Kiltti rakas joulupukki,

Posted on sunnuntai 9.5.2010 by Maija

Olen ollut niin kiltti, että joulu voisi tulla jo puoli vuotta etukäteen. Jos näin vaikka kävisi, kuuluisi toivelistani ensimmäiseksi toiveekseni Mhannin James-laukku, greigenä tietysti, olenhan ollut heikkona vaaleaan harmahtavaan nahkaan jo vuosikaudet.

Paitsi että se on mahdottoman kaunis, se on myös miellyttävän pelkistetty. Käytännöllisen kokoinen, jotta mukaan mahtuu vesipullo ja kaikenlainen muu tarvittava pikkusälä, mitä ilman ei voi elää.

Pitkä kantohihna mahdollistaa käsien vapauttamisen kaikenlaiseen tarpeelliseen, esimerkiksi shoppailuun, pyörällä ajoon tai mustanmakkaran syömiseen torikojulla. Tukeva nahka materiaalina on kestävä valinta ihmiselle, joka on kyllästynyt rispaantuviin tekonahkalaukkujen hihnoihin.

Kaksi erillistä vetoketjuosastoa takaavat tärkeimpien tavaroiden tallessapysymisen ja koska toinen osastoista on pehmustettu tietokonetta varten, olisi James oivallinen kumppani myös rakkaalle Ompulleni. Vetoketjutaskujen väliin jää näppärä tila kaikelle tilaavievälle tavaralle, joka ei taskuvarkaillekaan kelpaisi. Vai haluaisitko sinä viikkokaupalla kassissa pyörineen, paljon käytetyn vesipullon tai nyppyyntyneen kaulaliinan??

Koska joulua tuskin voi aikaistaa, ja kiltteytenikin on täysin subjektiivista, joudun vain haaveilemaan Jamesistani, kunnes hennon itse hankkia sen itselleni. Jos olisin rikas, saattaisin lahjoittaa samanlaisen, mutta erivärisen, miehellenikin, joka on ollut erityisen kiltti…

Tämä ei missään nimessä ollut maksettu mainos, mutta mikäli hyvä haltiatarkeiju lukee tätä, en jälkikäteen tarjotusta lahjuksesta toki kieltäytyisi!

Värjäsin mustaa

Posted on lauantai 3.10.2009 by Maija

Eräänä kauniina päivänä kaupan ohi kulkiessani sain idean ostaa värjäysaineet. Mustaa kangasväriä nimittäin, sellaista, jolla voi värjätä pyykkikoneessa. Mulla kun oli olemassa pari käytössä haalistunutta mustaa vaatetta, joita ei muutoin kohtuuhyvän kunnon takia ole hennonut heittää roskiinkaan. Mustennukseen pääsi muutaman vuoden ikäinen Seppälästä hankittu perusmallinen kesätakki, Espritin puolihihainen taskutunika, jonka pääntien pyöristetty linja jaksaa ihastuttaa päivästä toiseen, käytössä haalistunut Marimekon tummansininen laukku sekä kesällä hankittu GT:n vaaleansininen tuubihuivi, joka värinsä vuoksi on jäänyt huomattavasti vähemmälle käytölle kuin korallinpunainen sisarensa.

Marimekon laukusta en millään saanut kunnollista kuvaa. Tuloksesta tuli lähes musta, mutta terenauhat pysyivät sinisinä. Luonnossa ero ei kuitenkaan ole ihan niin järkyttävä, kuin kuva antaa ymmärtää.

Olin ihan pähkinöinä, kun tätä takkia otin pesukoneesta pois, niin uudelta se näytti saatuaan jälleen mustan värin pintaansa. Jalassa on myös maanantaina hankitut Vero Modan tummansiniset farkkuleggingsit, jotka ovat kyllä verrattoman mukavat luentosalissa istuessa.

Tummaa kokonaisuutta piristin sinapinkeltaisella trikoopaidalla. Kaulassa uusmusta huivi ja päällä yksi lempipaidoistani, joka on ihanan pehmoinen vielä puolentoista vuoden ahkeran käytön ja pesun jälkeenkin. Innostuin myös hassuttelemaan kameran edessä, kun lopulta, pitkän tappelun jälkeen sain ajastuksen siihen toimimaan, oikein tarkennuksen kera.

Siitä se taisikin karata hieman käsistä…

Ei taida enää olla juuri epäselvää, kuinka paljon pidän uudesta mustasta huivistani. Vielä kun se tuoksuu niin ihanasti Aloe Vera -huuhteluaineellekin.

Ainoa harmi on se, että huivin ohunen kangas sai itseensä reikiä pesun aikana, mutta onneksi nyt revittyjen ja rei’itettyjen vaatteiden kulta-aikana pari reikää ei haittaa. Jos ne siitä isonevat, niin teen sitten reikiä lisää, niin näyttää siltä, että niiden kuuluukin olla siinä.

Kamerapornoa

Posted on keskiviikko 30.9.2009 by Maija

Sori vaan kaikille aiheeseen kyllästyneille, mutta seuraa vielä vähän lisää kamerapornoa ja hehkutusta. Vietimme viikonlopun vanhempieni luona, jossa pääsimme harjoittelemaan kuvausta muunmuassa siskontyttöjeni (1- ja 2,5-vee) kanssa. Lukemattomien epätarkkojen tai pimeiden kuvien sekä venkoilevien pikkutyttöjen, kuvassa heiluvien ylimääräisten käsien ja mielenkiintoisten ilmeiden jälkeen käteen jäi satakunta hyvää otosta, joihin olen varsin tyytyväinen. Oli muuten myös hyvää harjoitusta tilannekuvaukseen, joskin painava kamera sai kyynärvarteni varsin kipeäksi päivän loppupuolella.

Mutta takaisin torstaihin, jolloin tuo Canon EOS 50D saapui kotiin.

Ensihetket oli aivan pakko ikuistaa, rakeinen kuva on iPhonen tuotoksia.

Kameralaukkuvalinnassakin pääsimme tyytyväiseen kompromissiin. Musta Gollan laukku toimii pienehkönä laukkuna, joka sopii niin miesten kuin naistenkin käyttöön, väri taasen sopinee useimpien asujen kanssa. Myöhemmin voimme investoida suurempaan ja ammattimaisempaan laukkuun, mikäli tarvetta ilmenee.

Olet piilokamerassa!

Tämän kuvan verran saan isännästä paljastaa täällä blogin puolella, haluaa kuulemma pysyä nimettömänä näin yleisesti. Valmiiksi reaalielämästä tutut ovat eri asia ja tietävät isännän kyllä emännän perusteella. Mutta olihan se nyt pakko laittaa tännekin kuva uuden kameran onnellisesta omistajasta.

Ja viimeiseksi vielä sitä kamerapornoa itsessään. Tai blurripornoa, miten sen nyt ottaa. Pornoa kuitenkin… Rakastan yli kaiken tuota järkkärillä saatavaa efektiä, missä kaikki muu, kuin haluttu kohde on kauniisti epäterävä. Tässä tuo 50 mm putki on kyllä aika kätevä. Zoomiputki taas vuorostaan oli erikätevä ulkokuvauksessa, joten kummallekin objektiiville tullee varmasti käyttöä.

Kertokaas nyt muutkin, onko tuo blurri (onks tää nyt sitten se bokeh, vai mikä?) pornoa, vai vaan tekotaiteellista?

Luovuttaja henkeen ja vereen

Posted on perjantai 18.9.2009 by Maija

Maanantaina tosiaan innostuimme Marian, Rhian ja Nooran kanssa luovuttamaan vertamme yleishyödylliseen käyttöön Tampereen Veripalveluun. Porukalla on helpompi lähteä kauemmaksikin luovuttamaan ja samalla voimme näyttää hyvää esimerkkiä toiminnallamme. Edellisen kerran kävimme luovuttamassa toukokuussa ja tarkoitus olisi suunnata Veripalveluun vielä ennen joulua.

Raudat olivat kohdillaan ja pääsin luovuttamaan. Yleensä syön rautatabletteja kuuriluontoisesti juuri ennen verenluovutusta, sillä ainakin aiemmin ovat hemoglobiinitasoni olleet aika matalat. Viimeisimmillä kerroilla on näkynyt selvä muutos parempaan, johtuisikohan siitä, että olen opetellut syömään hieman monipuolisemmin, kuin pelkkää nuudelia ja makaronia.

Kahdesta seuraavasta kuvasta suuri kiitos Marialle (CC)

Tunika VeroModa / Aluspaita ja farkut H&M / Saappaat Ecco / Laukku GT

Päälle eksyi uusi ostos, VeroModan rentoilutunika, jossa on hauskat lepakkotyttöhihat. Paritin sen harmaan ja valkoisen kanssa, jottei kokonaisuudesta tulisi liian synkkä, sillä ylläni kovin mustat yhdistelmät näyttävät helposti liian goottimaisilta.

Kainaloon päätyi myöskin GinaTricot:n tekonahkaclutch, jossa on ihana harmaanbeige sävy ja hauskat rypytykset pinnassa. Väri toistuu parhaiten tuossa kuvassa, jossa näkyy koko asuni, kun taas lähikuvassa sävy on hieman liian lämmin. Aivan ihana laukku, jonne mahtuu myös A5-kokoinen lehtiö luentomuistiinpanoja varten. Hihnan tuohon saa kiinni tarvittaessa, mikä on kätevää kaupungilla kulkiessa, kun kaupoissa haluaa molemmat kädet vapaaksi.

Tempauksemme sai myös pientä julkisuutta osakseen, sillä siitä julkaistiin juttu keskiviikon (16.9.) Tamperelaisessa. Jutun voi lukea joko Tamperelaisen näköispainoksesta tai Nooran blogista.

Mikäli olet kiinnostunut tamperelaisten bloggaajien muistakin kokoontumisista ja tempauksista, tsekkaa vastaperustettu Bubbling under Tampere -blogi, jossa pyrimme sopimaan tapaamisia siten, että mahdollisimman moni voisi ottaa osaa. Uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita!

Late Night Shopping

Posted on keskiviikko 16.9.2009 by Maija

Viikko sitten perjantai-iltana suunnnitelmissani oli suunnata Tampereen keskustaan Fashion On Tampere -tapahtuman muotinäytösten ja kauppojen myöhäisten aukioloaikojen houkuttelemana. Dreamer Kaye tarjosi luonaan ensin naposteltavaa ja höpöteltävää, jonka jälkeen ahtauduimme Rhian punaiseen paholaiseen, joka kuljetti meidät keskustaan. Maria räpsi tutusti kuvia sillä aikaa kun Noora kärsi krapulasta. Hienoa kuitenkin, että jaksoi mukaan!

Joku eläin kakkasi lautaselle... Eiku...

Pitkään jatkunut mutakakkumielitekoni päätyi siihen, että tein sellaisen tuliaisiksi. Tuo on niin makeaa (jopa tällaiselle namiketulle) etten yksin pystyisi ikinä syömään koko kakkua, siispä sain sen jakaa nyt viiden herkuttelijan kesken. Kakun paistoaika on aina varsin vaikea määritellä ja tällä kertaa se jäikin keskeltä ihan liian raa’aksi ja oli ihan lötköä, mutta maku oli kyllä kohdillaan. Spesialiteettina mulla on tehdä konjakilla maustettua mutakakkua, konjakkia (jota lorautin 4cl pikkupullollisen valmiiseen taikinaan) lukuunottamatta ohje on otettu suoraan Fazerin tumman leivontasuklaan paketista. Ohjeen mukaan tuosta tulee todella makeaa, joten sokerin määrän voi huoletta puolittaa, mikäli ei niin makean ystävä ole. Netistä ohjeen löytää täältä.

Ihanaiset Dreamer Kaye, Maria, Rhia ja Noora

Yhden kuvan otin itse muotinäytöksestäkin, enemmän ja tarkempia kuvia löydät vaikkapa Heijastuspinnasta.

Asusta otin tällä kertaa kuvat laiskasti peilin kautta. En vielä ole oikein tullut sinuiksi jalustan kanssa kuvaamisen suhteen, sillä vaatii vielä empiirisiä tutkimuksia päätellä vartalolleni optimaalisin kuvauskorkeus ja riittävän rauhallinen kuvauspaikka tässä pikkuasunnossa.

Neuletakki H&M / Toppi Vero Moda / Semikiiltolegginsit & laukku GT / Kengät Seppälä/ Heijastin Marimekko / Ketjukoru Minä Itte

Pääsin pitkästä aikaa ulkoiluttamaan ketjukoruani sekä uutta ostostani, Vero Modan hassunhauskaa lörttötoppia. Se on mukava niinä päivinä, kun haluaa piilottaa mahamakkarat peilin ilkeiltä katseilta, lisäksi vaan pidän siitä tyylillisesti kovin paljon. Kursin kerroksia hieman vyöllä vyötärölle, muutoin päällimmäinen helma olisi roikkunut polvissa asti.

Topissa on useampia kerroksia ja päällimmäinen kangas menee takapuolelta hauskasti kierteellä. Yritin tähdätä takapuoleltakin kuvaa, tärähtänyt lopputulos nähtävissä alla.

Kynsissä Dependin ihanaa hilehiilenmustaa lakkaa (sävy 104). Se ei ole aivan pikimustaa ja siinä on pienenpieniä hopeansävyisiä ja sinivihreitä hileitä, joten se antaa mielenkiintoisemman pinnan, kuin pelkkä musta lakka. Eikä ole ihan niin gootti…

Wiitä ja Joicon tukka-aineita

Posted on perjantai 22.5.2009 by Maija

Keskiviikkona suuntasin Nooran kanssa Petran luo viettämään tyttöjen iltaa hyvän seuran ja naposteltavan parissa. Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämäni aikana Wiitä (todistusaineistoa Nooran blogissa) ja maistelemaan namia salmiakki-vadelmatäytekakkua. Kiitokset Petralle illan järjestämisestä ja herkullisista tarjoomisista!

Päälläni on hyvin harvinaista nähdä hametta tai mekkoa muutoin kuin hieman juhlavammissa tilaisuuksissa, en vain koe oloani niin vapaaksi ja rennoksi kuin housuissa, jotka päällä voi istua jalat missä asennossa tahansa. Ostoslistallani olisikin hieman paksumpia leggingsejä sekä yhdet farkkuleggingsit, joita voisin käyttää hameiden alla silloin kun koen sukkahousut liian lämpimiksi tai juhlaviksi.

Tällä kertaa kuitenkin uskaltauduin pukeutumaan mekkoon. Tämän kietaisumekon löysin taannoin kirppikseltä, se on alunperin H&M, mutta istuu juuri mainiosti vartalooni ja on miellyttävän joustava päällä.

Mekon kaveriksi laitoin mustat asusteen pitääkseni kokonaisuuden hillittynä. Rannekorut kilisivät hauskasti Wiitä pelatessa! Herttaisen sydänlaukun olen ostanut Gina Tricot:sta, kun kerrankin satuin löytämään sydänlaukun, jonne saan mahdutettua kaikki mukana raahaamani tavarat, kamera mukaan lukien.

Polkkatukkanikin on kasvanut yllättävän nopeasti ja pian pitäisikin käydä siistimässä latvoja kampaajalla ennenkuin kuivahtavat kovin pahasti. Lupasin vissiin aiemmin kertoa käyttökokemuksia hiusmalliudesta palkkioksi saamistani hiustuotteista.

Sain siis Color Endure Violet Shampoota eli violetin sävyistä keltaisuutta poistavaa shampoota, sekä Joico K-Pak Moisture Intense Hydrator -kosteuttavaa tehohoitoa kuiville ja vahingoittuneille hiuksille. Molemmat tulivat todellakin tarpeeseen.

Joico Color Endure Violet Shampoo on toiminut vallan mainiosti hiuksissani pitäen pahimmat keltaisuudet poissa. Koostumus tässä on aika juoksevaa, joten pullosta lurahtaa helposti liikaa tavaraa kerralla. Toisaalta shampoo vaahtoaa vähemmän kuin aiemmat käyttämäni shampoot, joten joudun käyttämään hieman enemmän tavaraa kerralla saadakseni vaahdon leviämään joka puolelle hiuksiin. Pesee mielestäni vallan hyvin kuivuuteen taipuvaiset hiukseni, eikä jätä niitä nihkeiksi, kuten liian pesevät shampoot tekevät. Miinusta annan pullosta, joka onnistui aukeamaan kassiini kotimatkalla, onneksi huomasin ajoissa ennen kuin kaikki tavarani olivat violetteja. Korkki on myös hankala avata suihkussa liukkaan märillä sormilla. Koska pullossa reikä on tasaisen pinnan keskellä, on pullo korkin alta aika rähväisen näköinen, mikä toki on vain visuaalinen haitta.

Kosteuttava tehohoitoaine, eli Joico K-Pak Moisture Intense Hydrator, on ollut vallan ihana tuote kuiville ja hennoille hiuksilleni. Vaalennukset rasittavat hiusta kovasti, joten varsinkin latvani ovat usein hamppuisen kuivat ja sojottavat joka suuntaan. Tätä hoitoainetta käyttäessäni tämä ongelma on ollut monin verroin pienempi. Ensimmäistä kertaa hoitoainetta käyttäessäni olisin voinut jäädä suihkun alle ikuisiksi ajoiksi, niin pehmeiltä ja siloisilta hiukseni tuntuivat hoitoainetta huuhdellessani. Aine ei ole hoitavuudestaan huolimatta rasvoittanut hiuksiani yhtään sen enempää, mikä on varsinkin hennoilla hiuksilla iso plussa. Tämän pakkauksen loputtua aion todennäköisesti hankkia toisen samanlaisen, jos ei jatkuvaan käyttöön, niin ainakin silloin tällöin käytettäväksi hemmottelutuotteeksi.

Näitä tuotteita käytettyäni olen kuitenkin huomannut vanhan hilseongelmani tulleen takaisin. En voi tietää johtuuko tämä shampoosta, hoitoaineesta vai jostain muusta, mutta toivon pääseväni siitä taas eroon, sillä ei ole erityisen mukava joutua pyyhkimään valkoisia hippusia tummilta vaatteilta.

Nyt suuntaan viikonlopuksi vanhempieni luo, sunnuntaina käymme vierailemassa kummityttöni ja sisarustensa yhteisissä synttärijuhlissa. Mukavaa viikonloppu teille kaikille!

Silmänlumetta

Category Archives: Laukut