Koska viikolla ei ole juurikaan mitään merkittävää sattunut, haluan palata edelliseen viikonloppuun, jonka vietimme siis vanhempieni luona Keski-Suomessa.
Jatkoin yhä lettilinjalla pääni suhteen, muutoin päälleni eksyi paljon mustaa, harmaata, harmaanruskeaa sekä väripilkkuna korallinpunainen tuubihuivi.
Hennoista hiuksistani saa pääasiassa vain ohuita, tiheitä lettejä, joten sellaisen tein, jatkumaan niskaan asti. Ponnari sitoi loput hiukset siksi aikaa, kun totutan hiukseni harvempaan pesuväliin. Toivon kovasti, että totuttamiseen ei menisi kovin kauaa, ihan yleisen hyvinvointinikin kannalta, saan nimittäin päänsärkyä (ihan oikeaa sellaista) ponnarista, joka vissiin kiristää niskasta liikaa, vaikka kuinka yritän sitä löysyttää.
Lauantaina oli päälläni yhä mustaa ja harmaata, sekä jalassa itse tehdyt matalavartiset villasukat. Liian pitkät lahkeet ovat käännettynä, notta ne on helpompi tunkea saappaan varteen ulos mennessä.
Huomasin myös, että tiukahkot, korkeavyötäröiset farkut eivät todellakaan ole maailman paras alaosavalinta, kun yrittää kuvata ahtaassa huoneessa vilkkaasti liikkuvia lapsukaisia. Sillä investoinkin heti maanantaina kaksiin joustaviin farkkuleggingseihin, jotka varmasti tulevat jossain vaiheessa näkymään blogissakin.
Sitten itse viikonlopun tuotoksiin…
Meijän leikkimökki ja rantaa. Alunperin tuo on vissiin ollut joku kaivorakennus tai joku, mutta mielestäni se on ihan maailman paras leikkimökki, eikä ainakaan samanlainen kuin kaikilla muilla. Tämä kuva on itseasiassa parhaillaan taustakuvani…
Pakollinen taidekuva vanhasta haalistuneesta lelutraktorista, jolla on aikamoinen pelto vielä kynnettävänään. Ah, lapsuusmuistoja…
Uskaltanen laittaa tämän kuvan siskoni nuorimmasta (joka vajaa kuukausi sitten täytti 1-vee) kysymättä lupaa, koska naamaahan tässä ei näy. (Jos haittaa, sano vain, siukku, niin poistan tämän!) Kuva siis otettu leikkimökin portailta. Huomatkaa myös siskon itseompelema ulkoiluhaalari ja herttainen pipo.
Tästä kuvasta taas tuli tahaton taideteos. Yritin ottaa kuvaa ihan vain noista sienistä, mutta maagisesti juuri sillä hetkellä, kun liipasinta painoin, ehti kuvaan ilmestyä kummityttöni, eli siis siskon vanhemman tyttären, sormi.
Joo, siinä on tyrmääjäsieniä ja ei, niihin ei saa koskea. Muistakaa se!
