Koneellani on jo kesästä asti pyörinyt muutama kuva eräästä eteisemme lempiasiastani, joten lienee ehkäpä korkea aika julkaista nämäkin kuvat. Eteisemme on ärsyttävän hämärä ja vaikka nämäkin kuvat on otettu aurinkoisena kesäpäivänä, en millään meinannut saada riittävän tarkkoja ja riittävän valoisia kuvia aikaan. Koittakaa kestää!

Kaipasin pitkään jonkinlaista säilytyspaikkaa harvemmin käyttämilleni kengille, jotta kaikkia ei tarvitsisi pitää esillä yläkerran portailla (mäyräkoirien hampailta piilossa nääs). Jossain vaiheessa muistinkin vanhan arkkuni, joka ei ollut vielä aiempiin asuntoihimme mahtunut, vaan sijaitsi kotopuolessa vanhassa huoneessani. Alunperin arkun olen löytänyt mummulan vintiltä, josta sen teini-ikäisenä itselleni kinusin sisustuskappaleeksi. Pienet kolhut eivät haittaa lainkaan, vaan ennemminkin tuovat ihanaa ajan patinaa.

Nyt arkku pääsi oikein paraatipaikalle eteisen suuren peilin eteen. Se syö riittävän monta kenkäparia ja on myös mukavan tukeva, jotta sitä voi tarvittaessa käyttää istuinalustana. Koiristamme nuorempi, Iita, on ottanut arkun omakseen ja istuukin usein arkun päällä tuijotellen itseään peilistä ja muristen välillä peilikuvalleen!

Arkun kaveriksi sopii myös toinen perinnehuonekalu, nimittäin vanhempieni vanha keittiöjakkara, joka muutama vuosi sitten maalattiin valkoiseksi, kun sen kelta-oranssi väritys alkoi tuntua liian räikeältä sisustukseemme. Aiemmin jakkara seilasi pitkin huushollia, koska sillä ei oikein ollut omaa paikkaa missään, mutta nyt kun arkun laittoi peilin eteen, jäi arkun ja kenkätelineen väliin juuri jakkarankokoinen sopiva kolo!

Perjantaina saapunut uusi sohva on nyt kunnolla koeistuttu ja ihanan pehmeäksi todettu. Väri on keväisen raikas, pellavaisen vaalea. Lähiaikoina on vielä muistettava suihkutella tuo kangaspinta tekstiiliteflonilla, niin ei tarvitse murehtia jos jotain sattuisi läikähtämään sohvalle.

Sohva on niin massiivinen, että asuntomme rajoissa oli mahdotonta mahduttaa se kerralla kuvaan. Onneksi laskelmamme pitivät sen verran paikkaansa, että se olkkariimme ylipäätään mahtui. Ainakaan ei olisi ollut varaa olla yhtään isompi… Pääasia silti on, että tuossa mahtuu kaksi keskimääräismittaista henkilöä löhöämään jalat oikosenaan, ja että mahdolliset vieraatkin mahtuvat istumaan (silloin kun ei löhötä).

Sohvapöytä meiltä tosiaan vielä puuttuu, mutta on kovassa etsinnässä. Toistaiseksi olemme pärjänneet pelkällä pehmoisella rahilla (joka aukeaa vieraspatjaksi) mutta nyttemmin olemme alkaneet kaivata jotain riittävän tukevaa alustaa, johon voisi kahvikuppinsa laskea ilman pelkoa sen kaatumisesta. Hakusessa olisi siis kiva, nätti ja käytännöllinen sohvapöytä, joka täyttäisi niin isännän vaatimukset hillitystä linjasta, kuin mun toiveeni persoonallisuudesta. Jotenkin en oikein (vielä ainakaan) lämpiä sille halvimmalle Ikea-vaihtoehdolle, vaan haluaisin jotain aavistuksen erikoisempaa…

Kuvissa tuo sohva näyttääkin kovasti pienemmälle, kuin oikeasti. Jopa suuriksi luulemani sohvatyynytkin näyttävät kuvassa niin pikkuruisille! Verrokkina sohvatyynyt aiemmassa (vieraspeti)sohvassamme, perspektiiviä antamaan.

Juuri nyt jipottaa niin paljon, ettei päästä tahdo irrota edes järkevää tekstiä! Viikonlopun koomakaan Rhian mahtavien tupareiden jäljiltä ei asiaa helpottanut mutta toivotaan että ulkona paistava aurinko saisi tähänkin tyttöön taas energiaa. Ainakin se on sulattanut viimeisetkin lumet meidän parvekkeelta, mahtavaa!!

Hihii, meilläpäs ei ole tällä hetkellä olohuoneessa istuimen istuinta!

Muunmuassa näissä kolmessa postauksessa vilahtanut nojatuolipari lähti uuteen huusholliin kuukausi, pari sitten, jonka jälkeen olemme pärjäilleet tähän asti pelkällä vuodesohvalla, joka ei kuitenkaan pidemmän päälle istumismukavuudeltaan sopinut ainoaksi löhöilypaikaksi. Tänä aamuna kannoimmekin erään söpöläisen tytön kanssa vuodesohvan uuteen kotiinsa ihan tuohon naapuriin, itse asiassa erään entisen asuntomme yläkertaan. Toivottavasti se siellä toimittaa virkaansa yhtä hyvin, kun meillä edellisen asunnon vierashuoneessa!

Syy siihen, että vanhasta sohvasta hankkiuduimme pikaisesti eroon oli se, että viikonloppuna törmäsimme niin ihanaan sohvaan ja niin ihanalla tarjouksella, ettemme millään malttaneet jättää tilaisuutta käyttämättä. Olemme sillä silmällä katselleet sohvia jo jonkin aikaa, mutta nyt lopulta tärppäsi! Tällä viikolla sen pitäisi saapua meille, joten odottelen täällä sormet ristissä, että tämä tapahtuisi jo alkuviikosta…

Toinen jännäyksen paikka on se, että sohva istuu kokonsa puolesta olkkariimme hyvin. Mittoina tulkitsimme sen juuri ja juuri olevan sopivankokoinen, mutta kyllähän se siltikin pikkaisen jännittää, on se sentään sen verran massiivinen malliltaan. Näettepä sitten, kun se saadaan kotiin!

Uuden sohvan tultua pääsemme myös miettimään tarkemmin sohvapöydän hankintaa. Aiemmin olemme pärjänneet pehmorahilla, jonka saa avattua vieraspatjaksi. Pehmoiselle rahille ei kuitenkaan kovin mielellään laske kahvimukia tai mehulasia kaatumisvaaran vuoksi, joten kovalla pinnalla varustettu sohvapäytä olisi oikeastikin tarpeen.

Ongelmallisinta sohvapöydän hankinnassa on se, ettemme osaa päättää oikein mitään sen suhteen. Uskon pyhästi, että moni asia ratkeaa, kun vain ensin saamme sohvan aseteltua olohuoneeseemme. Sitten on huomattavasti helpompi miettiä, minkä kokoinen ja mallinen pöytä sopisi parhaiten kokonaisuuteen…

Itseäni kiehtoisi myös itse tehty sohvapöytä. Satuin törmäämään Angels can fly -blogissa ihanaan, puulavoista kasattuun pöytään, joka tyylillisesti kävisi meidän olkkariin, kuin nyrkki silmään. Valkoisella kevyesti petsattu puupinta on varsin valloittava, vaikka itse pitäisin vaihtoehtona myös korkeakiiltovalkoisella maalausta siten, että puupinnan kuopat jäisivät kuitenkin tasoittamatta. Kiiltäväksi maalattu pinta olisi helpompi puhdistaa sotkuista ja pölystä, näin käytännön kautta ajateltuna…

Nyt jatkan kuitenkin koulukirjojen lukemista, ja kännykän kyttäämistä siltä varalta, että ilmoittavat milloin tipauttavat sohvan kotiin. Jännits-jännits!