Ihan koska asia on pässyt unohtumaan, en ole aiemmin julkaissut Tamperelaisen juttujani täällä. Nyt korjaan asian pikimmiten, joten olkaapa hyvät! Ensimmäinen oma juttuni julkaistiin 30.6. ilmestyneessä lehdessä ja sen nettiversiota voi ihastella täällä.
Jäähyväiset sukille
Toukokuun alussa ostin itselleni kahdet sandaalit. Samalla viikolla onnistuin hiertämään toisella parilla jalkani lähes verille asti. Kuitenkin päätin, että tänä kesänä lopulta, lukuisien sukallisten kesien jälkeen, opetan jalkani sietämään sandaaleita.
En tiedä onko jalkojeni iho normaalia herkempää vai ovatko toiset vain muuten kovapintaisempia, mutta vuosikausiin en ole käyttänyt sandaaleita tai juuri muitakaan kenkiä ilman sukkia kesälläkään, muutoin kuin satunnaisissa hätätapauksissa huolellisesti rakkolaastareilla suojattuna. Oikeanlaisen sukan kanssa jalat ovat pysyneet kuumallakin ilmalla kuivina, miellyttäväntuntuisina ja, mikä tärkeintä, rakottomina.
Kiireisenä kesänä (tai rentona kesänä, kun päivät menevät laiskotellessa) jalkojen hoitokin jää helposti retuperälle, jolloin kuivat kynsinauhat ja kantapäät sekä lohkeilleet lakkaukset on helppo piilottaa sukan sisälle. Kauneuden eteen on kuitenkin tehtävä edes hieman työtä, jos ei muiden niin ainakin oman itsensä vuoksi. Sateiset kelit hidastivat projektiani kesäkuussa, mutta eteenpäin mennään koko ajan.
Hiertävämmän sandaaliparin sain pehmennettyä pitämällä niitä muutaman tunnin jalassa märän villasukan kera, jolloin rintaviin jalkoihini hieman tiukahkojen sandaalien nahka venyi ja muotoutui omaan jalkaani istuvaksi. Enää hiertymiä tulee vain runsaan käytön jälkeen ja silloinkin ne on mahdollista ehkäistä käyttämällä Compeedin rakkopuikkoa niissä kohdissa, joissa kengät hiertävät eniten.
Toisen sandaaliparin suurin ongelma on kuumalla kelillä turpoavat jalkani. Rintava jalan malli yhdistettynä liian pieneen määrään juotua vettä johtavat ohuempien remmien painumiseen ihoon kiinni. Tähän auttaa vain runsas nesteiden juonti, mikä olisi kyllä muutenkin hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa.
Olen lopulta opetellut rasvaamaan jalkani säännöllisesti, pitämään varpaankynsieni lakkaukset esittelykunnossa ja totuttanut jalkapohjani siihen, että kesällä kävellään pääasiallisesti ilman sukkia. Tekeväthän muutkin näin, joten ei se voi olla niin vaikeaa kuin olen aiemmin kuvitellut.