Tavistyle

Niin, niitä asukuvia ei olekaan hetkeen taas ilmestynytkään tänne blogiin, joten tehdäänpä poikkeus siihenkin asiaan! Tänä talvena olen hiihtänyt yleensä kotosalla polvista venyneissä collegehousuissa pistäen pääni ulos vain koiria ulkoiluttaakseni, sillä opintoni eivät tässä vaiheessa vaadi kovin ahkeraa luennoilla ramppaamista (onneksi!). Muutoin olen turvautunut vaatetuksessa kaikenlaiseen lämpöiseen, mukavaan, huolettomaan ja rentoon. Toisin sanoen ei mitään kovin erikoista raportoitavaa sillä saralla!

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Testausta

Suurin osa lukijoista lienee jo huomannut tavalla tai toisella viime vuoden puolella alkaneen Spartoo-yhteistyöni. Koska en halua kehua sikaa säkissä, päädyin eilen tekemään ensimmäisen tilaukseni nähdäkseni miten hyvin tavara sieltäpäin kulkeekaan.

Ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että olen voimaton päättämään yhtikäs mitään, jos vaihtoehtoja on liian monta. Voi niitä lukuisia kertoja, joina olen seisonut karkkihyllyn edessä valehtelematta tunninkin verran miettimässä, minkä pussin ostaisin, vain lopulta turhautuakseni valinnanvaikeuteen ja kävelläkseni tyhjin käsin pois. Siispä ei pitäisi tulla yllätyksenä että saatoin käyttää aika monta tuntia verkkokaupan sisällön kaiveluun ennen kuin sain tilaukseni lopulta tehtyä.

Vaikka Spartoolta löytyisi vaikka minkälaisia ihania kenkiä, päädyin miettimään hankintaani ihan käytännön tarpeen kautta. Seisomatyössäni tarvitsen matalakantaiset kengät, joilla voin varmuudella seistä monta tuntia putkeen ilman pelkoa siitä, että tuo pirun vaivasenluuni alkaisi taas äkäillä. Siispä päädyin lopulta vanhaan tuttuun merkkiin, Vagabondiin, jonka Kareno-nilkkuri vaikutti juuri työkäyttöön sopivalta. Toivottavasti lesti vain istuu hyvin!

Toimitusajaksi arvioitiin tilausvaiheessa 6 arkipäivää, joten koska tilaukseni tein eilen 5.1. saattaisin hyvällä tuurilla saada kenkäni jo ensi viikon lopulla. Raportoin aiheesta, kunhan saan nuo käytännölliset kaunottareni kotiin!

Karvaiset jalat

Eilen esittelemäni punaiset paholaiset ovat olleet jo ahkerassa käytössä, mutta tämä toinen uudenpuoleinen kenkäparini odottaa vielä hieman viileämpiä ilmoja. Mokkanahkaisissa Conversen tennareissa on nimittäin kerrassaan ihanan lämmin karvavuori!

Koska viime vuosina talvet tuntuvat kylmenneen aina vain kovempiin pakkaslukemiin, ajattelin katsoa jo hyvissä ajoin pakkasvaatevarastoni kuntoon, vielä kun kaupoissa riittää valikoimaa. Nyt saakin talvi tulla, tämä tyttö ainakaan ei aio palella! Tosin, nyt kun sanon tämän, tuleekin talvesta varmaan sitten todella leuto, mutta eipä haitanne sekään!

Enää puuttuvat talvivarustuksestani ehjät villasukat, mutta kukapa ne kutoisi, kun itse en saa aikaiseksi? Pitäisi vain saada jotenkin varattua pari päivää yksinomaan kutomiselle, niin nopeastihan ne sukat kertalaakilla valmistuisivat. Pikkuhiljaa tikutellessa ei nimittäin tahdo tulla valmista ikinä!

Vagabond Thelma vs Spirit Alessia

Jo useamman vuoden olen himoinnut useammassakin blogissa näkyneitä Vagabondin Thelma-kiilakorkoja. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut elää ilman noita kauniita, mutta monella tapaa käytännöllisiä nilkkureita. Vaan en enää, tavallaan…

Vagabond Thelma

Törmäsin viikonloppuna Ideaparkin Warehouse outletissa varsin tutunmalliseen kenkään. Spirit-merkkinen Alessia-malli on niin liki identtinen Thelman kanssa, että mietinkin, voisivatko mallit olla kotoisin samalta tehtaalta? Näitähän vastaavia tapauksiahan on ajoittain kenkämarkkinoilla liikkeellä, täysin samaa mallia, jotka eroavat pääasiassa vain brändimerkkinsä osalta toisistaan.

Spirit Alessia

Thelma ja Alessia ovat tosiaan lähestulkoon identtiset. Molemmat ovat nahkaa, alkuperäinen hinta on likimain sama (joskin Alessioista sain kivat outlet-alennukset) ja kengän leikkaukset kulkevat samoja linjoja. Pohjan kuviointi on aivan samanlainen (ks. alin kuva) lukuunottamatta sitä, että Alessioissa lukee tietysti pohjassa Spirit eikä Vagabond.

Silmämääräisesti ainoa ero Vagabondin ja Spiritin mallien välillä on solkien ja etenkin koristevetoketjun väri. Vagabondin Thelmassa aikoinaan tuon vastaavan mallin eniten mielipiteitä jakanut ominaisuus oli se, että siinä oli kultainen vetoketju ja hopeiset soljet. Alessian soljet ja vetoketju ovat keskenään yhteensointuvat, hapettuneen hopean sävyiset, joten kenkien yleinen värimaailma on selkeästi harmonisempi.

Vaikka olenkin hiljalleen hankkiutumassa eroon suurimmasta osasta korollisia kenkiäni vaivasenluun pakottamana, uskaltauduin kuitenkin hankkimaan hieman uhkarohkeasti nämä ihanuudet. Olenhan sentään niin kauan tästä mallista haaveillut, että kerran sitä satunnaisesti kärsii pienestä särystäkin, jotta saa näinkin kauniita – ja silti niin ihanan rentoja – kenkiä käyttää. Pieni platopohja päkiän alla onneksi hieman lieventää osumaa suoraan päkiälle, joten toivotaan jalkojeni kestävän näillä kävelyä edes hieman kauemmin! Ainahan toki kengät voi valita jalkaan silloin kun ei tarvitse harrastaa pitkän matkan kävelyä…

Kevättä päällä

Ulkona vallitsevasta uustalvisesta säätilasta huolimatta onnistuin hankkimaan itselleni varsin keväisen olon koeajaessani kauppareissulla uudet keväthankintani – mustavalkoraitaiset tennarit Seppälästä ja vaalea trenssi Vero Modasta. Asussa palvelivat mallikkaasti myös pitkästä aikaa kaapista kaivetut mustat pillifarkut, jotka tuntuvat istuvan päälle paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka leveämmät lahkeet ovatkin kovasti tulossa taas muotiin, pidän vielä kiinni ainakin tällä hetkellä omistamistani pillilahkeista, niiden kanssa kun ei tarvitse varoa kantapään alle valuvia lahkeita, eikä välittää liian pitkien lahkeiden lyhentämisestä.

Kaksi hyvin nälkäistä mäyräkoiraa pitivät huolen siitä, ettei emäntä ehtinyt ottaa asusta muunlaista kuvaa kuin nopean peilikuvan puhelimella. Olisivat kohta hyökänneet kauppakassin sisällön kimppuun!