Pöö!

Koko kevät meni lahjakkaasti opiskeluun keskittyen, tai ainakin kovasti yrittäen, joten energiaa blogille ei juuri jäänyt. Nyt on kuitenkin kevään viimeinenkin tentti tentitty, joten voin hyvillä mielin siirtää kirjallisen luovuuteni (ai minkä?) harjoitustöiden vääntämisen sijaan bloggaamiseen. Tahti saattanee yhäkin pysyä rauhallisena, mutta katsellaan, miten käy.

Kaipaisin näin kesän tullen blogin ulkoasuun jotain muutosta ja olenkin kahlannut netin syövereitä jonkin kivan ulkoasuidean toivossa. Ulkoasumuutoksia saattaakin tänne jossain vaiheessa ilmestyä, jos inspiraatio oikein iskee, joten älkää hämääntykö!

Mitäs muuta mulle kuuluu? Olen nautiskellut aurinkoisista aamuista omalla terassilla äykkymäykkyjen kanssa ja aloitellut kevätflunssasta ja noidannuolesta toivuttuani juoksuharrastusta. Nyt olen lenkkeillyt (kävelyä ja juoksua vuorotellen) semisäännöllisesti jo kuukauden verran, mikä jo sekin on itselleni varsin suuri asia. On ollut yllättävän mukava huomata, kuinka näinkin nopeasti tuloksia alkaa tulla ja kunto kohoaa kohisten, ainakin näin aluksi kun lähtötilanne on absoluuttinen rapakunto. Vielä vain odottelen sitä, josko jossain vaiheessa tulokset alkaisivat näkyä ulkoisestikin.

Olen yhä kirjoitellut kerran kuussa Tamperelaiseen Tyyliä ja tuunausta -juttuja ja menneitä höpinöitäni voivatkin ulkopaikkakuntalaiset käydä kurkkimassa seuraavien linkkien takaa.

Tamperelainen: Asustamalla erilaiseksi

Neljä viikkoa hurahti taas kuin huomaamatta ja eilen keskiviikkona tuli taas aika julkaista Tamperelaisen Tyyliä ja tuunausta -palstan juttuni. Jutunaiheita miettiessäni innostuin ideasta kokeilla, kuinka erityylisen asun saisinkaan kasattua yhden vaatteen, viimeaikoina lähes joka päivä käytössä olleen trikootunikan, ympärille. Juhla-asua varten sain pitkästä aikaa puettua jalkaani Vagabondin Missyt, joita on lähestulkoon ollut ikävä. Odottelenkin kipeästi tilaisuutta, jonne voisin pitkästä aikaa pukea jotain vähemmän käytännöllistä…

Tyyliä ja tuunausta: Asustamalla erilaiseksi

Asustamalla erilaiseksi

Yksi vaate – kaksi hyvinkin erilaista asua. Asustamalla vaatteen saa sopimaan mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.

Olen toivottoman huono käyttämään asusteita, etenkin arkisin. Uuden vuoden kunniaksi yritän kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla. Käyttämällä enemmän asusteita, kuten koruja, vöitä, laukkuja, huiveja, kenkiä ja päähineitä, voi suppeammastakin vaatevarastosta loihtia huomattavasti monipuolisemman näköisiä asukokonaisuuksia.

Harjoituksenomaisesti kokosinkin kaksi erityylistä asua, joiden yhdistävänä tekijänä toimii viime päivien lempivaatekappaleeni, Gina Tricot’sta hankittu musta pussihelmainen trikootunika. Asuista toinen sopii arkeen, esimerkiksi kouluun tai rentoon työympäristöön, toinen on puolestaan suunniteltu enemmän tai vähemmän epäviralliseen juhlaan, esimerkiksi kaverin syntymäpäiväjuhliin tai baari-iltaan sopivaksi.

Arkiasuun kuuluu musta täysvillainen Selected Femmen neuletakki sekä itse neulottu vihreä kaulahuivi, sillä opiskelupaikkani luentosaleissa on auttamattoman kylmä, eikä ilman lämmintä asua siellä tarkene. Vaaleat farkkuleggingsit sekä mustat All Saintsin mokkanahkaiset maiharit pitävät asun sopivan rentona ja huolettomana. Omassa arkikäytössäni eräs tärkeimmistä asun ominaisuuksista on mukavuus – asussa on voitava istua luennolla tuntikausia ilman että mikään painaa tai kiristää. Mukavuudesta huolimatta haluan kuitenkin, että asu myös niin sanotusti näyttää minulta, että voin tuntea oloni kotoisaksi kyseiset vaatteet ylläni.

Juhlaan sopivan tunikasta saa, kun sen asustaa metallinhohtoisilla asusteilla. Kolme kertaa vyötärön ympäri kiepautettava Jimmy Choo for H&M -nahkavyö kuroo hieman tunikan löysyyttä saaden sen myötäilemään paremmin vartalon muotoja. Hopeanhohtoiset kimaltelevat sukkahousut yhdistettynä korollisiin Vagabondin kenkiin erottavat asun arkipukeutumisesta ja saavat aikaan mukavaa juhlan tuntua. Musta niiteillä koristeltu tekonahkalaukku sekä kaulaan ripustettu hopeinen Ristomatti Ratian suunnittelema Usko-toivo-rakkaus -riipus toistavat väreiltään vyön hopeanvärisiä lenkkejä luoden näin tasapainoisen yhdistelmän.

Tamperelainen: Kylmien kelien lempiasuste

Kukaan vähänkään tutumpi henkilö ei liene kovin yllättynyt tämänkertaisesta Tamperelaisen juttuni aiheesta. Etenkin kotioloissa nimittäin rakastan villasukkia yli kaiken! Pakkohan se oli jakaa rakkautensa myös muullekin kansalle, eikös niin? Tosiaan, once again, laitan tämän jutun tänne blogiinkin, niin myös muut kuin tamperelaiset pääsevät lukemaan ja ihastelemaan laadukasta tarinoimistani.

Kylmien kelien lempiasuste

Niitä on monen värisiä ja mallisia. Ne voivat olla kirjavia tai pitsisiä, itse tehtyjä tai ostettuja. Pääasia, että ne lämmittävät palelevia varpaita, ne villasukat nimittäin.

Olen ottanut viilenevät ilmat avosylin vastaan, sillä lopulta pääsen taas käyttämään rakkaita villasukkiani. Ne paitsi pitävät jalkani lämpiminä, toimivat myös mainioina asusteina. Asu kuin asu näyttää heti astetta rennommalta, kun lahkeen alta pilkistää villasukan terä tai kun villasukan varsi on vedetty lahkeiden päälle näkyville.

Puikot vauhdissa

Sukkapuikot suihkivat, tällä kertaa äidilleni paksuja kotisukkia.

Vuodessa edes pari sukkia

Lähes jokainen tekstiilitöitä ala-asteella tehnyt on joutunut kutomaan villasukat. Joillekin tämä lienee ainoa kerta kutimien kimpussa, mutta itse sain ennemminkin tästä innostuksen käsitöihin. Vaikka pitkän tauon jälkeen jälki aina onkin hieman haparoivaa, pyrin vuosittain kutomaan edes yhden parin villasukkia, joko itselleni tai jollekin läheiselleni lahjaksi.

Tällä hetkellä työn alla ovat harmaat pitkävartiset sukat, joiden varret voi rutata rennosti nilkkaan tai vetää saappaiden kanssa lahkeiden päälle. Malli on hyvin yksinkertainen, sileää neuletta jalkaterässä ja joustinneuletta varressa. Jonain päivänä tulevaisuudessa opettelen vielä kirjoneuleenkin salat!

Ailit jalassa

Asuun kuin asuun saa tiettyä lisärentoutta kun siihen lisää villasukat.

Suvun klassikko ovat ”ailit”

Käsitöissä idolini on eräs Aili-niminen leidi, joka piti lapsuudessani koko serkuskatraamme enoni ja tätini mukaan lukien villasukissa. Kerran, pari vuodessa saapui mummulaani pahvilaatikollinen villasukkia, joista kaikki saivat sovittaa oikeankokoiset sukat ja valita vielä lukuisista värivaihtoehdoista mieleisimmät.

Ailin villasukissa oli aina eräs tietty kirjoneulemalli, jollaista en ole vielä missään muualla nähnyt. Näitä suvussani klassikon aseman saaneita villasukkia on vielä tallessa ainakin itselläni ja vanhemmillani useampi pari, ja niitä käytetään ja rakastetaan huolella. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä juttua ”ailit” jalassa.

Villasukat ovat itselleni jotain todella lohduttavaa ja rentouttavaa. Niihin tiivistyy erityisesti ajatus nojatuoliin torkkupeiton alle kääriytymisestä kylmänä talvi-iltana kuuman glögimukillisen kanssa, mäyräkoiran käpertyessä kainaloon nukkumaan.

Syyskuu meni jo

Lokakuu alkoi ja samalla loppui kuuden vaatteen haasteenikin. Kuukauden palelemisen jälkeen on ihana voida kerrostaa niin monta vaatetta päällekkäin, että varmasti tarkenee. Samoin pääsen taas käyttämään leggingsejä, joskin niille alkavat kelit jo olla melkein liian kylmät.

Syyskuun aikana koin aamuni huomattavasti stressittömämmiksi, kun pukeutumisen rajat olivat tiukemmat. Nyt kun koko vaatevarastoni vapautui jälleen, onkin huomattavasti vaikeampaa miettiä päivän asuaan. Toistaiseksi ollaan menty farkuilla tai legginseillä yhdistettynä sekalaisiin yläosiin.

Olen kuitenkin huomannut, ettei vaatekaappini sisältö tällä hetkellä ole erityisen rakastettu. Malliltaan toki moni vaate on ihan kiva, mutta suurimmassa osassa vaateista laatu on vähän mitä sattuu, osa taas on yksinkertaisesti kulahtanut väreiltään liian monessa pesussa. Nyt tosin noista ihan kivoista on hyvä lähteä karsimaan määrällisesti lisää, sitä mukaa kun saan vaatteita käytettyä niinsanotusti loppuun. Hyväkuntoisemmat poistot olen jo aiemmin tehnyt kierrätystä odottavaan pahvilaatikkoon. Tähtäimessäni on se, että saisin kaappivaatteeni mahdutettua joku päivä yhteen vaatekaappiin kahden sijasta. Sen jälkeen voinkin miettiä jotain uutta näpsäkkää tiivistysmääränpäätä.

Uuttakin vaatekaappini toki tarvitsee. Seuraava pidempään suunniteltu hankinta tulee olemaan täysvillainen neule, jonka hankin todennäköisimmin lähipäivinä Hulluilta Päiviltä. Perjantainahan olisi Stockalla myynnissä lämpimäksi ja kestäväksi kehuttu Filippa K:n merinovillainen neuletakki. Ilkeät voimat tosin koettelevat rationaalista puoltani, sillä torstaina myyntiin tulisi niin ikään Filippa K:n (toivottavasti 100 %) villainen nahkaisilla kyynärpääpaikoilla varustettu neulemekko, johon emotionaalis-visuaalinen puoleni ihastui päätäpahkaa. Molempiin mulla ei tällä hetkellä ole varaa, joten akrobatisoin pääni solmuun edessä olevan päätöksen kanssa. Toki yleensä jos seuraan rationaalista puoltani, pitää emotionaalinen puoliskoni huolen siitä, että päätös jää kaivelemaan pitkään… Palataan asiaan sitten kun se ratkeaa suuntaan tai toiseen!

Kaksi viikkoa sitten kirjoitin Tamperelaiseen väliraporttia syyskuun haasteen kuulumisista. Nyt muistaessani voisinkin liittää jutun tännekin, jotta ulkopaikkakuntalaisetkin voivat sen lukaista.

Samat kuusi vaatetta ja yksi uusi syyskuussa

Neljä viikkoa sitten kirjoitin suunnitelmastani osallistua kuuden vaatteen haasteeseen käyttämällä vain kuutta vaatekappalettani syyskuun ajan. Määrästähän luettiin pois yö-, alus- ja ulkovaatteet, urheiluasut sekä sukat, sukkahousut ja kengät.

Syyskuu on nyt kulunut yli puolenvälin ja haasteeni porskuttaa eteenpäin hyvillä mielin.

Olen varsin iloinen että tein haastesääntöihin oman pienen muutokseni. Koska olen jo jonkin aikaa etsinyt hyvin istuvia farkkuja vanhojen rikkinäisten tilalle, päätin, että saan ottaa uudet farkut käyttöön jonkin toisen vaatteen sijasta, mikäli moiset syyskuun aikana löytäisin.

Viime viikolla kävinkin H&M:llä sovittelemassa farkkuja kymmenen euron alennuksen innoittamana. Nyt voin hyvällä omallatunnolla jättää vaaleat farkkuleggingsini pois kuuden vaatteen joukosta ja ottaa uudet tummansiniset farkkuni ahkeraan käyttöön.

Monena päivänä samassa asussa

Alunperin suunnittelin opettelevani enemmän asustamisen jaloa taitoa saadakseni asuni näyttämään joka päivä erilaiselta, mutta toisin kävi. Olen hiihtänyt monena päivänä samassa asussa kuin edellisenä päivänä, vaihtaen korkeintaan kenkiä tai takkia.

Harva kuitenkaan loppujen lopuksi kiinnittää huomiotaan siihen, mitkä vaatteet ylläni kulloinkin ovat ja vaikka huomaisikin, niin entäs sitten?

Samoja vaatteita käytettäessä myös pyykinpesuun täytyy uhrata ajatusta. Oma periaatteeni on, että niin kauan kuin vaate pysyy puhtaana ja raikkaan tuoksuisena, ei sitä tarvitse turhaan pestä. Harvemmin pestessä vaate pysyy muutenkin pidempään uuden näköisenä, kun se ei haalistu eikä nyppyynny niin nopeasti.

Kuuden vaatteen haaste - kollaasi

– Olen itseasiassa yllättynyt, että kuudesta vaatteesta saa yhdisteltyä näinkin monipuolisia asukokonaisuuksia.

Karsiako lisää?

Jatkossa voisin mielelläni karsia lisää vaatevarastoani, sillä olen huomannut, etten erityisemmin tarvitse niitä toista tusinaa paitaa tai kymmeniä housuja, joita ei kuitenkaan ehdi kovin usein käyttämään. Oikeastaan riittäisi se, että omistaa muutaman ehdottoman ihanan vaatekappaleen, joita voikin sitten rakastaa mahdollisimman paljon.

Samalla näihin muutamaan ihanuuteen olisi mahdollista panostaa enemmän rahallisesti, jolloin voisi keskittyä kunnollisiin, kestäviin materiaaleihin, joita harvemmin kovin halvalla löytää.

Tamperelainen: Kuuden vaatteen syyskuu

Tänään 25.8. julkaistussa Tamperelaisessa (näköisversio lehdestä täällä ja nettiartikkeli täällä) kirjoitin asiasta, jota olen miettinyt jo hetken aikaa. Jospa tämän myötä saisin takaisin inspiraationi pukeutumiseen…

Kuuden vaatteen syyskuu

Syksy tulee ja vaatekaappi pitäisi uudistaa, taas kerran. Lisää ohimenevää pintamuotia ja halpoja trikoovaatteita, eikös niin? Entä jos en tahdokaan hankkia aina uutta, vaan vain saada olemassa olevan vaatevarastoni järkeistettyä niin, että siellä on vain omaan tyyliini sopivia, rakastettuja ja laadukkaita vaateyksilöitä, juuri sen verran, kuin oikeasti tarvitsen? Juuri nyt haluan tauon täyteen ahdetusta vaatekaapista!

Sopivaan saumaan tulikin muutaman eri muotiblogin kautta tietooni Uusi Musta -blogin kuuden vaatteen haaste. Haasteen idea on käyttää enimmillään kuutta vaatekappaletta koko syyskuun ajan.

Jotta haaste tuntuisi edes jotenkin toteutettavalta ei kuuteen vaatekappaleeseen lasketa mukaan alusvaatteita, sukkia tai sukkahousuja, kenkiä, asusteita, päällystakkeja eikä urheilu-, yö-, koti- tai bilevaatteita.

Säännöt ovat siinä mielessä joustavat, että niitä voi halutessaan muokata omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Pääasia kuitenkin on se, että säännöistä ei jousteta haasteen aikana. Oma sääntömuutokseni on se, että mikäli syyskuun aikana löydän pitkään etsimäni hyvin istuvat farkut, saan ottaa ne käyttöön, kunhan jätän pois yhden vaatteen niiden sijasta.

Kuuden vaatteen valinta on varsin vaikeaa, kun on otettava huomioon kaikenlaiset mahdolliset tilanteet ja sääolosuhteet. Pitkän miettimisen jälkeen sain kuitenkin rajattua valintani kuuteen vaateyksilöön.

IMG_6050

Syyskuun kuusikkoni: trikoopaita ja -toppi, kahdet housut, neuletakki ja tunikamekko.

Farkkuleggingsit ovat sopivat rentoon, huolettomaan asuun. Siistimpään pukeutumiseen varasin puolestaan mustat porkkanamalliset housut. Leggingseistä en haluaisi millään luopua, mutta joudun näköjään korvaamaan ne paksuilla sukkahousuilla.

Vilukissalle välttämättömin yläosa on neuletakki. Puolihihainen raitapaita on virkistää muuten mustaa valikoimaa, mustan puuvillamekon puolestaan valitsin ihanan erikoisen mallinsa vuoksi. Spagettiolkaintoppi toimii yksinään mustien housujen kanssa, muutoin käytän sitä mekon alla hillitsemässä turhan avaraa pääntietä.

IMG_6062

Hyvästit lopulle vaatekaapin sisällölle, nähdään sitten lokakuussa!

Odotan jännityksellä tulevaa syyskuuta ja sen tuomaa rajattua pukeutumista. Haasteen edistymistä ja sen mukanaan tuomia ajatuksia raportoin blogiini syyskuun ajan, tervetuloa!

Haasteesta lisää:

Tamperelainen: Nörttitytön unelma-asuste

Maaliskuussa kirjoitin blogissani tuolloin vielä patteritta olleesta vintagekellostani. Nyt kun kello on ollut ahkerassa käytössä jonkin aikaa, päätin kertoa sen tarinan myös Tamperelaisen lukijoille (28.7. julkaistun jutun nettiversio täällä).

Nörttitytön unelma-asuste

Keväällä vanhempieni luona piipahtaessani innostuin kaivelemaan hieman erästä tiettyä kirjahyllyn laatikkoa, tähtäimessäni eräs aivan tietty asia. Laatikkoon on ajan kuluessa kerääntynyt useampi rikkinäinen tai muuten käytöstä poistettu kello ja tätä valikoimaa halusin tarkastella pitkästä aikaa hieman tarkemmin.

Löysin kuin löysinkin jotain kehityskelpoista noiden kellojen joukosta. Ihastuin vanhaan pyöreään digitaalikelloon, jonka ranneke kuitenkin oli rikki. Peli ei kuitenkaan ollut vielä menetetty, sillä sormistani näppäränä nappasin kellokasasta myös toisen kellon, jonka metallinen hihna oli ehjä, mutta hihnankiinnike oli muovirakenteisesta kellosta haljennut.

Parsinneulan avulla sain ehjän hihnan vaihdettua nopeasti kelloon, mutta patteri piti vielä vaihtaa. Tässä oli pakko turvautua kelloseppään, sillä en millään keksinyt, miten kellon takusen saisi auki.

Jännin vaihe olikin se, lähtisikö kello vielä käyntiin patterinvaihdon myötä ja olisiko digitaalinäyttö vielä ehjä. Jouduin odottamaan viikonlopun yli kellon saamista ja voin kertoa että jännitti! Ilo oli ylimmillään, kun sain kellon takaisin täysin toimivana, valmiina käyttöön.

IMG_5830

Elämää nähnyt, yhä täydellisesti toimiva kello, jonka näyttölasin naarmutkaan eivät haittaa tippaakaan.

Alunperin isäni on saanut kellon pilkkikisoista palkintona, ja aikanaan sitä onkin käytetty niin paljon, että kellon lasi on pahoin naarmuuntunut. Kuluneisuus ei kuitenkaan minua haittaa, ennemminkin se kertoo eletystä ja koetusta elämästä ja tuo kellolle eräänlaista historian tuntua.

Internetin syövereistä tutkin uteliaisuuksissani myös kellon alkuperää. Casion Casiotron R-11 -mallia on myyty vuodesta 1976 alkaen, ja se on ollut aikanaan ensimmäinen Casiotron-malli, joka on maksanut alle 100 dollaria. Ajan lisäksi kello näyttää myös viikonpäivän ja päivämäärän. Toistaiseksi vintagekelloni on näyttänyt aikaa tarkemmin kuin oma 8-vuotias digitaalikelloni, joka edistää häiritsevän paljon.

IMG_5841

Kaveriksi sopivat esimerkiksi kirpputorilta hankittu teräskoru sekä valkoinen nahkanauha.

Kelloa olen käyttänyt varsin paljon, asussa kuin asussa. Mielelläni yhdistän teräksiseen kelloon hopea- ja teräskoruja sekä mustaa, valkoista ja harmaata. Kellon kullanväriset tekstit sointuvat kuitenkin niin kauniisti kultaisiin sormuksiini, ettei kullan ja hopean sävyjen yhdistelykään häiritse.

Casio Casiotron R-11

  • ruostumatonta terästä
  • valmistettu Japanissa
  • myyty 1.1.1976 alkaen
  • alkuperäinen myyntihinta $98.00
  • näyttää ajan (AM/PM), viikonpäivän ja päivämäärän