Olenpa joulun aikaan saanut jotain muutakin aikaiseksi kuin työntekoa ja kotona löhöämistä, nimittäin viilasin lopulta tuota bannerikuvaa hieman paremmaksi. Hetki siinä menikin, kun osaamaton blondi tappeli Photoshopin kokeiluversion kanssa, mutta sain kuin sainkin kuvasta kumitettua ärsyttävät kaapinovien saumat! Erävoitto!
Ennen
Jälkeen
Minne ihmeeseen koko joulukuun alku oikein on hävinnyt?
No tentteihin, kouluprojekteihin ja työhöntekoon, joiden oheen on jollain keinolla sovitettu vielä mäyräkoirien kanssa möyrimistä, parisuhdetta ja eräänä viikonloppuna oikein kauan ansaittua juhlintaakin! Jouluun on enää muutama päivä, mutta stressaamaan ei yksinkertaisesti ehdi, sillä kaikki illat menevät töissä joulumyyntihulinoissa. Kuka sitä joulusiivousta haluaisikaan tehdä?
Reilu viikko sitten huristelin Marian ja Nooran kanssa lumimyräkkää uhmaten kohti Seinäjokea, onnitellakseni erästä vuosia täyttänyttä Maria, joka meidät niin kauniisti kutsui luokseen. Huono bloggaajakin sai lopulta kaivettua kameransakin esille pölykerroksen alta…
Maria söpönä
Mari kauniina
Noora veikeänä
Meidän neljän lisäksi paikalla oli vielä tuollainen yllä olevassa kuvassa vilahtava hanska, jolla kasvoi kukka olkapäässä, sekä alla olevassa kuvassa (ilmeisesti meidän hölmöille jutuille) hymyilevä Outi.
Tarjolla oli jos jonniinmoista herkkua, ja loppuillasta saatoinkin olla hieman ylensyönyt. Noh, joulua harjoitellessahan tuollainen menee…
Marjamarenkisysteemi oli kyllä ihan superherkkua!
Bongaa kuvasta hyasintti
Ja tällaisia hörhöjä mä menin autooni päästämään...
Saatoin vielä räpsiä ihan muutaman kuvan sellaisesta söpöstä mustasta Pippuri-kissasta, mutta niitä kuvia sitten vaikka huomenissa…
Olen jo jonkin aikaa halunnut jossain määrin yhtenäistää kirjoittamieni blogien ulkoasut, etenkin Silmänlumeen osalta. Nyt lopulta sain toteutuskelpoisen idean kokonaisuutta ajatellen, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Katselkaa, ihastelkaa, nauttikaa ja kommentoikaa!
Mäyräkoirajutut olen suosiolla rajannut Silmänlumeen aihepiirien ulkopuolelle, joten Millan ja Iitan seikkailut löytyvät Pikku Barrakudan puolelta.
Koko kevät meni lahjakkaasti opiskeluun keskittyen, tai ainakin kovasti yrittäen, joten energiaa blogille ei juuri jäänyt. Nyt on kuitenkin kevään viimeinenkin tentti tentitty, joten voin hyvillä mielin siirtää kirjallisen luovuuteni (ai minkä?) harjoitustöiden vääntämisen sijaan bloggaamiseen. Tahti saattanee yhäkin pysyä rauhallisena, mutta katsellaan, miten käy.
Kaipaisin näin kesän tullen blogin ulkoasuun jotain muutosta ja olenkin kahlannut netin syövereitä jonkin kivan ulkoasuidean toivossa. Ulkoasumuutoksia saattaakin tänne jossain vaiheessa ilmestyä, jos inspiraatio oikein iskee, joten älkää hämääntykö!
Mitäs muuta mulle kuuluu? Olen nautiskellut aurinkoisista aamuista omalla terassilla äykkymäykkyjen kanssa ja aloitellut kevätflunssasta ja noidannuolesta toivuttuani juoksuharrastusta. Nyt olen lenkkeillyt (kävelyä ja juoksua vuorotellen) semisäännöllisesti jo kuukauden verran, mikä jo sekin on itselleni varsin suuri asia. On ollut yllättävän mukava huomata, kuinka näinkin nopeasti tuloksia alkaa tulla ja kunto kohoaa kohisten, ainakin näin aluksi kun lähtötilanne on absoluuttinen rapakunto. Vielä vain odottelen sitä, josko jossain vaiheessa tulokset alkaisivat näkyä ulkoisestikin.
Olen yhä kirjoitellut kerran kuussa Tamperelaiseen Tyyliä ja tuunausta -juttuja ja menneitä höpinöitäni voivatkin ulkopaikkakuntalaiset käydä kurkkimassa seuraavien linkkien takaa.
Joskus universumi muistuttaa että maailmassa on ihaniakin ihmisiä, niinkuin vaikkapa viime kuun lopulla, kun Mari muisti The Gorgeous Blogger -palkinnolla.
Milloin aloitit blogisi?
Helmikuussa 2009 aloitin ensimmäisen blogini Rose-on-the-Wallin, joka sai noin vuosi sitten hieman suomenkielisemmän ja huomattavasti helpommin saneltavan nimen Silmänlumetta.
Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan hieman mitä sylki suuhun tuo, joskin pääpaino blogissa on ns. akkainhöpötyksillä, kuten tyyli- ja ulkonäköasiat, sisustus ja kaikki muu, mitä nyt tyttökavereiden kanssa tulisi muutenkin jutusteltua.
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Olisko tönköt poseeraukset ja pitkät postausvälit? Ei vaan, luulisin, että lukijat osaisivat paremmin vastata tähän.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Se parin vuoden takainen bloggaajien välinen yhteishenki, joka välittyi lukemieni blogien kommenttibokseista. Ja on se vaan todettava, että juuri blogin kautta olen tutustunut mitä ihanampiin ihmisiin, joita ystäviksenikin voisin kutsua.
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Varmaankin ne tönköt poseeraukset ja pitkät postausvälit. Haluaisin myös hankkia useammin kenkiä, jotta voisin kirjoittaa niistä enemmän. ;)
Olen jälleen kerran tylsä, enkä kierrätä palkintoa eteenpäin, koska mm. Mari ehti jo ensin ja antoi sen jo suurimmalle osalle niistä, joille itsekin olisin palkinnon lahjoittanut.
Kappas. Lähes pääsin unohtamaan blogille tärkeän päivämäärän, nimittäin sen helmikuisen talvipäivän jona kirjoitin ensimmäisen kirjoitukseni ensimmäiseen blogiini Rose-on-the-Walliin, jonka kirjoitukset nekin ovat seuranneet mukana muutossani tänne WordPressin ja Silmänlumeen puolelle. Lukekaa arkistosta ja naurakaa, mutta älkää kovin kovaa tai ilkeästi.
Tuosta legendaarisesta päivästä on nyt kulunut hurjat kaksi vuotta, joten sen johdosta julistan tämän päivän Silmänlumetta-blogin 2-vuotispäiväksi! Virtuaalikakkua kaikille!
Kurkkasin tuota ensimmäistä postaustani uteliaisuudella ja naurahdin hieman sen tekstille.
Tätä blogia tulen käyttämään apunani ja erehtymättömänä historiankirjanani matkalla kohti värikkäämpää tulevaisuuttani.
Ja kuinkas kävikään… Olen hiljalleen onnistunut karsimaan vaatekaapistani pois nekin värit mitä siellä tuolloin oli vielä jäljellä! Aavistuksen ironista, sanoisin!
Jos nyt kuitenkin vakavissaan puhutaan (paitsi voiko tyylistä omassa tapauksessani edes puhua täysin vakavissaan?) niin aikana ennen blogia pukeuduin varsin värikkäästi. Kaikesta siitä väri-ilottelusta huolimatta tunsin oloni tylsäksi, harmaaksi ja keskinkertaiseksi. Vaatevarastoni vaatteitakaan ei voinut kovin vapaasti yhdistellä, sillä vaatekappaleiden yhteensovituksessa piti ottaa huomioon paitsi vaatteen malli, myös väri. Käytännössä tämä omassa pukeutumisessani tarkoitti yhdistelmää farkut + pari trikoopaitaa päällekkäin kelistä riippuen.
Tätä nykyä olen karsinut paljon värejä pois pukeutumisestani. Koen helpommaksi yhdistellä mieluisia vaatekappaleitani, kun ne kaikki kuuluvat samaan monokromiseen värimaailmaan. Muutamia väripilkkuja tarvitsen toki aina, välillä kun on niitä päiviä, jolloin haluan pukea jotain pirteää ylleni. Ja yllätyksekseni viihtyn varsin mainiosti hieman harmaammassakin pukeutumistyylissä! Enkä muuten tunne oloani läheskään niin harmaaksi, kuin niissä pierunkirjavissa asuissa, joita joskus käytin!
Kirjoitustahtini on ollut varsin verkkainen ja etenkin viimeisen puolen vuoden aikana on postausten välinen aika aina vaan pidentynyt. Turha kuitenkaan huolestua, en ole blogia lopettamassa pitkään aikaan! Periaatteenani pidän sen, että jos en keksi mitään sanottavaa, olen suosista hiljaa. Välillä kuitenkin päähäni pälkähtää jotain, jonka haluan jakaa muille samanmielisille ja tällöin blogi on todella hyödyksi.
Seuraavaksi siirryn nauttimaan ulkona vallitsevasta auringonpaisteesta valon valtaamaan olkkariimme täyttämään muutamat työhakemukset, mutta koska en erityisemmin tykkää julkaista kuvattomia postauksia, kokosin sitä ennen teille eri hienon kollaasin blogin historian asukuvista, olkaatten hyvät!
PS. Muistakaahan käydä tykkäämässä Silmänlumeesta Facebookissa, sinne nimittäin päivittelen välillä lyhyempiä päähänpilkahduksia, joista ei ihan postaukseen asti asiaa riitä. Sieltä löytyvät myös uusimmat blogipäivitykset niille, jotka eivät Blogilistaa (tai RSS-lukijaa) käytä.