Viimeistään joka kevät kärsin useammastakin kovasta kuumeesta. Kuume on paha ja ajoittain haittaa jopa päivittäisten askareideni toimittamista. Tänä vuonna olen saanut odottaa kuumeen puhkeamista näinkin pitkään, edellisinä vuosina tämä on tapahtunut jo maaliskuussa. Mutta nyt se iski lopulta oikein kunnolla, kun eksyin sattumalta erääseen nettikauppaan.
Lieska Design Shop myy persoonallisia lasikoruja, joiden kuvissa toistuvat vanhojen aikojen nostalgisimpia vempeleitä. Näistä löytyivät myös pahimmat kuumeenaiheuttajani:
Jopokuumeesta olen kärsinyt jo useamman vuoden, kutakuinkin siitä asti, kun uusi Jopo tuli markkinoille. Mallina pidän itse enemmän juuri uudesta Joposta (yksivaihteisesta tietysti), mutta värit olivat kieltämättä vanhassa mallissa paremmat. Erityisesti pitäisin sellaisesta oliivinvihreästä tai oikeasti raikkaan sävyisestä keltaisesta, uuden mallin keltainen väri kun näyttää silmääni enemmän oranssille kuin keltaiselle. Valkoinen ja mattamusta sekä uusi limited edition-väri saavat myöskin haaveita osakseen.
Omistan kyllä polkupyörän, mutta joskus iskee himo päästä kesäiltana tai -päivänä pyöräilemään ihan vaan rennosti poljeskellen, mikä ei sovi hybridipyöräni tyyliin. Tyyli ennen kaikkea, eikös niin?
Myöskään Mini-kuumeesta en ole vielä päässyt parantumaan. Mini on aina ollut niin persoonallinen ja suloisen pikkuinen auto, etten ole voinut olla rakastamatta sitä, etenkin tuota vanhaa mallia. Toki tuossa kaikki mukavuusvarusteet ovat minimissä ja maantiellä tuolla ehkä pääsee kahdeksaakymppiä semimiellyttävästi, mutta tunnelmaa tuossa on. En vielä ole elämäni aikana päässyt kertaakaan oikeasti matkustamaan vanhassa Minissä, mutta ehkä sitä vielä joku päivä sellainenkin onni pääsisi tapahtumaan.
Koska olen vasta aloitteleva kuski, en jotenkin tunne sopivani ison auton ratin taakse. (Siksi ajelenkin tällä hetkellä Nissan Micralla, joka oli edullisempi ja söpömpi vaihtoehto uudelle Minille.) Myöskin kuvittelen vanhanajan Minin kuvastavan jotenkin sopivasti luonnettani, joka on osin hassutteleva ja värikkyyteen pyrkivä. En oikein osaa fyysisesti tuoda esiin luonnettani, joten pyrin asustamaan itseni mahdollisimman hyvin luonteeni mukaan.
Kansainvälinen tosiasia on kuitenkin se, että Minin tiellä nähdessään ei kukaan voi olla hymyilemättä edes hieman. Ei ainakaan tämä tyttö!
Hätätapauksessa kelpaisi myös tämä Fiat 500, joka tunnetaan myös muunmuassa nimellä Pompannappi.
Mikäli siis joku haluaa lahjoittaa minulle kesäksi vanhan hyväkuntoisen Minin, pitäisin siitä hyvää huolta! Harmi vain nuo autot taitavat mennä jo hieman Salainen blogiystävä-ringin budjetin yli… ;)