Tummanharmaa Novitan Alpaca-langasta kudottu maailmankaikkeuden pehmoisin pipo rötköttää takaraivolla ihanan rennosti, eikä edes liiskaa kampausta ihan niin pahasti littanaan, kuin päänmyötäisemmät toverinsa. Tämänhetkinen hiusmallinikin on oikeastaan parhaimmillaan kun se saa valua pipon alta kasvoja kehystämään. Ei edes harmittanut lähteä ulos pakkaseen kävelemään bussipysäkille, kun sai vetää päähän tämän ihanan lämmittimen! Ehdotonta parhautta!

Laukku on tukevan tuntuista, mutta ihanan pehmeää nahkaa.

Siinä on osittain ketjusta kootut lyhyemmät kantohihnat sekä hartiaystävällisempi irroitettava pidempi hihna, jotta laukkua saa paremmin kannettua pidemmillä matkoilla.

Siinä on sopivan rento muoto, joka ei pönötä liian formaalina.

Koko on sellainen, että sinne mahtuu kaikki mahdollinen mukaan tarvittava silloin kun tietokonetta ei tarvitse raahata mukana. Juuri sopivasti tavaraa, etteivät hartiaparkani aivan totaalisesti kuole tuon kanssa kulkiessa. Laukussa on myös sivutaskut kummallakin sivulla, sekä yksi vetoketjullinen ja kaksi avointa sisätaskua, jotta kaiken pikkutavaran saa lajiteltua nätisti järjestykseen.

Ennustan pitkää ystävyyttä tämän kullan kanssa…

Promootioyhteistyö

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Tämä ihana hieman kuluneen oloinen nahka kuuluu Vagabondin ihanalle Kareno-nilkkurille. Kyseessä olevat kengät tilasin Spartoolta loppiaista edeltävänä torstaina ja jo seuraavan viikon torstaina oli lähetys noudettavissa läheisestä Siwasta, vaikka odotin sitä saapuvaksi vasta sitä seuraavan viikon maanantaina.

Onnekseni kenkien koko oli oikea ja istuvuus sopiva, tosin toisen jalan kenkää jouduin hieman venyttelemään märän villasukan avulla sillä kenkä kiristi hieman jalkapöydän kohdilta. Venyttely auttoi ja kengät istuvat nyt kuin hansikkaat.

Erityisesti pidän kenkien pienistä yksityiskohdista, kuten suloisesta tweedvuorista ja klassisen pyöristetystä kärjestä, joka on juuri sopivan leveä, jotta varpaatkin mahtuvat heilumaan puristumatta kasaan. Nauhaton nilkkurimalli rakastaa pillifarkkuja, joiden lahkeet mahtuvat juuri sopivasti kengänvarteen.

Nyt jäi vaan harmittamaan, etten ehtinyt tilaamaan saman mallin pitkävartisia saappaita ennen kuin oma kokoni hävisi alennusmyyntien myötä varastosta! Hitaudesta sakotetaan.

Promootioyhteistyö

Nyt kaipaisinkin kipeästi kokemuksia Urbanearsin eri kuulokemalleista, koska en vaan osaa valita Medis-, Bagis- ja Plattan-mallien väliltä. Mikä noista pysyy parhaiten lenkkeillessä korvissa ja mikä on muutenkin käyttömukavuudeltaan miellyttävin?

In-ear-nappikuuloke Bagis vaikuttaa kohtuullisen näppärältä ja menee ainakin pieneen tilaan säilytyksessä, mutta toisaalta pelkään, josko tässäkin mallissa korvaan kulkeutuu se ärsyttävä johdon rahina vaatteita vasten, kuin muutamassa muussa kokeilemassani in-ear-kuulokemallissa. Osaako kukaan sanoa?

Medis ei ainakaan mene korvakäytävään asti ja vaikuttaa muutenkin olevan suunniteltu pysymään hyvin paikallaan hieman erilaisen muotoilunsa vuoksi. Pysyykö se kuitenkin käytännössäkin juostessa paikoillaan ja onko siitä saatava ääni riittävän täyteläinen?

Pehmustettu Plattan olisi ehkä se huomionhakuisin näistä malleista, etenkin jos sen valitsee jossain ihanan kirkkaassa värissä. Pysyykö kuitenkaan sekään päässä kunnolla vai alkavatko pehmusteet painaa tai hiostaa korvia pidemmällä lenkillä?

Ja kunhan saisin ensin mallin ylipäätään valittua, niin mitenkäs sitten värin kanssa? Olen niin viehättynyt noihin kirkkaisiin väreihin, että varmaankin valitsisin jotakin riittävän värikästä piristämään mieltä niinä hetkinä kun lenkillä alkaa väsyttää…

Kuvat: Urbanears

Takaa hiukset ovat siis lyhyemmät ja siistimmät, mutta hiusten etulinja jätettiin oikeastaan koskemattomaksi, itse nirhittyä otsatukkaa myöten. Ulkona tuivertaa karmea tuuli ja lumitöissä ollessani se kehittikin pidemmät sivuhiukseni herttaisille laineille – ihan lempparia! Harmi vain että tätä mallia on lähestulkoon mahdoton yrittää toisintaa sisällä hiuksia laittaessa, tarvitaan nimenomaan se hieman kostea, armottoman kylmä tuuli!

Ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että olen voimaton päättämään yhtikäs mitään, jos vaihtoehtoja on liian monta. Voi niitä lukuisia kertoja, joina olen seisonut karkkihyllyn edessä valehtelematta tunninkin verran miettimässä, minkä pussin ostaisin, vain lopulta turhautuakseni valinnanvaikeuteen ja kävelläkseni tyhjin käsin pois. Siispä ei pitäisi tulla yllätyksenä että saatoin käyttää aika monta tuntia verkkokaupan sisällön kaiveluun ennen kuin sain tilaukseni lopulta tehtyä.

Vaikka Spartoolta löytyisi vaikka minkälaisia ihania kenkiä, päädyin miettimään hankintaani ihan käytännön tarpeen kautta. Seisomatyössäni tarvitsen matalakantaiset kengät, joilla voin varmuudella seistä monta tuntia putkeen ilman pelkoa siitä, että tuo pirun vaivasenluuni alkaisi taas äkäillä. Siispä päädyin lopulta vanhaan tuttuun merkkiin, Vagabondiin, jonka Kareno-nilkkuri vaikutti juuri työkäyttöön sopivalta. Toivottavasti lesti vain istuu hyvin!

Toimitusajaksi arvioitiin tilausvaiheessa 6 arkipäivää, joten koska tilaukseni tein eilen 5.1. saattaisin hyvällä tuurilla saada kenkäni jo ensi viikon lopulla. Raportoin aiheesta, kunhan saan nuo käytännölliset kaunottareni kotiin!

Ehkäpä vaikkapa tuollaiset klassisen tummansiniset! Tai sitten vaikka punaiset tai vihreät tai vaaleanpunaiset tai harmaat tai valkoiset… No, valinnanvaraa riittää melkein liiaksikin asti!

Promootioyhteistyö

Jos olisin päätynyt hankkimaan asuun paremmin sopivat kengät, olisin todennäköisimmin kääntynyt yllä näkyvän mallin suuntaan. Tuo origamihenkisesti koristeltu Pura Lopezin Nube-malli nimittäin olisi ollut platonsa ansiosta monia muita korkokenkiä jalkaystävällisemmät.

Palaan asuvalintani osalta asiaan myöhemmin, kunhan saan kuvia asusta in action. Toivotaan että kokonaisuus onnistuu viimeistä silausta myöten!

Promootioyhteistyö

… jos meillä vaan ei olisi erästä mäyräkoiraa, jonka pahin vihollinen on lampaantalja ja kaikki läheltä liippaavat asiat, joita täytyy retuuttaa pitkin huushollia, kunnes ovat varmasti kuolleita. En halua tietää, kuinka kovaa tuollainenkin tohveli kiitäisi pitkin taloa Millan hampaissa, tyydyn suosiolla muihin kenkiin.

Mukavaa joulunajan jatkoa kaikille!

Promootioyhteistyö

Kaipasin pitkään jonkinlaista säilytyspaikkaa harvemmin käyttämilleni kengille, jotta kaikkia ei tarvitsisi pitää esillä yläkerran portailla (mäyräkoirien hampailta piilossa nääs). Jossain vaiheessa muistinkin vanhan arkkuni, joka ei ollut vielä aiempiin asuntoihimme mahtunut, vaan sijaitsi kotopuolessa vanhassa huoneessani. Alunperin arkun olen löytänyt mummulan vintiltä, josta sen teini-ikäisenä itselleni kinusin sisustuskappaleeksi. Pienet kolhut eivät haittaa lainkaan, vaan ennemminkin tuovat ihanaa ajan patinaa.

Nyt arkku pääsi oikein paraatipaikalle eteisen suuren peilin eteen. Se syö riittävän monta kenkäparia ja on myös mukavan tukeva, jotta sitä voi tarvittaessa käyttää istuinalustana. Koiristamme nuorempi, Iita, on ottanut arkun omakseen ja istuukin usein arkun päällä tuijotellen itseään peilistä ja muristen välillä peilikuvalleen!

Arkun kaveriksi sopii myös toinen perinnehuonekalu, nimittäin vanhempieni vanha keittiöjakkara, joka muutama vuosi sitten maalattiin valkoiseksi, kun sen kelta-oranssi väritys alkoi tuntua liian räikeältä sisustukseemme. Aiemmin jakkara seilasi pitkin huushollia, koska sillä ei oikein ollut omaa paikkaa missään, mutta nyt kun arkun laittoi peilin eteen, jäi arkun ja kenkätelineen väliin juuri jakkarankokoinen sopiva kolo!

No tentteihin, kouluprojekteihin ja työhöntekoon, joiden oheen on jollain keinolla sovitettu vielä mäyräkoirien kanssa möyrimistä, parisuhdetta ja eräänä viikonloppuna oikein kauan ansaittua juhlintaakin! Jouluun on enää muutama päivä, mutta stressaamaan ei yksinkertaisesti ehdi, sillä kaikki illat menevät töissä joulumyyntihulinoissa. Kuka sitä joulusiivousta haluaisikaan tehdä?

Reilu viikko sitten huristelin Marian ja Nooran kanssa lumimyräkkää uhmaten kohti Seinäjokea, onnitellakseni erästä vuosia täyttänyttä Maria, joka meidät niin kauniisti kutsui luokseen. Huono bloggaajakin sai lopulta kaivettua kameransakin esille pölykerroksen alta…

Maria söpönä

Mari kauniina

Noora veikeänä

Meidän neljän lisäksi paikalla oli vielä tuollainen yllä olevassa kuvassa vilahtava hanska, jolla kasvoi kukka olkapäässä, sekä alla olevassa kuvassa (ilmeisesti meidän hölmöille jutuille) hymyilevä Outi.

Tarjolla oli jos jonniinmoista herkkua, ja loppuillasta saatoinkin olla hieman ylensyönyt. Noh, joulua harjoitellessahan tuollainen menee…

Marjamarenkisysteemi oli kyllä ihan superherkkua!

Bongaa kuvasta hyasintti

Ja tällaisia hörhöjä mä menin autooni päästämään...

Saatoin vielä räpsiä ihan muutaman kuvan sellaisesta söpöstä mustasta Pippuri-kissasta, mutta niitä kuvia sitten vaikka huomenissa…

Klassisemman malliset nilkkurit olisivat omiaan myös muissa siistimmissä tilanteissa, jolloin tennarit olisivat liian arkinen valinta. Ruskeat Gaspard Yurkievichin Madeleine-nilkkurit imartelevat jalkaa kauniilla leikkauksellaan sekä piikkikorolla, mutta tokkopa osaisin noin kapealla korolla kävelläkään? Tukevampi korko löytyisi mokkanahkaisesta Chocolate Schubarin Seraphine-mallista, jonka kimalleyksityiskohta toisi sitä juhlavuutta kokonaisuuteen. Pura Lopezin Palmera olisi klassisuudessaan varsin ajaton malli, jonka tukeva korko sekä plato päkiän alla minimoisivat jalkasäryt. Toisaalta sitten jännästi kaksivärinen Marianin Ceres olisi vaan niin silmänherkkua, joka kaunistaisi asun kuin asun niin juhlamekon kuin pillifarkkujenkin kaverina.

Sitten kuitenkin taas nostaa tämä sisäinen överikuningattareni päätään, sillä vaihtoehtoina olisi vaikkapa tällaisia herkkuja!

Irregular Choicelta löytyisi vaikka mitä ihanaa, mutta eniten silmääni miellyttivät kiilakorkoinen Motherly Love sekä hopeakimalteinen, jättimäisellä rusetilla koristeltu Baby Beauty. Hillitympää koronkorkeutta – ja siis todennäköisesti suurempaa käyttömukavuutta – edustaa Chie Miharan Xepo-rusettinilkkuri, jossa on yhdistelty kauniisti kiiltävää ja mattaista nahkapintaa. Ehkäpä upeimmat koristelut löytyivät kuitenkin yllä olevan kuvan oikeassa alalaidassa olevasta Bournen Carrie-mallista, jonka hopeansävyiset ketjut toimivat korun lailla juhlavoittaen asua olematta kuitenkaan liian alleviivaavan bling.

Päättämätön bloggari jää nyt kieriskelemään turhautumiseensa, koska ei vaan voi hankkia noita kaikkia vaikka kuinka paljon haluaisi! Vielä pitäisi metsästää se täydellinen juhlamekkokin, sellainen yksinkertaisen kaunis, muttei missään nimessä tylsä tai liian arkinen. On se rankkaa tämä naisen elämä, miehenä vetäisi yllensä vaan sen mustan puvun kera mustien kenkien ja ainoa pohdittava asia olisi vain se, minkä värisen kravatin laittaisi!

Promootioyhteistyö

Cafe Noirin Zidoun-mallissa on herttaista herraskaista tyyliä, johon sopisi erinomaisesti mekon sijasta naisellisesti leikattu pukukin. Chie Miharan Onitat, nuo pyöreäkärkiset kaunottaret, ovat huomattavasti tukevammat malliltaan, jujuna näissä olisi hauska nauhakoristelu kärjessä, josta mulla ainakin tulee ihan Union Jack mieleen!

Mokkanahkaiset Pura Lopezin Zagrat ovat varsin klassiset malliltaan, mutta mielenkiintoa pitää yllä upea röyhelöyksityiskohta kengän takaosassa. Ehkäpä klassisin ja naisellisin olisi kuitenkin Marianin Noelie, jonka juju löytyy totuttua korkeammalle nousevasta leikkauksesta nilkan takana, mikä epäilemättä saa nilkan ja säären näyttämään erityisen kauniilta.

Nämä kaunottaret eivät kyllä helpottaneet päätöstäni ollenkaan, nyt on vain entistä enemmän valinnanvaikeutta! Ehkäpä joutunen ensin miettimään asuni muuten kuntoon, ennen kuin alan valita asuun sopivia jalkineita.

Promootioyhteistyö

Helpoimmalla pääsisin varmaankin valitsemalla jonkin suhteellisen yksinkertaisen asun, jonka voisi rauhassa taikoa juhlavaksi jollakin riittävän erikoisella kenkäparilla, joka toimisi asun mielenkiinnonherättäjänä, huomiopisteenä. Ajatuksena tämä kiehtoisi kovasti, joten kävinkin netin syövereissä – tarkemmin ottaen Spartoon nettikaupassa – metsästämässä mahdollisia kandidaatteja.

Vaihtoehtoja oli loppujen lopuksi niin karmeasti, että joudunkin jakamaan pohdintani (tuskailuni lienee osuvampi termi) useampaan eri postaukseen, jotta säästytte tuskallisen pitkältä kilometripostaukselta. Mutta nyt siis ensimmäisenä ne kenkäöverit!

Silloin kun puhutaan överistä ja huomiota herättävästä, ei voi missään nimessä sivuuttaa Irregular Choicea eikä Iron Fistiä. Osa noiden merkkien kengistä ei oikein sopisi omaan tyyliini, mutta kuvassa ylemmän rivin kultainen höyhenkoristeltu Irregular Choice Serpintime olisi vallan herkku! Höyheniä löytyy myös vieressä olevasta Iron Fist Vanity Fair -mallista, joka olisi astetta rajumpi koristelultaan.

Toisaalta olen jo jonkin aikaa himoinnut paljettikenkiä, jotka kimaltelisivat kauniisti juhlavaloissa ja toisivat blingiä asuun kuin asuun. Musta Tamariksen malli olisi riittävän hillitty toimiakseen useammissa tilaisuuksissa, mutta toisaalta hopeinen Shelly’s Tinkerbell olisi jotain aivan upean kimaltelevan överiä, ollakseen kuitenkaan missään tapauksessa liian mauton! Käytyyhän joka tytöllä olla vähän kimalletta elämässään, eikös?

Auttakaas tyttöä hädässä, minkälaiset kengät uutta vuotta varten oikein hankkisin ja minkä ihmeen kanssa ne sitten yhdistäisin?

Promootioyhteistyö

Rakkautta on isäntä joka reissussa lukee blogista villasukkapulasta ja tuo tuliaisiksi jonkun käsinkutomat ihanuudet! Kaipaisin vielä tosin näiltä perinnekäsityöläisiltä uskallusta rohkeampaan hinnoitteluun, mielestäni seitsemän euroa tästäkin sukkaparista oli naurettavan halpa hinta!

Koska viime vuosina talvet tuntuvat kylmenneen aina vain kovempiin pakkaslukemiin, ajattelin katsoa jo hyvissä ajoin pakkasvaatevarastoni kuntoon, vielä kun kaupoissa riittää valikoimaa. Nyt saakin talvi tulla, tämä tyttö ainakaan ei aio palella! Tosin, nyt kun sanon tämän, tuleekin talvesta varmaan sitten todella leuto, mutta eipä haitanne sekään!

Enää puuttuvat talvivarustuksestani ehjät villasukat, mutta kukapa ne kutoisi, kun itse en saa aikaiseksi? Pitäisi vain saada jotenkin varattua pari päivää yksinomaan kutomiselle, niin nopeastihan ne sukat kertalaakilla valmistuisivat. Pikkuhiljaa tikutellessa ei nimittäin tahdo tulla valmista ikinä!

Uusia kenkiä etsiessäni ehdin jo vaipua epätoivoon, sillä kovinkaan montaa kenkäparia en löytänyt, jotka olisivat olleet sekä nätit, että sopivat jalkaani. Monen montaa paria sovittelinkin, joissa olisi ollut ulkonäkö kohdillaan, mutta aina ne vain hiersivät jostain kohdasta. Netin uumenista bongasin kuitenkin tämän punaisen parin, jota eräs päivä sitten metsästinkin pitkin Tampereen kenkäkauppoja ja jonka löysin lopulta Kenkärevosta. Voin sanoa, että pettymys olisi ollut suunnaton, jos nämä olisivatkin olleet huonot jalassa!

Joo, sori äiti, seison ulkokengät jalassa valkoisella sohvalla...

Onnekseni lesti sattui olemaan juurikin sopiva, joten tätä nykyä olenkin ihanan punaisen kenkäparin onnellinen omistaja! Asu kuin asu tuntuu saavan pienen määrän piristystä, kun siihen yhdistää punaiset kengät ja mallikin on nilkkureissa kerrassaan monikäyttöinen. Toistaiseksi olen yhdistänyt kengät legginsien tai farkkujen kanssa, mutta näkisin hyvin käyttäväni niitä myös hameen kaverina jonain kauniina päivänä. Ihan vähän haaveilen myös nahkahousuista tai mustista pillifarkuista näiden punaisten paholaisten seurana…

Talomme pienet ikkunat yhdistettynä nyttemmin pimeisiin ja hämäriin ilmoihin ovat tehneet kuvien ottamisen sisätiloissa varsin haastavaksi. Testailinkin nyt kirkasvalolampun, työmaavalon ja salaman yhdistelmää näissä kuvissa. Pienistä valonlähteiden sävyeroista huolimatta valon määrä ainakin oli riittävä, vielä pitäisi keksiä riittävän tilava kuvauspaikka täällä sisällä, jossa mahtuisi kunnolla kuvaamaan tuolla 50 mm putkella myös seisomakuvia… Aiemmin kuvauspaikkanani ollut vierashuone on muutenkin tätä nykyä isännän kitaravehkeiden valtaama, eksyipä näihinkin kuviin jonkun efektivehjakkeen laatikko, mutta ei välitetä siitä!

Mikäpäs se sunnuntaiaamun aloittaisikaan paremmin kuin kaksi kupillista itse keitettyä mustaa kultaa (mutteriespressoa) ja kulhollinen maustamatonta jogurttia jäisten mustikoiden kera.

PS. Mahdankohan olla jotenkin kieroutunut makuaistini osalta, kun juon mielelläni espressoni mustana (niinkuin kuuluukin) mutta tavallinen suodatinkahvi ei uppoa niin millään ilman reilua lorausta maitoa?

(CC) Maria Morri

Ihan turhaanhan olen kadehtinut tuota Marian leijonanharjaa, kun pienillä muutoksilla hiustenhoito- ja -muotoilutuotteissa onnistun kuin onnistunkin taikomaan päähäni kohtuullisen helposti tällaisen! Ainakin melkein kihara! On on, usko pois!

Tämän kaiken mahdollisti ensinnäkin se, että kokeilumielessä siirryin pesemään ja hoitamaan hiukseni Cutrinin Curlism-sarjan shampoolla ja hoitoaineella. Ideana tämän kokeilun taustalla oli se, että kiharan hiuksen tuotteet kosteuttavat tehokkaasti, olematta kuitenkin liian raskaita hennolle ja ohuelle hiukselle. Merkinvaihdon myötä onkin hiuksistani löytynyt aivan uudenlaista taipuisuutta ja olenkin satunnaisesti jättänyt föönin käyttämättä ja vain puristellut hieman kosteisiin hiuksiin käsin laineita.

Otin myös järeämmät aseet käyttöön ja ostin Fudgen Skrewd-kiharatökötin, joka on tarkoitus puristella kosteisiin hiuksiin, jonka jälkeen ne joko annetaan kuivua itsestään tai sitten käytetään hiustenkuivaajaa diffuuserisuuttimella. Sellainenkin kun tästä taloudesta löytyy, niin testasin lopputulosta moisen vekottimen kanssa. Diffuuserin piikeillä kun sopivasti pöyhi hiuksia, tuli tukkapilvestä entistäkin ilmavampi ja tuuheampi. Tykkään ja toteutan jatkossakin!

Disclaimer: Jos haluat tehokkaamman lopputuloksen, laita töpseli seinään. ;)

Mikäs sen paremmin herättäisikään nostalgiset fiilikset kuin iso mukillinen piimää piiiitkästä aikaa sekä uusi läppärinkantoväline, Fjällrävenin Kånken-reppu. Jospa enää eivät hartiatkaan kramppaisi ihan niin nopeasti kuin edellisten laukkuviritysten kanssa!