Olen siinä mielessä järjestyksen ihminen, että keksin jatkuvasti uusia tapoja sijoittaa tavaroita, jotta saisin lisää kaappitilaa. Eräänä päivänä keväällä sain ihmeellisen idean ratkaisuna pulmaan: miksi kaikki varapeitot ja -tyynyt vievät niin paljon tilaa?
Tänä juhannuksena lopulta otin härkää sarvista kiinni, ostin keskiviikkoisella Ikean reissullamme reilut 3 metriä jämäkkää puuvillakangasta ja surautin äitin saumurilla meille viisi kappaletta isokokoisia (noin 60×70 cm) tyynynpäällisiä. Yhteen tyynyyn mahtuu kätevästi yksi peitto ja tyyny, joskin peittoja meillä on toistaiseksi vain kaksi, joten muut tyynyt täytin vain varatyynyillä.
Ajatus tässä takana on vielä sekin, että kunhan saan homman toimimaan, laitan peittoihin ja tyynyihin valmiiksi puhtaat lakanat, niin ei tule hätää yllätysvieraiden kanssa. Voi vaan vetäistä valmiin setin esiin, niin pääsevät vaikka baari-illan tai matkan väsyttäneet heti petiin.
Testailin samalla uuden iPhoneni kameraa, joten saatte nyt samalla arvioida, onko kuvanlaatu blogiin kelpaavaa. :)
Ensimmäinen tyyny ja ensimmäinen vaihe, vetoketjun kiinnitys, sekä optimistiset kuvitelmat siitä, että kyllähän nuo kahdessa tunnissa surauttaa. Meni kaksi lyhyehköä iltaa.
Tässä jo hieman pidemmällä.
Kiinnitin ensin hulpioreunoihin (eli ne valkoiset reunat, jotka eivät purkaannu) tavallisella ompelukoneella vetoketjut, jonka jälkeen ompelin saumurilla sivut kiinni. Helppoa, joskin vetoketjut tuottivat eniten ajankulua. Saumuriosio olikin ihan läpihuutojuttu!
Äitin Bernette, jonka kanssa alan hiljalleen tulla aika hyvin toimeen. Olen kiero ihminen ja tykkään erityisesti pujottaa tuohon lankoja ja säätää asetuksia kohdalleen. Kuvassa on vielä valkoiset langat, jotka vaihdoin musta-ruskeisiin ompelua varten.
Valmis tuotos kokeellisesti tyynyllä ja peitolla täytettynä. Juuri oikean kokoinen tuli!
Laiskuuksissani en tosiaan edes huolitellut tai leikannut vetoketjun viereen jääviä kaistaleita. Ei niitä kukaan sieltä näe, eivätkä ne sieltä lähde edes purkaantumaan.
Keuruulta (jossa siis juhannusviikkoni vietin) vetoketjua etsiessäni jouduin tyytymään kompromissiin ja ostamaan kolmenvärisiä harmaita vetoketjuja, koska yhtä väriä ei vaan löytynyt viittä kappaletta. Mutta en koe asiassa suurta onnettomuutta, saavat olla sen värisiä kun vaan ovat. Mikäli joku vieras kokee eriväristen vetoketjujen läsnäolon niin ahdistavaksi, että siitä täytyy huomauttaa, on se sitten vieraan ongelma. Eipähän noita varmaan kukaan niin tarkasti edes katso.
Tyynyt pääsivät jo paikoilleen, rautarunkoisen avattavan sohvasängyn selkänojaa pehmentämään, siinä tähän asti olleet pienemmän koristetyynyt kun olivat niin pieniä, että kylkiin sattui nojata tuolla sohvalla. Kuvia valmiista kokonaisuudesta seurannee joskus myöhemmin jos muistan ottaa siitä kuvaa.
Mitä piditte ideasta, entä toteutuksesta?