Koska tykkään jauhaa samasta asiasta uudestaan ja uudestaan, jatkan vielä tämän yhden postauksen verran toissaviikonloppuisista kasaribileistä. Ehdottomasti parhaan vastaanoton saanut tarjottava pippaloissa oli porkkanapiirakka (kuvissa tuo alempi, mukaan eksyi myös palanen täytekakkua), jonka tein äidiltä saamallani ohjeella. Satuinpa nappaamaan muunmuassa erään bloggaajan yrittämässä vaivihkaa jemmata muutaman palan käsilaukkuunsa kotimatkalle evääksi! (Onneksi nappasin, sillä siitä hyvästä sai Mari mukaansa pari ylimääräistäkin palaa sekä muovipussin niille, jottei käsilaukku sotkeentuisi.)
Kasariteemaanhan olisivat mokkapalat (suklaaneliöt) sopineet täydellisesti, mutta koska porkkanapiirakkaa meillä on kotona ollut tarjolla varsin monissa juhlissa, ajattelin sen olevan hieman erikoisempi korvike mokkapaloille. Perjantai-iltana porkkanoita raastaessani kiroilin kuitenkin hieman itsekseni, miksi ihmeessä halusin välttämättä leipoa jotain joka vaatii porkkanaraastetta, enkä valinnut sitä helpompaa vaihtoehtoa. Ja Jossulle tiedoksi, en usko porkkanasoseen toimivan erityisen hyvin näissä, sillä samalla kärsii myös piirakan koostumus.
Porkkanapiirakka (pellillinen)
- 4 munaa
- 3 dl sokeria
- 6 dl porkkanaraastetta
- 4 dl vehnäjauhoja
- 2 tl ruokasoodaa
- 1 tl kanelia
- 2 tl vaniljasokeria
- 2 dl voisulaa
Päällinen
- 120 g sulatejuustoa (Olympia on paras) (eli ei siis tuorejuustoa ;) )
- 60 g voita
- 2 tl vaniljasokeria
- 3 dl tomusokeria
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita porkkanaraaste vaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää viimeiseksi hieman jäähtynyt voisula, vähän kerrallaan, koko ajan sekoittaen (etteivät kananmunat pääse kypsymään kuumasta voisulasta, niinkuin mulle on joskus käynyt).
Kaada taikina syvälle, leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 175 °C noin 30 minuuttia.
Päällinen valmistetaan laittamalla kaikki ainekset kattilaan ja sulattamalla ne samaan aikaan sekoittaen tasaiseksi kastikkeeksi. Kaadetaan uunista 30 minuutin jälkeen otetun piirakan pinnalle, tarvittaessa levitetään tasaisemmin.
Paistetaan vielä 15 minuuttia uunissa (samassa lämpötilassa). Jälkiedit: Päällistä ei tarvitse ruskistaa, joten ei haittaa, vaikka sävy olisikin vaalea vartin jälkeen! Lopullisen, rapean koostumuksensa päällinen saa hieman jäähdyttyään, kun tomusokeri kohmettaa sen.
Odotetaan jäähtymistä ja nautitaan. Piirakka on todella hyvää myös pakastamiseen, vierasvaraksi. Kun pakkaa valmiiksi leikatut palat muutaman kappaleen pusseihin, on kätevä napata pakkasesta riittävä määrä paloja ja sulattaa ne nopeasti mikrossa.


Ah porkkanapiirakka, ah leivonnaiset. :)
Ah sokeri ja voi ;P Hyvää, kunhan vaan malttaisi pysyä kohtuudessa, mikä taas näiden kanssa on todella, todella vaikeaa…
Ainoa asia mikä estää mua tekemästä porkkanapiirakkaa on tuo porkkanan pakollinen raastaminen :D Mutta vielä joku päivä mä otan projektin ja raastan sormeni verille tuon ihanaisen kakun vuoksi!
Onneks tuosta raastamisesta tulee kokonainen pellillinen piirakkaa, josta riittää herkuteltavaa pidemmäksikin hetkeksi! :)
Jee, tätä teen viikonloppuna varmasti =) onneks on tuo monitoimikone niin ei tartte sormet ruvella raastaa porkkanaa!
Monitoinikonehan voikin olla näppärä tuossa hommassa, pienentää ketutuksen määrää tehokkaasti. :D
Kivaa ku jaoit ton reseptin :D Mä piilottelin niitä palasia Seinäjoelle asti laukussani :) Junassa taisin syyä pari palaa, mutta loput kotona :)
Hih, hyvä jos maistui! x) Mä muuten aluksi luulin sun ottavan nuo baarievääksi… XD