Nyt kun viime aikoina on tullut paasattua kengistä jos toisistakin, niin vaihtelun vuoksi voisin puhua sisustusasiaa. Viimeiset pari vuotta olen nimittäin haaveillut ruokaryhmän uudistuksesta hieman persoonallisempaan suuntaan. Olen paitsi lopen kyllästynyt tämänhetkiseen ruokailukalustoomme, myös pysyvästi ärtynyt siihen faktaan, että onnistun kutakuinkin viikoittain iskemään jonkin ruumiinosani kipeästi liian korkeisiin tuolin selkänojiin.
Nykyinen ruokaryhmämme alkuperäisessä ympäristössään, aiemmassa asunnossamme, jonne se hankittiin.
Suunnitelmani uudesta ruokailuryhmästä alkaa hiljalleen hahmottua aina vain tarkemmin, enää vain tarvitsisi toteuttaa se. Haaveissa olisi iso pyöreä pöytä, mielellään keskellä sijaitsevalla jalalla, joka ei rajoita pöydän ympärille laitettavien tuolien sijoittelua. Pöydän olisi oltava niin iso, että sen ympärille mahtuisi vähintään kuusi henkeä, tarvittaessa muutama lisääkin, sopu tilaa antaa -periaatteella.
Ikean Docksta-pöytä on muotoilultaan ideaali, mutta koko saisi olla reippaasti reilumpi.
Tuolipolitiikkani on vielä sen verran kesken että olen saanut rajattua valintani kolmeen mahdolliseen vaihtoehtoon. Toki vielä suunnitelma voi hyvinkin joustaa, olen aina avoin uusille ideoille.
Ensimmäinen vaihtoehtoni olisi hankkia kirpputoreilta perinteisiä pinnatuoleja, jotka sitten maalaisin eri väreillä. Ei lainkaan haittaisi, vaikka tuolit olisivat hieman eri kokoisia tai mallisia, sillä pinnatuolin tyyli ylipäänsä toimisi kokoavana tekijänä kokonaisuudessa. Todennäköisesti maalaisin suurimman osan tuoleista tummanharmaiksi, mutta muutama tuoli saisi ehdottomasti jonkin raikkaan värityksen, esimerkiksi pinkin, limenvihreän, sähkönsinisen tai oranssin. Ihan vain jotta kokonaisuudesta ei tulisi liian tylsä.
Kuva lainattu eilen tein -blogista.
Pinnatuoleja olisi helppo hankkia reilusti enemmän kuin päivittäisessä käytössä ruokapöydän ympärillä tarvitsisi, sillä niitä on helppo ripotella ympäriinsä huushollia, josta ne voi sitten taas haalia pöydän ympärille kun vierasmäärä niin vaatii.
Toinen tuolivaihtoehtoni on Martelan Kilta-tuoli, ehdottomasti käsinojallisena ja yksijalkaisena pyörivänä versiona. Värinä voisi olla enimmäkseen musta tai harmaa, mutta en tässäkään vaihtoehdossa kieltäytyisi muutamasta väripilkusta joukossa. Meillä istutaan paljon ruokapöydän ääressä tietokoneen kanssa, joten olisi vain plussaa että ruokapöydän tuolit olisivat sopivan mukavia pidempiaikaiseenkin istumiseen.
Martelan ihanan muhkea Kilta-tuoli viimeistään takaisi sen että bileiden paras tunnelma olisi ruokapöydän ympärillä.
Uusin ihastukseni on BoConceptin Ottawa-tuoli, jonka muotokieli ihastutti heti ensinäkemältä. Tuolin eri värivaihtoehdot ovat kaikki miellyttäviä, joten en panisi pahakseni vaikka pöydän ympärillä asustelisi kirjava joukko erivärisiä metallijalkaisia istuimia. Mikäli kaikki tuolit olisivat samanvärisiä, olisivat ne todennäköisesti vaaleanharmaata huopaa, vihreillä jaloilla piristettynä.
Ottawa-tuolin muoto tuo heti mieleeni edes menneen lihansyöjäkasvini, jonka nimi oli Teppo.
Aika näyttää kuinka kauan vielä kestää, että saan suunnitelmani toteutukseen asti ja kuinka paljon lopputulos tulee eroamaan tämänhetkisistä ajatuksistani…
