Jo jokunen aika sitten innostuin shoppailemaan uusia Dependin kynsilakkasävyjä Kicksistä. Osta 3, maksa 2 -tarjous houkutteli ostamaan kokonaista kuusi pikkupullollista lakkaa, kun en millään osannut valita näiden väliltä.
Tag Archives: Depend
Pää paljeteilla
Tiistaisella valokuvauskävelylläni innostuin napsimaan myös pari kuvaa itsestäni, hissin peilistä tietysti! Tähtäys oli tosin vielä hieman hakusessa, mutta onnistuin jopa melkein mahduttamaan koko pääni kuvaan.
Jo pari viikkoa sitten hankin synkkiä talvipäiviä piristämään paljettimyssyn. Mun pääni sattuu olemaan sen mallinen, että harva päähine näyttää hyvältä. Useimmiten näytänkin joko siltä että olen kalju tai sitten muuten vaan pääni on kananmunan muotoinen. Pelkäsinkin suunnattomasti, ettei tuo sopisi päähäni, tai etten ikinä oppisi laittamaan sitä päähän mallaamatta pitkään peilin edessä.
Pelkoni olivat onneksi turhia. Onlysta hankittu Piecesin myssy sopii ja istuu hyvin! Olen myös todennut että on sula mahdottomuus olla huonolla tuulella tai allapäin, jos päässä on noin kimaltava juttunen. Ehdoton ihanuus!
Tykkään kovasti myös (ylläripylläri!) Dependin oliivinvihreästä kynsilakasta. Nautin väreistä ja kynsilakoilla onkin helppo lisätä väriä harmaasävyisempäänkin asuun. En myöskään ole kovin perinteitä noudattava näissä asioissa ja mielestäni parhaita kynsilakkasävyjä ovatkin kaikki ei-niin-perinteiset sävyt. Punaisia lakkoja käytän vain harvoin ja tuolloinkin sävyssä on oltava jokin juju, ettei liian tylsäksi menisi.
Late Night Shopping
Viikko sitten perjantai-iltana suunnnitelmissani oli suunnata Tampereen keskustaan Fashion On Tampere -tapahtuman muotinäytösten ja kauppojen myöhäisten aukioloaikojen houkuttelemana. Dreamer Kaye tarjosi luonaan ensin naposteltavaa ja höpöteltävää, jonka jälkeen ahtauduimme Rhian punaiseen paholaiseen, joka kuljetti meidät keskustaan. Maria räpsi tutusti kuvia sillä aikaa kun Noora kärsi krapulasta. Hienoa kuitenkin, että jaksoi mukaan!
Pitkään jatkunut mutakakkumielitekoni päätyi siihen, että tein sellaisen tuliaisiksi. Tuo on niin makeaa (jopa tällaiselle namiketulle) etten yksin pystyisi ikinä syömään koko kakkua, siispä sain sen jakaa nyt viiden herkuttelijan kesken. Kakun paistoaika on aina varsin vaikea määritellä ja tällä kertaa se jäikin keskeltä ihan liian raa’aksi ja oli ihan lötköä, mutta maku oli kyllä kohdillaan. Spesialiteettina mulla on tehdä konjakilla maustettua mutakakkua, konjakkia (jota lorautin 4cl pikkupullollisen valmiiseen taikinaan) lukuunottamatta ohje on otettu suoraan Fazerin tumman leivontasuklaan paketista. Ohjeen mukaan tuosta tulee todella makeaa, joten sokerin määrän voi huoletta puolittaa, mikäli ei niin makean ystävä ole. Netistä ohjeen löytää täältä.
Yhden kuvan otin itse muotinäytöksestäkin, enemmän ja tarkempia kuvia löydät vaikkapa Heijastuspinnasta.
Asusta otin tällä kertaa kuvat laiskasti peilin kautta. En vielä ole oikein tullut sinuiksi jalustan kanssa kuvaamisen suhteen, sillä vaatii vielä empiirisiä tutkimuksia päätellä vartalolleni optimaalisin kuvauskorkeus ja riittävän rauhallinen kuvauspaikka tässä pikkuasunnossa.

Neuletakki H&M / Toppi Vero Moda / Semikiiltolegginsit & laukku GT / Kengät Seppälä/ Heijastin Marimekko / Ketjukoru Minä Itte
Pääsin pitkästä aikaa ulkoiluttamaan ketjukoruani sekä uutta ostostani, Vero Modan hassunhauskaa lörttötoppia. Se on mukava niinä päivinä, kun haluaa piilottaa mahamakkarat peilin ilkeiltä katseilta, lisäksi vaan pidän siitä tyylillisesti kovin paljon. Kursin kerroksia hieman vyöllä vyötärölle, muutoin päällimmäinen helma olisi roikkunut polvissa asti.
Topissa on useampia kerroksia ja päällimmäinen kangas menee takapuolelta hauskasti kierteellä. Yritin tähdätä takapuoleltakin kuvaa, tärähtänyt lopputulos nähtävissä alla.
Kynsissä Dependin ihanaa hilehiilenmustaa lakkaa (sävy 104). Se ei ole aivan pikimustaa ja siinä on pienenpieniä hopeansävyisiä ja sinivihreitä hileitä, joten se antaa mielenkiintoisemman pinnan, kuin pelkkä musta lakka. Eikä ole ihan niin gootti…
Luontokuvaaja bongasi luonnonvaraisen MollyMollin
Olen ihan täysin rakastunut Marian kameraan, jonka ikuistamana näytän yleensä paljon paremmalta kuin oman pokkarimme kuvissa. Lainasin pari otosta perjantailta tällä lisenssillä.
Maanantain pajuajelu
Rhia onnistui suostuttelemaan mukaansa muutaman Tampereen seudun bloggarin yhteiselle maaseutumatkailulle. Kaksi autolastillista höpöttäviä ja valokuvaavia tyttösiä, tarkemmin ottaen Rhia, Tiiti, Noora, Kati, Maria, Hansu, Rieppa ja minä, päätyi maanantai-iltana Marjamäen Pajutilalle ihastelemaan niin pihalla olleita isokokoisia pajuelikoita kuin sisätiloissa ollutta herttaista sisustustavaramyymälääkin, jossa kaikki näkösällä ollut oli myynnissä.
Kävimme kiertelyn jälkeen vielä tilan kahvilassa nauttimassa kahvia, teetä, suolaisia tai makeita leivonnaisia tai, kuten itse tein, limpparia ja sitruuna(?)sorbettia. Samalla meitä viihdytti kaksi uteliasta oravaa, jotka muunmuassa harrastivat benjihyppyjä roskakoriin ja jäätelöannoksen kuolaavaa kurkkimista erään herran olkapään yli. Tästä viihdykkeestä en kuitenkaan hitaalla pokkarillani saanut kuvaa. Eivät osanneet oravat poseerata!
Maria bongasi seuraaviin kuviinsa asuni, jotka lainaan tällä lisenssillä.

Farkut löytävät päälle, jossen ole aivan varma vaatetuksestani uloslähtiessä. Päältä löytyi myös ikivanha Lindexin raitapaita sekä ihanan pehmeä, taskullinen Espritin collegetunika.
Vanahojen vappu
Vappu tuli ja meni. Keskustassa oli porukkaa ja aurinko paistoi. Koska en voinut pukeutua haavevappuasuuni, päälle löytyi niin vapunaattona kuin itse vappupäivänäkin jotain tämän tapaista, pienillä asustemuunnoksilla varustettuna.
Kevyttä ja simppeliä, kerrospukeutumista noudattaen. Sininen paita Vero Modasta, allaoleva toppi GT, farkut yhäkin H&M. Noiden päällä käväisi vaihtelevasti ohuehkoa neuletakkia ja pitkähihaista trikoocardigania. Huomatkaa myös kirkuvanpinkit sormenkynnet.
Kuljettuani hatutta ja aurinkolaseitta vappuaaton onnistuin saamaan palkkioksi palaneen niskan ja lievän auringonpistoksen, joten vappuyön juhlinnat jäivät vähiin, kun makasin loppuillan sohvalla pakastettu kaurasydän otsalla. Seuraavana päivänä viisaampana varustauduin kaulan ja niskan peittävällä huivilla sekä hatulla, jonka virkaa toimitti teekkarilakki.
Loppuvappukin meni rauhallisissa tunnelmissa, kotosalla kullan kainalossa onnitellen toinen toistamme kokonaisesta viidestä vuodesta yhdessä. Vanahoja kääkkiä kun jo ollaan, niin oli mukavempi olla vain kotona kuin lähteä ulos ryypiskelemään.
































