Syystuulet puhaltavat! Tällä kertaa ne tuovat mukanaan kaikenlaista uutta kivaa ja jännää elämääni. Pitkästä aikaa syksyn tulo tarkoittaa muutakin kuin epämotivoivan opiskelun jatkamista!
Tokihan opintojani vielä jatkan (väen vängällä valmiiksi), mutta pänttäämisen rinnalle olen onnistunut nyt haalimaan kaikenlaista muuta mukavaa tekemistä (mäyräkoirien lisäksi siis). Viime vuonna en mahtunut paikallisen kansalaisopiston järjestämälle joogakurssille, mutta tänä vuonna onneksi tärppäsi! Kävin toissavuonna lyhyen johdantokurssin joogaan, jolloin lajista innostuin, mutta nyt pääsen sitä lopulta harrastamaan näin niinkuin säännöllisemmin. Johdantokurssin ensimmäisen kerran jälkeenhän olin aivan jumissa ja paikat kipeänä seuraavat puolitoista viikkoa, joten jännitänkin hieman sitä, kuinka jähmeänä olen ensi viikolla ensimmäisen joogakertani jälkeen.
Joogatunteja enemmän jännitän kuitenkin erästä toista asiaa… Kävin nimittäin juuri perjantaina allekirjoittamassa työsopimuksen uuteen osa-aikaiseen työpaikkaani! Koska Kela ei enää sponsoroi hieman venähtäneitä opintojani, on pienikin lisä kuukausituloissa varsin tervetullut asia. Olen myös hyvin onnekas siinä mielessä, että samalla saan toteutettua erään teini-ikäisestä asti haaveissani olleen unelman (Eikä nyt naureta ollenkaan siellä!) vaatekaupan myyjän hommasta. Vaatetusala sinällään on kiinnostanut jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta sain mahdollisuuden päästä tutustumaan siihen ihan oikeasti käytännössä. Olen ensi viikolla alkavasta työstäni aivan liekeissä, mutta samalla jännitän ihan hurjasti sitä, miten hyvin onnistun kaiken sen uuden tiedon oppimisessa (jännittäjä kun perusluonteeltani olen). Onneksi opin parhaiten juuri käytännön kautta tekemällä, joten sinällään jännittämiseni on täysin perusteetonta. Mutta silti, olen aivan täpinöissäni!
Odotan innolla tulevaa syksyä, sen verran kaikkea mukavaa se tuo tullessaan. Hyvällä tuurilla tämä loppuvuosi toisi mukanaan edes jonkinlaista selvennystä siihen, mitä elämälläni haluan tehdä voidakseni olla kokonaisvaltaisesti onnellinen. Meillä jokaisella on vain yksi elämä, enkä halua enää tuhlata aikaani mihinkään epämääräiseen, päättömään haahuiluun. Elämäni on omani, en voi sitä elää kenenkään muun kautta, eikä kukaan voi elää sitä puolestani.
PS. On muuten lohduttavaa tietää, etten ole ainoa hieman elämäni suunnan suhteen hukassa oleva, kuten selviää MouMoun parin päivän takaisesta postauksesta ja etenkin sen hurjasti kommentteja keränneestä kommenttiboksista. Haluankin osaltani toivottaa tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville!
