Tänään on ollut kyllä yksi totaalinen kommelluspäivä, mutta vastoinkäymisistä ja mieli maassa -olosta huolimatta olen kuitenkin todella iloinen koko päivästä!
Aamulla suuntasin Tampereelle kokeillakseni onneani Tigin London Calling -hiustrenditapahtuman hiusmallihaussa. Koska olen saanut olla kyseisessä tapahtumassa jo kaksi kertaa aiemmin mallina, ei pahemmin haitannut vaikken tällä kertaa päässyt malliksi. No, olisihan se ilmainen trendiväri ja -leikkaus ollut aika ihana, etenkin kun nyt on remppajuttujen takia raha niin tiukalla, että kampaajaan ei hetkeen ole varaa, mutta toisaalta pidän tämänhetkisestä kampauksestani ja kunhan saan taas lähipäivinä kotona värjättyä juurikasvunkin piiloon, voin hyvinkin elää tämän pääni kanssa taas jonkusen aikaa.
Koska muutoinkin olis sopivalla suunnalla, piipahdin Radiokirppiksellä etsimässä villasukkakenkiä (eli siis sellaisia kenkiä joihin mahtuu huoletta villasukkakin sisälle). Eräässä pöydässä olisi ollut kenkiä vaikka kuinka, mutta kolmesta varteenotettavasta ehdokkaasta yksikään ei lähtenyt kotiin. Hinnaltaan kohtuulliset, hieman tämän syksyn Vagabondin Grace-mallin tyyliset korkeat saappaat painoivat jalkapöydän päältä. Kiilto(teko?)nahkaiset pitkävartiset vetoketjulliset maiharit olivat unelmat jalassa, mutta lähes 30 euron hinta sai jättämään nekin pöytään, kun eihän mulla niin paljoa ollut käteistä mukana. Löysin myös juuri kokoiseni Vagabondin matalakantaiset tekonahkanilkkurit, mutten mistään löytänyt sille paria, jossa olisi ollut hintalappukin, joten eipä niitäkään voinut ostaa. No, säästyi rahaa ja voin jatkaa etsintöjä joskus tuonnemapana.
Kirppikseltä suunnistin suunnitellusti kohti Marusekia, josta nappasin mukaani hieman sushia (nam). Matkalla autolleni iski ihan kaamea jano ja tietysti vesipulloni sekä laukussa että autossa olivat ihan tyhjiä! Päädyin sitten ajamaan koulun kautta, ottaakseni koulun vessasta vettä pulloihini, etten vallan kuole janoon. No, automaattihanoistahan tuli vain kuumaa vettä, joten sain sitten siemailla janooni lämmintä vettä, mutta vettä sentäs kuitenkin.
Sushini nautin samointein koulun parkkipaikalla autossa, koska sen pidemmälle en malttanut enää nälältäni odottaa. Vaikka aiemmin vastaavasta annoksesta on tullut mahani täyteen, jäi tällä kertaa ihan nälkä. Höö! No, oli sentään hyvää!
Kotimatkallani piipahdin Ideaparkissa, jossa pyörin H&M:llä katselemassa neuleita. Eipä siellä juuri nyt ollut oikein mitään inspiroivaa. Aina oli jossain vikaa. Jos malli oli kiva, niin sitten materiaali oli jotain aivan hirveäntuntuista sormissa ja jos taas materiaali oli pehmeää (niin sitä 100% akryyliä :P) niin malli ei napannut. Gina Tricot’sta bongasin pehmoisen (100% akryyliä, mitäpäs muutakaan) pappaneuletakin, jota ensin katsoin mustana tai tummanharmaana, mutta sitten iskinkin silmäni johonkin aivan muuhun. Saatoinkin ostaa itselleni niiksi päiviksi, kun haluan piiloutua pahalta maailmalta johonkin isoon ja pehmeään sellaisen ihanan ison ja pehmeän ja piristävän oranssinpunaisen neuletakin.
Saatoin myös hankkia päähäni uuden hiusvärin. Värjäsin jokunen aika sitten kellastuneet hiukseni Casting Creme Gloss Glossy Blonds -sarjan sävyllä 1021, joka muuten neutralisoi erinomaisesti keltaisen pois ja jätti tilalle ennennäkemättömän pehmoiset hiukset! Se hoitoaine on ehtaa kultaa, jos hiusten siloitustehossa mitataan! Tällä kertaa otin kokeiluun astetta tummemman sävyn, tuhkanvaalean 910. Tähtäimessä mulla siis on se että pääsisin vielä joku päivä eroon tästä hiuksia kuivattavasta vaalennuskierteestä. Tänään en kyllä aio värjätä päätäni, sen verran on tullut häslättyä ihan kaiken kanssa etten halua edes arvata mitä kaikkea voisi hiustenvärjäyksessä mennä pieleen!
Niin, häsläystä oon harrastanut myös auton ratissa tänään. Onnistuin muunmuassa kolauttamaan takarenkaani koulun autohallista poistuessani ihan liian korkeaan ja terävään kiveyksen (siis rotvallin) reunaan. Kotiin tullessani mokailin liikenneympyrässä, kun en mukamas saanut kakkosta päälle ja kaasuttelin tyhjää hetken aikaa. No, tällä kertaa en sentään vetäissyt käsijarrun kahvasta yrittäessäni vaihtaa vaihdetta, niinkuin joskus kesemmällä! Enkä kolauttanut ovenreunaakaan autoni viereen autotalliin parkkeerattuun halkomakoneeseenkaan!
Onneksi kuitenkin olen itse pysynyt ehjänä ja terveenä ja nättinä ja kotona odotti maailmankaikkeuden ihanin mäyräkoira, jolla oli ihan kauhea ikävä! Sain päivän naurut, kun kenkiä riisuessani Milla tuli jalkojeni väliin möyrimään selällään, yrittäessään metsästää maihareideni remmejä. Pitkästä aikaa mäyräkoira malttoi myös syödä ruokansa kokonaan loppuun ilman että piti monta kertaa houkutella! Parhaillaan se yrittää tuolla möyriä rullatun maton sisälle kaivelemaan, luolakoira kun perimältään on. Ihana otus!
Milla sanoo moi!
