Tänään aikani on kulunut huomisia kasaribileitä varten leivontajuttuja shoppaillessa ja muutoinkin tuusaillessa kotona. Eilisistä foliosykkyröistä jäi päähäni hauska puudelikikkaratukko pään päälle, joten kaupoilla se oli pakko peittää hatulla. Nyt täytyykin alkaa lopulta leipomaan täytekakkua ja porkkanapiirakkaa, ettei tarvitse yötä myöten niitä vääntää.
Viikonloppuna vanhempieni luota mukaani muuten lähti eräs varsin jänskä kapine, jonka löysin etsiessäni koruja huomista varten. Tätä vanhaa digitaalinäytöllistä Casio-kelloa en huomenna laita, mutta käyttöön se pääsee ihan muutenkin. Vielä siihen pitäisi vaihdattaa patterit ja toivoa että se toimisikin vielä.
Oikeastaan löysin iskän vanhoja kelloja kaksi, mutta toisessa oli hihna rikki ja toisessa hihnan kiinnitys. Siispä väkersin pikaisesti ehjän hihnan tähän muutoin ehjään kellotauluun. Kellon lasi on käytössä naarmiintunut, mutten siitä välitä, pääasia että on pirun hieno vintagekello ranteessa!
Niin, nyt sinne leipomispuuhiin siis, katsotaan ehdinkö huomenna stressailuiltani postata ollenkaan!
OMG!!! Mulla on ollu teininä tuo täsmälleen sama rannekello! Tosin naisten malli, eli himppasen pienempi. Omani taisi mennä rikki. Ah mitä nuoruusmuistoja =D kiitos tästä pienestä nostalgiahetkestä. Huomenna lisää nostalgiaa, oon ihan pähkinöinä!
Mahtavaa! Vielä vaan on jännättävä, lähteekö tuo pelkällä patterienvaihdolla vielä käyntiinkin. :D
Kuvaa olisin niistä kiharoista halunnut nähdä..
Ei, niin pahasti en halua julkisesti nolata itseäni! x)
Eikä, mainio kello!! Tuo mieleen omankin ensimmäisen kelloni, Casio sekin ja digitaalinäytöllä. Ainoa vaan, että koska sain sen ala-asteella, hihna ja kellotaulu olivat muovia – violettia, sinistä ja pinkkiä sulassa sovussa xD Olisikohan se vielä tallella jossain.. Olis kyllä aika pop.
Kivoja pippaloita :)
Ah, niitä ala-asteajan muovikelloja! <3
Pingback: Se toimii sittenkin « Silmänlumetta
Pingback: Tamperelainen: Nörttitytön unelma-asuste « Silmänlumetta