Sandaalikausi, tule jo!

Vielä eivät ole edes lumet sulaneet, kun olen jo ehtinyt pukea käärittyjen lahkeiden kanssa matalavartiset kengät ilman sukkia! Tosin vain sisätiloissa…

Koska olen tällainen kärsimätön luonne, himoitsen jo kovasti sandaalikautta tulevaksi. Lienen surffaillut nettikauppojen sandaalivalikoimia jo helmikuusta asti, jos vaikka sattuisin löytämään jostain sen täydellisen parin ensi kesälle. Täydellistä ei vielä ole löytynyt, mutta pari vahvaa kandidaattia kylläkin…

Hauskasti raidallinen Lollipopsin Marin Sandal on jotenkin herkullinen väritykseltään. Olenko muuten ainoa, jolla tulee appelsiinisuklaa mieleen noista oranssiruskeista raidoista? Muutoinkin tästä sandaalista tulee aivan mieleen kesäiset pyöräilyreissut jäätelökioskille.

One Stepin Bapio-malli taas huokuu raikasta merihenkeä. Vaaleanruskea nahka ja valkoinen köysi sopivat ihan kaikkeen, eikä sandaalin kevyt malli ainakaan hiostaisi kuumimmillakaan helteillä.

Promootioyhteistyö

Kohti valoa

On kerrassaan ihanaa seurata kuinka lumet sulavat joka puolelta, etenkin kun nykyään voi jo kulkea enimmäkseen lumettomilla teillä! Vielä odotan innolla sitä, että pahimmat kuratkin kuivavat pois, jotta pääsen ulkoiluttamaan arempiakin kenkiäni.

Eräänä kauniina päivänä uskaltauduin sentään jo koeajamaan uudet saappaani, jotka sain kuin sainkin venytettyä mahtumaan farkkujenkin lahkeiden päälle! En ole uskaltanut saappaita vielä pitää tuota yhtä kertaa enempää, sillä tarvitsisin lisää suojasuihketta, jotta saisin suojattua tuon pehmeän nahkapinnan kuralta ja kosteudelta. Mutta ovatpa ne vaan ihanat jalassa!

Neule, farkut ja arskat Lindex, kengät* Vagabond, laukku* Nat et Nin (*tilattu blogin kautta saadulla lahjakortilla)

Olen muuten ihan jipoissani, sillä pitkän tauon jälkeen kävin hakemassa päähäni piilarit, jotta voin taas kevään tullen käyttää ihania aurinkolaseja. Innoissani kävin heti sovittelemassa kaikenlaisia arskoja ja onnekseni löysin lopulta omaan hassunmalliseen päähäni sopivat aviatorit, ekat malliansa! Ironista kyllä, lasit ovat räikeän turkoosit ja löytyivät Lindexin lastenosastolta. Mulla kyllä nyt saakin sitten aurinko paistaa!

Uutta ikää

Vanhenemislandiasta päivää! Viikonloppuna vierähti jälleen uusi vuosi itselläni käyntiin, mitä juhlistin pikaisella pyrähdyksellä Helsinki Cityn suuntaan. Sen voin vain todeta, että Aussie Bar ei petä koskaan!

Näiden parin päivän aikana, jotka olen kakskasina viettänyt voin todeta seuraavia empiiristen tutkimusteni tuloksia. 28-vuotiaalla ei ole koskaan krapulaa, tukka on aina nätisti ja makuhermot päättävät yhtäkkiä sietää mustaa kahvia. Ehkä pystyn elämään asian kanssa.

On kuitenkin olemassa eräs asia, jota ilman en voi enää kauaa elää. Törmäsin päivällä yllä olevaan (hyvin huonolla laadulla skannattuun) kuvaan ja sieltä se iski, puun takaa! Ei tosin yhdenkään kuvassa näkyvän puun, vaan ihan vaan kuvainnollisen mielikuvituspuun… Niin siis se kesäikävä!

Tahdon niin tuntea vihreän ruohon varpaideni välissä, käyttää nättejä kesämekkoja ja suloisia aurinkolaseja! Tuota ihanaa kolmipyörääni tuskin kannattaa enää ensi kesänä käyttää, mutta voisi muutama leppoisa pyöräretkikin olla poikaa… Puuttuu vain se kaunis kesä, auringonpaiste ja suloinen polkupyörä!

Aurinkoa

Aside

Mikä siinä muuten on, että mitä valoisampaa ulkona on, sitä vähemmän aikaa haluaa käyttää tietokoneen ääressä istuskeluun? Kamerassakin odottaisi kasa viimeviikkoisia asukuvia (Kyllä, kuulit oikein, ihmeiden aika ei ole ohi!) jotka pitäisi vain muokata ja ladata eetteriin, mutta kun ei vaan niin millään malttaisi istua täällä työhuoneessa mököttämässä!

Apusilmät päähän

Aamun tenttimisen jälkeen suuntasin nokkani kohti Tampereen keskustaa. Kävin nappaamassa Seppälästä muutamat kengät kesän työvuoroja ajatellen, jotta saan tulevan kesän runtelemat varpaat piiloon. Töiden ulkopuolella suunnittelin eläväni silti suurimman osan kesästä läpykkäillä ja ehkä mahdollisesti puukengillä. Odotan kesästä lämmintä ja aurinkoista, jotten joutuisi kahlaamaan läpsyilläni vesilammikoissa!

Kävin myös toimittamassa erään peliliikkeen kesään valmistautumisen suhteen. En ole useampaan vuoteen käyttänyt vakituiseen piilolinssejä, mutta nyt ajattelin käydä testaamassa, josko uudet, kehittyneemmät yötäpäiväälinssit sopisivat silmilleni. Olisi nimittäin ihanan huoletonta viettää kesäiltoja ja mökkireissuja ilman että tarvitsee räplätä piilareita silmistään keskellä yötä. Samoin helpottaisi myös aurinkolasien kanssa toimiminen, kun ei tarvitsisi vaihdella tavallisten silmälasien ja vahvuuksellisten arskojen välillä.

Nyt vain tarvitsisi totuttaa rauhassa silmät uusiin piilareihin ja toivoa sormet ja varpaat ristissä etteivät silmäni olisi liian kuivat moisille vehkeille. Samoin tarvitsisi myös totutella uuteen pokattomaan ulkonäkööni, vielä tuntuu nimittäin peilikuva hieman vieraalle ja mittasuhteet näyttävät ihan hassuille nenän ja poskipäiden kohdalta!

Onnistuin viikonloppuna väkertämään kivat kynnetkin itselleni, kun maalasin valkoisten kynsien päälle beiget graffitilakat. Käytössä on graffitilakkaus hioutunut kynsien kärjistä hiljalleen pois, mutta onneksi sekin näyttää melkein suunnitellulle gradienttiefektille.

Päiväni opiskelijana

Koululta päivää!

Hiippailin pitkästä aikaa aikaiseen aamusta koululle, suorittamaan rästitenttiä. Samalla käytin tilaisuuden hyväkseni ja nappasin ihan ältsin hienon asukuvan peilin kautta vessassa. No, onpahan tämäkin parempi asukuva kuin ei mitään, eikö vain?

Lindexin vaaleat niittifarkut ovat jääneet jalkaani pysyvästi, niiden kanssa on niin mukava yhdistellä värejä ja kuoseja. Tällä kertaa turvauduin vaaleaan raitaan ja ripaukseen turvallista mustaa. Neuletakki kun on oikeastaan pakollinen lisävaruste kylmääkin kylmemmissä luentosaleissa.

Neuletakki Selected Femme, raitatoppi H&M, harmaa alustoppi Gina Tricot, niittifarkut Lindex, laukku* Nat et Nin, kengät* Vagabond (* tilattu blogin kautta saadulla lahjakortilla)

Pakko muuten todeta, että tuo laukku on ollut niin ahkerassa käytössä, että kaikki muut laukkuni alkavat olla jo mustasukkaisia. Se on juuri optimaalisen kokoinen, jotta siihen mahtuu kaikki tarvittava pikkusälä ja tilaa jää vielä juuri sen verran että voin tunkea sisätiloissa laukkuun kaulahuivini ja lapaseni jemmaan. Ainoa huono puoli laukussa on symmetrisyys, mikä meinaa sitä etten koskaan muista kumman puolen sivutaskuun minkin tavaran olen laittanut ja aina tietysti etsin sitä juuri sieltä väärältä puolelta.