Tänään hymyilin koulumatkalla kuin hullu, en siksi että aurinko paistoi enkä siksi että sen paiste pisti silmäni sirrilleen. Hymyilin siksi että matkan varrella kävin hakemassa jotain todella kivaa…
Se siis toimii sittenkin! Kaikista peloistani huolimatta isäni vanha, varmaan parikymmentä vuotta laatikon pohjalla pyörinyt Casio lähti käyntiin pelkällä paristonvaihdolla. Nyt saan nörtteillä oikein kunnolla kun ranteessa on retro digitaalikello!