Mielikuvakevät

Vaikka ikkunan takana sataa lunta (jälleen kerran, piru vie!) alkaa häilyväisen ihmisen mieli taas suunnata ajatuksensa kohti tulevaa kevättä. Tätähän näkyy etenkin tyyliblogeissa joka vuodenajan loppu- tai välillä jopa alkupuolella, jolloin ollaan jo ehditty kyllästyä olemassaolevaan säätilaan kurkkuaan myöten.

Tällä kertaahan talvi tuli totuttua aiemmin, joten on vain loogista, että saisi se kevätkin hiipiä vastaavasti aiemmin. Mielellään. Kiitos. Tai jos ei muuten niin tuo lumentulo saisi lakata, enää kun ei meinaa pihassa riittää paikat, minne kolaisi tuota uutta lunta!

Mutta niin… Vaikka ulkona tuiskuaakin se tässä vaiheessa vuodenaikaa hermoille käyvä valkoinen aines, on sisällä lämpimässä mukava kuvitella sen kevään olevan jo, ainakin hetkellisesti täällä. Edes sen hetken, että ehtii kuunnella läpi Spotifysta Virgin Suicides -leffan soundtrackin. Vielä pidempään jos aktivoituna on sekä shuffle että repeat.

Kerrankin musiikkia

Jotkut kappaleet ovat kuin luotuja road tripille, joistain tulee mieleen varhaisen kesäaamun usva.

Eräästä kappaleesta tulee auttamattomasti mieleen polkupyöräily, rennosti mutkitellen, hyväntuulisesti alamäessä jalat ylös nostaen. Onko vastalauseita?

Tämän viikonlopun olen viettänyt rennosti puna- ja valkoviiniä nautiskellen, pastaa ja rasvaista pubiruokaa syöden, koiran kanssa hyttysiä pururadalla väistellen ja suostutellen (onnistuneesti) miestä lyhentämään pitkästä aikaa takatukkaani. Jospa ensi viikolla saisin taas vauhtia itseeni, vietänhän sentään silloin viimeistä kesälomaviikkoani ennen koulujen alkua. Sitten pääsenkin vaihteeksi leikkimään fuksia! No joo, en sentään uutta koulua aloittanut, vaan vaihdoin koulutusohjelmaa, mutta pari uutta fuksikurssia pitäisi silti käydä… Kyllä tästä vielä joskus valmistutaan!