Kevättä päällä

Ulkona vallitsevasta uustalvisesta säätilasta huolimatta onnistuin hankkimaan itselleni varsin keväisen olon koeajaessani kauppareissulla uudet keväthankintani – mustavalkoraitaiset tennarit Seppälästä ja vaalea trenssi Vero Modasta. Asussa palvelivat mallikkaasti myös pitkästä aikaa kaapista kaivetut mustat pillifarkut, jotka tuntuvat istuvan päälle paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka leveämmät lahkeet ovatkin kovasti tulossa taas muotiin, pidän vielä kiinni ainakin tällä hetkellä omistamistani pillilahkeista, niiden kanssa kun ei tarvitse varoa kantapään alle valuvia lahkeita, eikä välittää liian pitkien lahkeiden lyhentämisestä.

Kaksi hyvin nälkäistä mäyräkoiraa pitivät huolen siitä, ettei emäntä ehtinyt ottaa asusta muunlaista kuvaa kuin nopean peilikuvan puhelimella. Olisivat kohta hyökänneet kauppakassin sisällön kimppuun!

Kaukolaukaisu

Pääsin lopulta harjoittelemaan uudella kaukolaukaisimella leikkimistä ja samalla esittelemään erästä marraskuun ostoksistani, Gina Tricot’n lepakkohihaista collegea. Todettakoon, että hieman harjoittelua tuo kuvaaminen vielä vaatii, sekä miettimistä kamerajalustan paikalle. Kuvaus tässä kämpässä on hieman haasteellista, sillä tuo kuvassa oleva seinänpätkä on ainoa, jolla ei ole mitään kalusteita ja jota vasten kuvatessa kameran saa riittävän kauaksi, että koko kroppa mahtuu kuvaan.

Tässä siis ensimmäisen harjoittelukerran tuloksia.

1. Hieman vielä jänskättää vaan seisoa tuossa kameran edessä, siksi varsin perusasento. Ei paha kuitenkaan!

IMG_2265

college Gina Tricot / farkut Esprit / kengät Andiamo

2. Uskaltauduin jo hymyilemäänkin, sekä vaihtamaan asentoa, hyvä alku…

IMG_2278

3. Katse sivulle alas ja jalkateriä sisäänpäin, niinkuin kunnon muotiblogissa konsanaan!

IMG_2267

4. Tiiti-poseeraus, ilman kissanhäntiä tosin, koska olen allerginen moisille karvakasoille (harmi vain).

IMG_2279

5. Kuvaussession ainoa kuva, jossa vasen käteni ei ole lantiolla. Muuten hyvä, jos vain mahtuisin kuvaan kokonaan! Jalatkin näyttävät jotenkin todellista pidemmiltä, ei haittaa…

IMG_2286

Ei hätää, kyllä nää kuvat tästä vielä tulevaisuudessa paranevat, olen varma siitä!

Värjäsin mustaa

Eräänä kauniina päivänä kaupan ohi kulkiessani sain idean ostaa värjäysaineet. Mustaa kangasväriä nimittäin, sellaista, jolla voi värjätä pyykkikoneessa. Mulla kun oli olemassa pari käytössä haalistunutta mustaa vaatetta, joita ei muutoin kohtuuhyvän kunnon takia ole hennonut heittää roskiinkaan. Mustennukseen pääsi muutaman vuoden ikäinen Seppälästä hankittu perusmallinen kesätakki, Espritin puolihihainen taskutunika, jonka pääntien pyöristetty linja jaksaa ihastuttaa päivästä toiseen, käytössä haalistunut Marimekon tummansininen laukku sekä kesällä hankittu GT:n vaaleansininen tuubihuivi, joka värinsä vuoksi on jäänyt huomattavasti vähemmälle käytölle kuin korallinpunainen sisarensa.

IMG_0959

Marimekon laukusta en millään saanut kunnollista kuvaa. Tuloksesta tuli lähes musta, mutta terenauhat pysyivät sinisinä. Luonnossa ero ei kuitenkaan ole ihan niin järkyttävä, kuin kuva antaa ymmärtää.

IMG_0937

Olin ihan pähkinöinä, kun tätä takkia otin pesukoneesta pois, niin uudelta se näytti saatuaan jälleen mustan värin pintaansa. Jalassa on myös maanantaina hankitut Vero Modan tummansiniset farkkuleggingsit, jotka ovat kyllä verrattoman mukavat luentosalissa istuessa.

IMG_0938

Tummaa kokonaisuutta piristin sinapinkeltaisella trikoopaidalla. Kaulassa uusmusta huivi ja päällä yksi lempipaidoistani, joka on ihanan pehmoinen vielä puolentoista vuoden ahkeran käytön ja pesun jälkeenkin. Innostuin myös hassuttelemaan kameran edessä, kun lopulta, pitkän tappelun jälkeen sain ajastuksen siihen toimimaan, oikein tarkennuksen kera.

IMG_0942
Siitä se taisikin karata hieman käsistä…
IMG_0944
IMG_0947
IMG_0949

Ei taida enää olla juuri epäselvää, kuinka paljon pidän uudesta mustasta huivistani. Vielä kun se tuoksuu niin ihanasti Aloe Vera -huuhteluaineellekin.

Ainoa harmi on se, että huivin ohunen kangas sai itseensä reikiä pesun aikana, mutta onneksi nyt revittyjen ja rei’itettyjen vaatteiden kulta-aikana pari reikää ei haittaa. Jos ne siitä isonevat, niin teen sitten reikiä lisää, niin näyttää siltä, että niiden kuuluukin olla siinä.

Nysä myös korot jalassa

Vaikken lyhyimmästä päästä olekaan, olen ilmeisen keskimääräisesti lyhyempi, kuin monet vaatevalmistajat olettavat, 166 cm tarkalleen ottaen. Farkuissa minulle sopiva lahkeenpituus olisi 30 tuumaa, mutta noita on harvoin tarjolla. Toistaiseksi parhaat valikoimat kohtuuhintaisia lyhytlahkeisia farkkuja ovat olleet Espritillä, mutta viime aikoina myös muoti on tarjonnut ratkaisun lahkeiden lyhentelyyn kyllästyneelle.

Pillilahkeisia housuja ei nimittäin ole mikään välttämättömyys lyhentää, koska lahje on tarpeeksi kapea pysyäkseen poissa kantapään ja maan välistä sotkeentumasta ja rikkoontumasta. Toki tällöin nilkkaan jää lahje ryppyyn, mutta minua ainakaan tuo ei haittaa. Pääasia ettei jokaisia housuja tarvitse lyhentää.
P1010380

Myös Gina Tricotista ostamani farkut ovat liian pitkät, se ei ole mikään yllätys. Yllätys oli se, että vaikka laitoin jalkaani (muistaakseni) 9 sentin koroilla varustetut kiilakorkokengät, olivat lahkeet silti liian pitkät ja laahasivat kovasti maata. Nysä mikä nysä. Tai kuten meilläpäin sanotaan, olen perinteisen persjalkainen: pitkä selkä, lyhyet jalat.

Onneksi hämäyskeinoja on olemassa, etenkin korot antavat paitsi pituutta koko vartalolle, myös pituutta ja ohennusta koiville. Ainoa vain, että ensin täytyy opetella kävelemään kunnolla, mutta sekin projekti on jo kovassa vaiheessa. Olen huomannut joidenkin kenkien käyneen liian matalakorkoisiksi minulle, joten edistystä lienee tapahtunut ihan huomaamatta. Jee, tästä se lähtee!
P1010381

Collegetunika Esprit, raidallinen tuubitoppi itse tehty, farkut GT ja kiilakorkokengät H&M.

Voin kyllä paljastaa, että olen vain kerran kävellyt kodin ulkopuolella noilla kengillä ja tuskaa teki, niin päkiälle, kuin jalkalihaksillekin. Vielä ei nilkkani halunnut ojentua riittävän suoraksi, joten eteenpäin astuessa polvi koukistui pakostakin. Harjoittelua jatkan ja sitten olen itseeni todella tyytyväinen, kun näilläkin kengillä voin lähteä itsevarmasti kaupunkiin ihmisten keskelle.

Maanantain pajuajelu

Rhia onnistui suostuttelemaan mukaansa muutaman Tampereen seudun bloggarin yhteiselle maaseutumatkailulle. Kaksi autolastillista höpöttäviä ja valokuvaavia tyttösiä, tarkemmin ottaen Rhia, Tiiti, Noora, Kati, Maria, Hansu, Rieppa ja minä, päätyi maanantai-iltana Marjamäen Pajutilalle ihastelemaan niin pihalla olleita isokokoisia pajuelikoita kuin sisätiloissa ollutta herttaista sisustustavaramyymälääkin, jossa kaikki näkösällä ollut oli myynnissä.

Itsekin kotoa lähtiessäni harkitsin kovasti kameran kotiinjättämistä, mutta onneksi ahdoin sen käsilaukkuuni, sillä saldona tuolta illalta oli 70 kuvaa (joka kylläkin kalpenee Marian aikaansaamalle kuvamäärälle). Tilalla oli paljonkin ihasteltavaa tällaiselle klassisromanttista tyyliä rakastavalle, joskin hinnat olivat vielä opiskelijalle aavistuksen korkeita. Tiedänpä, mistä sisustuksemme hankimme, mikäli lottovoiton saamme ja rakennamme ihanan Kannustalo-kartanon jonnekin pellonreunaan. Mutta ne tekoleivonnaiset jätämme suosista ostamatta!
P1010076
P1010078
P1010080
P1010082
P1010084
P1010089
Tää olisi kovasti halunnut lähteä mukaani kotiin, mutta jätin mäykyn nyt vielä tuonne viettämään maalaiselämää.
P1010091
P1010104
Kukkuu!
P1010107
P1010121
P1010130
P1010141

Kävimme kiertelyn jälkeen vielä tilan kahvilassa nauttimassa kahvia, teetä, suolaisia tai makeita leivonnaisia tai, kuten itse tein, limpparia ja sitruuna(?)sorbettia. Samalla meitä viihdytti kaksi uteliasta oravaa, jotka muunmuassa harrastivat benjihyppyjä roskakoriin ja jäätelöannoksen kuolaavaa kurkkimista erään herran olkapään yli. Tästä viihdykkeestä en kuitenkaan hitaalla pokkarillani saanut kuvaa. Eivät osanneet oravat poseerata!

P1010145

Maria bongasi seuraaviin kuviinsa asuni, jotka lainaan tällä lisenssillä.

Ihanaihana sydänlaukku, Gina Tricot, jonne mahtuu sekä lompakko, (minikokoinen) vesipullo että kamerakin.

Pohdiskelevasta ilmeestä huolimassa hauskaa oli. Asusteina rusettikorvikset GT, shokkipinkki kynsilakka Depend (Kicksistä) ja tummansininen kaulakoru salaiselta blogiystävältäni saatu.

Farkut löytävät päälle, jossen ole aivan varma vaatetuksestani uloslähtiessä. Päältä löytyi myös ikivanha Lindexin raitapaita sekä ihanan pehmeä, taskullinen Espritin collegetunika.

Muiden tyttöjen raportteja maanantaimiitingistä voi lueskella seuraavista linkeistä:
Heijastuspinta/Maria: Marjamäen Pajutilalla
Nooran elämää/Noora: Pajutilalla kahvittelua

Kalorinkeräystä ja -polttoa

Eilen vietin iltaa pitkän kaavan mukaan muiden tamperelaisten muotibloggareiden kanssa. Aloittelimme Hervannassa herkuttelemalla Nooran kokoamia grillivartaita, salaattia ja patonkia. Mahat täynnä ja savunhajuisina kiisimme Nooran, Marian ja Katin kanssa Ale Bar Pikajunaan, jossa seuraamme liittyi vielä Petrakin. Yhdentoista jälkeen sirryimme LoveHotelin puolelle, jossa tanssimmekin sitten pilkkuun saakka. Tanssilattialle saimme seuraksemme vielä ihanaisen Riepan, joka uskaltautui liikuttamaan kipeää selkäänsä. Pepunheilutus auttoi ja aamulla selkä kuulemma oli paremmassa kunnossa. Koska kulutimme tanssilattialla niin paljon kaloreita, piti tilannetta vielä paikkailla mäkätysaterialla, jonka jälkeen pääsimmekin kotia nukkumaan. Sänkyyn pääsin kaatumaan noin kuudelta aamulla, mikä tuntui herättyäni hienoisena väsymyksenä.

Kunnollisena bloggaajana unohdin lähtöpuuhissani kameran kotiin, joten joudun turvautumaan Marian ihanaisen kameran tuotoksiin. (Kuvat lainattu tällä lisenssillä)

Ulkona oli kylmä ja vettä tihutti silloin tällöin. Kevyehkö talvitakkini (vai onko tuo nyt se välikausitakki) ei ollut lainkaan liikaa ja kaulaliinakin tuli tarpeeseen.

Näiden pöperöiden voimalla jaksoimme tanssia myöhään yöhön ja aikaiseen aamuun saakka.

Koska perinteisesti joka kerta jonnekin lähtiessäni alan viime hetkellä askartelemaan jotakin, toteutin tämänkertaisen projektini, joka on odottanut tekemistä jo viikon verran. Pelastin vanhat plektrat roskiinjoutumiselta ja väänsin niistä itselleni korvikset. Vanhat KappAhlin lastenosastolta hankkimani perhoskorvikset saivat muuntautua hieman rokimpaan tyyliin, kun riivin niistä roikkuvat perhoset irti ja väkersin plektrat siihen tilalle. Tykkään ainakin itse ja onnistui vielä kohtuullisen hyvin ottaen huomioon noiden tekoon kulutetun ajan.

Siinä ne killuu taas. Baarissa päälläni oli puolihihainen Espritin collegetunika, alla viime kesänä tekemäni pitkähkö trikootoppi.

Ja tässä.

Tanssin itseni ihan punaiseksi.

Ja koska tykkään olla näppärä ja hyödyllinen, auttelin myös Mariaa pulassa. Kovalla vaivalla lakatut varpaankynnet näyttivät ihan mustelmilta sukkien kärkivahvistuksen läpi katsottuna, joten improvisoin autonavaimen voimalla sukista peeptoe-versiot. Nuo kengät olivat kyllä aivan kuolattavat!

Olipa ihanaa päästä taas pitkästä aikaa ulos ja tanssilattialle tuulettumaan. Viimeksi olen käynyt Tampereen yöelämässä viitisen vuotta sitten, jolloin Love Hotel oli vielä nimeltään Nite Train.