Näin blogikäyttöön raiskasin kuvia ihanilla tekotaiteellisilla filttereillä ja kehyksillä, mutta tykkään kovasti tuon filtterin tuomasta auringon hehkusta ja kesäisestä tunnelmasta.

Olen viime aikoina elänyt varsinaista ihanan peilikuvan aikakautta, jolloin tukka tuntuu asettuvat yllättävänkin helposti juuri rennolle loivalle kiharalle ja naamakin näyttää kohtuullisen vähällä meikillä kivalle. Vaatekaapissani on ihania yksilöitä, joita kulutan puhki lähes päivittäisellä käytölläni. Tennarikaudesta nauttimisenkin olen nostanut aivan uudelle tasolle vaihdettuani tennareiden nauhat leveään, kengännauhan näköiseen kuminauhaan, jolloin säästyn nauhojen sitomiselta.

Sortsikautta odotan innolla, sillä sovituskopissa huomasin yllättäen, että sääreni eivät olekaan täysin possunpunaiset ja kalpeat talven jäljiltä, vaan että viime kesän rusketus on jäänyt odottelemaan seuraavaakin kesää. Saatoin myös haksahtaa mintunvihreisiin sortseihin, kun niiden sävy korosti niin mukavasti aavistuksenomaista rusketustani. Vielä vaan puuttuvat ne sortsikelit!

Kuvissa vilahtavat tämän kevään ihanuuteni, selästä avoimet paidat. Pilkullinen on Lindexistä (omistan saman myös mustana) ja raidallinen Gina Tricot’sta. Selästä avoin malli on siitä ihana, että sen avulla voi vilautella paljasta pintaa, olematta silti liian rivo tai mauton. Ainoa haasteellinen osa tuossa mallissa on se, että täytyy muistaa pitää yllä hyvää ryhtiä tai muuten paita valuu hartioilta alas. Rintaliivien olkaimet pysyvät silti hyvin piilossa, etenkin kun olen vielä hakaneuloilla kiinnittänyt ne paitaan olkasauman kohdalta, varmuuden vuoksi.

Kuvitelkaapa nuo kengät, ruskettuneet sääret ja käytössä kuluneet farkkusortsit! Tai nuo ja ruskettuneet sääret ja lyhyt kukkamekko.

Promootioyhteistyö

Nämä hopeiset herttaisuudet sopisivat mainiosti niin mustan, hopeisen kuin vaaleankin asun kanssa, mutta eniten pohdintaa aiheuttavat kenkien korkeat korot. En juurikaan pysty vaivasenluideni vuoksi käyttämään korkokenkiä, joten voinee olla turha toivo edes harkita korkkareita juhliin, ainakaan jos aion pystyä kävelemään vielä illallakin. Mikäli kuitenkin korkokenkiin kallistuisin, olisivat nämä harkintalistan ykkösenä!

Promootioyhteistyö

Kesäkoira Iita talvikarvassa (mallin oma), kengät Converse (tilattu blogin kautta saadulla lahjakortilla)

Mitään kummempaa uutta ei tässä jutussa olekaan, samat rakkaat vaaleat niittifarkut jotka käytän varmaan puhki ennen syksyä, karvavuoriset tennarit jotka lämmittävät ihanasti palelevia varpaita sekä kauniin paskalaatuinen peilikuva jonka kauppaan lähtiessäni nappasin puhelimella. No, laadusta viis, pääasiallinen informaatio varmaankin välittyy katsojalle siitäkin huolimatta (eli siis se että vaatteet oli päällä ja hymy naamalla).

Sanoinko jo, että rrrrrakastan tuota auringonpaistetta? Ai sanoin! No rrrrrrrrakastan silti! Pitäkää onnenanne ettette joudu kärsimään seurastani juuri nyt livenä, saatan nimittäin olla hieman rasittavan iloisella tuulella… Toivottavasti iloa ja virtaa riittää tämäniltaiseen työvuoroonkin asti.

Koska olen tällainen kärsimätön luonne, himoitsen jo kovasti sandaalikautta tulevaksi. Lienen surffaillut nettikauppojen sandaalivalikoimia jo helmikuusta asti, jos vaikka sattuisin löytämään jostain sen täydellisen parin ensi kesälle. Täydellistä ei vielä ole löytynyt, mutta pari vahvaa kandidaattia kylläkin…

Hauskasti raidallinen Lollipopsin Marin Sandal on jotenkin herkullinen väritykseltään. Olenko muuten ainoa, jolla tulee appelsiinisuklaa mieleen noista oranssiruskeista raidoista? Muutoinkin tästä sandaalista tulee aivan mieleen kesäiset pyöräilyreissut jäätelökioskille.

One Stepin Bapio-malli taas huokuu raikasta merihenkeä. Vaaleanruskea nahka ja valkoinen köysi sopivat ihan kaikkeen, eikä sandaalin kevyt malli ainakaan hiostaisi kuumimmillakaan helteillä.

Promootioyhteistyö

Eräänä kauniina päivänä uskaltauduin sentään jo koeajamaan uudet saappaani, jotka sain kuin sainkin venytettyä mahtumaan farkkujenkin lahkeiden päälle! En ole uskaltanut saappaita vielä pitää tuota yhtä kertaa enempää, sillä tarvitsisin lisää suojasuihketta, jotta saisin suojattua tuon pehmeän nahkapinnan kuralta ja kosteudelta. Mutta ovatpa ne vaan ihanat jalassa!

Neule, farkut ja arskat Lindex, kengät* Vagabond, laukku* Nat et Nin (*tilattu blogin kautta saadulla lahjakortilla)

Olen muuten ihan jipoissani, sillä pitkän tauon jälkeen kävin hakemassa päähäni piilarit, jotta voin taas kevään tullen käyttää ihania aurinkolaseja. Innoissani kävin heti sovittelemassa kaikenlaisia arskoja ja onnekseni löysin lopulta omaan hassunmalliseen päähäni sopivat aviatorit, ekat malliansa! Ironista kyllä, lasit ovat räikeän turkoosit ja löytyivät Lindexin lastenosastolta. Mulla kyllä nyt saakin sitten aurinko paistaa!

Näiden parin päivän aikana, jotka olen kakskasina viettänyt voin todeta seuraavia empiiristen tutkimusteni tuloksia. 28-vuotiaalla ei ole koskaan krapulaa, tukka on aina nätisti ja makuhermot päättävät yhtäkkiä sietää mustaa kahvia. Ehkä pystyn elämään asian kanssa.

On kuitenkin olemassa eräs asia, jota ilman en voi enää kauaa elää. Törmäsin päivällä yllä olevaan (hyvin huonolla laadulla skannattuun) kuvaan ja sieltä se iski, puun takaa! Ei tosin yhdenkään kuvassa näkyvän puun, vaan ihan vaan kuvainnollisen mielikuvituspuun… Niin siis se kesäikävä!

Tahdon niin tuntea vihreän ruohon varpaideni välissä, käyttää nättejä kesämekkoja ja suloisia aurinkolaseja! Tuota ihanaa kolmipyörääni tuskin kannattaa enää ensi kesänä käyttää, mutta voisi muutama leppoisa pyöräretkikin olla poikaa… Puuttuu vain se kaunis kesä, auringonpaiste ja suloinen polkupyörä!

Kävin myös toimittamassa erään peliliikkeen kesään valmistautumisen suhteen. En ole useampaan vuoteen käyttänyt vakituiseen piilolinssejä, mutta nyt ajattelin käydä testaamassa, josko uudet, kehittyneemmät yötäpäiväälinssit sopisivat silmilleni. Olisi nimittäin ihanan huoletonta viettää kesäiltoja ja mökkireissuja ilman että tarvitsee räplätä piilareita silmistään keskellä yötä. Samoin helpottaisi myös aurinkolasien kanssa toimiminen, kun ei tarvitsisi vaihdella tavallisten silmälasien ja vahvuuksellisten arskojen välillä.

Nyt vain tarvitsisi totuttaa rauhassa silmät uusiin piilareihin ja toivoa sormet ja varpaat ristissä etteivät silmäni olisi liian kuivat moisille vehkeille. Samoin tarvitsisi myös totutella uuteen pokattomaan ulkonäkööni, vielä tuntuu nimittäin peilikuva hieman vieraalle ja mittasuhteet näyttävät ihan hassuille nenän ja poskipäiden kohdalta!

Onnistuin viikonloppuna väkertämään kivat kynnetkin itselleni, kun maalasin valkoisten kynsien päälle beiget graffitilakat. Käytössä on graffitilakkaus hioutunut kynsien kärjistä hiljalleen pois, mutta onneksi sekin näyttää melkein suunnitellulle gradienttiefektille.

Hiippailin pitkästä aikaa aikaiseen aamusta koululle, suorittamaan rästitenttiä. Samalla käytin tilaisuuden hyväkseni ja nappasin ihan ältsin hienon asukuvan peilin kautta vessassa. No, onpahan tämäkin parempi asukuva kuin ei mitään, eikö vain?

Lindexin vaaleat niittifarkut ovat jääneet jalkaani pysyvästi, niiden kanssa on niin mukava yhdistellä värejä ja kuoseja. Tällä kertaa turvauduin vaaleaan raitaan ja ripaukseen turvallista mustaa. Neuletakki kun on oikeastaan pakollinen lisävaruste kylmääkin kylmemmissä luentosaleissa.

Neuletakki Selected Femme, raitatoppi H&M, harmaa alustoppi Gina Tricot, niittifarkut Lindex, laukku* Nat et Nin, kengät* Vagabond (* tilattu blogin kautta saadulla lahjakortilla)

Pakko muuten todeta, että tuo laukku on ollut niin ahkerassa käytössä, että kaikki muut laukkuni alkavat olla jo mustasukkaisia. Se on juuri optimaalisen kokoinen, jotta siihen mahtuu kaikki tarvittava pikkusälä ja tilaa jää vielä juuri sen verran että voin tunkea sisätiloissa laukkuun kaulahuivini ja lapaseni jemmaan. Ainoa huono puoli laukussa on symmetrisyys, mikä meinaa sitä etten koskaan muista kumman puolen sivutaskuun minkin tavaran olen laittanut ja aina tietysti etsin sitä juuri sieltä väärältä puolelta.

Nykyinen ruokaryhmämme alkuperäisessä ympäristössään, aiemmassa asunnossamme, jonne se hankittiin.

Suunnitelmani uudesta ruokailuryhmästä alkaa hiljalleen hahmottua aina vain tarkemmin, enää vain tarvitsisi toteuttaa se. Haaveissa olisi iso pyöreä pöytä, mielellään keskellä sijaitsevalla jalalla, joka ei rajoita pöydän ympärille laitettavien tuolien sijoittelua. Pöydän olisi oltava niin iso, että sen ympärille mahtuisi vähintään kuusi henkeä, tarvittaessa muutama lisääkin, sopu tilaa antaa -periaatteella.

Ikean Docksta-pöytä on muotoilultaan ideaali, mutta koko saisi olla reippaasti reilumpi.

Tuolipolitiikkani on vielä sen verran kesken että olen saanut rajattua valintani kolmeen mahdolliseen vaihtoehtoon. Toki vielä suunnitelma voi hyvinkin joustaa, olen aina avoin uusille ideoille.

Ensimmäinen vaihtoehtoni olisi hankkia kirpputoreilta perinteisiä pinnatuoleja, jotka sitten maalaisin eri väreillä. Ei lainkaan haittaisi, vaikka tuolit olisivat hieman eri kokoisia tai mallisia, sillä pinnatuolin tyyli ylipäänsä toimisi kokoavana tekijänä kokonaisuudessa. Todennäköisesti maalaisin suurimman osan tuoleista tummanharmaiksi, mutta muutama tuoli saisi ehdottomasti jonkin raikkaan värityksen, esimerkiksi pinkin, limenvihreän, sähkönsinisen tai oranssin. Ihan vain jotta kokonaisuudesta ei tulisi liian tylsä.

Kuva lainattu eilen tein -blogista.

Pinnatuoleja olisi helppo hankkia reilusti enemmän kuin päivittäisessä käytössä ruokapöydän ympärillä tarvitsisi, sillä niitä on helppo ripotella ympäriinsä huushollia, josta ne voi sitten taas haalia pöydän ympärille kun vierasmäärä niin vaatii.

Toinen tuolivaihtoehtoni on Martelan Kilta-tuoli, ehdottomasti käsinojallisena ja yksijalkaisena pyörivänä versiona. Värinä voisi olla enimmäkseen musta tai harmaa, mutta en tässäkään vaihtoehdossa kieltäytyisi muutamasta väripilkusta joukossa. Meillä istutaan paljon ruokapöydän ääressä tietokoneen kanssa, joten olisi vain plussaa että ruokapöydän tuolit olisivat sopivan mukavia pidempiaikaiseenkin istumiseen.

Martelan ihanan muhkea Kilta-tuoli viimeistään takaisi sen että bileiden paras tunnelma olisi ruokapöydän ympärillä.

Uusin ihastukseni on BoConceptin Ottawa-tuoli, jonka muotokieli ihastutti heti ensinäkemältä. Tuolin eri värivaihtoehdot ovat kaikki miellyttäviä, joten en panisi pahakseni vaikka pöydän ympärillä asustelisi kirjava joukko erivärisiä metallijalkaisia istuimia. Mikäli kaikki tuolit olisivat samanvärisiä, olisivat ne todennäköisesti vaaleanharmaata huopaa, vihreillä jaloilla piristettynä.

Ottawa-tuolin muoto tuo heti mieleeni edes menneen lihansyöjäkasvini, jonka nimi oli Teppo.

Aika näyttää kuinka kauan vielä kestää, että saan suunnitelmani toteutukseen asti ja kuinka paljon lopputulos tulee eroamaan tämänhetkisistä ajatuksistani…

Yritäpä muuten ottaa hämärässä edes jollain tapaa informatiivisia valokuvia mustista kengistä! No, ehkä noista nyt jotain selviää, ainakin sen, etten ole muistanut ennen kuvaamista pyyhkiä meidän neitimäykyn kuononjälkiä peilistä, josta se käy aina välillä itseään peilaamassa.

Mutta niin, takaisin asiaan, eli saappaisiin! Kerrankin löytyi nimittäin saappaat, jotka mahtuvat pohkeisiini! Farkkujen kanssa oikea saapas jäi hieman vasenta matalammalle, mutta uskoisin varren menevät sujuvasti esimerkiksi leggingsien kanssa. Lisäksi pehmeänahkaiset kengät voivat vielä venyä käytössä, jolloin saisin käytettyä saappaita farkkujenkin seurana.

Saappaiden mitta on juuri sopivasti hieman polvitaipeen alle jäävä, siten että kyykistelykin onnistuu tarvittaessa. Kunhan saan hieman sisäänajettua noita, aion ottaa saappaat tehokäyttöön töissä ja muissa siistimpää pukeutumista vaativissa tilanteissa.

Noita yllä olevassa kuvassa näkyviä nilkkurimallisia Karenoja olen muuten käyttänyt varsin ahkerasti ja hiljalleen ne alkavat muotoutua omaan jalkaani täydellisesti istuviksi. Nahan suojakäsittely täytyy kyllä uusia vielä ennen pahimpia loskakelejä, sillä pehmeäpintainen nahka imee kosteuden itseensä yllättävänkin nopeasti. Enhän haluaisi rakkaiden kenkieni menevän heti pilalle!

Promootioyhteistyö

Jos ensi kesänä käytössäni olisi vain kolmet kengät, voisivat ne hyvinkin olla seuraavanlaiset. Kaikki kengät löysin Spartoon nettikaupasta, kun selailin lumitöihin kyllästyneenä kesäkenkiä.

Umpinaisia matalavartisia buutseja voisi käyttää heti pahimpien loskien häivyttyä, mutta pitsinen varsi mahdollistaisi käytön koko kesän. Ylläolevat Bunker Sun -bootsit olisivat niin kauniit paljaiden säärien, lyhyiden sortsien ja jonkin rennon teepaidan tai topin seurana.

Siistimpään käyttöön ja nättien hellemekkojen seuraksi menisivät kauniisti, mutta silti simppelisti koristellut Neosens Cayetana Flor -nahkaballerinat. Nilkkaremmi takaa, etteivät kengät tipu jalasta keskiyön pyöräilyllä tai itikoita pakoon juostessa. Remmeistään kenkiä on myös helppo roikottaa kädessä, kun haluaa kulkea paljain jaloin nurmikolla.

Nostalgiankaipuuseen täydelliset olisivat Swedish Hasbeens Slip-in Super High -puukengät, melkein samanlaiset kuin ne, joilla kirmasin lapsena kesät. Paitsi että lapsuuden mallini oli matalampi ja puukkarit olivat tuolloin punaiset valkoisilla pilkuilla. Mustat korkeakorkoiset toimisivat nyt isompana ihan hyvänä korvikkeena, sanoisin.

Promootioyhteistyö

Kuva: Spartoo

Saman mallin kengäthän tilasin jo vuodenvaihteessa matalammalla varrella varustettuna (näistä juttua löytyy täältä), joten malli ja koko oli valmiiksi hyväksi todettu. Erityisen paljon rakastan noiden saappaiden mattamaista nahkapintaa, joka saa vapaasti näyttää kuluneelta ja joka on aivan ihanan pehmeää kosketella. Ei sillä että viettäisin iltojani kenkiäni hiputellen (en myönnä enkä kiellä).

Vielä himottaisi hieman Karenon nauhamalli, mutta ehkäpä kuitenkin kolmannet kengät samasta mallista olisivat jo liioittelua…

Promootioyhteistyö

Tummanharmaa Novitan Alpaca-langasta kudottu maailmankaikkeuden pehmoisin pipo rötköttää takaraivolla ihanan rennosti, eikä edes liiskaa kampausta ihan niin pahasti littanaan, kuin päänmyötäisemmät toverinsa. Tämänhetkinen hiusmallinikin on oikeastaan parhaimmillaan kun se saa valua pipon alta kasvoja kehystämään. Ei edes harmittanut lähteä ulos pakkaseen kävelemään bussipysäkille, kun sai vetää päähän tämän ihanan lämmittimen! Ehdotonta parhautta!

Laukku on tukevan tuntuista, mutta ihanan pehmeää nahkaa.

Siinä on osittain ketjusta kootut lyhyemmät kantohihnat sekä hartiaystävällisempi irroitettava pidempi hihna, jotta laukkua saa paremmin kannettua pidemmillä matkoilla.

Siinä on sopivan rento muoto, joka ei pönötä liian formaalina.

Koko on sellainen, että sinne mahtuu kaikki mahdollinen mukaan tarvittava silloin kun tietokonetta ei tarvitse raahata mukana. Juuri sopivasti tavaraa, etteivät hartiaparkani aivan totaalisesti kuole tuon kanssa kulkiessa. Laukussa on myös sivutaskut kummallakin sivulla, sekä yksi vetoketjullinen ja kaksi avointa sisätaskua, jotta kaiken pikkutavaran saa lajiteltua nätisti järjestykseen.

Ennustan pitkää ystävyyttä tämän kullan kanssa…

Promootioyhteistyö

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Tämä ihana hieman kuluneen oloinen nahka kuuluu Vagabondin ihanalle Kareno-nilkkurille. Kyseessä olevat kengät tilasin Spartoolta loppiaista edeltävänä torstaina ja jo seuraavan viikon torstaina oli lähetys noudettavissa läheisestä Siwasta, vaikka odotin sitä saapuvaksi vasta sitä seuraavan viikon maanantaina.

Onnekseni kenkien koko oli oikea ja istuvuus sopiva, tosin toisen jalan kenkää jouduin hieman venyttelemään märän villasukan avulla sillä kenkä kiristi hieman jalkapöydän kohdilta. Venyttely auttoi ja kengät istuvat nyt kuin hansikkaat.

Erityisesti pidän kenkien pienistä yksityiskohdista, kuten suloisesta tweedvuorista ja klassisen pyöristetystä kärjestä, joka on juuri sopivan leveä, jotta varpaatkin mahtuvat heilumaan puristumatta kasaan. Nauhaton nilkkurimalli rakastaa pillifarkkuja, joiden lahkeet mahtuvat juuri sopivasti kengänvarteen.

Nyt jäi vaan harmittamaan, etten ehtinyt tilaamaan saman mallin pitkävartisia saappaita ennen kuin oma kokoni hävisi alennusmyyntien myötä varastosta! Hitaudesta sakotetaan.

Promootioyhteistyö

Nyt kaipaisinkin kipeästi kokemuksia Urbanearsin eri kuulokemalleista, koska en vaan osaa valita Medis-, Bagis- ja Plattan-mallien väliltä. Mikä noista pysyy parhaiten lenkkeillessä korvissa ja mikä on muutenkin käyttömukavuudeltaan miellyttävin?

In-ear-nappikuuloke Bagis vaikuttaa kohtuullisen näppärältä ja menee ainakin pieneen tilaan säilytyksessä, mutta toisaalta pelkään, josko tässäkin mallissa korvaan kulkeutuu se ärsyttävä johdon rahina vaatteita vasten, kuin muutamassa muussa kokeilemassani in-ear-kuulokemallissa. Osaako kukaan sanoa?

Medis ei ainakaan mene korvakäytävään asti ja vaikuttaa muutenkin olevan suunniteltu pysymään hyvin paikallaan hieman erilaisen muotoilunsa vuoksi. Pysyykö se kuitenkin käytännössäkin juostessa paikoillaan ja onko siitä saatava ääni riittävän täyteläinen?

Pehmustettu Plattan olisi ehkä se huomionhakuisin näistä malleista, etenkin jos sen valitsee jossain ihanan kirkkaassa värissä. Pysyykö kuitenkaan sekään päässä kunnolla vai alkavatko pehmusteet painaa tai hiostaa korvia pidemmällä lenkillä?

Ja kunhan saisin ensin mallin ylipäätään valittua, niin mitenkäs sitten värin kanssa? Olen niin viehättynyt noihin kirkkaisiin väreihin, että varmaankin valitsisin jotakin riittävän värikästä piristämään mieltä niinä hetkinä kun lenkillä alkaa väsyttää…

Kuvat: Urbanears

Takaa hiukset ovat siis lyhyemmät ja siistimmät, mutta hiusten etulinja jätettiin oikeastaan koskemattomaksi, itse nirhittyä otsatukkaa myöten. Ulkona tuivertaa karmea tuuli ja lumitöissä ollessani se kehittikin pidemmät sivuhiukseni herttaisille laineille – ihan lempparia! Harmi vain että tätä mallia on lähestulkoon mahdoton yrittää toisintaa sisällä hiuksia laittaessa, tarvitaan nimenomaan se hieman kostea, armottoman kylmä tuuli!

Ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että olen voimaton päättämään yhtikäs mitään, jos vaihtoehtoja on liian monta. Voi niitä lukuisia kertoja, joina olen seisonut karkkihyllyn edessä valehtelematta tunninkin verran miettimässä, minkä pussin ostaisin, vain lopulta turhautuakseni valinnanvaikeuteen ja kävelläkseni tyhjin käsin pois. Siispä ei pitäisi tulla yllätyksenä että saatoin käyttää aika monta tuntia verkkokaupan sisällön kaiveluun ennen kuin sain tilaukseni lopulta tehtyä.

Vaikka Spartoolta löytyisi vaikka minkälaisia ihania kenkiä, päädyin miettimään hankintaani ihan käytännön tarpeen kautta. Seisomatyössäni tarvitsen matalakantaiset kengät, joilla voin varmuudella seistä monta tuntia putkeen ilman pelkoa siitä, että tuo pirun vaivasenluuni alkaisi taas äkäillä. Siispä päädyin lopulta vanhaan tuttuun merkkiin, Vagabondiin, jonka Kareno-nilkkuri vaikutti juuri työkäyttöön sopivalta. Toivottavasti lesti vain istuu hyvin!

Toimitusajaksi arvioitiin tilausvaiheessa 6 arkipäivää, joten koska tilaukseni tein eilen 5.1. saattaisin hyvällä tuurilla saada kenkäni jo ensi viikon lopulla. Raportoin aiheesta, kunhan saan nuo käytännölliset kaunottareni kotiin!

Ehkäpä vaikkapa tuollaiset klassisen tummansiniset! Tai sitten vaikka punaiset tai vihreät tai vaaleanpunaiset tai harmaat tai valkoiset… No, valinnanvaraa riittää melkein liiaksikin asti!

Promootioyhteistyö