Eilen kävin vaihteeksi tukkamalleilemassa Tigin Colour with Style -värikoulutustilaisuudessa. Olen yrittänyt hiljalleen kasvatella vaalennuksia pois ja viime kuussa kävinkin kampaajalla laittamassa päähäni astetta tummemman hiekkaisen beigen värin, joka oli nyt jo tehokkaasti haalistunut vaalennuksien päältä pois jättäen jälkeensä tyylikkään kolmen sentin maantienharmaan juurikasvun. Ajattelinkin että tämä olisi mainio tilaisuus saada juurikasvut peittoon, tuoreen värin päähän ja uuden fressin kampauksenkin vielä, juuri sopivasti ennen tulevaa lauantaista blogimiittiä Helsingissä.
Olin tilaisuuden “pehmeä pää” eli sävyni on pehmeän vaalea. Suomeksi olen siis tätä nykyä porkkanapää, kampaajakielellä persikkainen, säväyksellä punaista. Lisäksi päälaelle laitettiin vielä vaaleita raitoja.
Leikkaus on takaa lyhyt, pidemmillä sivuhuituloilla sekä vinolla otsatukalla.
Kesäksi otsatukkani ehtii hieman kasvaa, jolloin sitä onkin sitten helpompi pitää ylhäällä, valkoisen otsan kirousta vältellen.
Tämähän siis oli kokonaisuudessaan neljäs kertani hiusmallina, kolmas Tigillä. Aiempien Tigi-kertojeni tuloksia voikin katsella täällä ja täällä.
Eilen illalla fiilikseni oli vielä varsin hyvä, nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Pesin aamulla hiukseni (mallipalkkioksi saamillani Tigi Catwalk -sarjan värjättyjen hiusten tuotteilla) ja perinteinen kävi vaihteeksi toteen. En tiedä johtuuko tämä hiusteni omasta punapigmentistä (joka muuten ilmeisesti on aina näyttäytynyt ihanana keltaisuutena vaalennuksissani) vai mistä, mutta näin käy aina punertavien sävyjen kanssa. Värjäyksen jälkeen ensimmäisen kerran hiukset pestyäni niiden sävy kovenee ja tietynlainen alkuperäinen luonnollisuus katoaa. Osittain tämä voi johtua myös siitä että hentoa hiustani on hankala muotoilla kotona siten, että hiuksen luonnollinen kiilto säilyy. Erillisen kiiltoseerumin käyttö kuitenkin saa hyvin herkästi pääni näyttämään rasvaiselta lätyskältä.
Aiemmin niin nätisti oikealle taipuneet etuhiuksetkin päättivät sitten itsepäisesti vääntyä ihan väärään suuntaan eikä tähän auttanut suoristusrauta, kiharrin, fööni tai mitkään kotoa löytyneet muotoilutuotteetkaan. Ja jälleen kerran, kuvassa todellisuus kaunistuu, eikä se vastaa täysin sitä, mikä peilissä oikeasti tuijottaa vastaan. Sävyeroja on niin kovin vaikea tallentaa täydellisesti kuvaan.
Paitsi etten ole vielä oppinut muotoilemaan nätisti uutta hiusmalliani, näyttää väri päässäni tällä hetkellä tummanruskeisiin hiuksiin tehdylle epäonnistuneelle kotivaalennukselle. Ylimpien, eilen illalla otettujen kuvien luonnollisuus katosi huuhteluveden mukana. Myös peilikuva näyttää tällä hetkellä vieraalle, jotenkin epäluonnolliselle. Kaiken kukkuraksi olen paniikissa, miten saan yhdistettyä porkkanapääni tämänhetkiseen musta-valko-harmaa-beige-sävyiseen vaatekaappiini ilman että se pomppaa eriparisena kokonaisuuden seasta. Aiemmilla punapääkerroillani olen pukeutunut kuparin, vihreän ja ruskean eri sävyihin, jolloin kokonaisuus on ollut harmoninen, mutta noista vanhoista vaatteista on jo aika jättänyt jälkeen aikoja sitten.
Normaalisti toteaisin vain, että hiusta se vain on! Nyt kuitenkin pitäisi olla lauantaina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin blogimiitissä, mikä asiana on sosiaalikammoiselle ujolle henkilölle ihan vain inasen ahdistava. Kuitenkin tuonne on tulossa toinen toistaan kauniita, laittautuneita naisia, ja olisin halunnut tuntea oloni nätiksi, luontevaksi ja huolitelluksi siellä seassa. Onneksi on sentään vielä puolitoista vuorokautta aikaa panikoida… Toivotaan parasta, että paniikki kaikkoaisi sillä että pääsen alkushokistani ja totun tähän päähän, ja mielelläni vielä keksisin, miten onnistun muotoilemaan tämän jotenkin kivasti! Jos ei muuten, mutta jos edes kuvissa näyttäisi kivalta…
