Viime sunnuntaina heräsin Vaakuna-hotellista Helsingistä ihanaan aamuaurinkoon. Edellisen illan miitti väsytytti vähäsen vielä, mutta pakkohan sitä oli virkistyä, kun ikkunasta näkymät olivat tällaiset.

Ja hei, lyhyenlyhyen tukkani suurin ihanuus on tämä:

Aamulla saan itseni ihmiskuntakelpoiseksi ihan vain kaitsemalla kevyesti tuota päällitöyhtöä, ihan ilman föönausta ja tsiljoonaa eri muotoiluainetta! Pikkaisen vettä ja vahaa vain, tarvittaessa pari pinniä… Kerrassaan virkistävää! Naama tosin vaatii hieman enemmän nätteyttämistoimenpiteitä, mutta kokonaisuudessaan aikaa menee silti huomattavasti entistä vähemmän. Vielä kun aurinko toisi ihanat pisamani kunnolla takaisin jolloin meikkiäkään ei tarvitsisi lisätä niin paljoa, ja joku taiteilisi ripsituuhennokset silmiini, olisin täysin mökkeily- ja festarikuntoinen!