Jos viilenevät ilmat ovatkin saaneet vaivasenluuni taas suuttumaan niin pahanpäiväisesti etteivät ne sulata enää lainkaan korollisia kenkiä (nyyh), olen siitä hyvästä sitten hemmotellut itseäni muutamalla kenkäostoksella. Vai voiko oikeastaan puhua hemmottelusta, jos käyttömukavuudeltaan seisomatyöhön kelpaavia kenkiä on tähän mennessä ollut vain kaksi paria ja uusille matalakantaisille kengille on näin ollen ollut likimain tarve? No, oli syy mikä hyvänsä, olen silti varsin iloinen uusista punaisista Tamariksen nilkkureistani!
Uusia kenkiä etsiessäni ehdin jo vaipua epätoivoon, sillä kovinkaan montaa kenkäparia en löytänyt, jotka olisivat olleet sekä nätit, että sopivat jalkaani. Monen montaa paria sovittelinkin, joissa olisi ollut ulkonäkö kohdillaan, mutta aina ne vain hiersivät jostain kohdasta. Netin uumenista bongasin kuitenkin tämän punaisen parin, jota eräs päivä sitten metsästinkin pitkin Tampereen kenkäkauppoja ja jonka löysin lopulta Kenkärevosta. Voin sanoa, että pettymys olisi ollut suunnaton, jos nämä olisivatkin olleet huonot jalassa!
Joo, sori äiti, seison ulkokengät jalassa valkoisella sohvalla...
Onnekseni lesti sattui olemaan juurikin sopiva, joten tätä nykyä olenkin ihanan punaisen kenkäparin onnellinen omistaja! Asu kuin asu tuntuu saavan pienen määrän piristystä, kun siihen yhdistää punaiset kengät ja mallikin on nilkkureissa kerrassaan monikäyttöinen. Toistaiseksi olen yhdistänyt kengät legginsien tai farkkujen kanssa, mutta näkisin hyvin käyttäväni niitä myös hameen kaverina jonain kauniina päivänä. Ihan vähän haaveilen myös nahkahousuista tai mustista pillifarkuista näiden punaisten paholaisten seurana…
Talomme pienet ikkunat yhdistettynä nyttemmin pimeisiin ja hämäriin ilmoihin ovat tehneet kuvien ottamisen sisätiloissa varsin haastavaksi. Testailinkin nyt kirkasvalolampun, työmaavalon ja salaman yhdistelmää näissä kuvissa. Pienistä valonlähteiden sävyeroista huolimatta valon määrä ainakin oli riittävä, vielä pitäisi keksiä riittävän tilava kuvauspaikka täällä sisällä, jossa mahtuisi kunnolla kuvaamaan tuolla 50 mm putkella myös seisomakuvia… Aiemmin kuvauspaikkanani ollut vierashuone on muutenkin tätä nykyä isännän kitaravehkeiden valtaama, eksyipä näihinkin kuviin jonkun efektivehjakkeen laatikko, mutta ei välitetä siitä!
Voikuneonsöpöt!!!! Tahtoo kans (en todellakaan tarvi uusia kenkiä). :)
Todellinen tarvehan kengille on loppujen lopuksi aika harvinaista, itsekin vaan “tarvitsin” koska kyllästyin seisomaan töissä aina niillä takuuvarmasti mukavilla mustilla Converseilla. :D Tosin onhan kengille hyvä antaa välillä lepopäiviäkin, siksi nk. tarpeeni oli perusteltu. ;) Mutta aina ei tarvitse tarvita, joskus riittää että vaan haluaa!