Le Sac Dress Silk
Tämän kesän sukulaishäitä ajatellen suunnittelin tekeväni viime vuoden keväällä hankkimastani silkkikankaasta mekon American Apparelin Le Sac Dressin tapaisesti, mm. Salkasta ja Prefectasta inspiroituneena. Mallihan on varsin selkeä, helppo ja nopea tehtävä (ohje mm. täällä), vaikka itse sainkin liukkaan silkkikankaan kanssa aikaa tuhraantumaan lähes kokonaisen päivän mekkoa tehdessäni. Itse juhliin en sitten mekkoa pukenutkaan, mutta kevyt silkki on oivallinen materiaali näin kunnon helteellä.
"Mikä se ääni oli?" "No kun mää tiputin tän kaukosäätimen..."
Ei rusketusta – ei rusketusrajoja <3
Kivasti liehuu!
Pallohameen paluu
Jei, viikonloppuna tuli tehtyä aika kivoja juttuja. Käytiin vanhempieni luona Keski-Suomessa ja pääsin piiitkästä aikaa Tuuriin shoppailemaan. Mukaan tarttui pääasiassa vain käytännöllisiä juttusia, mutta mukavaa oli!
Mies sai kuin saikin korjattua kaukolaukaisimen, joten pääsen jälleen kuvauspuuhiin. Aloinkin jo kärsiä vierotusoireista, kun en päässyt kuvailemaan kaikkea haluamaani, kerrankin kun hyviä ideoita oli pää täynnä.
Hyväksikäytin myös äitin saumuria ja vetäisin iltapuhteena itselleni paksusta mustasta satiinista pallohameen. Tuo satiini on nimittäin varsin työlästä ommella tavallisella koneella, kun kaikki kankaanreunat on huoliteltava siksakilla ellei halua pudotella pieniä mustia langanpätkiä ympäriinsä. Samasta kankaastahan tein vähän aikaa sitten rannekukkarot, jospa jopa pääsisivät joku päivä samaan asuunkin, tiedä häntä...
Hame on malliltaan leveä putkilo, jossa on sekä ylhäällä että alhaalla kuminauhakuja, joista ylempi on muutaman sentin etäisyydellä hameen yläreunasta, jolloin sain tehtyä ns. paperipussivyötärön. Erinomaisen helppo malli siis, vielä kun tein tämän vuorittomana, sillä kangas on itsessäänkin aika paksua. Sivutaskut hameeseen laitoin, ihan vaan siksi, että saisin käsilleni jonkin pitopaikan. Koen nimittäin oloni usein varsin epämukavaksi, koska en tiedä mitä käsilläni tekisin. Siksi onkin ihanaa kun on taskut, jonne kädet voi sujauttaa pahimman hädän koittaessa!
On muuten eri kivaa yrittää ottaa kokomustasta asusta kuvia, joista hameen yksityiskohdat tulisivat esiin. Onneksi valaistusta ja värisävyjä säätämällä pääsee jo pitkälle. Alla vielä pari suurempaa kuvaa, joista jo näkeekin jotain muuta kuin epämääräisesti kiiltävän takamuksenalueen.
Käsilaukku ranteessa
Noniin, lomat on ohi ja kunnon opiskelijan tavoin tautikin poistui juuri ennen koulun alkua. Alku on aina vaikeaa ja lomatunnelmasta on vaikeaa vieroittua, mutta joskohan sitä hiljalleen pääsisi taas tekemisen vauhtiin!
Sain pitkästä aikaa taas idean ruveta ompelemaan ja sainkin jotain hieman erikoisempaa tehdyksi tänään.
Onko se kissa vai kala? Päärusetti vai clutch? Ehhei, se on rannekukkaro, rannelompakko, wrist wallet, millä nimellä sitä tahtookaan kutsua. Ja mikä parasta, näitä on kaksi! Vähän niinku yksi kumpaankin käteen!
Baarissa käsilaukussa olevaa puhelinta ei koskaan kuule ja moni soitto menee ihan ohi. Toisen käden rannekkeessa puhelin kulkee näppärästi niin, että vähintään värinähälytyksen huomaa käsivarressa. Toiseen lokeroon saa vaikkapa bussikortin tai kotiavaimet.
Toiseen käteen voikin sujauttaa henkkarit ja muut tarvittavat kortit sekä käteisvarat. Tosin kolikoita ei kannattane kauheammin kerätä ranteeseen kilisemään.
Ranteessa tärkeimmät tavarat pysyvät myös paremmin tallessa, kuin käsilaukussa, joka on helppo varastaa tai unohtaa jonnekin. Arvostan ideassa myös sitä, että saan tarvittaessa molemmat käteni käyttöön. Voi kitata juomia kaksin käsin! ;)
Tein rannekkeet ihanan paksusta mustasta satiinista, joten ne sopivat lähes asuun kuin asuun. Ranneketta voi myös käyttää joko ranteessa tai antaa sen valahtaa osittain käden päälle, jolloin se näyttää lähes kynsikkäälle. Mikäli tilaisuutta ei tule ennen kuunloppua, pääsevät rannekkeet ensikäyttöönsä blogiristeilylle. Sitä odotellessa täytyy vain stressata vaatetuksesta...
Päänikin onnistuin muuten värjäämään lomien aikana, ihan vain juurikasvun peittämiseksi. Mallikin on jo niin pahasti ylikasvanut, että mun tekis mieli ajaa pääni kaljuksi suunnilleen joka kerta, kun hiuksiani joudun laittamaan. Toivottavasti jaksan tiistaihin asti, jolloin sain kampaamoajan hiustenleikkuuseen. Siihen asti on vain pärjättävä.
Kukkahattutätipipo
Yyh, kävin eilen viemässä kannettavani huoltoon ja olen nyt ihan orpona, kun pääsen nyt vain rajoitetusti nettiin, sen verran mitä puhelimella viitsii surffata. (Ai mikä addiktio?) Tein eilen myös kosmetiikkatilauksen BeautyBaylle ja odottelenkin varmaan koko viikon tuli perseen alla sen saapumista! Toivotaan parasta, että MacBookin huoltajasetä (tai -täti) olisi ripeä ja että posti kulkisi Briteistä normaalia nopeammin. Mutta itse asiaan siis...
Silloin kun päässäni ei heilu paljettipipo, mutta paljainpäin ei tarkene, vetäisen päähäni reilu vuosi sitten virkkaamani pipon. Kerrankin onnistuin virkkaamalla saamaan aikaiseksi juuri täysin sopivan pipon päähäni, yleensä niistä on tullut joko liian pieniä tai isoja.
Puikot sauhuamaan
Nyt uskaltanen jo kertoa, mitä torstaina puuhasin, posti kun on jo vienyt tuotokseni vastaanottajalleen perjantaina.
Harmittelin viime viikonloppuna kotopuolessa käydessäni sitä, kun äitille kutomani kotisukat olivat kuluneet niin puhki, että varpaat pilkottivat paljaana. Sainkin torstaina innostuksen kutoa pikapikaa uudet matalavartiset sukat. Juuri ja juuri ehdin ennen postin lähtöä, ja sukat ehtivät juuri ennen viikonloppua perille.
Puikot heiluivat ahkeraan tahtiin. Kudoin kaksinkertaisella langalla käyttäen kermanvaaleaa sekä ruskearaitaista seiskaveikkaa (Novita 7-veljestä siis) yhdessä, jolloin neuleesta tuli paksu ja tukeva. Puikkoina käytin numeron 5 puikkoja, niin sain aikaan napakan käsialan. Paree olis kestää ainakin yli vuoden!
Olin tulokseen sen verran tyytyväinen, että melkein jätin ne omaan käyttöön. Totesin kuitenkin että mulla ei ole niille niin suurta tarvetta, mulla kun on jo vastaavanlaiset paksut matalavartiset sukat. Enemmän tarve olisi ohuemmille sukille, matalavartisuuteen olen nyt ihastunut, eipähän tarvitse saada varsia mahtumaan saappaanvarteen, vaan jää enemmän tilaa paksuille pohkeilleni.
Kuvassa vilahtaa myös uusien vaaleanharmaiden farkkuleggingsieni lahkeet, aivan kuin tummansiniset sisarensa, ovat ihanan joustavat jalassa.
Värjäsin mustaa
Eräänä kauniina päivänä kaupan ohi kulkiessani sain idean ostaa värjäysaineet. Mustaa kangasväriä nimittäin, sellaista, jolla voi värjätä pyykkikoneessa. Mulla kun oli olemassa pari käytössä haalistunutta mustaa vaatetta, joita ei muutoin kohtuuhyvän kunnon takia ole hennonut heittää roskiinkaan. Mustennukseen pääsi muutaman vuoden ikäinen Seppälästä hankittu perusmallinen kesätakki, Espritin puolihihainen taskutunika, jonka pääntien pyöristetty linja jaksaa ihastuttaa päivästä toiseen, käytössä haalistunut Marimekon tummansininen laukku sekä kesällä hankittu GT:n vaaleansininen tuubihuivi, joka värinsä vuoksi on jäänyt huomattavasti vähemmälle käytölle kuin korallinpunainen sisarensa.
Marimekon laukusta en millään saanut kunnollista kuvaa. Tuloksesta tuli lähes musta, mutta terenauhat pysyivät sinisinä. Luonnossa ero ei kuitenkaan ole ihan niin järkyttävä, kuin kuva antaa ymmärtää.
Olin ihan pähkinöinä, kun tätä takkia otin pesukoneesta pois, niin uudelta se näytti saatuaan jälleen mustan värin pintaansa. Jalassa on myös maanantaina hankitut Vero Modan tummansiniset farkkuleggingsit, jotka ovat kyllä verrattoman mukavat luentosalissa istuessa.
Tummaa kokonaisuutta piristin sinapinkeltaisella trikoopaidalla. Kaulassa uusmusta huivi ja päällä yksi lempipaidoistani, joka on ihanan pehmoinen vielä puolentoista vuoden ahkeran käytön ja pesun jälkeenkin. Innostuin myös hassuttelemaan kameran edessä, kun lopulta, pitkän tappelun jälkeen sain ajastuksen siihen toimimaan, oikein tarkennuksen kera.
Ei taida enää olla juuri epäselvää, kuinka paljon pidän uudesta mustasta huivistani. Vielä kun se tuoksuu niin ihanasti Aloe Vera -huuhteluaineellekin.
Ainoa harmi on se, että huivin ohunen kangas sai itseensä reikiä pesun aikana, mutta onneksi nyt revittyjen ja rei'itettyjen vaatteiden kulta-aikana pari reikää ei haittaa. Jos ne siitä isonevat, niin teen sitten reikiä lisää, niin näyttää siltä, että niiden kuuluukin olla siinä.
TSI-kenkäteline
Kenkärakkaus on kaunista, hame lampunvarjostimesta
Olen rakastunut! Pitkällisen haaveilun jälkeen kotiini muutti pari Vagabondin Volt-kenkiä. Voiko oikeasti olla olemassa kenkiä, jotka saavat jalan ja säären näyttämään niin hyvältä kuin nämä tekevät, vai onko tämä vain illuusiota?
Kenkiäni pääsin lauantaina käyttämään Sorsapuistossa, kun kasa bloggaajia, tällä kertaa myös muualta kuin Tampereelta, kokoontui höpöttämään ja löhöilemään kuumassa auringonpaisteessa. Asukseni valitsin Lampunvarjostimeksi nimetyn hameeni, jonka yhdistin lepakkohihaisen Vilan paidan kanssa. Alle laitoin vielä mustan tuubitopin, joka olikin tarpeen, koska aurinko porotti niin kuumasti, että pitkähihainen paita oli ajoittain aivan liikaa.
Evääksi puistoon nappasin kaupasta viinirypäleitä, miniluumutomaatteja sekä Paola Suhosen suunnittelemassa purkissa oleilevan punaviinin. Näppärä tuo pahvitölkki, sillä lasipullot painavat turhan paljon ja ne olisi kannettava takaisin kotiinkin. Tuon voi tyhjennettyään vain sujauttaa roskapönttöön.
Koska oman kamerani kuvasaldo oli aikas säälittävä, lainasin Marialta tällä lisenssillä pari kuvaihanuutta.
Ketjukorunikin otin varuiksi mukaan, jos innostuisin sitä pitämään, mutta loppujenlopuksi se päätyi vain muutamaan kuvaan, sillä se ei mielestäni oikein sopinut retrohenkisen hameeni tyyliin.
Kilokaupalla ketjua
Eilen askartelin illan ratoksi itselleni kaulakorun. Massiivisen sellaisen. Inspiraationani toimi gTien Ketju, jonka 160 euron hinta on kuitenkin kaltaiselleni säästäväiselle kesätyöttömälle opiskelijalle hiukkasen liian korkea. Vaikka kuinka haluaisin tukea suomalaisia suunnittelijoita ostamalla heidän tuotteitaan, on välillä pakko ottaa oikopolku ja tehdä itse, kun kerran luulee osaavansa.
Kiinnityssysteeminä toimiva jättikokoinen avainrengas on vain väliaikainen ratkaisu. Kunhan miesvahvistus palaa reissuiltansa kotiin, saan väännettyä lopullisen kiinnityshärvelin paikalleen, jolloin kokonaisuus on huolitellumpi.
Avainsanana on pitkä, runsas ja painava. Koruun meni ketjua yhteensä 8,5 metriä ja lisäksi erinäisiä kiinnitystarpeita, jotta ketjut sai nätisti kiinnitettyä rintarinnan. Aikaa väkerrykseen meni tunnin verran. Kaiken kaikkiaan tarvikkeet tulivat maksamaan hieman alle 40 euroa, joten säästöä ostokoruun verrattuna tuli noin 120 euroa. Lompakko kiittää ja kumartaa.
Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen yhdistelemään tätä asuihin!
Taser! Eikun teaser!
Tänään suhailin ristiin rastiin ympäri Tamperetta etsimässä tarpeita erästä päähän pälkähtänyttä projektiani varten. Tämänlaisia vehkeitä tarvitsin askarteluihini:
Blogi
Ilmoittaudu lukijaksi
Looklet-luomukseni
Kategoriat
- Blogi (37)
- Arvonta (3)
- Haaste (3)
- Lehdessä (4)
- Miitit (17)
- Sopulipostaus (3)
- Elämää (127)
- Herkuttelu (30)
- Karvakorva (4)
- Kuvattua (11)
- Liikunta (4)
- Musiikki (1)
- Nörtti (11)
- Kauneus (40)
- Hiukset (27)
- Kosmetiikka (16)
- Ostokset (45)
- Kuukauden saldo (3)
- Sisustus (13)
- Tyyli (115)
- Asusteet (28)
- Asut (53)
- Farkut (11)
- Itse tehtyä (17)
- Kengät (31)
- Kuuden vaatteen haaste (3)
- Laukut (8)
Tagit
Linkit
- Älä katso nurjalle
- Are you feeling fashionable?
- bubble gun
- Bubbling under Tampere
- Casual monday
- Colour me!
- Evil Dressmaker
- Fashion Flux
- Fashion Overdose
- Heijastuspinta
- Helmi otsalla
- ite puin.
- Kissanminttua
- MouMou
- My Milk Toof
- Nelliinan vaatehuone
- No Fashion Victims
- Nooran Elämää
- Oh Molly!
- Ostolakossa
- Paras aika vuodesta
- Pupulandia
- Riepatus
- Salkan Vintageunelmia & Hamehommia
- Tunnetila
- Väkitukkoilua
Kalenteri
Lisenssi
Tämän blogin sivuilla olevat kuvat ja tekstit on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.