Kukaan vähänkään tutumpi henkilö ei liene kovin yllättynyt tämänkertaisesta Tamperelaisen juttuni aiheesta. Etenkin kotioloissa nimittäin rakastan villasukkia yli kaiken! Pakkohan se oli jakaa rakkautensa myös muullekin kansalle, eikös niin? Tosiaan, once again, laitan tämän jutun tänne blogiinkin, niin myös muut kuin tamperelaiset pääsevät lukemaan ja ihastelemaan laadukasta tarinoimistani.
Kylmien kelien lempiasuste
Niitä on monen värisiä ja mallisia. Ne voivat olla kirjavia tai pitsisiä, itse tehtyjä tai ostettuja. Pääasia, että ne lämmittävät palelevia varpaita, ne villasukat nimittäin.
Olen ottanut viilenevät ilmat avosylin vastaan, sillä lopulta pääsen taas käyttämään rakkaita villasukkiani. Ne paitsi pitävät jalkani lämpiminä, toimivat myös mainioina asusteina. Asu kuin asu näyttää heti astetta rennommalta, kun lahkeen alta pilkistää villasukan terä tai kun villasukan varsi on vedetty lahkeiden päälle näkyville.
Sukkapuikot suihkivat, tällä kertaa äidilleni paksuja kotisukkia.
Vuodessa edes pari sukkia
Lähes jokainen tekstiilitöitä ala-asteella tehnyt on joutunut kutomaan villasukat. Joillekin tämä lienee ainoa kerta kutimien kimpussa, mutta itse sain ennemminkin tästä innostuksen käsitöihin. Vaikka pitkän tauon jälkeen jälki aina onkin hieman haparoivaa, pyrin vuosittain kutomaan edes yhden parin villasukkia, joko itselleni tai jollekin läheiselleni lahjaksi.
Tällä hetkellä työn alla ovat harmaat pitkävartiset sukat, joiden varret voi rutata rennosti nilkkaan tai vetää saappaiden kanssa lahkeiden päälle. Malli on hyvin yksinkertainen, sileää neuletta jalkaterässä ja joustinneuletta varressa. Jonain päivänä tulevaisuudessa opettelen vielä kirjoneuleenkin salat!
Asuun kuin asuun saa tiettyä lisärentoutta kun siihen lisää villasukat.
Suvun klassikko ovat ”ailit”
Käsitöissä idolini on eräs Aili-niminen leidi, joka piti lapsuudessani koko serkuskatraamme enoni ja tätini mukaan lukien villasukissa. Kerran, pari vuodessa saapui mummulaani pahvilaatikollinen villasukkia, joista kaikki saivat sovittaa oikeankokoiset sukat ja valita vielä lukuisista värivaihtoehdoista mieleisimmät.
Ailin villasukissa oli aina eräs tietty kirjoneulemalli, jollaista en ole vielä missään muualla nähnyt. Näitä suvussani klassikon aseman saaneita villasukkia on vielä tallessa ainakin itselläni ja vanhemmillani useampi pari, ja niitä käytetään ja rakastetaan huolella. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä juttua ”ailit” jalassa.
Villasukat ovat itselleni jotain todella lohduttavaa ja rentouttavaa. Niihin tiivistyy erityisesti ajatus nojatuoliin torkkupeiton alle kääriytymisestä kylmänä talvi-iltana kuuman glögimukillisen kanssa, mäyräkoiran käpertyessä kainaloon nukkumaan.
