Joskus universumi muistuttaa että maailmassa on ihaniakin ihmisiä, niinkuin vaikkapa viime kuun lopulla, kun Mari muisti The Gorgeous Blogger -palkinnolla.

Milloin aloitit blogisi?

Helmikuussa 2009 aloitin ensimmäisen blogini Rose-on-the-Wallin, joka sai noin vuosi sitten hieman suomenkielisemmän ja huomattavasti helpommin saneltavan nimen Silmänlumetta.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan hieman mitä sylki suuhun tuo, joskin pääpaino blogissa on ns. akkainhöpötyksillä, kuten tyyli- ja ulkonäköasiat, sisustus ja kaikki muu, mitä nyt tyttökavereiden kanssa tulisi muutenkin jutusteltua.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Olisko tönköt poseeraukset ja pitkät postausvälit? Ei vaan, luulisin, että lukijat osaisivat paremmin vastata tähän.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se parin vuoden takainen bloggaajien välinen yhteishenki, joka välittyi lukemieni blogien kommenttibokseista. Ja on se vaan todettava, että juuri blogin kautta olen tutustunut mitä ihanampiin ihmisiin, joita ystäviksenikin voisin kutsua.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Varmaankin ne tönköt poseeraukset ja pitkät postausvälit. Haluaisin myös hankkia useammin kenkiä, jotta voisin kirjoittaa niistä enemmän. ;)

Olen jälleen kerran tylsä, enkä kierrätä palkintoa eteenpäin, koska mm. Mari ehti jo ensin ja antoi sen jo suurimmalle osalle niistä, joille itsekin olisin palkinnon lahjoittanut.

Kaikissa kivoissa blogeissa on jo kiertänyt tuommoinen ystävyyskapulahaaste. Koska kukaan ei kuitenkaan tule haastamaan mua, teen haasteen sitten ihan muutevvaan. Ihan vaan koska tykkään puhua ittestäni päivät pitkät.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”

Musta piti kovasti tulla luonnonsuojelija. Meidän pihassa kaatui joskus puu ja vaadin itsestäni otettavan kuvan, jossa korjasin sen puun katkenneita oksia sitomalla ne ruohonpätkillä. Tätä nykyä en edes lajittele biojätteitä (kun meillä ei vielä ole biojäteastiaa eikä kompostia).

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Lapsena mulle tuli Barbie-lehti, sen sarjakuvat oli ihan parhaita! Nykyään sekin lehti on muuten ihan kuraa… Piirretyistä mieleen tulee ekana Peukaloisen retket ja Alfred J. Kvak.

3. Lempileikkejäsi?

No barbileikit tietysti, ja sitten niiden lisäksi prinsessa- ja heppaleikit. Jossain vaiheessa nauhoiteltiin kaverini kanssa erityisen mielenkiintoisia kuunnelmiakin. Niin ja kun isosiskoni meni ekaluokalle, aloimme kovasti leikkiä kotona koululeikkejä, joiden ansiosta osasin lukea ja vähäsen kirjoittaakin jo 5-vuotiaana.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Ehkä se, kun synnyin. Elämän lahjaa on vaikea pistää paremmaksi.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Olin heppatyttö, joten harrastin lannanluontia, eikun siis ratsastusta. Kaikissa muissa lajeissa olin ihan paska, joten en pahemmin urheillut, enkä siis tullut paremmaksikaan.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Kirka.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Kaikki paketit jotka eivät ole sisältäneet Juhlapöydän konvehteja.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Valmistua ammattiin. Tai edes saada sellaisen “oikean” työpaikan.

Dreamer Kaye antoi Silmänlumeelle (tai siis minulle) Beautiful Blogger -palkinnon, suuret kiitokset siitä!

Palkintoon liittyy sääntö jakaa se eteenpäin seitsemälle bloggaajalle ja sen lisäksi kertoa itsestään seitsemän asiaa. Jotenkin musta tuntuu että olen nähnyt palkinnon jo niin monessa blogissa, että olisi mahdotonta valkata lukemieni blogien joukosta ne, jotka eivät sitä vielä ole saaneet. Kaikki ovat joka tapauksessa erittäin kauniita!

Sopivana kevennyksenä kuitenkin viimeaikaisten kuuden vaatteen haaste -postausten sekaan oheiset seitsemän asiaa minusta:

1. Autolla ajaessani murisen mielessäni ja joskus ääneenkin kaikille niille helvetin perälaudassa roikkujille, vaikka itsekin ajaisin juuri nopeusrajoituksen rajalla.
2. Olen huono tekemään listoja ja keksimään niihin sisältöä.
3. Suunnittelen kerääväni lähitulevaisuudessa kirpputoreilta puisia maalattuja pinnatuoleja, ehkä jopa kakkosruokaryhmäksi asti. (Hyväkuntoisia lahjoituksia otetaan vastaan!)
4. Kävin eilen kampaajalla ja sain taas hetkeksi siistimmän ja helpommin laitettavan tukan.
5. Sukkahousut saavat ukkovarpaani särkemään.
6. Leikkasin eilen perunoita halkoessani veitsellä peukalooni, ensimmäisen perunan kohdalla. Kerrankin hyvä syy laittaa mies viimeistelemään homman sekä raastamaan punajuuria lindströminkastiketta varten.
7. Etsin vielä kovasti itseäni, oletko nähnyt minua?

Tämä kuvahaaste on kiertänyt jo varsin kattavan osan lukemistani blogeista, joten mitä isot edellä, sitä pienet perässä…

A picture that makes your heart smile.

Rakensin kummitytölle joululahjaksi Ikean keinuhirven ihan itte. Olin varsin tyytyväinen osattuani kasata koko häkkyrän, kunnes nostin sen kyljeltään pystyyn ja totesin jonkin olevan kovasti vialla.

A picture that describes how you’d like to spend every day.

Kuva on otettu eräällä päämäärättömistä autoreissuistamme, joilla ei koskaan voi etukäteen tietää minne päädytään. Tällä reissulla löysimme ehkäpä maailman mahtavimman grillauspaikan kalliolta aivan järven vieressä. Kesä, loma ja sekalainen hörhöily <3

A picture of how you’d like the world to see you.

A picture of you very drunk.

Kännikuvia olis kyllä ollut paljon paljon pahempiakin, mutta oikeasti, en kehtaa laittaa niitä julkiseen jakoon! (Vaikkakin joitain kuvia on mahdollista löytää, mikäli sattuisi etsimään oikeasta paikasta.)

A picture of you with someone you love.

“Mulla ei sitten tule olemaan mitään laahuksia, huntuja, sun muita hörhellyksiä.”

A picture of you that you had no idea was being taken.

A picture of you when you were anything but happy.

Jotenkin en ihan täysillä ihastunut tähän opiskelijakämppään, onneksi sain vaihdettua kivempaan!

A picture of a time in your life that’s over, and you couldn’t be more thankful that it is.

Yh, yläaste (etenkin seiskaluokka) ja cockerspanielinkorvapermanentti. Need I say more? En nyt kovin ihastelis senhetkistä tyyliänikään…

A picture of a time in your life that’s over, but you wish it wasn’t.

Lapsuuden joulut, jolloin kaikki tuntui niin kovin jännälle ja ihanalle.

A picture of you showing off a new haircut/color.

A picture of you being ridiculous.

A picture of a time when everything was changing.

The most recent picture of you.

Kukkuu!!

Tunto… lienee eniten arvostamani aisti. Mulle on ihan pienestä asti ollut todella tärkeää, miltä joku asia tuntuu, etenkin sormenpäissä. Lapsena vaatteistani piti leikata kaikki satiiniset pesuohjelaput pois, kun en millään malttanut olla silittelemättä niitä. Vielä nykyäänkin nautin eniten vaatteista ja materiaaleista, jotka tuntuvan hyvälle sormissa, esimerkkinä vaikkapa satiini, pehmoinen mokkanahka tai sametti, sekä ehdoton lempparini, vanhanmallisten, alumiinisten Applen PowerBookien näppäimistö, jota kävin aina kaupassa hiplaamassa silloin kun noita vielä myytiin. Nykyisissä Applen läppäreissähän on ihan tyhmät muovinäppäimistöt. Oloni tulee todella tukalaksi, jos sormenpäissäni on jotain tahmaa tai vaikka liimajälkiä, jotka tuntuvat inhottaville.

Näkö… on aisti, johon mulla on ristiriitaiset tunteet. Olen ala-asteelta lähtien käyttänyt silmälaseja alati pahenevan likinäköisyyden takia (pirun geenit!) ja ilman laseja olenkin lähestulkoon toimintakyvytön. Tällä hetkellä selkeän näköni raja ilman laseja on 10-15 senttiä, mikä vaikeuttaa meikkaamista suunnattomasti, kun en saa enää meikkikynää tai luomivärisivellintä mahtumaan naamani ja peilin väliin. Tavallaan ehkä pärjäisinkin ilman näköaistia arkimaailmassa, mutten ole varma miten pärjäisin ilman visuaalista kauneutta, kauniita maisemia, kauniita vaateyhdistelmiä tai elokuvia.

Kuulo… taitaa olla aisteista eniten taka-alalla tällä hetkellä. Pidän kyllä musiikista, mutta viime aikoina musiikinkuunteluni on vähentynyt aikalailla. Keskittyessäni en kestä minkäänlaisia ääniä ja tarvitsen hiljaisuutta, mikä kahden hengen taloudessa asettaa ajoittain haasteita. Välillä mulla on myös vaikeuksia saada ihmisten puheesta selvää, mikä joskus on johtanut hieman noloihin tilanteisiin.

Maku… mikä ihana tekosyy! Olen herkkusuu, sen myönnän. Rakastan hyvää ruokaa ja olen myös makean perään. Karkinsyöntiä olen saanut huomaamattani vähennettyä yllättävän paljon, ottaen huomioon että lapsena mua kutsuttiin Namiketuksi erään meillä olleen lastenkirjan mukaan.

Tasapaino… aisti tämäkin, ja mulle kohtuullisen haasteellinen. Olen kompuroija, mutta onneksi en ole vielä kertaakaan rikkonut itseäni. Toivoisin hieman parempaa tasapainoaistia, jotta tietyt asiat, esimerkiksi korkokengillä kävely, olisivat hieman helpompia.

Enpäs haastakaan ketään, mutta ottakoot tämän kaikki halukkaat!

1. Olen huono keksimään asioita, totuuksia, kysymyksiä tai puheenaiheita silloin kun niitä yhtäkkiä tarvitsisi keksiä. Tästä syystä tämänkin haasteen tekemiseen meni näin kauan aikaa.
2. Kuorsaan kohtuu harvoin, mutta sen sijaan hekotan kuulemma unissani (miehen mukaan ainakin). Tämä nyt ei taida olla kovin paha juttu, sillä ilmeisesti näenkin siis varsin hauskoja unia. Mieluummin naureskelen, kuin näen joka yö kamalia painajaisia!
3. Olen koukussa Facebookissa pelattavaan Mafia Warsiin. Vaikka koko peli onkin pelkkää hiirellä klikkailua, tunnen ahdistusta jos en pääse käyttämään päivän energy packiani. Ja kyllä, tämä peli on ainoa syy siihen, miksi käytän englanninkielistä Facebookia! Ne suomennokset olivat vaan NIIN hajottavia!
4. Opin kirjoittamaan ja lukemaan noin viisivuotiaana. Lukemisen nopeutta harjoittelinkin Kauniiden ja Rohkeiden parissa. Muistan olleeni todella ylpeä, kun ehdin ensimmäisiä kertoja lukea molemmat rivit ennen kuin teksti hävisi tai vaihtui uuteen.
5. Olen aivan tooodella hidas juomaan kahvia. Koulupäiväni alkavat usein vasta aamu- tai iltapäivällä, joten vietän aamuni tietokoneella kahvimukini kanssa. Ei olekaan lainkaan epätavallista, että mukissani on kahvia vielä pari tuntia keittämisen jälkeenkin. Tottahan toki kahvi on tuolloin jo jääkylmää, mutta hitauteni vuoksi olen tottunut myös tähän kylmään kahviin. Sitä paitsi liian nopeasti juodusta kuumasta kahvista saan vatsanväänteitä, ja lisäksi kylmä kahvi kaunistaa, tai ainakin väittävät niin!
6. Rakastan ns. paskaleffoja eli juuri niitä, joiden huumori on hieman vinksallaan eikä kuvauksen laatukaan välttämättä ole kaikista hemaisevimpia. Hyvinä esimerkkejä näistä tämän genren lempielokuvistani ovat mm. Top Secret, Hackers, Twister (josta saan mieheltä aina hieman palautetta), Anna palaa ja Monty Python and the Holy Grail (jonka kakkasuomennos on Monty Pythonin Hullu Maailma!). Tuosta viimeisestä elokuvasta olen osannut jo lukioajoilta lähtien ulkoa Sir Robinin laulun.
7. En ole oikein koskaan 25-vuotisen elämänurani aikana tottunut ristimänimeeni. Osittain tämä johtuu siitä, että luokallani tai koulussa muuten on aina ollut joku suositumpi samanniminen henkilö. Näin jouduinkin opettelemaan sen, että jos joku huusi käytävällä nimeäni, huuto tuskin oli tarkoitettu minulle. Nyt lopulta olen kyrsiintynyt tähä seikkaa niin, että päätin ottaa järeät aseet käyttöön. Pakottaakseni itseni lopulta tottumaan omaan nimeeni, bloggaankin jatkossa ilman salanimeä, eli ihan vaan Maijana. IRL saa toki yhä ja jatkossakin kutsua Maikiksi, ihan oman mielen mukaan! Joissain instansseissa (kuten Anonyyminurkassa) mut yhä nähdään MollyMollina, koska tuolta nimen muuttaminen onkin hieman vaikeampaa hukkaamatta kirjotushistoriaa jne.

En nyt enää haasta ketään, sillä tämä lienee kiertänyt riittävän pitkään erinäisissä blogeissa. Tehtävän saa toki napata omaan blogiinsa, mikäli innostuu listojen tekemisestä!