Aikuisten leikkikalu

Meille muutti tänään aikuisille suunnattu leikkikalu, tai oikeastaan vasta osa siitä. Kävimme kameraostoksilla ja kotiutimme objektiivin ja muistikortin. Itse runko, Canonin EOS 50D, saapuu liikkeeseen vasta tiistaina tai keskiviikkona, joten vielä en pääse kameralla leikkimään. Jännää, jännää…

P1010613

Itse objektiivista, Canon EF 50mm f/1.8 II, en osaa itse sanoa mitään, en pahemmin vielä noista valokuvausvehkeistä tiedä, mutta ilmeisesti tässä pitäisi olla ihan kohtuullinen valovoima, joten jospa sillä saisi ihan ok kuvia sisätiloissakin. Toivotaan…

P1010614

Kunhan tuolla kameralla pääsee hetken aikaa kuvailemaan, uskoisin pääsevän paremmin näppituntumaan siitä, minkälaista putkea eniten tarvitsee. Otan toki mielelläni ehdotuksia, suosituksia ja neuvoja vastaan, mikäli mieleen tulee!

Miehen kanssa on kovan väännöt siitä, minkälainen laukku tuolle hankitaan. Isäntä kun haluaisi sellaisen safarihenkisen National Geographic -laukun, jollaiseen en kyllä ainakaan heti ole lämpiämässä. Itse taas olen ihastunut Gollan tummanruskeaan järkkärilaukkuun. Mikäli kompromissiin ei päästä, hankimme molemmille omat!

Nostalgiaa ja pikselikuulia

Koska lapsuudessa elin elämäni hienojen grafiikoiden ja mahtavien DOS-pelien parissa, on silloin tällöin mukava palata tuohon aikaan DOSboxin avulla. DOSbox on DOS-emulaattori, eli se mahdollistaa DOSin pyörittämisen nykytietokoneillakin ja on vielä saatavilla niin Windowsille, Mac OSX:lle kuin Linuxillekin.

Vanhoja DOS-pelejä löytyy netistä pilvin pimein ns. abandonwarena. Koska pelien omistajat eivät enää kehitä, tue eivätkä myy kyseisiä pelejä, koen abandonware-pelien tarjoajasivustojen toimivan eräänlaisina museoina 80- ja 90-lukujen klassisille ja nostalgisille tietokonepeleille. Abandonware-pelejä voi ladata esimerkiksi seuraavilta sivustoilta: Home of the Underdogs, abandonia, C-DOS Abandonware sekä AbandonGames.com.
Jokaisella kultaisessa nuoruudessaan DOS-pelejä pelanneella lienee omat suosikkinsa. Itsellänikin on muutama peli, joita pelasin paljonkin aiemmin ja joihin palatessani tunnen olevani taas kotona.
Tristan Pinball on flipperipeli meille, joilla silmät ja pää menevät sekaisin liikkuvasta näytöstä. En ole koskaan voinut sietää flipperipelejä, joissa näyttö liikkuu pallon mukana ja koko lautaa ei voi nähdä kerralla. Tässä pelissä pallon fysikaaliset säännöt ovat myös niin yksinkertaiset, että tarpeeksi pelattuaan oppii tietämään, miten tulee toimia, että pallon saa haluamaansa paikkaan. Juuri sopiva aivot narikkaan -peli ja ajan tappaja.
Commander Keen -pelisarja lienee laajemmin tunnettu klassikko tasohyppelyiden ystäville. Vaatii sen verran taitoa läpipelaamiseen, etten ole vielä saanut pelattua kokonaan, mutta en olekaan kovin suorituskeskeinen pelaaja.

Prehistoric on myöskin hauska pikkuinen, joskin hieman turhan lyhyt tasohyppelypeli, jossa luolamies seikkailee kivikaudella nuijien dinosauruksia ja karhuja tomuksi ja keräten hedelmiä ja kinkkupotkaa ruuaksi.

Jokaisella lienee omat kokemuksensa ja suosikkipelinsä, otankin mieluusti vastaan muistoja ja suosituksia liittyen vanhoihin tietokonepeleihin.

Maalaiselämää ja tekniikkaleluja

Hiljaiseloni jatkunee vielä viikonlopun yli, lähdin maanantai-iltana kotopuoleen auttelemaan isosiskoani erinäisissä sisustuspulmissa (ja pääsin eilen Ikeaan, jei!) joten en ole päässyt nettiin käsiksi ennen kuin nyt. Juhannukseksi meidän piti mennä porukalla mökille, mutta sateisten kelien takia jäämme todennäköisimmin kotosalle, täällä on ainakin lämpimämpää ja mökki on sen verran lähellä, että sinne pääsee sitten myöhemmin kesällä, kun on paremmat kelit.

Eilen pääsin myös leikkimään uudella leikkikalullani. Puhelimeni sekoili hienosti eräänä aamuna, ensin käynnisti itsensä uudestaan kesken puhelun, jonka jälkeen se ei enää tunnistanut hetkeen SIM-korttia lainkaan ja sekoili tähän tyyliin puolisen tuntia. Nyt tilalla onkin ihkauusi iPhone, jossa on kaikkia ihania herkkuja. Viikonloppu taitaneekin mennä kaikkien hienouksien tutkimisessa ja pasianssia pelatessa (<3).

Toivotan vielä teille kaikille hyvää juhannusta, elkää hukkuko järveen tai syttykö tuleen kokon vieressä! :)

Rare Exports Inc.

Viime jouluna katselin silmät ristissä yömyöhään TV:tä, kun sieltä yllättäen esitettiin mielenkiintoinen lyhytelokuva vuodelta 2003. Ihanan sarkastista huumoria viljelevä, tragedinen mainoselokuva kuvitteellisesta firmasta (Rare Exports Inc.), joka välittää joulupukkeja maailmalle. Hieman myöhemmin katsoin myös kaksi vuotta myöhemmin valmistuneen jatko-osan, jossa esitetään samaisen firman turvallisuusohjeita näiden joulupukkien käsittelyn suhteen.

Nämä lyhytelokuvat ovat ilmeisesti saaneet yllättävän kulttisuosion ja tieto näistä on levinnyt kulovalkean tavoin. Kuulinkin juuri uutisoitavan siitä, että tekeillä on kokopitkä elokuva Rare Exports – The Beginning. Erinomaisen hienoa! Olen itse ainakin jonottamassa lippuja kun tuo tulee teattereihin!

Jos joku lukija on jäänyt paitsi tästä moralistisesti arveluttavasta katselukokemuksesta, olkaa hyvät! Ei todennäköisesti sovi heikkohuumorisille eikä lapsille, jotka uskovat joulupukkiin sinisilmäisesti. Etenkin turvallisuusohjeista kannattaa kuitenkin ottaa vaari, ettei tule ensi jouluna pupu pöksyyn.