Haastepäivä 2
Tänään ei ollut kovin pitkä koulupäivä, mutta väsy oli sitäkin suurempi. Luentojen jälkeen olin juuri siinä väsyneenmatalassa mielentilassa, jossa tekisi mieli shoppailla tili tyhjäksi, ihan vain saadakseen sen hetkellisen mielihyväntunteen (jota yleensä seuraa ostoskrapula mutta siitä ei välitetä etukäteen).
Piipahdinkin koulun jälkeen Ideaparkissa, mutta koska syyskuun haasteeni takia on aika turhaa shoppailla juuri nyt vaatteita, suuntasinkin lemmikkieläinkauppaan. Jos en voi asustaa itseäni, niin asustetaan tai hemmotellaan ainakin sitten koiraa! Lompakkoni onneksi en löytänyt sitä mitä etsin (eli heijastimella varustettua pehmustettua pantaa pienelle mustalle koiralle syyspimeitä varten) oikeassa koossa (Ai miten niin meillä on mukamas pieni koira?) enkä sitten oikein innostunut mistään koiranleluistakaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin lompakon mielestä. Itse en pahemmin piristynyt, hetkellisestikään.
Kotiin päästyäni otinkin sellaiset ihan pienenpienet tirsat mäyräkoira kainalossa sohvalla ja iltakävelylenkin päätteeksi hemmottelin itseäni hyvillä löylyillä. Seuraavaksi aion nauttia hyvistä yöunista kullan kainalossa.
Aamulla meinasi pukeutuessa iskeä paniikki, kun päälle aikomani musta toppi oli hävinnyt! Se onneksi löytyi kaapinpohjalta, jonne se oli erinäisten kaapinsisusongelmien myötä tippunut (halvalla ei saa laatua, ei edes kiskoillaan pysyvää vaatesäilytyskoria vaatekaappiin).
Päälle halusin tänään Seppälästä keväällä hankitun tunikamekon, jonka alle siis topin tarvitsin. Lämmitykseksi neuletakki, tällä kertaa vyötärölle sidottuna, jotta tunikan malli pääsee paremmin esille. Jalkaani vedin laiskuuksissani farkkuleggingsit ja jalkaan All Saintsin maiharit, ihan vain koska tykkään niistä niin paljon! Maiharit tosin pätkäisevät vaaleiden farkkujen kavereina koipeni entistä lyhyemmiksi, mutta tänään en jaksanut asiasta pahemmin välittää. Pääasia että saan käyttää rakastamiani vaatteita!
Nyt painun kyllä rasvaamaan naamani ja kuivaamaan pääni, sitten nukkumaan! Hyvää yötä kullat!
Haastepäivä 1
Eilen kuukauden vaihduttua syyskuuhun, pääsin lopulta kuuden vaatteen haasteen kimppuun. Pitkä, tylsä ja väsyttävä koulupäivä vaati rennon asun, joten lähdin varsin perussetillä liikkeelle. Lupaan ja vannon, että sama asu tulee näkymään useamminkin, mutta sen kanssa on hyvä harjoitella ilmeen muuttamista asustamisella.
Raiskasin muuten pari päivää sitten hiuksiani värinpoistolla ja palasin takaisin blondiksi. Tykkäsin todella paljon väliaikaisesta tummasta hiusväristäni, mutta kyllä se vaan vaalea on helpompi noin niinkuin juurikasvun kannalta, näin luonnollisesti vaaleatukkaisella. Ihanasti tosin hohtaa entisestään vaalentunut juurikasvu platinablondina, mutta sen värieron saan kyllä tulevaisuudessa tasoittumaan, toivottavasti...
Le Sac Dress Silk
Tämän kesän sukulaishäitä ajatellen suunnittelin tekeväni viime vuoden keväällä hankkimastani silkkikankaasta mekon American Apparelin Le Sac Dressin tapaisesti, mm. Salkasta ja Prefectasta inspiroituneena. Mallihan on varsin selkeä, helppo ja nopea tehtävä (ohje mm. täällä), vaikka itse sainkin liukkaan silkkikankaan kanssa aikaa tuhraantumaan lähes kokonaisen päivän mekkoa tehdessäni. Itse juhliin en sitten mekkoa pukenutkaan, mutta kevyt silkki on oivallinen materiaali näin kunnon helteellä.
"Mikä se ääni oli?" "No kun mää tiputin tän kaukosäätimen..."
Ei rusketusta – ei rusketusrajoja <3
Kivasti liehuu!
Häähuumaa
Viime viikonloppuna piipahdimme eräissä sukuhäissä, jonne alunperin suunnittelin tekeväni asun itse. Sain kuin sainkin mekon valmiiksi perjantai-iltana, mutta loppujen lopuksi päädyin pukemaan erään toisen mekon, niin sain mielestäni tilaisuuteen riittävän juhlavan kokonaisuuden. Huoleni tosin oli aivan turha, sillä perisuomalaiseen tapaan asuja oli häissä aivan laidasta laitaan. Osa vieraista oli juhlavasti pukeutunut, mutta löytyipä seasta trikootunikoita ja sporttiballerinojakin.
Oma asuni oli siis seuraavanlainen. Vilan satiinimekko yhdistettynä valkoiseen (varsin tätimäiseen) jakkuun. Mustat avokkaat jalkaan, helmet kaulaan ja korviin, niin konservatiivinen juhla-asu on valmis. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. (Huomatkaa erityisen jäykkä poseeraus, ruostuneet ovat taidot näin kesän myötä...)
Ennen juhlaa oli pakko värjätä juurikasvu piiloon, sillä se oli päässyt aika megalomaanisiin mittoihin. Hermostuin totaalisesti hiusvärihyllyn luona siihen, miksi Suomessa ei voida myydä mitään muita tuhkaisia sävyjä (esim. 8.1 olisi lähes täydellisesti omaa luonnollista väriäni mukaileva), kuin niitä superblondaavia, vaikka muualla maailmassa niitä on juuri niissä sarjoissa, joita täälläkin myydään. Siksi nappasinkin käteeni ruskean paketin ja kokeilin piiloblondin elämää, ainakin hetkeksi. Värin pitäisi olla kevytväri, joten hyvällä tuurilla se haalistuu vaaleammaksi ajan myötä, jolloin pääsen takaisin projektini "Oman värin kasvatus" pariin.
Tumman hiusvärin kanssa sain lopulta otettua käyttöön blogimiitistä saamani Pieces-kukkapannan. Se toimi kätevästi mustavalkoisen asun korostusyksityiskohtana ja teki myös hiustenlaiton varsin helpoksi. Hieman puuterivahaa takaraivoon volyymia tuomaan ja lakalla tukka sileäksi päältä. Helppoa, nopeaa ja huoletonta.
Tää seuraava kuva on sitten omistettu Marille... Heppaheppa!
Voi vattu!
Hei vaan taasen pitkästä aikaa!
Mikä mahtoikaan olla se mahottoman tärkeä asia, joka sai mun kirjoittamattomuuskauteni katkaistua..? No nämäpä ne:
Oman pihan ensimmäiset kypsät vatut, joita on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa!
Niin, menimme sitten vaihteeksi muuttamaan tuossa kesäkuun lopulla, siksipä tekemistä on riittänyt, kun tavarat on pitänyt purkaa ja pientä kevyttä remppaakin tehdä (mitä nyt jotkut kaiteet isolle terassille askarreltiin miehen kanssa...). Muutimme omakotitaloon Tampereen lähipaikkakunnalle, jossa Millalla on nyt ihan oma piha kaivettavana ja rauhallinen ympäristö lenkkeiltävänä. Varsinkin tuohon omaan pihaan tuo tuntuu kotiutuneen mainiosti, ja sisälläkin on paljon enemmän tilaa juoksennella lelujen perässä. Millalla on nyt muuten myös oma blogi, Pikku Barrakuda, jonne koitan silloin tällöin päivittää pienen maastonakin kuvia ja kuulumisia.
Tyylibloggaus ei oikein ole viime aikoina sujunut, sillä enimmäkseen olen kulkenut kotosalla tukka likaisena ja laittoman rähjäisissä kotivaatteissa. Muualle lähtiessäni meikit ovat saaneet jäädä minimiin, koska kuumuus levittäisi silmämeikit kuitenkin. Mineraalimeikkipohjaa olen kyllä ajoittain lisäillyt ihan aurinkosuojaksikin, mutta silmämeikittömyys on saanut naamani näyttämään siltikin aivan kuolleelta. Niitä ripsituuhennoksia odotellessa, kunhan se lottovoitto pätkähtäisi kohdalle (paitsi että pitäis varmaan joskus lototakin).
Eräänä päivänä viime viikolla (taisi olla lauantai) oli kuitenkin pakko laittaa nättiä päälle ja pikkaisen meikkiäkin, kun suuntasin Sorsapuistoon moikkaamaan blogikavereita puistopiknikin muodossa. Helteellä suosikikseni on muodostunut KappAhlista hankkimani pitsitunika leggingseistä pätkäistyjen pyöräilyhousujen kera. Pitkästä aikaa kun löysin vaatteen, jossa tunnen näyttäväni erityisen kauniilta, oli se aivan pakko hankkia! Muutoin ovatkin vaateostokset jääneet varsin minimiin, kun niitä ihan riittävästi on ollut jo omastakin takaa.
Kuva (CC) Maria (paitsi että kuvan on ottanut Noora)
Että sellaista viime aikoina, katsotaan mitä lähiaikoina muuten tulee tapahtumaan... Ainakin pitäisi parin päivän päästä oleviin häihin väkertää juhlamekko joskus muinoin hankkimastani silkkikankaasta. Toivotaan että tulee esittelykelpoinen! :D
Miittimiitti Helsinkihelsingissä
Lauantaisesta Helsingin miitistä on nyt selvitty ja väsymykset selätetty, ainakin suurimmilta osiltaan. Myös kuvasaldo on ruodittu läpi ja niinpä onkin aivan mahottoman pitkän kuvapostauksen aika.
Itse pukeuduin miittiin Seppälästä löytämääni pussihelmaiseen mekkoon, jonka päälle vilukissana vetäisin Pieces-boleron. Jalkaan kiiltoleggingsit ja Vagabondin Missyt. Uusi tukka muotoitui tupeeratuksi heitoksi pään päälle.
Ennen juhlapaikalle siirtymistä piipahdin hetkeksi kuskiksemme (Tampere-Helsinki-välille) suostuneen mieheni kanssa Aussie Bariin parille Coopersille. Sieltä suuntasimme kumpikin sitten omille teillemme.
Itse tilaisuushan oli Telakka83 Sauna Loungessa, johon pienen eksymispaniikin jälkeen löysimme kuin löysimmekin. Onneksi ei tarvinnut yksin etsiä paikkaa!
MouMou, Jonna ja Salla olivat järjestäneet paikan nätiksi ja järjestäneet kaikenlaista ihanaa tarjottavaa, joista saikin mahat täyteen ja suut makiaksi.
Pintaa-blogin Mikko oli paikalla vastaamassa kaikenlaisiin hiuskysymyksiin. Illan aikana hän myös väänsi juhlakampauksia lukemattomalle määrälle kauniita bloggaajia, alla GHD-käsittelyssä Jenni. Toivottavasti Jenni ei häiriintynyt paparazzeilustani kiharruksen aikana, olen vielä niin toivottoman harjoittelija kuvaamisen suhteen, etten millään meinannut saada kunnollisia kuvia – milloin olisi muutoin ollut hyvä kuva, oli jommalla kummalla silmät kiinni tai puolitangossa tai sitten jatkuvasti selittävällä Mikolla oli suu auki kesken lauseen.
Paikalla oli toinen toistaan upeampia naisia, joista osasta sain näppäistyä onnistuneitakin otoksia.
Hieman jäi harmittamaan se, etten perinteiseen tyyliini oikein hallinnut uusiin ihmisiin tutustumista, vaan hengailin pääasiassa jo valmiiksi tutussa seurassa. No, ehkäpä minäkin vielä jossain tulevassa miitissä rohkenisin esittäytymään vieraammillekin ihmisille, ei kai ne nyt niin pelottavia voi olla... Sitä ennen voisikin petrata muiden blogien kommentoimisessa, joka on taas jäänyt vähemmälle.
Niin, lopuksi voi vain sanoa, että mahtavan hauskaa oli. Niin ja EMÄNNILLE KIITOS!!!
Takaisin kultaiselle 80-luvulle
Eiliset 80-lukuteemalla varustetut synttärit on nyt siis juhlittu ja juhlanjälkeisväsymyksestäkin palauduttu. Ainakin mulla oli mahottoman hauskaa, toivottavasti kaikilla muillakin!
Päähäni väkersin kivat pikkupikkukrepit ja korkean etutöyhdön. Takaraivolle sain lopulta laitettua joskus noin vuosi sitten GT:stä hankkimani jättipinnit, jotka eivät ole ohuessa ja liukkaassa tukassani aiemmin pysyneet. Silmiin Seppälästä hankkimani Models Own -irtoripset ja kulmakarvoihin asti turkoosia luomiväriä.
Allaolevassa kuvassa näkyvät parhaiten nuo irtoripset, joissa oli ihana glitterrajaus jo valmiina. Malli oli ihanan kissamainen ja varmasti käytän näitä myöhemminkin sopivassa tilaisuudessa!
Perjantaina löysin GT:n alerekistä ihanan seepratunikan, jonka yhdistin mustien sukkisten päälle vetäistyjen turkoosien caprileggingsien ja kasariasusteiden kanssa. Suurin osa asusteista olivat äitin varastoista ja aitoa kasaria.
Allaoleva kuva on lainattu (CC) Marialta. Siinä näkyy parhaiten silmämeikkini turkoosi sävy sekä korujani hieman paremmin.
Tytöt olivat myös järjestäneet aivan mahtavan yllätyksen! Kaikille (nais)vieraille oli saatu Hill&Knowltonilta sponssikassit täynnä kaikkea kivaa...
Mun kassiini olivat tytöt lisänneet myös hieman ekstraa, nimittäin hienon hienon muotibloggaajaonnittelukortin...
... sekä 60 euron lahjakortin neulojan taivaaseen, Lankaideaan! Siellä olenkin muutaman kerran kuolannut eräitä aivan ihanan pehmoisia ja värisiä lankoja, jotka ovat muuten niin kalliita, etten ole yksiä sukkalankoja lukuunottamatta hennonut hankkia niitä enempää. Tuskin maltan päästä hypistelemään niitä kaikkia ihanuuksia! Kiitos Noora, Maria, Rieppa, tiiti, Jossu, Rhia, Julia ja Mari ihanasta lahjasta!
Sponssiosiosta löytyi karkkia ja purkkaa (nams!) ...
... ja Pantenen tukka-aineita shampoon, hoitoaineen, hiuslakan ja muotovaahdon muodossa. Sarja on tuuheuttava, mikä onkin juuri se osa-alue hiuksissani joka kaipaakin parannusta.
Koska tästä tulisi muuten maratonpostaus, päädyin tekemään pippaloraporttini osissa. Joten lisää seuraa myöhemmin...
Ei vielä ihan ikäloppu
Tänä vuonna synttärini on kulunut varsin rennoissa, joskin hieman yksinäisissä, tunnelmissa. Mies lähti työreissulle ja jätti mut viettämään synttäreitä yksin, eikä erityistä tekemistä juurikaan ole ollut, joten olen tehnyt päivän hommat pidemmän kaavan mukaan. Nukuin pitkään ja nautiskelin rauhassa aamupalaa joskus iltapäivän alkupuolilla. Nyt illalla päädyinkin hieman testailemaan juttuja tulevaa lauantaita varten, jolloin pidän pienimuotoiset synttärijuhlat 80-luvun teemalla. Teeman vuoksi siis päässäni on folioita, päädyin kokeilemaan miten päähäni onnistuisi feikata permanenttia. Toki huomasin vasta puolessa välissä, että niskahiukseni ovat ihan liian lyhyet käherrettäviksi!
Lupasin esitellä porukoiden luota viime sunnuntailta erään löytöni, joka onkin ollut tällä viikolla ahkerassa käytössä. Sovittelin huvikseni äitin loimusamettimekkoa ja totesin sen istuvan päälleni yllättävänkin kivasti! Hihat ovat toki hieman lyhyehköt, mutta paljastavat kivasti ranteet, jolloin myös rannekorujen käyttö mahdollistuu. Itse mekkohan on ihan aitoa ysäriä, joten matkani kohti kasaria on käynnistymässä.
Erityisesti tykkään siitä, miten kivasti mekko istuu selkäpuolelta, notkoselästäni huolimatta! Aiemmin viikolla asustin mekon Jimmy Choo for H&M -nahkavyöllä, mutta näin kotona hengaillessani en kaivannut mitään kiristävää ylleni, joten ihan basiccina mentiin.
Testailin myös meikkijuttuja viikonloppua varten ja sain elämäni ekaa kertaa tökättyä irtoripset paikoilleen! Mahtavaa! Nuo kuvassa esiintyvät irtoripset eivät tosin ole ne, jotka lauantaina laitan vaan bileitä varten mulla on varastossa jotkin vielä hienommat. Kaveriksi testailin varastoistani löytämääni turkoosia luomiväriä, mutta, harmi, kamera söi kaikki värit ja kokonaisuus näyttää kuvissa ihan liian miedolta todellisuuteen verrattuna...
Huomenna onkin aika ihan tosissaan aloittaa valmistelut juhlia varten. Ainakin pitänee siivota (ärrinmurrin) ja leipoa täytekakku ja käydä kaupoilla hankkimassa joitain tarvikkeita ja tarjoomisia. Tähän mennessä olen ottanut varsin rennosti asian suhteen, ihan vain koska siinä vaiheessa kun annan itselleni luvan miettiä ja järkätä asioita, pääsee helvetti valloilleen ja kutakuinkin stressaan pääni puhki. Siispä mieluummin myöhemmin kuin aiemmin. :D
Vielä kerran
Hähää, piinaan teitä Mini-jutuillani vielä yhden postauksen verran, tällä kertaa taas pitkästä aikaa tyyliasioitakin liipaten!
Eilisen päivän asuni, tietysti meidän Minin vieressä kuvattuna. (Joo-o, oli ihan pakko!) Koska en löytänyt sopivan vihreää vaatekaapistani, piti asu sävyttää mustien pystypilarien sekä hopeanharmaiden konepeltiraitojen ja katon kanssa sävy sävyyn. Kuvassa muuten tuossa Minin takana kurkkii myös meiän Kirppu, tuo kuparisen oranssi Micra, joka on ehkäpä maailman ketterin kaupunkiauto! Toivottavasti tulevat Kirppu ja Potsi keskenään hyvin toimeen!
Mutta niin, takaisin asuun... Nooralta saadut nikkurit pääsivät ulkoilemaan nyt jo hiljalleen sulaneella asfaltilla, kaverinaan harmaat farkkuleggingsit ja ikivanha musta villakangastakki, lukioaikana ostettu. Kaulaan hauska liukuvärjätty raitahuivi ja päähän huopainen trilbyhattu, molemmat H&M:stä. Takin alla mulla oli jotain varsin jännää, jonka nappasin mukaani vanhempieni luota jemmavaatekaapista, josta voi tehdä hauskoja löytöjä menneiltä vuosikymmeniltä. Siitä kuvaa myöhemmin, kunhan saan kaivettua kameran esille.
PS: Teeman päivityksen mukana nollaantuivat kaikki kivat tekemäni muutokset ulkoasuun, joten linkkien värit sun muut saattavat vaihdella nyt hetken aikaa, ennen kuin saan kaikki jutut taas kohdilleen.
PPs: Nyt pitäis olla säädökset taas kohillaan!
Kaupunkijediritari
Tänään haluan olla kaupunkilaistunut jediritari. Siispä kiinnitän neuletakkini kauluksen hupuksi päähäni, vedän jalkaani laskoshousut ja kuorrutan kokonaisuuden pehmoisilla maihareillani. Raitapaita toimikoon suojapukuna suojateillä!
paita, neule ja housut Gina Tricot / maiharit All Saints
Voi, kun vielä olisikin ulkona paljas asfaltti, niin olisin voinut ulkoiluttaa asuani. Nyt joudun vain fiilistelemään sisätiloissa maihareitani...
Viime keväänä hankkimani raitapaita on jäänyt vähemmälle käytölle, sillä olen vierastanut sen löysää hartialinjaa ja rintojeni suuruutta korostavaa laskeutuvuutta. Neuletakilla sain kuitenkin peitettyä häiritsevän hartia-alueen ja tissit nyt saavat kai välillä näyttääkin juuri sen kokoisille kuin ovatkin, näyttääpähän maha siinä alapuolella hieman pienemmältä!
Unohdin muuten kertoa tarinan siitä, mitä tapahtui noita All Saintsin maihareita Selfridgesiltä ostaessani! Aluksihan sovittelin tuon mallin pintanahkaisia versioita, jotka muuten olisivat olleet hyvät, mutta jäykkä nahka painoi ikävästi päkiän päällä olevan sauman kohdalta. Kenkä oli kyllä oikean pituinen, mutta vaati hieman voimaa saada se jalkaan johtuen rintavasta jalkapöydästäni ja ahtaahkosta kengänsuusta. Ystävällinen myyjäpoika ehdotti, että kokeilisin kokoa 41, jospa se mahtuisi paremmin. Kerroin käyttäväni kokoa 37 ja kysyin, onko mokkanahkainen versio kengästä yhtään pehmeämpi. Kuulemma oli, joten myyjäpoika tarjoutui hakemaan kokeiluun parin mokkanahkaisia saappaita. Ei millään ollut uskoa, että kyllä, ihan tosissani haluan kokoa 37! Onneksi olin asiakkaana (ja omien jalkojeni tuntijana) oikeassa, 37 oli juuri täydellinen mokkanahkaisena...
Jäin vain miettimään, että miten ihmeessä mun jalkani voi näyttää siltä, että niihin saattaisi sopia paremmin koko 41, kuin 37?
Testailin samalla myös uutta kuvauskorkeutta, mutta taitaapa olla, että tämä ei taida olla vartalolleni se ideaalisin. Vyötärönkorkeudelle sijoitettu kamera saa silmämääräisesti lantioni näyttämään varsin leveälle, verrattuna kuviin, jotka on otettu joko noin polven tai hartian korkeudelta. Eipä sillä että se kovin kapoinen olisi muutenkaan, tyypillisen suomalainen persjalkainen päärynä malliltani kun olen, mutta ainahan olisi kiva saada tasapainoisemman näköisiä kuvia aikaiseksi. Testit jatkuvat...
Blogi
Ilmoittaudu lukijaksi
Looklet-luomukseni
Kategoriat
- Blogi (37)
- Arvonta (3)
- Haaste (3)
- Lehdessä (4)
- Miitit (17)
- Sopulipostaus (3)
- Elämää (127)
- Herkuttelu (30)
- Karvakorva (4)
- Kuvattua (11)
- Liikunta (4)
- Musiikki (1)
- Nörtti (11)
- Kauneus (40)
- Hiukset (27)
- Kosmetiikka (16)
- Ostokset (45)
- Kuukauden saldo (3)
- Sisustus (13)
- Tyyli (115)
- Asusteet (28)
- Asut (53)
- Farkut (11)
- Itse tehtyä (17)
- Kengät (31)
- Kuuden vaatteen haaste (3)
- Laukut (8)
Tagit
Linkit
- Älä katso nurjalle
- Are you feeling fashionable?
- bubble gun
- Bubbling under Tampere
- Casual monday
- Colour me!
- Evil Dressmaker
- Fashion Flux
- Fashion Overdose
- Heijastuspinta
- Helmi otsalla
- ite puin.
- Kissanminttua
- MouMou
- My Milk Toof
- Nelliinan vaatehuone
- No Fashion Victims
- Nooran Elämää
- Oh Molly!
- Ostolakossa
- Paras aika vuodesta
- Pupulandia
- Riepatus
- Salkan Vintageunelmia & Hamehommia
- Tunnetila
- Väkitukkoilua
Kalenteri
Lisenssi
Tämän blogin sivuilla olevat kuvat ja tekstit on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.