Ojenna auttava kätesi

Mikä saa neljä tamperelaista bloggaajaa jännittämään sekä miettimään tatuointejaan, painojaan ja hemoglobiinejaan? No verenluovutuspa se! Päätimme yhdessä toinen toistamme henkisesti tukien käydä eilen Veripalvelussa luovuttamassa verta, tuota elämän eliksiiriämme, sillä verivarastot vaikuttivat olevat kovin vähissä tällä hetkellä ja verta kaivataan kovasti.

Seuraa kuvallista todistusaineistoa siitä, ettei se niin kamalaa ole, vaikka monet neuloja pelkäävätkin. Verenluovutus on kuitenkin halpa tapa auttaa ja vaikka hetken luovutuksen jälkeen saattaisikin heikottaa, se on kuitenkin pieni paha siitä, että saattaa pelastaa jonkun hengen verellään.
Sain seurakseni Marian, Nooran ja Katin, joista Maria oli ainoa ensikertalainen. Ennakkoon pelkäsimme, ettemme kelpaisi luovuttajiksi, kenellä oli luonnostaan matala hemoglobiini, kenellä allergia, kuka oli hieman vajaa puoli vuotta sitten ottanut tatuoinnin. Onneksemme kaikki pääsimme luovuttamaan, eikä kukaan edes jänistänyt. Mariakin pärjäsi ensikertalaiseksi todella hyvin ja uskaltautuupa toivottavasti vielä uudestaankin.

Itselleni tämä oli jo kuudes kerta verenluovutuksessa. Hieman jännitin etukäteen, sillä edellisellä kerralla onnistuin pyörtymään heti luovutuksen jälkeen, mutta tällä kertaa tankkasin niin ruokaa kuin nesteitäkin etukäteen sen verran ahkerasti, ettei varmasti päässyt tulemaan heikko olo.

Näytän muuten nauraessani ihan isosiskoltani, ainakin suun ja leuan alueelta.

Koska ulkona kävi kylmä tuuli aamulla, pukeuduin lämpimästi matkaan. Paksu H&M:n neuletakki palvelee lyhyillä matkoilla ulkotakkina kevättalvesta marraskuulle asti ja vappuna hankkimani hattu suojaa herkkää päätäni auringonpistokselta sekä silmiäni häikäisyltä. Jalassa Seppälästä syksyllä hankkimani nilkkurit, joissa on matala, siro korko sekä viime aikojen luottofarkkuni.

Auringonpaiste saa hymyilyttämään, samoin kuin kolmioleipä ja vaniljaeskimo, jotka söin Veripalvelussa.

Seuraavat kuvat eivät välttämättä sovellu pahasti neulakammoisille.

Täältä se tuli…

… ja tänne se meni. Veriryhmäni on siis B+ kuten kuvasta voi huomata. Verta tuli mukavaan tahtiin ja kovin kauaa ei tarvinnut odotellakaan, että pussi oli täynnä. Illalla pääsemme vielä vertailemaan mustelmiamme Euroviisuvalvojaisten ohessa.

Kiitokset vielä Veripalvelun mukavalle ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle! Syksyllä sitten uudestaan ja toivottavasti vielä isommalla porukalla!

Kuvat ovat Marian kamerasta, kuvia räpsivät Maria ja Noora, kuvat on lainattu tällä lisenssillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>