Tänään ei ollut kovin pitkä koulupäivä, mutta väsy oli sitäkin suurempi. Luentojen jälkeen olin juuri siinä väsyneenmatalassa mielentilassa, jossa tekisi mieli shoppailla tili tyhjäksi, ihan vain saadakseen sen hetkellisen mielihyväntunteen (jota yleensä seuraa ostoskrapula mutta siitä ei välitetä etukäteen).

Piipahdinkin koulun jälkeen Ideaparkissa, mutta koska syyskuun haasteeni takia on aika turhaa shoppailla juuri nyt  vaatteita, suuntasinkin lemmikkieläinkauppaan. Jos en voi asustaa itseäni, niin asustetaan tai hemmotellaan ainakin sitten koiraa! Lompakkoni onneksi en löytänyt sitä mitä etsin (eli heijastimella varustettua pehmustettua pantaa pienelle mustalle koiralle syyspimeitä varten) oikeassa koossa (Ai miten niin meillä on mukamas pieni koira?) enkä sitten oikein innostunut mistään koiranleluistakaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin lompakon mielestä. Itse en pahemmin piristynyt, hetkellisestikään.

Kotiin päästyäni otinkin sellaiset ihan pienenpienet tirsat mäyräkoira kainalossa sohvalla ja iltakävelylenkin päätteeksi hemmottelin itseäni hyvillä löylyillä. Seuraavaksi aion nauttia hyvistä yöunista kullan kainalossa.

Aamulla meinasi pukeutuessa iskeä paniikki, kun päälle aikomani musta toppi oli hävinnyt! Se onneksi löytyi kaapinpohjalta, jonne se oli erinäisten kaapinsisusongelmien myötä tippunut (halvalla ei saa laatua, ei edes kiskoillaan pysyvää vaatesäilytyskoria vaatekaappiin).

Päälle halusin tänään Seppälästä keväällä hankitun tunikamekon, jonka alle siis topin tarvitsin. Lämmitykseksi neuletakki, tällä kertaa vyötärölle sidottuna, jotta tunikan malli pääsee paremmin esille. Jalkaani vedin laiskuuksissani farkkuleggingsit ja jalkaan All Saintsin maiharit, ihan vain koska tykkään niistä niin paljon! Maiharit tosin pätkäisevät vaaleiden farkkujen kavereina koipeni entistä lyhyemmiksi, mutta tänään en jaksanut asiasta pahemmin välittää. Pääasia että saan käyttää rakastamiani vaatteita!

Nyt painun kyllä rasvaamaan naamani ja kuivaamaan pääni, sitten nukkumaan! Hyvää yötä kullat!