millalla on nyt muuten myös oma blogi, Pikku Barrakuda, jonne koitan silloin tällöin päivittää pienen maastonakin kuvia ja kuulumisia.
Tyylibloggaus ei oikein ole viime aikoina sujunut, sillä enimmäkseen olen kulkenut kotosalla tukka likaisena ja laittoman rähjäisissä kotivaatteissa. Muualle lähtiessäni meikit ovat saaneet jäädä minimiin, koska kuumuus levittäisi silmämeikit kuitenkin. Mineraalimeikkipohjaa olen kyllä ajoittain lisäillyt ihan aurinkosuojaksikin, mutta silmämeikittömyys on saanut naamani näyttämään siltikin aivan kuolleelta. Niitä ripsituuhennoksia odotellessa, kunhan se lottovoitto pätkähtäisi kohdalle (paitsi että pitäis varmaan joskus lototakin).
Eräänä päivänä viime viikolla (taisi olla lauantai) oli kuitenkin pakko laittaa nättiä päälle ja pikkaisen meikkiäkin, kun suuntasin Sorsapuistoon moikkaamaan blogikavereita puistopiknikin muodossa. Helteellä suosikikseni on muodostunut KappAhlista hankkimani pitsitunika leggingseistä pätkäistyjen pyöräilyhousujen kera. Pitkästä aikaa kun löysin vaatteen, jossa tunnen näyttäväni erityisen kauniilta, oli se aivan pakko hankkia! Muutoin ovatkin vaateostokset jääneet varsin minimiin, kun niitä ihan riittävästi on ollut jo omastakin takaa.
Kuva (CC) Maria (paitsi että kuvan on ottanut Noora)
Että sellaista viime aikoina, katsotaan mitä lähiaikoina muuten tulee tapahtumaan... Ainakin pitäisi parin päivän päästä oleviin häihin väkertää juhlamekko joskus muinoin hankkimastani silkkikankaasta. Toivotaan että tulee esittelykelpoinen! :D
Rauhallista ja kiirettä
Huh, onpa tullut taas pitkä tauko kirjoittamisessa, pieni koiramme on vienyt suurimman osan ajastani eikä tietokonetta ole montaa kertaa päivässä avattu. Koiravauvaperheen arki alkaa hiljalleen sujua, joskin satunnaiset yksinhuoltajuudet miehen ollessa työreissuillaan ovat yhä väsyttäviä. Yöllä tulee nukuttua sen verran katkonaisesti, että pienet päiväunet tekevät välillä hyvää.
Vaatetukseni ei ole viimeisenä kahtena viikkona ollut kovin julkaisukelpoinen muutenkaan, koiran kanssa kulkiessa tärkeintä on se, että vaatteessa on taskut, joihin saa piilotettua kotiavaimet ja kakkapussin. Jalkaani yleisimmin olen tökännyt juuri ne asuun täysin sopimattomat kengät, jotka ovat helpoimmin jalkaan laitettavissa ilman käsiä, kun sylissä on pissahätäinen koira.
Onneksi olen välillä ehtinyt piipahtaa myös kodin ulkopuolella koiranpissatusreissujen lisäksi. Saimme lopulta vahvistetuksi jo jonkin aikaa jännättäneen asian, nimittäin mun, Merin, Nooran ja Marian yhteisen tyylipalstan kaupunkilehti Tamperelaisessa! Palstan nimi on Tyyliä ja Tuunausta ja se ilmestyy epäsäännöllisen säännöllisesti, noin kahden viikon välein. Pääsemme vuorotellen ääneen ja satunnaisesti saatamme kirjoittaa yhteisenkin jutun palstalle. Tänään keskiviikkona ilmestyi lehdessä esittelyjuttu meistä neljästä. Mikäli Tamperelainen ei kotiin tule, voi kyseisen haastattelun lukea myös netin näköispainoksesta, päiväyksellä 2.6.2010, sivulta 9.
Toivotaan että kirjoitusvälini tästä taas hiljalleen piristyisi, kun saan itseni taas jälleen kunnolliseen päivärytmiin. Onneksi ajoittaiset sovitut tapaamiset ja tapahtumat pakottavat laittautumaan, ettei nätteytymisprosessi vallan pääse unohtumaan. Seuraavaksi siirryn pötkylän kanssa ulos nauttimaan ihanasta kelistä ja raikkaasta ilmasta!
Minimaalista kesäpäivää
Viime päivinä olen elänyt hiljaiseloa ja opiskellut. Viimeisiä viikkoja viedään taas tältä lukukaudelta, enää olisi kärsittävänä ensi viikon kaksi tenttiä ja alkaisi kesäloma. Viime viikonloppuna käytiin ulkoiluttamassa Miniä ja tutustuttamassa sitä vanhempiin sukulaisiinsa Kangasalla Mini Club Flying Finns ry:n kesän avajaisajelulla. Samalla pääsin ihastelemaan vanhoja Minejä (mun lempparia!) ja jopa istumaan sellaisen penkillä hetken aikaa.
Siinä se meidän Mini (oikealla) komeilee vanhemman kaverinsa vieressä. On hieman autoilla kokoeroa, kun vertaa vanhaa klassikko-Miniä uuteen Cooper Clubmaniin. Suttasin varulta rekisterikilvet, ettei kukaan Minien omistajista suutu. :)
Mies oli kultainen ja toi Lontoon reissultaan mulle tuollaisen I <3 MINI -paidan ja kyllähän se nyt piti tuonne päälle laittaa! Valkoinen materiaali hiosti kyllä kuumassa huomattavasti vähemmän, kuin vakivalintani musta.
Kyllä mullekin tällainen pakettiauto kelpaisi!
Tai tällainen Mr. Bean -auto. Siinä on jopa mustaksi maalattu konepelti ja erityisenä yksityiskohtana munalukot ovissa.
Vanhojen autojen rinnalla tunsin muuten kerrankin itseni pitkäksi!
Tänään saan vähän tapahtumaa elämääni, olen nimittäin ihan kohta lähdössä Rhian kanssa Super Mukavaan ihastelemaan siellä tänä iltana esiteltävää Kalmakurjen uutta mallistoa. Lupaavaa, hyvin lupaavaa...
Elämässäni on tulossa lähiaikoina joitain kivoja pieniä mullistuksia, jotka ovat saaneet ajatukseni pyörimään ihan jossain muussa, kuin blogissa tai vaatetuksessa (tai koulussakaan) mutta siitä enemmän ensikerralla tai sitä seuraavalla. Sukatkaan ei meinaa pysyä jaloissa, kun niin jännättää! Siksi kuljenkin paljain jaloin...
Että semmoinen päivä
Tänään oonkin saanut olla liikkeellä melkein koko päivän. Aamulla suuntasin keskustaan työhaastatteluun, jonka jälkeen suuntasin miehen työpaikalle. Samaan syssyyn sainkin kyydin kotia, kun tuon isännän piti pakata laukut hieman pidempää reissua varten. Myöhäislounaan jälkeen simahdettiin molemmat hetkeksi päivätirsoille, joilta herättyäni kyyditin reissulaisen lentokentälle. Lentokentältä valitsin kiertotien Ideaparkin kautta, josta yritin metsästää sitä täydellistä mustaa nahkatakkia, aika onnettomin tuloksin. Takin sijaan löysin kylläkin jotain muuta kivaa, mutta niistä kivuuksista enemmän myöhemmin... Koska unohduin kauppoihin pyörimään hieman suunniteltua pidempään, en ehtinyt enää kotiin vaatteita vaihtamaan, vaan jouduin suuntaamaan Shoeparkiin niillä vetimillä (ja ilman kotona oleillutta kameraa), jotka olin sattunut kuskireissulleni valitsemaan. Hetken onnistuin muuten eksyilemään Tampereen keskustan yksi- ja kaksisuuntaisilla kaduilla ennenkuin sain auton riittävän lähelle kauppaa parkkiin. Sen verran harvoin ajan tuolla suunnalla, etten todellakaan muista ulkoa, mikä katu on yksisuuntainen ja mihin suuntaan. Shoeparkissa ihastelin Nooran ja Marian kanssa ihania kenkiä ja laukkuja. Illan lopuksi kyyditin tytöt takaisin Hervantaan ja suuntasin itse sohvalle, lukemaan kaikkia päivän aikana kertyneitä blogipostauksia. Koko päivänä en ole ottanut kuvan kuvaa. Ettäs niin ja sillain tänään!
Hyvitykseksi kuvattomasta päivästä saatte kuvitusta menneen viikon kestoasustani, joka muokkautui moneen menoon varsin näppärästi.
H&M:n maksimekko, jonka posti toi pari viikkoa sitten, mutta jota olen vasta nyt innostunut käyttämään. Vaikuttaa muuten hyvin lupaavalta kesävaatteelta!
Siivotessa pitkät helmat on hyvä piilottaa imurin ja mopin tieltä, siispä vekitin helmaa sivuilta leggingsien vyötärönauhan alle, samoin kuin keskeltä edestä rintaliivien kaarituen alle, jottei tulisi ihan niin kauheaa raskausmahaefektiä. Varsin toimiva malli näinkin.
Kauppareissulle oli pakko varustautua hieman lämpimämmin, siksipä päälle lisäsin pitkähihaisen liuhuketrikooneuletakin ja alle farkut, jotka saivat keväisempää ilmettä käärityistä lahkeista.
Tähän sovellukseen vetelin helmoja ihan vain tuon tiukahkon kuminauhavyön alle, trikooliuhuke peittää pahimmat epämääräisyydet.
Sit vielä päälle kirppikseltä hankittu takki (alunperin H&M), raitakaulahuivi sekä lähes valkoiset kangastennarit, joille joku on näköjään onnistunut kaatamaan vapun aikaan punkkua. Onneksi ennakoin ja suihkutin tennarit kangasteflonilla, enää tarvitsee vain muistaa putsata nuo ja toivoa, että teflon tekee tehtävänsä ja punaviini lähtisi pyyhkimällä pois.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Miittimiitti Helsinkihelsingissä
Lauantaisesta Helsingin miitistä on nyt selvitty ja väsymykset selätetty, ainakin suurimmilta osiltaan. Myös kuvasaldo on ruodittu läpi ja niinpä onkin aivan mahottoman pitkän kuvapostauksen aika.
Itse pukeuduin miittiin Seppälästä löytämääni pussihelmaiseen mekkoon, jonka päälle vilukissana vetäisin Pieces-boleron. Jalkaan kiiltoleggingsit ja Vagabondin Missyt. Uusi tukka muotoitui tupeeratuksi heitoksi pään päälle.
Ennen juhlapaikalle siirtymistä piipahdin hetkeksi kuskiksemme (Tampere-Helsinki-välille) suostuneen mieheni kanssa Aussie Bariin parille Coopersille. Sieltä suuntasimme kumpikin sitten omille teillemme.
Itse tilaisuushan oli Telakka83 Sauna Loungessa, johon pienen eksymispaniikin jälkeen löysimme kuin löysimmekin. Onneksi ei tarvinnut yksin etsiä paikkaa!
MouMou, Jonna ja Salla olivat järjestäneet paikan nätiksi ja järjestäneet kaikenlaista ihanaa tarjottavaa, joista saikin mahat täyteen ja suut makiaksi.
Pintaa-blogin Mikko oli paikalla vastaamassa kaikenlaisiin hiuskysymyksiin. Illan aikana hän myös väänsi juhlakampauksia lukemattomalle määrälle kauniita bloggaajia, alla GHD-käsittelyssä Jenni. Toivottavasti Jenni ei häiriintynyt paparazzeilustani kiharruksen aikana, olen vielä niin toivottoman harjoittelija kuvaamisen suhteen, etten millään meinannut saada kunnollisia kuvia – milloin olisi muutoin ollut hyvä kuva, oli jommalla kummalla silmät kiinni tai puolitangossa tai sitten jatkuvasti selittävällä Mikolla oli suu auki kesken lauseen.
Paikalla oli toinen toistaan upeampia naisia, joista osasta sain näppäistyä onnistuneitakin otoksia.
Hieman jäi harmittamaan se, etten perinteiseen tyyliini oikein hallinnut uusiin ihmisiin tutustumista, vaan hengailin pääasiassa jo valmiiksi tutussa seurassa. No, ehkäpä minäkin vielä jossain tulevassa miitissä rohkenisin esittäytymään vieraammillekin ihmisille, ei kai ne nyt niin pelottavia voi olla... Sitä ennen voisikin petrata muiden blogien kommentoimisessa, joka on taas jäänyt vähemmälle.
Niin, lopuksi voi vain sanoa, että mahtavan hauskaa oli. Niin ja EMÄNNILLE KIITOS!!!
Takaisin kultaiselle 80-luvulle
Eiliset 80-lukuteemalla varustetut synttärit on nyt siis juhlittu ja juhlanjälkeisväsymyksestäkin palauduttu. Ainakin mulla oli mahottoman hauskaa, toivottavasti kaikilla muillakin!
Päähäni väkersin kivat pikkupikkukrepit ja korkean etutöyhdön. Takaraivolle sain lopulta laitettua joskus noin vuosi sitten GT:stä hankkimani jättipinnit, jotka eivät ole ohuessa ja liukkaassa tukassani aiemmin pysyneet. Silmiin Seppälästä hankkimani Models Own -irtoripset ja kulmakarvoihin asti turkoosia luomiväriä.
Allaolevassa kuvassa näkyvät parhaiten nuo irtoripset, joissa oli ihana glitterrajaus jo valmiina. Malli oli ihanan kissamainen ja varmasti käytän näitä myöhemminkin sopivassa tilaisuudessa!
Perjantaina löysin GT:n alerekistä ihanan seepratunikan, jonka yhdistin mustien sukkisten päälle vetäistyjen turkoosien caprileggingsien ja kasariasusteiden kanssa. Suurin osa asusteista olivat äitin varastoista ja aitoa kasaria.
Allaoleva kuva on lainattu (CC) Marialta. Siinä näkyy parhaiten silmämeikkini turkoosi sävy sekä korujani hieman paremmin.
Tytöt olivat myös järjestäneet aivan mahtavan yllätyksen! Kaikille (nais)vieraille oli saatu Hill&Knowltonilta sponssikassit täynnä kaikkea kivaa...
Mun kassiini olivat tytöt lisänneet myös hieman ekstraa, nimittäin hienon hienon muotibloggaajaonnittelukortin...
... sekä 60 euron lahjakortin neulojan taivaaseen, Lankaideaan! Siellä olenkin muutaman kerran kuolannut eräitä aivan ihanan pehmoisia ja värisiä lankoja, jotka ovat muuten niin kalliita, etten ole yksiä sukkalankoja lukuunottamatta hennonut hankkia niitä enempää. Tuskin maltan päästä hypistelemään niitä kaikkia ihanuuksia! Kiitos Noora, Maria, Rieppa, tiiti, Jossu, Rhia, Julia ja Mari ihanasta lahjasta!
Sponssiosiosta löytyi karkkia ja purkkaa (nams!) ...
... ja Pantenen tukka-aineita shampoon, hoitoaineen, hiuslakan ja muotovaahdon muodossa. Sarja on tuuheuttava, mikä onkin juuri se osa-alue hiuksissani joka kaipaakin parannusta.
Koska tästä tulisi muuten maratonpostaus, päädyin tekemään pippaloraporttini osissa. Joten lisää seuraa myöhemmin...
Kaupunkijediritari
Tänään haluan olla kaupunkilaistunut jediritari. Siispä kiinnitän neuletakkini kauluksen hupuksi päähäni, vedän jalkaani laskoshousut ja kuorrutan kokonaisuuden pehmoisilla maihareillani. Raitapaita toimikoon suojapukuna suojateillä!
paita, neule ja housut Gina Tricot / maiharit All Saints
Voi, kun vielä olisikin ulkona paljas asfaltti, niin olisin voinut ulkoiluttaa asuani. Nyt joudun vain fiilistelemään sisätiloissa maihareitani...
Viime keväänä hankkimani raitapaita on jäänyt vähemmälle käytölle, sillä olen vierastanut sen löysää hartialinjaa ja rintojeni suuruutta korostavaa laskeutuvuutta. Neuletakilla sain kuitenkin peitettyä häiritsevän hartia-alueen ja tissit nyt saavat kai välillä näyttääkin juuri sen kokoisille kuin ovatkin, näyttääpähän maha siinä alapuolella hieman pienemmältä!
Unohdin muuten kertoa tarinan siitä, mitä tapahtui noita All Saintsin maihareita Selfridgesiltä ostaessani! Aluksihan sovittelin tuon mallin pintanahkaisia versioita, jotka muuten olisivat olleet hyvät, mutta jäykkä nahka painoi ikävästi päkiän päällä olevan sauman kohdalta. Kenkä oli kyllä oikean pituinen, mutta vaati hieman voimaa saada se jalkaan johtuen rintavasta jalkapöydästäni ja ahtaahkosta kengänsuusta. Ystävällinen myyjäpoika ehdotti, että kokeilisin kokoa 41, jospa se mahtuisi paremmin. Kerroin käyttäväni kokoa 37 ja kysyin, onko mokkanahkainen versio kengästä yhtään pehmeämpi. Kuulemma oli, joten myyjäpoika tarjoutui hakemaan kokeiluun parin mokkanahkaisia saappaita. Ei millään ollut uskoa, että kyllä, ihan tosissani haluan kokoa 37! Onneksi olin asiakkaana (ja omien jalkojeni tuntijana) oikeassa, 37 oli juuri täydellinen mokkanahkaisena...
Jäin vain miettimään, että miten ihmeessä mun jalkani voi näyttää siltä, että niihin saattaisi sopia paremmin koko 41, kuin 37?
Testailin samalla myös uutta kuvauskorkeutta, mutta taitaapa olla, että tämä ei taida olla vartalolleni se ideaalisin. Vyötärönkorkeudelle sijoitettu kamera saa silmämääräisesti lantioni näyttämään varsin leveälle, verrattuna kuviin, jotka on otettu joko noin polven tai hartian korkeudelta. Eipä sillä että se kovin kapoinen olisi muutenkaan, tyypillisen suomalainen persjalkainen päärynä malliltani kun olen, mutta ainahan olisi kiva saada tasapainoisemman näköisiä kuvia aikaiseksi. Testit jatkuvat...
Uudet kerrokset
Kerrostusleikit jatkuvat Gina Tricot'n neuletakkien kanssa. Tällä kertaa päällekkäin pääsivät violetti ja harmaa yksilö.
Napitin molemmat takit ristiin, lomittain, vuorotellen. Näin ne pysyvät kiinni toisissaan, eivätkä lähde kiertymään keskenään eri suuntiin.
Näiden yhdistelmien ilmettähän on helppo muutella vaihtamalla eri kerrosten järjestystä, tällä kertaa pitäydyin hillityn harmaassa enimmäisvärissä. Kuitenkin violetit napit erottuvat joukosta varsin hyvin, eikä kokonaisuus pääse näyttämään tylsälle.
Äh, nää neuletakit ovat kyllä olleet niiiiin monikäyttöisiä, että tahtoisi omistaa näitä vielä lisääkin! Onko väärin olla yli kolme samanlaista, mutta eriväristä, vaatetta? Ainakin toivon ettei olisi, sillä näitähän voi yhdistellä vaikka kuinka ja miten päin tahansa! En myöskään luota noiden vaatteiden laatuun siinä määrin, etten oletakaan noiden kestävän vuosikausien ahkeraa käyttöä. Siksi olisikin hyvä olla noita useampi, että kun yksi menee piloille, on vielä pari jäljellä... ;)
Kesäteltta
Lupasinhan joskus esitellä Tukholman blogiristeilylöytöjäni, joten tässä tuloo puolet niistä! Maanantain asuni kuorrutin uloslähtiessäni tällä, talvella tosin hieman viileällä, mutta lyhyellä matkalla mainiolla, ööh, teltalla...
Tämä kevät-kesä-syksyteltta on H&M Trendin ihanuuksia. Löytyi siis loogisesti Tukholman H&M:sta, jostain niistä noin sadasta. Ja kyllä, olen juuri niitä juntteja, jotka lähtevät ulkomaille syödäkseen Mäkkärissä (yleensä kylläkin Subwayssa, jos myyvät merenherkkua) ja shoppaillakseen Henkkamaukalla! Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos kerrankin löytää jotain mieleistään, eihän? Sitäpaitsi Tampereella ei edes myydä Trend-mallistoa, joten sikäli tuo on mielestäni ihan riittävä tekosyy.
Mutta takaisin itse telttaan... Se suljetaan kahdella kerroksella vetoketjulistoja ja on pienestä koostaan huolimatta varsin reilu istuvuudeltaan. Mahtunee siis päälle vaikka kuinka lihoisi tai pakkaisi vaatteita päälleen takin alle.
Enimmäkseen en kuitenkaan kaipaa jo valmiiksi muumiselle vartalolleni enempää muumistamista, joten kuron teltan vyöllä tyköistuvammaksi. Kotiin risteilyltä päästyäni huomasin nimittäin takissa vyönlenkit ja aloin harmittelemaan, kun en huomannut myyjältä kysyä, olisiko tähän kuulunut myös vyö... Joko ei kuulunut tai sitten se on hävinnyt myymälässä. Joka tapauksessa joudun etsimään varastoistani vyön, joka sopisi takin tyyliin ja lämpimänmustaan sävyyn. Ikivanhojen shortsieni vyö saa hoitaa homman ainakin alkuunsa.
Takissa on myös koko elämän sisäänsä mahduttavat sivutaskut, edessä olevan vetoketjutaskun lisäksi. Eiköhän noihin tarvittaessa tunkisi prinsessamekon ja puolet valtakunnasta, jos mulle joskus sellaisia tarjottaisiin.
Myös ältsin hieno piiloutumis- tai salapoliisikaulus takista löytyy, joten pääsen lopulta liikuskeleman ympäriinsä kaulukset tyylikkäästi pystyssä. Tai en.
Joka tapauksessa takki vaikuttaa ihanan rennolta ja tilavalta tapaukselta. Toivonkin että sille todellakin kertyisi ilmojen lämmettyä käyttöä ansaitsemansa määrän. Siihen asti se joutuu tyytymään lyhyisiin kauppareissuihin sekä eteisessä norkoilemiseen.
Niin, muuten, pahoitteluni tän(kin)kertaisista epätarkoista kuvista! Kaukolaukaisimella otetuissa kuvissa on aina se vaara, että kamera päättää tarkentaa johonkin niinkin oleelliseen, kuten sekaiseen kirjahyllyyn tai peilinkehykseen, eikä tätä aina huomaa ennenkuin tietokoneella kuvia muokatessa. Arvatenkin juuri ne kuvat, joissa asento JA ilme ovat edes lähimain kunnossa, ovat niitä huonoiten tarkennettuja ja kaikki tarkemmat kuvat ovat muuten pelkkää kuraa... Noh, eletään sen kanssa, eikä klikata noita kuvia suuremmaksi! Olen nimittäin todennut että sumuisenkin kuvan saa hämättyä tarkemmaksi, kun sitä ei esitä sillä kaikista massiivisimmalla kuvakoolla täällä blogissa. (Henk.kohtaisesti arvostan myös sitä, kun kuva mahtuu kerralla tietokoneen ruudulle.)
Tänään matkaan Helsingin suuntaan, sillä torstaiaamuna olisi tarkoitus suhauttaa lentokoneella Lontoonmaalle. Lupauduin viikonlopuksi muuttomieheksi, sillä ehdolla että pääsen reissullani syömään fish 'n' chipsejä ainakin kaksi kertaa! Shoppailuja en aikonut pahemmin tehdä, sen verran tiukka loppukuun shoppailubudjetti on. Paitsi tietysti, jos oikein hurjaksi pistän, saatan ostaa Briteistä mustia sukkia, jos kunnollisia löytyy.
Mukavaa viikonloppua! Saatan ajastaa jollekin päivälle juttua toisesta (ihanasta!) tukholmanostoksestani, mikäli ehdin vielä napata kuvat siitä ennen lähtöäni...


Tykkää






























































