Ensimmäinen kouluviikkoni huipentui siihen, että viimeinenkin luentoni peruttiin, minkä tietysti sain selville vasta kun olin ajanut varta vasten koululle luentoa varten. No, paluu kotiin isännän ja karvaturrien seurasta nauttimaan sekä pitkästä aikaa kutomaan eli neulomaan. Tällä hetkellä työn alla on Lacy Baktus toveribloggaajilta synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla hankitusta Handmaidenin luksuslangasta. Ehkä näytän sitten kun saan sen valmiiksi.
Illalla koiria ulkoiluttaessani ihastelin myöskin pitkästä aikaa tähtitaivasta. Niinä vuosina, kun asuin Hervannassa ei tähtiä pahemmin näkynyt, joten olin päässyt lähes unohtamaan moisten olemassaolon. Intouduinkin raahaamaan kameran jalustan ulos ja kokeilemaan taitojani tähtitaivaskuvaajana.
Alla olevan kuvan laadulla ei pahemmin kerskailla, mutta olihan se pakko laittaa, kun bongasin sentään Otavan taivaalta!
Orionin vyö on jo pitkään ollut eräs lempitähtikuvioistani. Jotenkin vain tuntuu pienen ihmisen mieleen ihmeelliseltä, miten jotkut kaukaiset asiat voivatkaan sijoittua niin, että täältä pieneltä pallolta ne näyttävät olevan suoran linjan varrella.
Tämän alla olevan kuvan vuoksi ylipäätään lähdin ulos -22 asteen pakkaseen kuvaamaan. Minulla oli visio ja se toteutui lähes täydellisesti! Tämän kuvan ottamisesta olen haaveillut itseasiassa jo monena kirkkaana pakkasiltana, mutta sainpa aikanaan senkin haaveeni toteutettua! Tämän, aivan kuten muutkin postauksen kuvat, voi halutessaan klikata suuremmaksi.
Jotain niin herttaista kontrastia on huurteisissa, katuvalojen valaisemissa puissa piirtyineinä lähes mustaa tähtitaivasta vasten. Jokin tuonkaltainen lähellä oleva asia näkökentässä muistuttaa siitä, miten kaukana tähtitaivas oikeastaan onkaan.
Ah ja voih! Miten olen voinutkaan elää monen monta vuotta ilman tähtientuijottelua! Vielä kun joku päivä pääsisin jonnekin aivan pimeään, valosaasteen ulottumattomiin, tuijottelemaan talvikirkasta tähtitaivasta niin kauan että silmäni tottuvat pimeyteen ja taivas tuntuu täyttyvän pienistä valopisteistä! Mielellään vielä ilman pystyynjäätymisen mahdollisuutta, nimittäin näitä kuvia ottaessani lähestulkoon palellutin sormeni, vaikka enimmäkseen lämmittelinkin käsiäni takintaskussa operoidessani samalla kameran suljinta kaukolaukaisimella. Hyviä vinkkejä järkkärin säätöihin löysin täältä ja niistä sitten testailin eteenpäin että sain juuri omalle kameralleni sekä valaistusolosuhteisiin sopivat säädöt aikaiseksi.
