Eräänä kauniina päivänä kaupan ohi kulkiessani sain idean ostaa värjäysaineet. Mustaa kangasväriä nimittäin, sellaista, jolla voi värjätä pyykkikoneessa. Mulla kun oli olemassa pari käytössä haalistunutta mustaa vaatetta, joita ei muutoin kohtuuhyvän kunnon takia ole hennonut heittää roskiinkaan. Mustennukseen pääsi muutaman vuoden ikäinen Seppälästä hankittu perusmallinen kesätakki, Espritin puolihihainen taskutunika, jonka pääntien pyöristetty linja jaksaa ihastuttaa päivästä toiseen, käytössä haalistunut Marimekon tummansininen laukku sekä kesällä hankittu GT:n vaaleansininen tuubihuivi, joka värinsä vuoksi on jäänyt huomattavasti vähemmälle käytölle kuin korallinpunainen sisarensa.

Marimekon laukusta en millään saanut kunnollista kuvaa. Tuloksesta tuli lähes musta, mutta terenauhat pysyivät sinisinä. Luonnossa ero ei kuitenkaan ole ihan niin järkyttävä, kuin kuva antaa ymmärtää.

Olin ihan pähkinöinä, kun tätä takkia otin pesukoneesta pois, niin uudelta se näytti saatuaan jälleen mustan värin pintaansa. Jalassa on myös maanantaina hankitut Vero Modan tummansiniset farkkuleggingsit, jotka ovat kyllä verrattoman mukavat luentosalissa istuessa.

Tummaa kokonaisuutta piristin sinapinkeltaisella trikoopaidalla. Kaulassa uusmusta huivi ja päällä yksi lempipaidoistani, joka on ihanan pehmoinen vielä puolentoista vuoden ahkeran käytön ja pesun jälkeenkin. Innostuin myös hassuttelemaan kameran edessä, kun lopulta, pitkän tappelun jälkeen sain ajastuksen siihen toimimaan, oikein tarkennuksen kera.

Ei taida enää olla juuri epäselvää, kuinka paljon pidän uudesta mustasta huivistani. Vielä kun se tuoksuu niin ihanasti Aloe Vera -huuhteluaineellekin.

Ainoa harmi on se, että huivin ohunen kangas sai itseensä reikiä pesun aikana, mutta onneksi nyt revittyjen ja rei’itettyjen vaatteiden kulta-aikana pari reikää ei haittaa. Jos ne siitä isonevat, niin teen sitten reikiä lisää, niin näyttää siltä, että niiden kuuluukin olla siinä.