Tavistyle

Posted on keskiviikko 25.1.2012 by Maija

Niin, niitä asukuvia ei olekaan hetkeen taas ilmestynytkään tänne blogiin, joten tehdäänpä poikkeus siihenkin asiaan! Tänä talvena olen hiihtänyt yleensä kotosalla polvista venyneissä collegehousuissa pistäen pääni ulos vain koiria ulkoiluttaakseni, sillä opintoni eivät tässä vaiheessa vaadi kovin ahkeraa luennoilla ramppaamista (onneksi!). Muutoin olen turvautunut vaatetuksessa kaikenlaiseen lämpöiseen, mukavaan, huolettomaan ja rentoon. Toisin sanoen ei mitään kovin erikoista raportoitavaa sillä saralla!

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Menneiden aikojen juhlintaa

Posted on torstai 11.8.2011 by Maija

Nyt ilmojen hieman viilettyä on mukava muistella kesän lämpimämpiä hetkiä, jolloin ulkona tarkeni vielä iltamyöhälläkin ilman neuletta. Sain lopulta kaivettua isännän puhelimesta kuvan tämän kesän lempijuhla-asustani. Tässä asussa juhlistimme rakkaan serkkuni häitä kotopuolessa. Hääparin juhla-auto oli yksinkertaisesti niin herttainen, että olihan sen kanssa pakko poseerata!

Asu koostui H&M:n juhlatopista, itse tekemästäni hameesta sekä Swedish Hasbeens for H&M -puukengistä. Topin olen useampi vuosi sitten hankkinut alemyyntien jämärekistä kahdella eurolla. Avonaisuutensa vuoksi se on kuitenkin tähän asti kerännyt pölyä kaapissa, kunnes lopulta keksin sille käyttöä! Kuvasta itsestään sitä ei kovin hyvin näe, mutta kaksikerroksisessa topissa on tummansinisen kankaan päällä mustaa pitsiä.

Topin tummansininen ja musta sävy toistuvat myös hameessa, jonka tein häidenalusviikolla. Yllättävänkin laadukkaan oloinen kangas on Ikeasta ja oli ihanan tukevaa ommeltavaksi. Tarkoituksenani oli tehdä kellohelmainen, hieman fifties-tyylinen hame, mikä mielestäni onnistui kohtuullisen hyvin. Jäykähkö kangas mahdollisti hameen käytön ilman tyllialushamettakin.

Swedish Hasbeensin ja H&M:n yhteistyömalliston puukengät olivat aivan täydelliset juhlakengät! Nahkaremmit olivat alunperin varsin tiukat, mutta juhlia edeltävänä iltana suoritetulla “märkä villasukka” -menetelmällä (puupohjat suojasin tuorekelmulla vuoratuilla pohjallisilla) kengät sai istumaan jalkaan jumalaisen täydellisesti. On ihanaa omistaa edes yhdet korolliset kengät, joilla voi todistetusti juhlia koko päivän ja illan ilman jalkojen väsymistä!

Hääkarkkien mukana tullut lausahduskin oli enemmän kuin osuva!

Pilkahdus punaista

Posted on tiistai 1.3.2011 by Maija

Hejssan taas, pitkästä aikaa! Hiljaiseloa on täällä elelty, viime kuu pakkasissa palellen, mutta ollen salaa tyytyväisiä siihen, ettei pakkaskeleillä tarvinnut tehdä lumitöitä. Nyt otetaan kuitenkin kaikki ilo irti lämpimämmistä ja aurinkoisemmista ilmoista ja siitä, että sisälläkin voi käyttää hieman kevyempääkin vaatetusta ilman palelemisvaaraa. Ihmeesti kun se sama sisälämpötila tuntuukin yhtäkkiä paljon lämpimämmältä, kun ulkona paistaa aurinko.

Väreihinkin on mukava ottaa tuntumaa nyt kun on hieman valoisampaa muutenkin. Vaaleanharmaa neule on tarkoituksella kokoa liian iso – ei ainakaan kiristä! Materiaali on jotain viskoosin ja polyesterieläimen risteytystä, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä käteen tuo tuntuu maailmankaikkeuden pehmoisimmalta. Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää, tämä neule hoitaa homman.

Leikin myös ajankulukseni hieman valaistusratkaisuilla, toisin sanoen raksavalollamme. Tulokset näkyvät asukuvissa, ylemmässä valo heijastuu katon kautta ja alemmassa on suora valaistus ja sen mukanaan tuomat varjot.

Suunnitteilla olisi muuten laittaa kevään aikana lattiat täällä uusiksi, kirsikkainen muovimatto vaihtuu laminaattiin. Alla olevassa kuvassa vilahtaa eteiseen ja keittiöön suunnitteilla oleva laattamainen laminaatti. Sävymaailma muuttunee kerralla rauhallisemmaksi, kun kirsikka vaihtuu vaalean hiekkaiseen harmaaseen. Tuskin maltan odottaa!

Pirteyttä kevääseen tuo myös se, että olen saanut taas muutaman kerran oikein lakattua kynteni. Tällä kertaa valitsin asuni alustopin sekä kynsilakan sointumaan yhteen. Ehdottoman raikas oranssinpunainen sävy löytyi Mavalan Nice-lakkasävystä ja laatukin on kiireiselle täydellinen. Yksi ohut kerros tekee riittävän peittävän tuloksen ja kuivuu nopeasti. Näyttää hyvältä myös mattalakalla viimeisteltynä!

Sellaista täällä, mitäpä teilläpäin?

Raitaa päällä

Posted on tiistai 18.1.2011 by Maija

Lopulta sain laitettua päälleni pitkästä aikaa jotain muutakin kuin sen erään tunikan (tai sen mustan kloonin). Ostin ystävältäni muutaman käytetyn vaatteen, joista eräs, Gina Tricot’n collegehame, jäi samoin tein käyttöön. Sukkahousut ja leggingsit alla tarkenee ulkona kohtuullisen hyvin, ainakin jos kulkee autolla suurimman osan matkoista. Mustan hameen seuraksi yhdistin raidallisen paidan, puhtaasti piristämään muuten mustaa kokonaisuutta, kun taas musta, koko talven käytössä ollut, Selected Femmen merinovillainen neuletakki on käytännöllisen vilukissan vakiovalinta asuun kuin asuun.

Etenkin nyt ilmojen lämmettyä ovat loppuvuodesta Andiamosta hankkimani tekonahkaiset niittikoristeiset bikerbootsit olleet hyvinkin ahkerassa käytössä. Materiaalinsa vuoksi ne kestävät hyvin kuraakin ilman kummempaa sääliä kestävyytensä puolesta. Koon valitsin sen verran reiluksi, että kenkään mahtuu villasukka ilman sen suurempaa ahtamista.

Viime aikoina kaulassani on huomattavasti aiempaa ahkerammin roikkunut yli 10 vuotta vanha Ristomatti Ratian suunnittelema hopeinen Usko-toivo-rakkaus -koru. Tästä korusta erityisen ihanan tekee se, että käytössä se tuntuu monia muita koruja lämpimämmältä, varatessaan kokonsa vuoksi kehon lämpöä itseensä. Olen varsin kiitollinen murkkuikäiselle itselleni siitä, että toivoin aikoinaan lahjaksi juuri tätä korua, se on nimittäin ollut varsin monikäyttöinen ja tuntuu vieläkin tyyliltään tuoreena iästään huolimatta.

Viime vuonna sain toveribloggaajilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Tamperelaiseen lankakauppaan, Lankaideaan. Alkutalvesta kävin lopulta lahjakortin lunastamassa ja osan siitä käytinkin aivan järjettömän kalliiseen, mutta kerrassaan jumalaisen pehmeään lankaan, Handmaidenin Sea Silkiin. Pitkään ideoita pyöriteltyäni törmäsin Lacy Baktus -huivin ohjeeseen ja loppiaisena urakkani vihdoin valmistui. Siitä asti huivi on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä, etenkin koulussa, missä kylmät luentosalit helposti jumiuttavat kylmänherkät hartiani. Huiviin kului siis yksi 100 gramman kerä Sea Silk -lankaa ja koko on juuri täydellinen pääasiassa sisäkäyttöön tarkoitetulle kaulahuiville. Materiaalinsa puolesta huivi ei hiosta lämpimässäkään, joten se lienee näppärä myös rentoihin kevätpäiviin ja viileisiin kesäiltoihin. Kiitos siis vielä kerran Nooralle, Marialle, Riepalle, tiitille, Jossulle, Rhialle, Julialle ja Marille! Lopun lahjakortista käytin kahteen kerään raakasilkkilankaa, jolle en vielä ole sitä oikeaa toteutusmallia keksinyt, mutta ehkäpä vielä tämän vuoden aikana kuitenkin…

Sen pituinen se. Vajaat kaksi metriä.

Tamperelainen: Asustamalla erilaiseksi

Posted on torstai 13.1.2011 by Maija

Neljä viikkoa hurahti taas kuin huomaamatta ja eilen keskiviikkona tuli taas aika julkaista Tamperelaisen Tyyliä ja tuunausta -palstan juttuni. Jutunaiheita miettiessäni innostuin ideasta kokeilla, kuinka erityylisen asun saisinkaan kasattua yhden vaatteen, viimeaikoina lähes joka päivä käytössä olleen trikootunikan, ympärille. Juhla-asua varten sain pitkästä aikaa puettua jalkaani Vagabondin Missyt, joita on lähestulkoon ollut ikävä. Odottelenkin kipeästi tilaisuutta, jonne voisin pitkästä aikaa pukea jotain vähemmän käytännöllistä…

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.

Vuoden ensimmäiset asukuvat

Posted on tiistai 4.1.2011 by Maija

Ei ihan mennyt nappiin vuoden ensimmäinen kouluviikko. Muutenkin luentoja on kohtuullisen vähän, mutta tällä viikolla iso osa niistäkin olisi osunut loppiaiselle. Maanantain ainut luento oli peruttu, tai siis kurssin aloitus siirretty ensi viikolle. Tänään suuntasin koululle useamman luennon perässä. Aamuhäsläysten seurauksena pääsin lähtemään kouluun kolme varttia liian myöhään, joten missasin ensimmäisen tunnin. Toiselle luentoparille ehdin kyllä, mutta heti luennon alussa todettiin, ettei kurssia tarvitse käydä, jos on käynyt sen ja sen kurssin, jotka tietysti mulla on jo suoritettuna. Seuraavat luennot olisivat olleet vasta neljältä, joten päädyin skippaamaan neljän tunnin odottelun koululla ja lähdin kotiin. Onneksi niin, sillä kotona huomasin kurssin kotisivuilla ilmoituksen, että luennot alkavatkin vasta parin viikon päästä. Huomenna olisi sentään vielä luentoja tiedossa, joita tietoni mukaan ei vielä ainakaan ole peruttu. Onpahan nyt ainakin pehmeä lasku opiskeluelämään loman jälkeen!

On muuten hirmuisen mukavaa pitkän vähämeikkisen lomakauden jälkeen katsoa itseään huolitellumman näköisenä, tasaisemman värisellä iholla ja silmät esiintuovalla meikillä varustettuna. Sitä tuntee taas itsensä ihan yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi!

Huomasin muuten kantapääni (tai oikeastaan pelastusrenkaani) kautta, ettei ehkä ole kuitenkaan kovin fiksua leipoa joulutorttuja vähintään joka toinen päivä kahden kuukauden ajan ennen joulua. Siispä hetken aikaa joudun turvautumaan löysiin, pussittaviin yläosiin, kuten vaikkapa tämä Gina Tricot’sta hankittu tunikamekko (jota tekisi mallinsa vuoksi mieli hamstrata kaikissa väreissä), kunnes saan turvotuksen taas laskemaan ennen kuin se jämähtää pysyvämmin vyötärölle.

Koulumme luentosaleissa on aina niin järkyttävän kylmä, että varustauduin täysvillaisella neuletakilla sekä ei-niin-yhtään-villaisella kaulahuivilla, joka paitsi pitää huolta siitä etteivät hartiani kramppaa, piilottaa myös alkavan kaksoisleukani todella näppärästi. Musta ja tummansininen tuntuivat tänään, kuten jo useampana päivänä tätä ennenkin, juuri mukavalta väriyhdistelmältä ja kyllä se aika särmältä näyttää kuvissakin. Punaiset villasukat taas piristävät mieltä, vaikkeivät saappaanvarren alta muille näykään.

Olen varsin tyytyväinen sekä vuoden ensimmäiseen “ihmisten ilmoilla” -asuuni että pitkästä aikaa onnistuneisiin asukuviin.

Silmänlumetta

Tag Archives: GinaTricot