Menneiden aikojen juhlintaa

Nyt ilmojen hieman viilettyä on mukava muistella kesän lämpimämpiä hetkiä, jolloin ulkona tarkeni vielä iltamyöhälläkin ilman neuletta. Sain lopulta kaivettua isännän puhelimesta kuvan tämän kesän lempijuhla-asustani. Tässä asussa juhlistimme rakkaan serkkuni häitä kotopuolessa. Hääparin juhla-auto oli yksinkertaisesti niin herttainen, että olihan sen kanssa pakko poseerata!

Asu koostui H&M:n juhlatopista, itse tekemästäni hameesta sekä Swedish Hasbeens for H&M -puukengistä. Topin olen useampi vuosi sitten hankkinut alemyyntien jämärekistä kahdella eurolla. Avonaisuutensa vuoksi se on kuitenkin tähän asti kerännyt pölyä kaapissa, kunnes lopulta keksin sille käyttöä! Kuvasta itsestään sitä ei kovin hyvin näe, mutta kaksikerroksisessa topissa on tummansinisen kankaan päällä mustaa pitsiä.

Topin tummansininen ja musta sävy toistuvat myös hameessa, jonka tein häidenalusviikolla. Yllättävänkin laadukkaan oloinen kangas on Ikeasta ja oli ihanan tukevaa ommeltavaksi. Tarkoituksenani oli tehdä kellohelmainen, hieman fifties-tyylinen hame, mikä mielestäni onnistui kohtuullisen hyvin. Jäykähkö kangas mahdollisti hameen käytön ilman tyllialushamettakin.

Swedish Hasbeensin ja H&M:n yhteistyömalliston puukengät olivat aivan täydelliset juhlakengät! Nahkaremmit olivat alunperin varsin tiukat, mutta juhlia edeltävänä iltana suoritetulla “märkä villasukka” -menetelmällä (puupohjat suojasin tuorekelmulla vuoratuilla pohjallisilla) kengät sai istumaan jalkaan jumalaisen täydellisesti. On ihanaa omistaa edes yhdet korolliset kengät, joilla voi todistetusti juhlia koko päivän ja illan ilman jalkojen väsymistä!

Hääkarkkien mukana tullut lausahduskin oli enemmän kuin osuva!

Kesätunnelmissa

Kesä on taas hurahtanut ohi aivan kuin huomaamatta. Tyyliasiat ovat saaneet lepäillä sillä välin kun helle on rajoittanut vaatetuksen bikineihin, sortseihin sekä mahdollisimman kevyeen toppiin. Ajoittainen maksimekkojen käyttö on taannut sen, että jalkoihin on ilmestynyt huvittava liukuvärjätyn näköinen rusketus. Tukka on saanut olla luonnontilassaan, sillä ihmisten ilmoilla liikkuessa sen on voinut peittää näppärästi olkihatulla. Kerätköön hiuskuontalo nyt voimia ensi talven päivittäistä muotoiluruljanssia varten…

Torstaina meillä kävi kolmihenkinen akkalegioona kyläilemässä ja koiria rapsuttamassa. Samalla sain Nooran nappaamaan itsestäni asukuvan, jotta saan vaihteeksi jotain sisältöäkin tänne blogin puolelle. Kesän aikana ovat poseeraustaitonikin ruostuneet näköjään lähes olemattomiin, mutta täytynee vain jatkossa harjoitella useammin. Vielä pitäisi vain löytää se ideaalisin kuvauspaikka täältä meidän huushollista, missä mahtuisi kuvaamaan kunnolla ja kunnon valaistuksessa.

Iitakin on kasvaa hurahtanut ihan ison (pikku)koiran mittoihin, joskin luonteeltaan se vielä on aika pentumainen. Ehkäpä sekin vielä joku päivä aikuistuu myös mieleltään… Siihen asti (ja varmasti siitä eteenpäinkin) se jaksaa kyllä yhdessä Millan kanssa ilahduttaa isäntäväkeä kaikenlaisilla kujeillaan.

Pitkän kesän jälkeen otan tulevat viileämmätkin kelit innolla vastaan, mutta sitä ennen nautitaan vielä jäljellä olevista lämpimistä päivistä!

Kevättä päällä

Ulkona vallitsevasta uustalvisesta säätilasta huolimatta onnistuin hankkimaan itselleni varsin keväisen olon koeajaessani kauppareissulla uudet keväthankintani – mustavalkoraitaiset tennarit Seppälästä ja vaalea trenssi Vero Modasta. Asussa palvelivat mallikkaasti myös pitkästä aikaa kaapista kaivetut mustat pillifarkut, jotka tuntuvat istuvan päälle paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka leveämmät lahkeet ovatkin kovasti tulossa taas muotiin, pidän vielä kiinni ainakin tällä hetkellä omistamistani pillilahkeista, niiden kanssa kun ei tarvitse varoa kantapään alle valuvia lahkeita, eikä välittää liian pitkien lahkeiden lyhentämisestä.

Kaksi hyvin nälkäistä mäyräkoiraa pitivät huolen siitä, ettei emäntä ehtinyt ottaa asusta muunlaista kuvaa kuin nopean peilikuvan puhelimella. Olisivat kohta hyökänneet kauppakassin sisällön kimppuun!

Pilkahdus punaista

Hejssan taas, pitkästä aikaa! Hiljaiseloa on täällä elelty, viime kuu pakkasissa palellen, mutta ollen salaa tyytyväisiä siihen, ettei pakkaskeleillä tarvinnut tehdä lumitöitä. Nyt otetaan kuitenkin kaikki ilo irti lämpimämmistä ja aurinkoisemmista ilmoista ja siitä, että sisälläkin voi käyttää hieman kevyempääkin vaatetusta ilman palelemisvaaraa. Ihmeesti kun se sama sisälämpötila tuntuukin yhtäkkiä paljon lämpimämmältä, kun ulkona paistaa aurinko.

IMG_7787

Väreihinkin on mukava ottaa tuntumaa nyt kun on hieman valoisampaa muutenkin. Vaaleanharmaa neule on tarkoituksella kokoa liian iso – ei ainakaan kiristä! Materiaali on jotain viskoosin ja polyesterieläimen risteytystä, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä käteen tuo tuntuu maailmankaikkeuden pehmoisimmalta. Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää, tämä neule hoitaa homman.

IMG_7806

Leikin myös ajankulukseni hieman valaistusratkaisuilla, toisin sanoen raksavalollamme. Tulokset näkyvät asukuvissa, ylemmässä valo heijastuu katon kautta ja alemmassa on suora valaistus ja sen mukanaan tuomat varjot.

Suunnitteilla olisi muuten laittaa kevään aikana lattiat täällä uusiksi, kirsikkainen muovimatto vaihtuu laminaattiin. Alla olevassa kuvassa vilahtaa eteiseen ja keittiöön suunnitteilla oleva laattamainen laminaatti. Sävymaailma muuttunee kerralla rauhallisemmaksi, kun kirsikka vaihtuu vaalean hiekkaiseen harmaaseen. Tuskin maltan odottaa!

IMG_7816

Pirteyttä kevääseen tuo myös se, että olen saanut taas muutaman kerran oikein lakattua kynteni. Tällä kertaa valitsin asuni alustopin sekä kynsilakan sointumaan yhteen. Ehdottoman raikas oranssinpunainen sävy löytyi Mavalan Nice-lakkasävystä ja laatukin on kiireiselle täydellinen. Yksi ohut kerros tekee riittävän peittävän tuloksen ja kuivuu nopeasti. Näyttää hyvältä myös mattalakalla viimeisteltynä!

IMG_7824

Sellaista täällä, mitäpä teilläpäin?

Raitaa päällä

Lopulta sain laitettua päälleni pitkästä aikaa jotain muutakin kuin sen erään tunikan (tai sen mustan kloonin). Ostin ystävältäni muutaman käytetyn vaatteen, joista eräs, Gina Tricot’n collegehame, jäi samoin tein käyttöön. Sukkahousut ja leggingsit alla tarkenee ulkona kohtuullisen hyvin, ainakin jos kulkee autolla suurimman osan matkoista. Mustan hameen seuraksi yhdistin raidallisen paidan, puhtaasti piristämään muuten mustaa kokonaisuutta, kun taas musta, koko talven käytössä ollut, Selected Femmen merinovillainen neuletakki on käytännöllisen vilukissan vakiovalinta asuun kuin asuun.

IMG_7494

Etenkin nyt ilmojen lämmettyä ovat loppuvuodesta Andiamosta hankkimani tekonahkaiset niittikoristeiset bikerbootsit olleet hyvinkin ahkerassa käytössä. Materiaalinsa vuoksi ne kestävät hyvin kuraakin ilman kummempaa sääliä kestävyytensä puolesta. Koon valitsin sen verran reiluksi, että kenkään mahtuu villasukka ilman sen suurempaa ahtamista.

Viime aikoina kaulassani on huomattavasti aiempaa ahkerammin roikkunut yli 10 vuotta vanha Ristomatti Ratian suunnittelema hopeinen Usko-toivo-rakkaus -koru. Tästä korusta erityisen ihanan tekee se, että käytössä se tuntuu monia muita koruja lämpimämmältä, varatessaan kokonsa vuoksi kehon lämpöä itseensä. Olen varsin kiitollinen murkkuikäiselle itselleni siitä, että toivoin aikoinaan lahjaksi juuri tätä korua, se on nimittäin ollut varsin monikäyttöinen ja tuntuu vieläkin tyyliltään tuoreena iästään huolimatta.

IMG_7500

Viime vuonna sain toveribloggaajilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Tamperelaiseen lankakauppaan, Lankaideaan. Alkutalvesta kävin lopulta lahjakortin lunastamassa ja osan siitä käytinkin aivan järjettömän kalliiseen, mutta kerrassaan jumalaisen pehmeään lankaan, Handmaidenin Sea Silkiin. Pitkään ideoita pyöriteltyäni törmäsin Lacy Baktus -huivin ohjeeseen ja loppiaisena urakkani vihdoin valmistui. Siitä asti huivi on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä, etenkin koulussa, missä kylmät luentosalit helposti jumiuttavat kylmänherkät hartiani. Huiviin kului siis yksi 100 gramman kerä Sea Silk -lankaa ja koko on juuri täydellinen pääasiassa sisäkäyttöön tarkoitetulle kaulahuiville. Materiaalinsa puolesta huivi ei hiosta lämpimässäkään, joten se lienee näppärä myös rentoihin kevätpäiviin ja viileisiin kesäiltoihin. Kiitos siis vielä kerran Nooralle, Marialle, Riepalle, tiitille, Jossulle, Rhialle, Julialle ja Marille! Lopun lahjakortista käytin kahteen kerään raakasilkkilankaa, jolle en vielä ole sitä oikeaa toteutusmallia keksinyt, mutta ehkäpä vielä tämän vuoden aikana kuitenkin…

Lacy Baktus

Sen pituinen se. Vajaat kaksi metriä.

Tamperelainen: Asustamalla erilaiseksi

Neljä viikkoa hurahti taas kuin huomaamatta ja eilen keskiviikkona tuli taas aika julkaista Tamperelaisen Tyyliä ja tuunausta -palstan juttuni. Jutunaiheita miettiessäni innostuin ideasta kokeilla, kuinka erityylisen asun saisinkaan kasattua yhden vaatteen, viimeaikoina lähes joka päivä käytössä olleen trikootunikan, ympärille. Juhla-asua varten sain pitkästä aikaa puettua jalkaani Vagabondin Missyt, joita on lähestulkoon ollut ikävä. Odottelenkin kipeästi tilaisuutta, jonne voisin pitkästä aikaa pukea jotain vähemmän käytännöllistä…

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.