Jo jokinen aika sitten sain Nooralta lahjoituksena kengät. Aventura-merkkiset kengät olivat alunperin kirppikseltä, mutta olivatkin Nooralle liian pienet, joten minä hieman pienempijalkaisena sain nuo sitten ilokseni.
Kengät olivat varsin huonossa kunnossa. Kuluneet ja kuraiset olivat ja molemmat kärjet oli potkittu lähes puhki. Kantalaput olivat jo aika olemattomat. Siispä unohdin nuo muutamaksi kuukaudeksi kenkähyllylle lepäilemään, kunnes nyt otin tehtäväkseni tarkastella nuita hieman lähempää.
Yllätyin, kun tarkemmalla silmäilyllä kengät näyttivät koron päällystää lukuunottamatta kuluneen aivan aidon nahan tavoin, olin olettanut kengät tekonahkaisiksi. Mutta tuskinpa tekonahasta samalla lailla pääsee kulumisen edetessä väri haalistumaan pois. Silläpä uskalsin ottaa kovat keinot käyttöön.
Mustaa kenkälankkia, kenkäharja sekä epäonnistunut, pesukoneessa värjääntynyt ja kutistunut villasukka, isännän kertoma kikka. Lankkia pintaan, levitys harjalla ja kiillotus villasukalla, jolla tulee aivan ehdottoman upea kiilto!
Yritin saada kuvattua sitä dramaattista eroa, mikä lankatun ja putsaamattoman kengän välillä oli, mutta se osoittautui varsin vaikeaksi.
Tokihan kengissä näkyy käytön jälki edelleen, jos ei muuten, niin päkiän yläpuolelta ryppyinä siinä mistä varpaat taipuvat kävellessä. Tuollaisethan kyllä tulevat kaikkiin kenkiin, joten mua ne eivät mitenkään haittaa! Ainakin noista kengistä huomasi alkuperäiskunnossa sen, että niitä todellakin on käytetty, joten aivan kamalan huonot jalkaan ne eivät voi olla.
Kengät ovat aivan ihanan malliset, mukavasti jalkaan istuvat nilkkurit, joiden korko on juuri sopivan kohtuullinen, sellainen käveltävän korkuinen. Jalassahan nuo nähtiinkin (molemmat toki jo huollettuina) eilisen asun yhteydessä. Kävin eilen vielä viemässä nuo lähisuutarille korkolappujen vaihtoon. Kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata, ovat kantalaput kuluneet lähes pyöreiksi käytössä ja kengät ovatkin aika huterat kävellä, kun kantapään alla on puolipyöreä korko. Suutari myös vahvisti epäilykseni siitä, että kengät totta tosiaankin ovat aitoa nahkaa! Hienoa! Tuskin maltan odottaa, että pääsen koekävelemään nuo ihan uusilla kantalapuillakin…
Höh, sössin kommentin bittiavaruuteen..
Mutta siis, eron huomaa ja nyt vaan upeudet ahkeraan käyttöön :)!
Mä itse olen oppinut aika hyvin tunnistamaan aidon ja keinonahkan eron, ja sen kyllä viimeistään käytössä huomaa, nimimerkillä en enää oikein haluaisi tekonahkaisia kenkiä jalkaani laittaa, hirveät jalkasaunat ne vaan ovat :D
Itsekin mieluummin tietysti käytän aitonahkaisia kuin tekonahkaisia kenkiä, mutta varsinkin syksyisin ja keväisin on mukava kaivaa esiin tekonahkaiset kengät, niillä kun voi mennä kurakelilläkin huolehtimatta siitä, meneekö materiaali pilalle. Vieläpä kun mun ainoat tekonahkakengät taitavat nykyään olla ne nilkkurit, jotka Andiamon Euronpäiviltä (vai mitkä ne nyt olikaan) kävin vitosella nappaamassa. :D
Laukuissa vaan alkaa jo harmittaa, kun eräs kovasti käytössä ollut tekonahkalaukku alkaa hajota ja pitäisi etsiä uusi vastaava tilalle. Seuraava on kyllä varmasti nahkaa, niin kestää kauemminkin kuin vuoden!
Pingback: Hakaneuloja kyljessä « Silmänlumetta