Huppu päässä syksyyn

Tämän postauksen piti tulla ulos jo viime viikonloppuna, mutta yhteysongelmien takia en saanut kuvia ladattua Flickriin ja nytpä vasta muistin koko jutun uudestaan. Hups!

Mutta niin, tuo mieheni onnistui yllättämään erityisen hyvin perjantaina työreissulta palatessaan. Vaikken saanutkaan niitä haaveilemiani kenkiä tuliaisiksi, sainkin jotain oikeastaan parempaa. Sain jotain, jollaista en vielä omistanutkaan ja jonka tarvetta en vielä ollut edes tiedostanut.

IMG_6288

IMG_6298

Design House Stockholmin krepitetystä fleecestä eli pleecestä (pleated fleece) valmistettu huppuhuivi on pinnaltaan niin käsittämättömän pehmeä, että sitä voisi hiputella tuntikausia. Tummanharmaa väri on juuri täydellinen sointuakseen ihan kaikkien vaatteiden kanssa, olematta kuitenkaan liian synkkä mustaan verrattuna. Kirsikkana kakussa on hupun hiipassa pieni lenkki, joka ilmeisesti lienee heijastinkankaasta tehty – ei haittaa laisinkaan näinä pimeinä talvi-iltoina.

IMG_6317

IMG_6307

En ikinä olisi osannut ostaa itselleni tällaista, mutta nyt kun sellaisen sain lahjaksi, en voi ymmärtää miten olen pärjännyt ilman tähän asti. Aivan ihana yllätys!

IMG_6316

Olenpas muuten viime päivinä liikuskellut julkisilla paikoilla kokonaan ilman silmämeikkiä. Muutoin olen kyllä sipaissut mineraalimeikkipohjaa ja poskipunaa sekä siistinyt kulmani kulmakynällä, mutta päätynyt silmämeikittömyyteen ihan puhtaasta vaihtelun ilosta (ja laiskuudesta poistaa ripsiväriä illalla). Koen yhä itselleni hieman oudoksi olla korostamatta silmiäni, mutta loppujen lopuksi näyttää tämäkin vaihtoehto yllättävän hyvältä…

Haastepäivät 3-4: Housut jalkaan

Loppuviikkona väsytti aivan julmetusti, joten yritin särmentää olotilaani ihan oikeilla housuilla. Perjantaina aloittelin varovaisesti ja lämpimästi pidempihihaisella trikoopaidalla, valkoiset kangastennarit taas valitsin ihan puhtaasti mukavuussyistä.

Haaste pv 03

Lauantaina piipahdimme koko perheen voimin Tampereella pyörimässä autokaupoissa (harrastus sekin) ja shoppailemassa. Mäyräkoiralle saimme perusteellisten sovittelujen jälkeen ostettua upean talvitakin, jonka kuitenkin totesimme kotona sittenkin muutaman sentin liian lyhyeksi selästä. Onneksi takin saanee vaihdettua isompaan, kun käyttämätön kuitenkin on.

Koska ulkosalla turvauduin takkiin, uskaltauduin pukemaan pelkän topin neuletakkini alle. Vaikka asuni olikin lähes mustaa kokonaan, ei oloni ollut lainkaan synkkä. Sen sijaan nautin saadessani pitkästä aikaa kelien viilettyä Vagabondin saappaani jalkaan.

Haaste pv 04

Tamperelainen: Nörttitytön unelma-asuste

Maaliskuussa kirjoitin blogissani tuolloin vielä patteritta olleesta vintagekellostani. Nyt kun kello on ollut ahkerassa käytössä jonkin aikaa, päätin kertoa sen tarinan myös Tamperelaisen lukijoille (28.7. julkaistun jutun nettiversio täällä).

Nörttitytön unelma-asuste

Keväällä vanhempieni luona piipahtaessani innostuin kaivelemaan hieman erästä tiettyä kirjahyllyn laatikkoa, tähtäimessäni eräs aivan tietty asia. Laatikkoon on ajan kuluessa kerääntynyt useampi rikkinäinen tai muuten käytöstä poistettu kello ja tätä valikoimaa halusin tarkastella pitkästä aikaa hieman tarkemmin.

Löysin kuin löysinkin jotain kehityskelpoista noiden kellojen joukosta. Ihastuin vanhaan pyöreään digitaalikelloon, jonka ranneke kuitenkin oli rikki. Peli ei kuitenkaan ollut vielä menetetty, sillä sormistani näppäränä nappasin kellokasasta myös toisen kellon, jonka metallinen hihna oli ehjä, mutta hihnankiinnike oli muovirakenteisesta kellosta haljennut.

Parsinneulan avulla sain ehjän hihnan vaihdettua nopeasti kelloon, mutta patteri piti vielä vaihtaa. Tässä oli pakko turvautua kelloseppään, sillä en millään keksinyt, miten kellon takusen saisi auki.

Jännin vaihe olikin se, lähtisikö kello vielä käyntiin patterinvaihdon myötä ja olisiko digitaalinäyttö vielä ehjä. Jouduin odottamaan viikonlopun yli kellon saamista ja voin kertoa että jännitti! Ilo oli ylimmillään, kun sain kellon takaisin täysin toimivana, valmiina käyttöön.

IMG_5830

Elämää nähnyt, yhä täydellisesti toimiva kello, jonka näyttölasin naarmutkaan eivät haittaa tippaakaan.

Alunperin isäni on saanut kellon pilkkikisoista palkintona, ja aikanaan sitä onkin käytetty niin paljon, että kellon lasi on pahoin naarmuuntunut. Kuluneisuus ei kuitenkaan minua haittaa, ennemminkin se kertoo eletystä ja koetusta elämästä ja tuo kellolle eräänlaista historian tuntua.

Internetin syövereistä tutkin uteliaisuuksissani myös kellon alkuperää. Casion Casiotron R-11 -mallia on myyty vuodesta 1976 alkaen, ja se on ollut aikanaan ensimmäinen Casiotron-malli, joka on maksanut alle 100 dollaria. Ajan lisäksi kello näyttää myös viikonpäivän ja päivämäärän. Toistaiseksi vintagekelloni on näyttänyt aikaa tarkemmin kuin oma 8-vuotias digitaalikelloni, joka edistää häiritsevän paljon.

IMG_5841

Kaveriksi sopivat esimerkiksi kirpputorilta hankittu teräskoru sekä valkoinen nahkanauha.

Kelloa olen käyttänyt varsin paljon, asussa kuin asussa. Mielelläni yhdistän teräksiseen kelloon hopea- ja teräskoruja sekä mustaa, valkoista ja harmaata. Kellon kullanväriset tekstit sointuvat kuitenkin niin kauniisti kultaisiin sormuksiini, ettei kullan ja hopean sävyjen yhdistelykään häiritse.

Casio Casiotron R-11

  • ruostumatonta terästä
  • valmistettu Japanissa
  • myyty 1.1.1976 alkaen
  • alkuperäinen myyntihinta $98.00
  • näyttää ajan (AM/PM), viikonpäivän ja päivämäärän

Se toimii sittenkin

Tänään hymyilin koulumatkalla kuin hullu, en siksi että aurinko paistoi enkä siksi että sen paiste pisti silmäni sirrilleen. Hymyilin siksi että matkan varrella kävin hakemassa jotain todella kivaa…

Casio

Se siis toimii sittenkin! Kaikista peloistani huolimatta isäni vanha, varmaan parikymmentä vuotta laatikon pohjalla pyörinyt Casio lähti käyntiin pelkällä paristonvaihdolla. Nyt saan nörtteillä oikein kunnolla kun ranteessa on retro digitaalikello!

Casio-nörtti

Tänään aikani on kulunut huomisia kasaribileitä varten leivontajuttuja shoppaillessa ja muutoinkin tuusaillessa kotona. Eilisistä foliosykkyröistä jäi päähäni hauska puudelikikkaratukko pään päälle, joten kaupoilla se oli pakko peittää hatulla. Nyt täytyykin alkaa lopulta leipomaan täytekakkua ja porkkanapiirakkaa, ettei tarvitse yötä myöten niitä vääntää.

Viikonloppuna vanhempieni luota mukaani muuten lähti eräs varsin jänskä kapine, jonka löysin etsiessäni koruja huomista varten. Tätä vanhaa digitaalinäytöllistä Casio-kelloa en huomenna laita, mutta käyttöön se pääsee ihan muutenkin. Vielä siihen pitäisi vaihdattaa patterit ja toivoa että se toimisikin vielä.

IMG_4290

Oikeastaan löysin iskän vanhoja kelloja kaksi, mutta toisessa oli hihna rikki ja toisessa hihnan kiinnitys. Siispä väkersin pikaisesti ehjän hihnan tähän muutoin ehjään kellotauluun. Kellon lasi on käytössä naarmiintunut, mutten siitä välitä, pääasia että on pirun hieno vintagekello ranteessa!

IMG_4292

Niin, nyt sinne leipomispuuhiin siis, katsotaan ehdinkö huomenna stressailuiltani postata ollenkaan!