Tuulen tuivertama

Olen siinä mielessä ehkäpä onnellisessa asemassa, että useimmiten hiukseni näyttävät parhaimmilta hieman ylikasvaneina ja huolettomasti tuulentuivertamina. Tiistaina kävin pitkästä aikaa leikkauttamassa blondausaineiden kuivattamia latvoja pois ja samalla mallikin muuttui jonkin verran. Siitä iän ikuisesta kasvatusprojektista huolimatta halusin takaa lyhyemmän mallin, nyt kun edestä hiukset ovat kasvaneet riittävän pitkiksi mallia ajatellen, ja haluamani mallin sainkin!

Takaa hiukset ovat siis lyhyemmät ja siistimmät, mutta hiusten etulinja jätettiin oikeastaan koskemattomaksi, itse nirhittyä otsatukkaa myöten. Ulkona tuivertaa karmea tuuli ja lumitöissä ollessani se kehittikin pidemmät sivuhiukseni herttaisille laineille – ihan lempparia! Harmi vain että tätä mallia on lähestulkoon mahdoton yrittää toisintaa sisällä hiuksia laittaessa, tarvitaan nimenomaan se hieman kostea, armottoman kylmä tuuli!

Salaa kihara

Jos jonkun hiusmallia olen koskaan kadehtinut, niin Heijastuspinta-blogin Marian. Jo pikkutytöstä pitäen olen inhonnut ohutta lirutukkaani ja olenpa silloin kultaisella 90-luvulla ottanut useamman kerran päähäni permanentin. Hiljalleen alan kuitenkin tulla paremmin sinuiksi tämän kuontaloni kanssa ja osaapa se välillä yllättääkin!

black dress and chains 4

(CC) Maria Morri

Ihan turhaanhan olen kadehtinut tuota Marian leijonanharjaa, kun pienillä muutoksilla hiustenhoito- ja -muotoilutuotteissa onnistun kuin onnistunkin taikomaan päähäni kohtuullisen helposti tällaisen! Ainakin melkein kihara! On on, usko pois!

Tämän kaiken mahdollisti ensinnäkin se, että kokeilumielessä siirryin pesemään ja hoitamaan hiukseni Cutrinin Curlism-sarjan shampoolla ja hoitoaineella. Ideana tämän kokeilun taustalla oli se, että kiharan hiuksen tuotteet kosteuttavat tehokkaasti, olematta kuitenkin liian raskaita hennolle ja ohuelle hiukselle. Merkinvaihdon myötä onkin hiuksistani löytynyt aivan uudenlaista taipuisuutta ja olenkin satunnaisesti jättänyt föönin käyttämättä ja vain puristellut hieman kosteisiin hiuksiin käsin laineita.

Otin myös järeämmät aseet käyttöön ja ostin Fudgen Skrewd-kiharatökötin, joka on tarkoitus puristella kosteisiin hiuksiin, jonka jälkeen ne joko annetaan kuivua itsestään tai sitten käytetään hiustenkuivaajaa diffuuserisuuttimella. Sellainenkin kun tästä taloudesta löytyy, niin testasin lopputulosta moisen vekottimen kanssa. Diffuuserin piikeillä kun sopivasti pöyhi hiuksia, tuli tukkapilvestä entistäkin ilmavampi ja tuuheampi. Tykkään ja toteutan jatkossakin!

Disclaimer: Jos haluat tehokkaamman lopputuloksen, laita töpseli seinään. ;)

Naturigin 8.1 Light Ash Blonde

Eräs suurista virheistä maailmassa, jota en millään jaksa lakata ihmettelemästä on ns. maantienharmaiden eli tuhkanvaaleiden hiusvärien puutetta kauppojen värihyllyissä. Tuhkaisia sävyjä löytyy yleensä joko todella voimakkaasti vaalentavista väreistä tai sitten vasta liian tummista sävyistä. Tämä keskimääräinen suomalainen maantienharmaa väri olisi (korjatkaa jos olen väärässä) värinumerona jossain 8.1 tai 7.1 paikkeilla. Tällaista väriä juuri kaipaisin, sillä yritän epätoivoisesti kasvattaa omaa sävyäni takaisin, mutten kuitenkaan halua elää useampaa vuotta blondaamisten jäljiltä aina vaan pahemmin kellastuvan vaaleamman hiuslatvan kanssa. Siksipä kun Ideaparkin Prismassa silmiini osui itselleni (ja ilmeisesti myös Suomessa) uuden hiusvärimerkin Naturiginin hiusväri sävyllä 8.1 Light Ash Blonde, oli sitä pakko kokeilla.

Naturigin 01

Tykkään suuresti paketin visuaalisesta ilmeestä, joka on mukavan raikas ja miellyttävän graafinen olematta kuitenkaan liian kolkko. Sama grafiikka toistuu myös paketin sisällössä, jonka tyylisiä pulloja huolisin mieluusti vaikkapa vakituisiksi peilikaappini asukkaiksi.

Naturigin 02

Värin mainostetaan olevan ammoniakiton ja parabeeniton, joten siltäkin osin tuote vaikutti etukäteen vallan mainiolta vaihtoehdolta moniin muihin merkkeihin verrattuna. Pidin erityisesti siitä, ettei hiusväri tuoksunut kovin pistävältä värjäyksen aikana vaan siinä oli raikas, jotenkin kasvimainen tuoksu, joka etäisesti muistutti Lumenen Natural Code -sarjan kasvoveden tuoksua (jota olen viimeksi käyttänyt yli vuosi sitten, joten muistikuvat tuoksusta voivat toki pettää).

Värjäyksen lähtökohdat voi nähdä alla olevassa kuvassa. Hiusteni väri oli omaan luonnolliseen sävyyni verrattuna hieman liian vaalea ja sävy on päässyt kovasti kellertämään. Tätä aiemmin olen kahdesti värjännyt hiuksiani Loreal Paris Casting Crème Gloss Glossy Blonds -nimihirviösarjan tuhkanvaaleilla sävyillä, jotka ovat saaneet kuivat hiukseni unelmanpehmeiksi ja lisäksi taittaneet hyvin tehokkaasti keltaisuutta hiuksistani pois, joskaan ei kovin pitkäkestoisesti.

Värjäyksen tuloksena hiusteni sävy tummeni juuri sopivan hienovaraisesti, mutta yllätyksekseni hiukseni taittoivat paitsi hieman tuhkaan, myös keltaiseen. (Tämä keltaisuus on yllättäen jonkin verran haalistunut pois pesujen myötä.) Tummuusaste väriaineessa oli siis kohdallaan, mutta olisin kaivannut selkeämpää keltaisuudenpoistoa.

Itse väriaine tuntui olevan kovin vahvaa kuiville hiuksilleni, sillä värjäyksen jälkeen pääni oli yksi yhtenäinen takkupesä! Paketissa mukana tullut hoitoaine oli ällistyttävän nestemäistä, eikä tuntunut kovin tehokkaalta pehmentäjältä, vaan jouduin käyttämään hiuksiini tehohoitoa värjäysprosessin jälkeen ennen hiusten kuivausta. Toki myönnän sen, että käytettyäni aiemmin Casting -hiusvärejä olin tottunut siihen, kuinka värjäyksen jälkeen hiukseni tuntuivat vain entistä siloisemmilta, kuin ennen värjäystä. Siksi kontrasti näin kuivattavaan hiusväriin oli aika jyrkkä.

Jälkimainintana voisin lisätä, että olen nyt muutamassakin paikassa törmännyt kyseisen hiusmerkin yhteydessä maininnan siitä, että värin mukana tuleva ns. hoitoaine onkin oikeastaan värin pysyvyyttä parantava shampoomainen aine, jonka ei siis ole tarkoitettukaan olla kovin hoitava. Näin ollen olisikin hyvä käyttää värjäyksen jälkeen jotakin omaa tehohoitavaa hoitoainetta, kuten itsekin värjätessäni tein. Muutoinkin etenkin vaalennetut hiukset tarvitsevat erityishyvää hoitoa pesujen yhteydessä, joten joka tapauksessa kannattaa satsata johonkin hyvään rakennekorjaavaan ja/tai tehokosteuttavaan hoitoaineeseen.

Naturigin - Before

Ennen

Naturigin - After

Jälkeen

Vaikka itse sävyyn olenkin ollut alkureaktion jälkeen varsin tyytyväinen, saavat Naturiginin hiusvärit jäädä omasta puolestani kaupan hyllylle. Nimenomaan hiusvärien kuivattavuuden vuoksi olen yrittämässä päästä eroon värjäyskierteestä, joten haluan jatkossa käyttää – silloin kun tarvitsen – mahdollisimma helliä ja hoitavia hiusvärejä. Suurin harmi tosiaan on se, ettei mieluisimmissa väreissä löydy sitä juuri täydellistä sävyä. Kampaamoväreihin taas en näillä budjeteilla taivu riittävän usein, ne kun muutenkin tuntuvat haalistuvan kotivärejä nopeammin ja tarvitsevat säännöllistä kohennusta.

Pikkujuttuja

Tänään on ollut varsin kiva päivä. Kivan siitä ovat tehneet kaikenlaiset erinäiset pienet asiat.

  • Ulkona oli sen verran pakkasta, että joka puolella kimaltelee. Glitterkeli on tyttöjen keli!
  • Puhtaan pyykin tuoksu on jotain aivan ihanaa!
  • Mulla on maailman ihanin mankeli (Upon oliivinvihreä vintagemalli kirppikseltä, samanlainen kuin äitillä), jolla onnistuin tänään saamaan aikaiseksi ihan rypyttömiä lakanoita, kun löysin kuivausrummusta sen juuri oikean kosteusasetuksen, jolla tulee täydellisesti mankelikelpoista tavaraa (ei liian märkää eikä liian kuivaa). Tähän asti on siis pitänyt harrastaa empiirisiä tutkimuksia sen oikean asetuksen löytämiseksi.
  • Aamupalaksi eilen leivottu joulutorttu. Nam!
  • Kerrankin tukka on ollut kivasti aamusta asti ilman erityistä laittamista, vaikka eilen saunan jälkeen en edes kuivattanut sitä, vaan annoin kuivaa itsestään ihanan siloiseksi ja kiiltäväksi.
  • Hiusten värjäyksen suunnittelukin on kivaa, vaikka se värjäys nyt lykkääntyykin huomiselle. Vähän jännittää kokeilla ihan uutta Naturigin-värimerkkiä, mutta kun löytyi lopulta se tuhkanvaalea 8.1-sävy, jota ei aiemmin ole kauppojen hyllyiltä löytynyt oikeastaan miltään merkiltä. Onko kellään muuten kokemusta tuosta merkistä, onkohan tuo väri hyvää? Ainakin purkki ja sen sisältö on silmäähivelevän nätti! Niin ja itse väri on ammoniakiton ja parabeeniton. (Himottaisi vähän päästä testaamaan tuon merkin hiustenhoitoaineita, onkohan niitä myynnissä Suomessa…)
  • Vielä keskeneräinen takka on taas miehen käsittelyssä edistynyt huimaavaa vauhtia, tänään päästiin jo tasoittamaan pintaa. Hyvällä tuurilla saadaan jo jouluna ensimmäiset tulet laitettua!
  • Joulukynttilät on kivoja.
  • Herkuttelin tänään myös lanttu- ja perunalaatikolla. Kaupasta ostettuja olivat tosin, mutta kyllä ne silti melkein hyviä olivat. Ajattelin että jos syön niitä jo etukäteen, ei jouluna tarvitse hankkia sitä ähkyä sen takia, että kaikkea täytyy syödä riittävän paljon, kun muulloin niitä ei ole tarjolla.
  • Eräiden pikkujoulujen pikkujoululahja on nyt paketoimista vaille valmis.
  • Isäntäkin on taas pitkästä aikaa kotona, eikä työreissulla. No, kohta se lähtee taas, mutta nautitaan siitä toisen ihmisen läsnäolosta niin kauan kuin mahdollista.
  • Tänään päällä oli raksavaatteet, mutta kotona liikkuessa se ei haittaa yhtään.
  • Kuisti on nyt lakaistu jo neljännen kerran tänään. Hyötyliikuntaa sekin, kyljet, kädet ja hartiat lämpiävät kivasti, etenkin jos innostun jättikokoista takapihan terassia harjaamaan.
  • Pitkästä aikaa on ihan kiva kirjoittaa blogiin. Tai siis pitkästä aikaa kirjoitan ja lisäksi on kivaa kirjoittaa…
  • Tänään en viitsi edes välittää kuvattomasta postauksesta. Lukekoon tekstit ne jotka jaksaa, muut saa siirtyä muille maille.
  • Kuvien puutteen saa korvata lumisade, joka saa ilahduttaa (tai ärsyttää) teitä lukijoita vielä hetken aikaa.
  • Nyt hetkeksi sohvalle pötkölleen kullan ja mäykyn kainaloon, illemmalla vielä lenkille, jos pakkanen ei ehdi kiristyä.

Ei haittaa!

Tänään on ollut kyllä yksi totaalinen kommelluspäivä, mutta vastoinkäymisistä ja mieli maassa -olosta huolimatta olen kuitenkin todella iloinen koko päivästä!

Aamulla suuntasin Tampereelle kokeillakseni onneani Tigin London Calling -hiustrenditapahtuman hiusmallihaussa. Koska olen saanut olla kyseisessä tapahtumassa jo kaksi kertaa aiemmin mallina, ei pahemmin haitannut vaikken tällä kertaa päässyt malliksi. No, olisihan se ilmainen trendiväri ja -leikkaus ollut aika ihana, etenkin kun nyt on remppajuttujen takia raha niin tiukalla, että kampaajaan ei hetkeen ole varaa, mutta toisaalta pidän tämänhetkisestä kampauksestani ja kunhan saan taas lähipäivinä kotona värjättyä juurikasvunkin piiloon, voin hyvinkin elää tämän pääni kanssa taas jonkusen aikaa.

Koska muutoinkin olis sopivalla suunnalla, piipahdin Radiokirppiksellä etsimässä villasukkakenkiä (eli siis sellaisia kenkiä joihin mahtuu huoletta villasukkakin sisälle). Eräässä pöydässä olisi ollut kenkiä vaikka kuinka, mutta kolmesta varteenotettavasta ehdokkaasta yksikään ei lähtenyt kotiin. Hinnaltaan kohtuulliset, hieman tämän syksyn Vagabondin Grace-mallin tyyliset korkeat saappaat painoivat jalkapöydän päältä. Kiilto(teko?)nahkaiset pitkävartiset vetoketjulliset maiharit olivat unelmat jalassa, mutta lähes 30 euron hinta sai jättämään nekin pöytään, kun eihän mulla niin paljoa ollut käteistä mukana. Löysin myös juuri kokoiseni Vagabondin matalakantaiset tekonahkanilkkurit, mutten mistään löytänyt sille paria, jossa olisi ollut hintalappukin, joten eipä niitäkään voinut ostaa. No, säästyi rahaa ja voin jatkaa etsintöjä joskus tuonnemapana.

Kirppikseltä suunnistin suunnitellusti kohti Marusekia, josta nappasin mukaani hieman sushia (nam). Matkalla autolleni iski ihan kaamea jano ja tietysti vesipulloni sekä laukussa että autossa olivat ihan tyhjiä! Päädyin sitten ajamaan koulun kautta, ottaakseni koulun vessasta vettä pulloihini, etten vallan kuole janoon. No, automaattihanoistahan tuli vain kuumaa vettä, joten sain sitten siemailla janooni lämmintä vettä, mutta vettä sentäs kuitenkin.

Sushini nautin samointein koulun parkkipaikalla autossa, koska sen pidemmälle en malttanut enää nälältäni odottaa. Vaikka aiemmin vastaavasta annoksesta on tullut mahani täyteen, jäi tällä kertaa ihan nälkä. Höö! No, oli sentään hyvää!

Kotimatkallani piipahdin Ideaparkissa, jossa pyörin H&M:llä katselemassa neuleita. Eipä siellä juuri nyt ollut oikein mitään inspiroivaa. Aina oli jossain vikaa. Jos malli oli kiva, niin sitten materiaali oli jotain aivan hirveäntuntuista sormissa ja jos taas materiaali oli pehmeää (niin sitä 100% akryyliä :P) niin malli ei napannut. Gina Tricot’sta bongasin pehmoisen (100% akryyliä, mitäpäs muutakaan) pappaneuletakin, jota ensin katsoin mustana tai tummanharmaana, mutta sitten iskinkin silmäni johonkin aivan muuhun. Saatoinkin ostaa itselleni niiksi päiviksi, kun haluan piiloutua pahalta maailmalta johonkin isoon ja pehmeään sellaisen ihanan ison ja pehmeän ja piristävän oranssinpunaisen neuletakin.

Saatoin myös hankkia päähäni uuden hiusvärin. Värjäsin jokunen aika sitten kellastuneet hiukseni Casting Creme Gloss Glossy Blonds -sarjan sävyllä 1021, joka muuten neutralisoi erinomaisesti keltaisen pois ja jätti tilalle ennennäkemättömän pehmoiset hiukset! Se hoitoaine on ehtaa kultaa, jos hiusten siloitustehossa mitataan! Tällä kertaa otin kokeiluun astetta tummemman sävyn, tuhkanvaalean 910. Tähtäimessä mulla siis on se että pääsisin vielä joku päivä eroon tästä hiuksia kuivattavasta vaalennuskierteestä. Tänään en kyllä aio värjätä päätäni, sen verran on tullut häslättyä ihan kaiken kanssa etten halua edes arvata mitä kaikkea voisi hiustenvärjäyksessä mennä pieleen!

Niin, häsläystä oon harrastanut myös auton ratissa tänään. Onnistuin muunmuassa kolauttamaan takarenkaani koulun autohallista poistuessani ihan liian korkeaan ja terävään kiveyksen (siis rotvallin) reunaan. Kotiin tullessani mokailin liikenneympyrässä, kun en mukamas saanut kakkosta päälle ja kaasuttelin tyhjää hetken aikaa. No, tällä kertaa en sentään vetäissyt käsijarrun kahvasta yrittäessäni vaihtaa vaihdetta, niinkuin joskus kesemmällä! Enkä kolauttanut ovenreunaakaan autoni viereen autotalliin parkkeerattuun halkomakoneeseenkaan!

Onneksi kuitenkin olen itse pysynyt ehjänä ja terveenä ja nättinä ja kotona odotti maailmankaikkeuden ihanin mäyräkoira, jolla oli ihan kauhea ikävä! Sain päivän naurut, kun kenkiä riisuessani Milla tuli jalkojeni väliin möyrimään selällään, yrittäessään metsästää maihareideni remmejä. Pitkästä aikaa mäyräkoira malttoi myös syödä ruokansa kokonaan loppuun ilman että piti monta kertaa houkutella! Parhaillaan se yrittää tuolla möyriä rullatun maton sisälle kaivelemaan, luolakoira kun perimältään on. Ihana otus!

Milla sanoo moi!

Haastepäivä 1

Eilen kuukauden vaihduttua syyskuuhun, pääsin lopulta kuuden vaatteen haasteen kimppuun. Pitkä, tylsä ja väsyttävä koulupäivä vaati rennon asun, joten lähdin varsin perussetillä liikkeelle. Lupaan ja vannon, että sama asu tulee näkymään useamminkin, mutta sen kanssa on hyvä harjoitella ilmeen muuttamista asustamisella.

Haaste pv 01

Raiskasin muuten pari päivää sitten hiuksiani värinpoistolla ja palasin takaisin blondiksi. Tykkäsin todella paljon väliaikaisesta tummasta hiusväristäni, mutta kyllä se vaan vaalea on helpompi noin niinkuin juurikasvun kannalta, näin luonnollisesti vaaleatukkaisella. Ihanasti tosin hohtaa entisestään vaalentunut juurikasvu platinablondina, mutta sen värieron saan kyllä tulevaisuudessa tasoittumaan, toivottavasti…